TAMPERELAINEN (12.12.-09) kirjoittaa kovaa tekstiä Tampereen seurakunnista. Etusivulla: Seurakuntajako kiihdyttää tunteita. Ristiriitoja ja tulehtuneita suhteita ei edes yritetä kieltää.
S. 3: 2 vai 5 vai 6 vai 11.
KIRKKO Vaikea päätös seurakuntien vähentämisestä repii seurakuntaväkeä juuri kristikunnan suurimman juhlan alla. Seurakuntayhtymän korkeimman luottamuselimen puhejohtaja kuvaa ilmapiiriä tulehtuneeksi.
KOIMMENNTTI: Myrsky ehtoollisamaljassa
-Kysyn: mistä moinen myrsky? Juttu antaa ymmärtää, että hallinto on pöhöttynyt, siis täytyy säästää.Väkeä ei pistetä pellolle, vain sadan ihmisen vähennys hoidetaan luonnollisen poistuman kautta.
-Olisiko seurakuntien alasojossa osittain kysymys kirkollisveronmaksajien erosta?
S. 3: 2 vai 5 vai 6 vai 11.
KIRKKO Vaikea päätös seurakuntien vähentämisestä repii seurakuntaväkeä juuri kristikunnan suurimman juhlan alla. Seurakuntayhtymän korkeimman luottamuselimen puhejohtaja kuvaa ilmapiiriä tulehtuneeksi.
KOIMMENNTTI: Myrsky ehtoollisamaljassa
-Kysyn: mistä moinen myrsky? Juttu antaa ymmärtää, että hallinto on pöhöttynyt, siis täytyy säästää.Väkeä ei pistetä pellolle, vain sadan ihmisen vähennys hoidetaan luonnollisen poistuman kautta.
-Olisiko seurakuntien alasojossa osittain kysymys kirkollisveronmaksajien erosta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Olisiko seurakuntien alasojossa osittain kysymys kirkollisveronmaksajien erosta?"
Varmaan hiukan on vaikutusta toteutuneilla eroilla. Enemmän ehkä sillä, että srk-yhtymä ei enää oletakaan eroamisen loppuvan. Näin ollen väkeä on pakko vähentää, koska tulot tulevat väistämättä vähenemään.
vaikka henk.koht.olen sitä mieltä että jotain vastaavaa olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Luin jutun ja noin toiminnallisesti muutos olisi hyvä asia: hallinto keskitettäisiin ja seurakuntien sijasta olisi paikallistoiminta-alueita.Vastustus taas kertoo syyn miksi näin tehdään vasta pakon edessä.
Tulevina vuosina tullaan kuulemaan tätä valitusta uskovien parista paljon ympäri Suomea. Kirkko ja seurakunnat ovat pakotettuja vetämään vyötä tiukemmalle, kun taloudelta uhkaa tippua pohja. Ykköskääkkeenä kirkko tarjoaa ja osin pakottaa seurakunnille liitoksia, joka karsii hallintoa ja tuo suuruuden ekonomiaa, mutta suurempina yksikköinä edelleen etäännyttää kansaa kirkosta. Muita keinoja on kirkollisveronjen nosto, mutta se kiihdyttää kirkostaeroamista edeleen ja olisi lopullinen itsemurha. Palveluiden karsiminen, joka veisi kirkolta viimeisenkin merkityksen yhteiskunnassa (vaikka ei sitä nytkään ole). Lähetystyöntekemisestä (eli jumalan sanan levittämisestä) karsiminen, joka kiihdyttäisi kristittyjen globaalia taantumusta. Jumalanpalveluista karsiminen, mutta siinä ulostettaisiin jumalan sana. Omaisuuden myyminen, mutta se on viimeinen asia mikä uhrataan, koska rahan, omaisuuden ja vallan haaliminen on kirkon ydintarkoitus. Köyhien auttamisesta voitaisiin karsia ja se onkin ollut se osa-alue mikä on saanut useimmin joustaa. Tosin joustovaraa ei köyhien auttamisessa paljon ole, koska suurin osa köyhien avusta tulee EU:lta ja valtiolta, jota kirkko vain edelleen jakaa.
Yhteenvetona voisi sanoa, että kaikki mitä kirkko ja seurakunnat tekee helpottavat taloutta ehkä hetkellisesti, mutta johtavat pidemmällä aikavälillä vain kirkon ja seurakuntien syvempään lamaan, koska kristinuskolla eikä mielikuvitusolento jumalalla ei ole mitään annettavaa nyky-yhteiskunnalle eikä nykyihmiselle.