Ihminen on yksin vastuussa olemassaolostaan: ulkoinen maailma on sisäisen heijastumaa. Ulkopuolista todellisuutta ei olisi edes olemassa, jollei ajatuksemme olisi jotenkin kohdistuneet siihen.
Mitä on ulkopuolinen todellisuus? Se on mielikuvituksemme tulosta, se on uneksintaamme, se on tuntemuksiamme, se on ajatuksiamme. Se ei ole muuta kuin vastaus mielemme viestiin, eli siis se on mielemme luomaa illuusioita; itsessään sitä ei ole olemassa. Se on riippuvainen vain ajatuksistamme ja kuinka sen kuvittelemme olevan. Näin ollen se vaihtuu jatkuvasti, eikä sillä ei ole omaa olemassaoloa. Onneksi, sen todellisuus riippuu vain meistä itsekustakin.
Ihminen on magneetti, radar, määrätyllä värähtelytaajuudella, joka vetää puoleensa energiaa, joista muovautuu ulkoisia tapahtumia. Oleminen on energiaa!
Jos on olemassa ohjelma, täytyy olla myös sen ohjelmoija eli syy-seuraus-prinsiippi, joka selittää kaiken olemiseen liittyvän. Ohjelmoija ei ole meistä erillinen Jumala vaan ihminen Itse.Kun ihminen tajutessaan hänellä itsellään olevan keinon ohjelmoida elämänsä kaikin puolin, hän voi edetä kehityksessään tunnistamalla itsessään olevan yli-ihmisyyden eli kristustietoisuuden..
Jumaluutta ei voi olla olemassa kuin ihmisessä sisäisesti.
Kuuluisa valaistuminen ei ole muuta kuin tunnistaa meissä oleva jumaluus, olla siitä tietoinen tai tarkemmin sanottuna ymmärtää mitä tarkoittaa ' Tietoinen Oleminen'.
Heräten Voimaansa, ihminen tajuaa olevansa jumalallinen olento. Vain Jumala ,itse asiassa, voi muuntaa luomansa todellisuuden, sen todellisuuden joka mielen tasolla vaikuttaa oikealta, mutta joka oikeasti pohjimmiltaan on abstrakti uni. Emme siis ole luotuja vaan olemme Jumaluuden kanssaluojia.
Jokainen ihminen on kanssaluoja; ongelmana vain on, että hän itse ei sitä tiedosta. Meitä on opetettu aina häpeämään, kasvatettu verellä,leivällä ja synnintunnolla, vaikka me kaikki voisimme löytää sisällämme asustavan valtavan Kauneuden ja Voiman .
Sisällämme piilee ääretön voima, mutta pelkäämme sen löytämistä ja sen heräämistä. Pelkäämme tietää keitä olemme oikeastaan. Toisaalta tuntematon on aina pelottanut ihmistä enemmän kuin mikään muu. Ja lisäksi 'kristinusko' on antanut negatiivisen lisänsä tuohon pelkoomme. Todellakin, kristinuskolla on aina ollut parempi pitää joukkonsa tietämättöminä...heidän luontaisesta ja kiistelemättömästä jumalallisuudestaan. Kirkko muovaa ihmistä tuntemaan syyllisyyttä, samalla opettaen helvetin pelkoa.
Ihminen joka tajuaa olevansa superihminen ja ilmentäessään/luodessaan omaa todellisuuttaan, ei enää tarvitse uskoa, uskontoja... Ihmisestä tulee Itse, joka ei ole enää toisten muokattavissa. Jos ihminen kokee itse olevansa yhtä Jumalan kanssa, hänelle ei ole enää mitään hyötyä uskoa johonkin kaukaiseen, itsestä erilliseen Jumalaan. Ihminen on silloin todella löytänyt Jumalan omassa Itsessään, Jumalan joka nukkui, mutta joka nyt on herännyt, avannut silmänsä uuden päivän Auringon Valoon, Uudestisyntyneenä Yli-Ihmisenä.
Ja se Jumala joka asuu ihmisessä ei ole kostava ja tuomitseva vaan kaikkea rakastava ja onnellinen.
Lyhyesti.... Ihminen on oikeasti ihmeellisen mahtava olento. Kulttuurihistoriallisista ja uskonnollista syistä johtuen hän ei vain tiedä sitä, sillä pienestä pitäen meidät meidät on ohjattu ajattelemaan tietyllä tavalla... ja siitäpä sitten alkaa tuskien taipaleemme. Meitä opetetaan olemaan juuri sellaisia kuin emme ole ja joka saa meissä aikaiseksi sellaisia vaarallisia käyttäytymismekanismeja, jotka ovat vastoin luontoamme. Nämä em. mekanismit vähentävät lähes täydellisesti meissä olevaa voimaamme, joka meidän on heräteltävä ja uudelleen aktivoitava toimimaan, jotta pääsimme jatkamaan Uudessa Maailmassa.
Meitä on aina ohjattu kaikelaisilla rajotuksilla, pelotteluilla, synnillä, velvoituksilla, vaivalla ja raadannalla, varomaan varkaita ja hulluja, terroristeja, sairauksia ja aina kaikkialla vaanivia onnettumuuksia, puutteella ja rahan arvostamisen vääryydellä – rikkaat eivät pääse paratiisiin jne – että elämä on aina kovaa, vaarallista ja armotonta jne... Ja kaiken tämän jälkeen ihmetellään, jos ihmiset ovat masentuneita tai tappavat toisiaan tai itsensä. Että köyhät muka olisivat onnellisia? Jos ihmiset elävät ilman arvoja? Jos ihmiset ovat pinnallisia? Jos ihmiselämällä ei ole mitään arvoa?
Jos jatkamme uskomista että kaikki mitä tapahtuu johtuu vain ulkoisista syistä, kohtalosta tai jumalan rangaistuksesta, niin on normaalia, että maailma menee niin kuin menee!
Me emme elä Herran kädessä, emmekä kohtalonkaan! EI! Ihminen, onneksi, on itse sataprosenttisesti syy kaikkeen siihen mitä hänelle tapahtuu elämässään. Syyn ja Seurauksen Laki on laki joka säätää universumia kokonaisuudessaan, niin näkyvällä kuin näkymättömällä tasoilla: tietoiseksi tuleminen siitä on ensimmäinen askel kohti onnellisuutta, kohti Itsensä ja koko Maailman tuntemista.
Kyseinen tunteminen on nimeltään Herääminen.
Lucio Giuliodori
Käännös Enk-el
Mitä on ulkopuolinen todellisuus? Se on mielikuvituksemme tulosta, se on uneksintaamme, se on tuntemuksiamme, se on ajatuksiamme. Se ei ole muuta kuin vastaus mielemme viestiin, eli siis se on mielemme luomaa illuusioita; itsessään sitä ei ole olemassa. Se on riippuvainen vain ajatuksistamme ja kuinka sen kuvittelemme olevan. Näin ollen se vaihtuu jatkuvasti, eikä sillä ei ole omaa olemassaoloa. Onneksi, sen todellisuus riippuu vain meistä itsekustakin.
Ihminen on magneetti, radar, määrätyllä värähtelytaajuudella, joka vetää puoleensa energiaa, joista muovautuu ulkoisia tapahtumia. Oleminen on energiaa!
Jos on olemassa ohjelma, täytyy olla myös sen ohjelmoija eli syy-seuraus-prinsiippi, joka selittää kaiken olemiseen liittyvän. Ohjelmoija ei ole meistä erillinen Jumala vaan ihminen Itse.Kun ihminen tajutessaan hänellä itsellään olevan keinon ohjelmoida elämänsä kaikin puolin, hän voi edetä kehityksessään tunnistamalla itsessään olevan yli-ihmisyyden eli kristustietoisuuden..
Jumaluutta ei voi olla olemassa kuin ihmisessä sisäisesti.
Kuuluisa valaistuminen ei ole muuta kuin tunnistaa meissä oleva jumaluus, olla siitä tietoinen tai tarkemmin sanottuna ymmärtää mitä tarkoittaa ' Tietoinen Oleminen'.
Heräten Voimaansa, ihminen tajuaa olevansa jumalallinen olento. Vain Jumala ,itse asiassa, voi muuntaa luomansa todellisuuden, sen todellisuuden joka mielen tasolla vaikuttaa oikealta, mutta joka oikeasti pohjimmiltaan on abstrakti uni. Emme siis ole luotuja vaan olemme Jumaluuden kanssaluojia.
Jokainen ihminen on kanssaluoja; ongelmana vain on, että hän itse ei sitä tiedosta. Meitä on opetettu aina häpeämään, kasvatettu verellä,leivällä ja synnintunnolla, vaikka me kaikki voisimme löytää sisällämme asustavan valtavan Kauneuden ja Voiman .
Sisällämme piilee ääretön voima, mutta pelkäämme sen löytämistä ja sen heräämistä. Pelkäämme tietää keitä olemme oikeastaan. Toisaalta tuntematon on aina pelottanut ihmistä enemmän kuin mikään muu. Ja lisäksi 'kristinusko' on antanut negatiivisen lisänsä tuohon pelkoomme. Todellakin, kristinuskolla on aina ollut parempi pitää joukkonsa tietämättöminä...heidän luontaisesta ja kiistelemättömästä jumalallisuudestaan. Kirkko muovaa ihmistä tuntemaan syyllisyyttä, samalla opettaen helvetin pelkoa.
Ihminen joka tajuaa olevansa superihminen ja ilmentäessään/luodessaan omaa todellisuuttaan, ei enää tarvitse uskoa, uskontoja... Ihmisestä tulee Itse, joka ei ole enää toisten muokattavissa. Jos ihminen kokee itse olevansa yhtä Jumalan kanssa, hänelle ei ole enää mitään hyötyä uskoa johonkin kaukaiseen, itsestä erilliseen Jumalaan. Ihminen on silloin todella löytänyt Jumalan omassa Itsessään, Jumalan joka nukkui, mutta joka nyt on herännyt, avannut silmänsä uuden päivän Auringon Valoon, Uudestisyntyneenä Yli-Ihmisenä.
Ja se Jumala joka asuu ihmisessä ei ole kostava ja tuomitseva vaan kaikkea rakastava ja onnellinen.
Lyhyesti.... Ihminen on oikeasti ihmeellisen mahtava olento. Kulttuurihistoriallisista ja uskonnollista syistä johtuen hän ei vain tiedä sitä, sillä pienestä pitäen meidät meidät on ohjattu ajattelemaan tietyllä tavalla... ja siitäpä sitten alkaa tuskien taipaleemme. Meitä opetetaan olemaan juuri sellaisia kuin emme ole ja joka saa meissä aikaiseksi sellaisia vaarallisia käyttäytymismekanismeja, jotka ovat vastoin luontoamme. Nämä em. mekanismit vähentävät lähes täydellisesti meissä olevaa voimaamme, joka meidän on heräteltävä ja uudelleen aktivoitava toimimaan, jotta pääsimme jatkamaan Uudessa Maailmassa.
Meitä on aina ohjattu kaikelaisilla rajotuksilla, pelotteluilla, synnillä, velvoituksilla, vaivalla ja raadannalla, varomaan varkaita ja hulluja, terroristeja, sairauksia ja aina kaikkialla vaanivia onnettumuuksia, puutteella ja rahan arvostamisen vääryydellä – rikkaat eivät pääse paratiisiin jne – että elämä on aina kovaa, vaarallista ja armotonta jne... Ja kaiken tämän jälkeen ihmetellään, jos ihmiset ovat masentuneita tai tappavat toisiaan tai itsensä. Että köyhät muka olisivat onnellisia? Jos ihmiset elävät ilman arvoja? Jos ihmiset ovat pinnallisia? Jos ihmiselämällä ei ole mitään arvoa?
Jos jatkamme uskomista että kaikki mitä tapahtuu johtuu vain ulkoisista syistä, kohtalosta tai jumalan rangaistuksesta, niin on normaalia, että maailma menee niin kuin menee!
Me emme elä Herran kädessä, emmekä kohtalonkaan! EI! Ihminen, onneksi, on itse sataprosenttisesti syy kaikkeen siihen mitä hänelle tapahtuu elämässään. Syyn ja Seurauksen Laki on laki joka säätää universumia kokonaisuudessaan, niin näkyvällä kuin näkymättömällä tasoilla: tietoiseksi tuleminen siitä on ensimmäinen askel kohti onnellisuutta, kohti Itsensä ja koko Maailman tuntemista.
Kyseinen tunteminen on nimeltään Herääminen.
Lucio Giuliodori
Käännös Enk-el
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihminen on vielä kirjaimen tasolla, siksi on tekstiä ja käännöksiä jumaluudesta. Suurin osa ihmisistä näyttää kadottaneen muistinsa ja pääsynsä kokemukseen jolla henkiset tiedot voidaan tarkistaa. Hämmästyttävää. Siksi voidaan vain näyttää utuisesti ja viittauksenomaisesti.
Silloin kun kaikki muistavat mistä ovat "lähteneet" niin maailma on muuttunut. Itseasiassa emme ole mistään lähteneet, vain kevyt verho näyttää olevan ihmisten sydämen (ei niinkään pelkkien silmien) edessä. Kun kaikki muistamme lähtötilan hyvän ja pahan ulkopuolella, niin samalla löydämme automaattisen pikatien siihen tilaan. Ei tarvita enää silloin minkäänlaista tekstiä ja oppeja, jotka vain viittaavat. Tekstit eivät kerro totuutta. Lähtötila on enemmän kuin voidaan ajatella loogisilla pohdinnoilla. Se on itseasiassa hyvin hyvin arkipäiväinen olotila. Se on vapautus tuskasta. Tosin ihminen voi elää niinkuin muutkin, ulkonaisesti. Häntä ei kukaan ulkopuolinen enää opeta. Hän ei vain tunne psykologista tuskaa ja luule mielikuviansa niin todeksi, että niiden perässä pitäisi juosta. Se on pienen pieni ero vapautuksen ja tuskallisen elämän välillä.
..ja juuri tuon ajatuksen pohjalta tapahtui Saatanan lankeemus......
Tälläkin palstalla näkee mitä olemme luoneet. Kaikki ovat syntyneet ajatuksista. Riemullista on havaita että kaikki on ollut hyvin ja tulee olemaan. Tämän kun saisi ilmaistuksi ihmisille, mutta sitä ei pysty?? Että kaikki on pohjimmaltaan hyvin universumin mittakaavassa. Universumi voi hyvin.
Me olemme sisimmällä tasolla enkeliolentoja ja voimme todellsuudessa oikein hyvin. Olemme ykseydessä oleva ryhmätietoisuus jota ihmiskunnaksi sanotaan. Emme ole yksin tai eristettyjä, olemme sosiaalinen kokonaisuus ja riippuvaisia toisistamme.Luokaamme toivoa näennäisen kaaoksen keskelle. Ajatukset luovat, niillä loi yksi enkelirotu tämän universumimmekin. Se enkelirotu oli aiemmassa universumissa ihmisen kaltainen. Vähän erinäköinen kyllä ja osalla niistä sillä oli siivet selässä ihmisenä ollessaan. Erikoisen näköisiä linnunkaltaisia olivat.
Elämme aikaa jolloin motiivit tulevat julki; se mitä on tehty salassa, julistetaan katoilta. Elämme muutosten ajassa ja muutokset tapahtuvat myös meissä. Sisäinen maailma on ulkoisen heijastus, ja ulkoinen maailma on sisäisen heijaste. Ajatukset luovat ja näin karma seuraa: "Mitä kylvät sitä niität".
'Joka itsensä korottaa, se alennetaan.'
Te, Jumalaksi itsenne korottajat, mitä luulette itsensä JUMALAN, kaiken Luojan, tuumaavan kirjoitelmistanne / ajatuksistanne?
...mutta Henki on mitä se ON. Kun alamme vihdoinkin muistamaan olevamme todelliselta olemukseltamme Henkeä, se on yksinkertaisesti oman Itsensä todentamista, ei korottamista.
Koko maailmankaikkeus on Jumalan Ajatusta ja siis kaikki ajatukset ovat Jumalan ajatuksia. Ajatukset lähtevät TIETOISUUDESTA (Kosminen Tietoisuus, Jumalan Mieli), mutta ilmenneen maailman tasolla ne ovat relatiivisia riippuen kunkin ajattelijan oman tietoisuuden ja 'heränneisyyden'/muistamisen tasosta. Kuinka siis Jumala ( joka ei ole erillään luomakunnastaan, vaan on KAIKKI MITÄ ON) voisi arvostella pohjimmiltaan omia ajatuksiaan ja siis tuumailevan kenenkään tässä meidän 3-D:n suhteellisessa tietoisuudessamme ilmitulleita ajatuksen juoksujamme olkoonpa ne sitten minkälaisia tahansa?
Kun sanomme, että olemme jumalia, ei tarkoita että kukaan olisi enemmän Jumala kuin kukaan toinen tai varsinkaan korkeampi kuin Jumala, vaan kaikki on YHTÄ jota nimitämme JUMALAKSI. Itse käytän siitä mielelläni nimitystä KAIKKEUDEN LÄHDE, sen enempää rajoittamatta sitä (miten voimme rajoittaakaan jotain ääretöntä, ikuista ja kaikkiallista)!
Jeesus yritti meille opettaa; Jumala on Isä ja me Hänen lapsiaan jotka ovat unohtaneet (syystä, jonka Isä/ITSE tietää) oman 'perhesiteensä'; tähän viittaa mm. Jeesuksen vertaus sikopaimenesta. Jeesus ei koskaan antanut ymmärtää olevansa ainoa, erillinen Jumala ihmiskehossa eikä edes 'ainoa' Jumalan poika (vaikka kristinusko on yrittänyt vääntää asian niin), vaan tietävänsä, että on YHTÄ JUMALAN KANSSA ja että myös me olemme jumalia ja siis yhtä Jumalan kanssa! Tästä löytyy tekstiä raamatusta!
Tiedän, että nämä minunkin ilmituomani näkemykset, jotka ovat yhä enemmän avautumassa ihmiskunnalle tänä Suuren Muutoksen aikana, ovat vielä monille uusia ja ehkä vaikeitakin ymmärtää. Jos kuitenkin jotakuta kiinnostaa todella keskustella ja vaitaa mielipiteitä tämän tyyppisistä ajatuksista, niin otan haasteen vastaan. Sanon kuitenkin heti, että raamattu on minulle yksi kirja monien muiden ihmisten kirjoittamien kirjojen joukossa sen enempää korottaen kuin halveksienkaan sen näkemyksiä, joten minun kanssani on turha väitellä sen 'totuuksista'. Kuten sanoin alussa, että jokainen ajatus on lähtöisin Jumalan äärettömästä Tietoisuudesta/Ajatuksesta, mutta ne ovat ihmismielen kautta ilmitulleina suhteellisia (raamatussakin!), niin jokainen saa pitää totuutenaan juuri sen minkä pystyy itse hyväksymään tässä hetkessä, mutta joka kuitenkin aivan varmasti tulee aina muuttumaan sitä mukaa kun 'valaistumme'.
Mikään ei siis ole pysyvää, ei edes ole ainoaa totuutta äärettömässä ikuisuudessa jota Jumalaksi kutsumme. Mitään ei kannata uskoa sokeasti, mutta kannattaa aina etsiä sitä suurempaa näkemystä ja osatotuutta Jumaluudesta, meistä itsestämme eli ELÄMÄSTÄ = KAIKESTA MITÄ ON, sillä mitä enemmän löydämme vastauksia ja alamme muistamaan todellista olemustamme, sen enemmän meissä kasvaa rakkaus ja ilo KAIKESTA; alamme palata vihdoinkin KOTIIN!
Mailmankaikkeus katoaa ? Minne ? Ei minnekkään. Ei sitä koskaan ole ollut edes olemassa.
Egomme loi meidän kaksinaisuuden tarkoituksella kokea kaksinaisuus, jotta Jumala voi olla maanpäällä.
Olemme yhtä Äiti Maan kanssa. Olemme Yhtä Taivaan kanssa. Olemme yhtä niin maanpäällä niinkuin taivaissa.
Meidän kokemus on prosessinen kokemus kaikki yhdessä, mutta silti erillisesti, koska muuten emme tietäisi miten Ehdoton Rakkaus kanssakäy ehdollisen rakkauden luoman negatiivisen pelon kanssa.
Kokeaksemme pimeyden osaamme nauttia Valosta.
Valo on meidän kotimme
Pyyteetön Rakkaus on korkein energia ja suurin voima koko universumissamme. Se on avain Kristus-tietoisuuteen.
Rakkauden todellinen olemus on, että se pysyy ehdottomana kaikkina aikoina. Tie ehdottomaan rakkauteen on rakastaminen pyyteettä ilman ehtoja, ilman tuomitsemisia, kiinnipitämistä, rajoja, rajoituksia tai ennakkoasenteita.
Olemme täällä oppimassa, kuinka rakastaa ehdoitta ja antaa anteeksi, sillä mitä annamme sitä myös saamme.
Ala päiväsi Rakkaudella, täytä päiväsi Rakkaudella, vietä päiväsi Rakkauden kanssa, sillä tämä on tie Jumalan luo.
Alkuperämme muistaminen on energiaprosessi - maailmankaikkeuden koko historia on koodattuna energiarakenteeseemme. Tietoisuutemme voi päästä tähän informaatioon chakrojemme eetterivärähtelyn kautta. Meillä on yli 300 energiakeskusta, kuitenkin niistä kymmenen on suoraan yhteydessä alkuperämme muistamiseen.
Ensimmäiset seitsemän "muistamischakraamme" ovat hyvin tuntemamme seitsemän pääenergiakeskusta, jotka sijaitsevat fyysisessä osassamme ja sisältävät ihmiskunnan koko historian. Lisäksi meillä on kolme muuta "muistamischakraa" fyysisen kehomme ulkopuolella. Menneisyydessä vain muutama valaistunut ihmisolento pystyi aistimaan nämä keskukset, mutta nykyisessä evoluutiovaiheessa kollektiivimme valtavalla enemmistölla on mahdollisuus aktivoida nämä keskukset.
Kahdeksas "muistamischakra" sijaitsee noin 11 kilometriä kruunuchakramme yläpuolella. Tämä on energiakeskus, mikä yhdistää meidät koko ihmisen olemassaoloon. Yhdeksäs "muistamischakramme" sijaitsee galaksimme keskellä. Se sisältää koko galaksin historian ja yhdistää meidät jokaiseen galaktiseen veljeemme ja sisareemme riippumatta heidän rodustaan. Kymmenes "muistamischakramme" sijaitsee Luojan keskuksessa. Tämä on universaalichakra, mitä kutsutaan korkeammissa ulottuvuuksissa myös äiti/isächakraksi.
Jokaisen tässä maailmankaikkeudessa elävän olennon universaalichakra on sama. On vain yksi "kymmenes muistamischakra", joka on yhteinen jokaiselle elävälle sielulle tässä maailmankaikkeudessa - näin olemme kaikki yhtä.
Juurichakran alapuolelle on myös chakra josta me olemme yhtä Äitimaan kanssa planeetan keskuksen kautta.
Herra Jumala Kaikkivaltias, on sen temppeli. Kristus sen keskellä, tie, totuus ja elämä.
Kyllä vain! Jumalan valtakunta on sisällämme ja siis meissä! Emme ole yhtenäkään hetkenä sen ulkopuolella, vaikka meidät on opetettu ajattelemaan toisin. Tämän saman asian opetti jo aikanaan myös suuri mestarimme Jeesus! Jumala/Jumalan Valtakunta on siis meissä vaikuttavana voimana eli tienä, totuutena ja elämänä eli jumalallisena tietoisuutena johtamassa meitä samalla yhä laajempaan kristustietoisuuteen itsestämme ja kaikesta mitä on/ja ei vielä ole .
Emme kuitenkaan ole yhtä kehomme. Keho on meille vain äitimaamme energioista 'rakennettu' tähän tasoon sopiva käyttövälineemme tietoisuutemme tasolla (meille se on ihmiskeho, eläimelle esim. koiran jne). Kehomme on siis Henkemme Temppeli joka on sopiva meille tässä ja nyt.
Kaikki olevainen/ilmennyt on ainoastaan tiivistynyttä kvanttitason alkuenergiaa, jotta voisimme 'nähdä ja kokea' sen avulla kaikkea ajatustemme ja tietoisuutemme luomia mielikuvia. Luomme siis itse oman todellisuutemme. Yksin sitä on melkein mahdotonta kenenkään tehdä tällä tasollamme, mutta olemme yhteisessä tietoisuuden kentässämme vahvoja luojia!
Olemme siis luojajumalia. Jumaluuden 'käsiä ja jalkoja'. Jumala, Kaiken Alkulähde on olemassa ilmentyneenä vain meidän kauttamme (siis jokaikisessä maailmankaikkeuksien ilmentyneissä olomuodoissa). On vain YKSI, Jumala! (tuo pilkku jäi kirjoittamatta vahingossa tai tahallaan raamatun tekstien kopioijilla!
Henkitoreissaan oleva hukkuva ei voi pelastaa itseään, vain pelastaja voi pelastaa hukkuvan. Kysy vaikkia niiltä jotka ammatikseen pelastavat ihmisiä erilaisista vaaratilanteista. Jos hukkuva voisi pelastaa itsensä, silloin kukaan ei olisi koskaan hukkunut. Jos ihmiset voisivat pelastaa itsensä, silloin pelastajat ja palomiehet olisivat tarpeettomia. No miksi ihmeessa sitten pelastajia ja palomiehiä on olemassa? Hehän ovat tarpeettomia, jos jokainen voisi pelastaa itsensä. Saman tien voisimme lopettaa koko pelastus-, ja palolaitoksen. Miksi sairaaloita, lääkäreitä, sairaanhoitajia on olemassa, jos ihmiset voisivat parantaa itsensä? Saman tien voisimme myös tarpeettomana lopettaa myös sairaanhoidon ja sairaanhoitolaitoksen. Tai jos olet kaulaasi myöten suossa, et voi sieltä kiskoa itseäsi ylös, vaikka miten yrittäisit itseäsi niskastasi nostaa. Vajoat vain syvemmälle. Ellei sinua joku pelasta sieltä.
Toisekseen, jos olisimme Jumala, silloin ei olisi pahuutta, sairautta, kärsimystä ja kuolemaa. Ja kuitenkin sen tietää jopa vanha sokea Erkkikin, miten paljon pahuutta, sairautta, kärsimystä ja kuolemaa maailmassa on. Vai että todellisuus on vain mielikuvituksemme tuotosta. Siis että maailmassa ei todellisuudessa lainkaan ole kärsimystä, sairautta ja kuolemaa? No, jos niin on, niin sinähän sitten voit pelkästään mielikuvitustasi käyttämällä poistaa maailmasta kaiken pahuuden, kivun, sairauden kärsimyksen ja kuoleman. Voit aloittaa vaikka jo hetii.
Vai että maailmassa todellisuudessa on pelkkää hyvyyttä. No, sano se niille vanhemmille joiden oma lapsi on kuollut syöpään, vakivallan uhrina, tai liikenne-onnettomuudessa. Vai että kärsimys on vain mielikuvituksemme tuotosta, no sano se niille joiden elimistöä syöpä raatelee.
Itse asiassa, mielesi on niin paljon todellisuudesta vieraantunut, että sitä voi kutsua jo mielenhäiriöksi.
Kaikki tuo, reality, on juuri noin kuin kirjoitit, mutta vain tässä mielemme (globaalisen tietokenttämme rajoissa) luomassa 'reality-showssa'. Kokemamme sairaudet, surut, onnettomuudet, pahuudet pelastajineen ja auttajineen niin kuin myös onnellisuus ja hyvät asiat...mitä tahansa kuuluvat tähän ihmiselämä-nimiseen "peliin" ja johon olemme mieltyneet niin, että emme osaa muuttaa/lopettaa sitä, vaan jatkamme sitä elämästä toiseen samalla kaavalla (se kuuluisa karmanlakikin on vain tämä pelin eräs sääntö).
Todellinen olemuksemme ei ole kuitenkaan tämä vajavaisen ihmismielen aistiensa kautta luoma kuva eli se jossa havaitsemme vain tämän "pelin" näennäistodellisuuden ja uskomme siihen aikojen saatossa ihmiskuntaan ympättyjen ajatusrakennelmien puitteissa. Heti kun alamme ymmärtämään olevamme ENEMMÄN kuin mielemme/egomme ja oman osavastuumme "pelimme" puitteista ja kulusta, voimme alkaa muuttamaan sen kulkua; emme välttämättä enää tarvitsekaan kivuliaita ja ikäviä "seisauksia pelilaudallemme" vaan voimme valita sinne uusia polkuja...
Kun tajuamme olevamme itse oman reality-showmme luoja ja pelaaja, voimme alkaa poistamaan vähitellen sen puitteista pahuuden, kärsimyksen ja jopa kuoleman! Utopista tai hullua mielikuvitusta! Hyvinkin, ellemme edes kokeile! Juuri sitä yritän kertoa tässä pienessä foorumissa eli ajatuksemme, tunteemme ja asenteemme ovat niitä "todellisuutemme" mysteerisiä Higgsin bosoneja joita tiedemiehet yrittävät etsiä parhaillaan Cernin hiukkaskiihdyttimessä. Niitä ei kylläkän tulla löytämään , koska ne eivät ilmene materian tasolla; ainoastaan niiden vaikutus näkyy! (Sorry, poikkesin aiheesta, mutta menköön nyt!)
Nämä jumaluuden pohdiskelut ovat asioita joita ei voi mitenkään todistaa toiselle, vaan jokaisen on itse haettava oma relatiivinen totuutensa. Sugjektiivinen totuus on YKSI, joka ON KAIKKI MITÄ ON, mutta ehkä sekin on relatiivinen eli vain siinä suhteessa, mitä me tässä 3-D:n maaimassa voimme koskaan tajuta. Tosin meillä on vielä paljon tiedostamisen ja ymmärtämisen varaa aivoissamme, sillä käytämmehän niitä keskimäärin noin 5% kapasiteetilla.
Tässä reality-showssamme olemme siis "muistamattomia jumalia"; se perusominaisuutemme ei ole meistä kuitenkaan poissa, sillä käytämme sitä tietämättöminä TÄSTÄ VOIMASTAMME juuri sen mallin mukaisesti kuin luulemme/uskomme/olemme oppineet/meille on uskoteltu kaiken olevan eli 'pelaamme' suurelta osalta PÄIN P....TTÄ ja vain harvoin pääsemme eteenpäin ja haluamiimme parempiin olosuhteisiin!
Jos pidät elämästäsi kokonaisuudessaan sellaisena kuin se on nyt ja olet täysin tyytyväinen ja onnellinen kaikesta, niin jatka vaan samaan malliin kuin tähänkin asti! Jos sittenkin on toisin, niin sinulla ja kaikilla toisillakin on nyt (ja aina ollut) vapaus ja voima valita uudelleen minä hetkenä tahansa ja muuttaa omaa 'todellisuuttasi' muuttamalla ajatuksiasi, ja ennen kaikkea asenteitasi (tunneperäisiä; eivät muutu helposti!)). Muutos ei ole kuitenkaan mikään hokkuspokkus-temppu ja siihen on olemassa omat 'lakinsa', joihin en nyt tässä puutu. Kukaan ei voi tehdä muutosta puolestasi eikä myöskään kenenkään toisen puolesta suoranaisesti. Me tosin vaikutamme jokaisella valinnallamme, sanoilla ja teoillamme välittömästi non-locality-periaatten mukaisesti globaalisessa tietoisuuskentässämme ja sen kautta vaikutamme kaikkiin muihinkin, jotka ovat resonoivat kanssamme.
Ei ole olemassa ulkopuolista, jossain tuntemattomuudessa oleskelevaa erillistä uskontojen jumalolentoa, joka määrää meidän elämästämme, vaan me ITSE OLEMME SE ja kaikki, koko ilmentynyt/luotu maailmankaikkeus on vain osa sen olemusta. Mitään, missään ja milloinkaan ei voi olla erillään SIITÄ.
Tiedän kokemuksesta, miten vaikeaa sitä on tajuta koska meille on opetettu aivan jotain muuta. Sen ymmärtäminen on kuitenkin ensisijaisen tärkeää nyt tänä maapallomme Suuren Muutoksen aikana, jos yhtään mielimme päästä 'pelilaudassamme' korkeammalle tasolle!
Vaikka viime vuosina yhä useampi ihminen on 'alkanut muistamaan' ja tiedostamaan oman jumaluutensa, niin kukaan meistä ei yksin voi muuttaa kuin ainoastaan oman elämänsä/"pelinsä" puitteita valitsemalla 'mukavampia reittejä', koska "pelilautamme"/reality-showmme on ihmiskunnan yhteinen joukkopeli. Kuitenkin, mitä enemmän ihmisiä yhdessä alkaa etsimään niitä, sen nopeammin saamme aikaan toivomamme muutoksen parempaan.
Kaikki elämä kaikkialla on jumaluutta, mutta ihminen on vain poikennut tästä ajattomasta jumaluudesta, synnyttämällä omat persoonalliset jumalat, jotka sitten tuodaan esiin maailman kaikkeuden luojina
SE on kuitenkin mahdoton yhtälö, sillä kuinka ajallinen voi luoda ajatonta.
Mterialistisen filosohvian loppupäätelämä, että henki on materian korkein tuote, toteutuu uskontojen ja aatteiden päämääriissä sellaisenaa
Muut ovat kuoleita jumalia,ei näköjään ihminen opi tuntemaan sitä haluaa olla tavalla tai toisella olla itsensä korottamassa.Voiko ihminen herättä kuoleen ei voi.Jeesus voi joka on jumala hänen poikansa.
Ei luotu ole luojaansa suurempi,eikä hänen veroisensakaan.Jumalan poika jeesus kristus on hänelle on annettu kaikki valta,taivaassa ja maanpäällä. Sen valla alla on kaikki alistettu mitä on maan päällä.
Hän on alistanut mös kuoleman kaikki on hänen valtansa-alla.
Hallitsee yhdessä omiensakanssa.