Rövarsson, Roope Rainer

tää oli hyvä... Hyvää Lusijanpäivää... Rupesin jo miettimään milloin on Roopen nimipäivä mutta onneksi jatkoin lukemista ennen kuin menin googlettamaan... Ei tarvinnut googlettaa "Roope" mutta "Vangin laulu".
This video has been removed by user. Harmi juttu. Tapio Rautavaaran esitys on levytetty minun syntymävuonna.

Ottaen huomioon että yksi ja toinen tuttavani on istunut "onnellisten perheiden tiilitalossa" eri pituisia kakkuja ja yksi nuori ystävä jonka näin viimeistä kertaa pari päivää ennen häneen linnaanmenoa, käveli kauppakäytävällä ja kätkeydyin lehden taakse kun oli itselläni vähän huono päivä, ajattelin että jutellaan sitten toisella kertaa, hirtti itsensä sellissä ja yksipuolinen tapaamisemme, kuikuillessani lehden takaa, jäi viimeiseksi, on vähän ihme että pystyn tällaisia lukemaan jopa hymyssä suin.

Mutta maailma on ihmeitä täynnä...

Muistuupa mieleeni hyvä ystäväni Matti johon tutustuin 1990-luvun alkupuolella, mies on jo kirkkaudessa, hän kertoili hassuja tapauksia vankilasta missä elämänmuutoksensa seurauksena vietti noin 8 vuotta 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Rehelliseksi ryhdyttyään mies marssi ensitöikseen laitokselle ja tunnusti rötökset, yhdestäkin kassakaappijutusta kun istui väärä kaveri linnassa. Pitkä kakku siitä tuli kaiken kaikkiaan, mutta Matin mielestä oli se jännä juttu: ensimmäistä kertaa elämässään todellisesti vapaa, niin että mitäs siitä turhia huolehtimaan... kiviseinistä ja kaltereista.

Löytyi sitten tällainen. En tiennyt Nummisella tällaista laulua olevankaan. Sopii yllättävän hyvin viimepäivien tuotantooni. Kun olen näitä Nummisen lauluja "kuvittanut" sanoin. Videoklippien ja runojen symbiooseja.

http://www.youtube.com/watch?v=i9ek_4YHBgo

Pitäisikö tähänkin joku runo vääntää? Hmm...

yön pimeässä
kasvosi piirtyvät eteeni,
haparoin sinua hiljaa
etteivät toiset
heräisi

purressani tyynyn kulmaa

silmieni eteen välähtävät toisenlaiset kasvosi:
nyrkkieni murjomat

ja minä pitelen sinua hellästi rakkaani,
niin hellästi
silitän poskiesi pehmeyttä

yön pimeässä kun kukaan ei kuule
eikä ymmärrä,
toivon hiljaa että joku

ymmärtäisi

nukahtaessani nyyhkyttäen
kasvot kasvojasi vasten

- - -

Yksi vanhempi.

glad tidings from stone?
(äitiparta 18.11.2006)

Lue minua rivien välistä
kun nyrkkini hakkaavat päähäsi
ja syljen kasvoille
vimmaisten sanojen tulvan
saatanan huora
emakko

Kuuletko iskujeni välissä:
kaipaan sinua

Lue minua rivien välistä
kun kytät iskevät raudat ranteisiin
ja potkivat taaskin autoon
Kuuletko, kuinka tarvitsen sinua
ja rakkauttasi

Kun palaan pidätyssellistä
mieli täynnä vihaa
mädäntynyttä oikeuslaitosta kohtaan
ja epäluuloisuutta
kuinka olet käyttänyt nämä päivät
kun en ollut vahtimassa

Nyrkkini hakkaavat päähäsi:
tarvitsen sinua, tarvitsen sinua, tarvitsen sinua

Niin kuluvat vuodet
tasaista kehää
Lue minua rivien välistä
kun selitän tuomarille pehmein sanoin
vaikka silmissäni asuu kovuus

Jotenkin se vaan lipsahti,
huumevelkoja periessä
Tuli iskettyä veitsellä mahaan
hyvää kaveria, menetin malttini, vahinko

Minkäs sille voi?

Vedän naamalle kovan ilmeen
kun kakku tipahtaa
rosiksesta,
ja edessä on monen vuoden pätkä
lusimista

Minua ei ole koskaan rakastettu
ja kuinka nyt enää
kukaan tällaista, paskasäkkiä

Katson sinuun kylmin silmin
ja annan ymmärtää:
pidä huoli ettet vehtaa
toisten kanssa,
muuten tapahtuu kauheita - kun joskus
lomille pääsen

Kun nyrkkini hakkaavat päähäsi
ja syljen kasvoillesi
vimmaisten sanojen tulvan
saatanan huora

Kuulethan rivien välistä
kuinka pelkään että petät -
ettet jaksa odottaa -
pelkään ettet enää rakasta, kaikkien
näiden vuosien jälkeen -
en hallitse pelkoani, se syöksee
minut hulluuteen

Rakastan sinua
enkä olisi tahtonut koskaan loukata,
uskothan sen?
Jotenkin vain olen
aina ollut itseni vanki

Kuule minua,
elämäni viimeisten rosoisten rivien välissä,
kun hengittäminen tiiliseinien sisällä
on käynyt sietämättömäksi
ja öisin riivaa sama uni:
sinä petät minua nauraen
syöksyn läpi ikkunan
ja revin hänen päänsä irti
mutta huomaan että
se on oma pääni

Sovitan vyötä kaulani ympärille,
luethan minua kuin
avointa kirjaa - kiivetessäni
jakkaran päälle koppini yksinäisyydessä:
Sinä olit minulle kallein, arvokkain
olisin tahtonut pitää sinua
niin kuin kukkaa kämmenellä, niin kuin - - -

( pimeys )

Tämä oli tosihauska. Ehkäpä tonttuperheen paras. Taputuksia!!!

Lusijanpäivän luettavaa Mys, kiitos taas päivän piristyksestä.
Taisin tarvitakin juuri tämän Sinun runosi tähän hetkeen
ja mieleni apeuteen.

linta-maaria tonttu kiittää.

Vai sitäkö tänään vietettiinkin :)))

Nää on ihanat nää sun tontut! Kokonainen kylä alkaa hahmottua päähän, kuin punaiset smurffit sammalmetsään :)) Voi kun osaisin piirtää! Pistäisin ne paperille.