Kysymys helluntailaisille

tuohon ei ole lisättävää. Aamen

olen Jumalan vihattu ja kirottu , koska olen tehnyt pyhän hengen pilkan, en halunnut luopua jeesuksesta mutta ,se koettelemus missä herra pani minut valitsemaan hänet tai ihmisten hyväksynnän oli tilanne joka lähti siitä, että kävin kasteella ja odotin vapautuvani kaikesta että voisin rakastaa Jeesusta koko sydämestäni, mutta en tiennyt silloin että oli jotain mistä en ollut luopunut, se oli se että olenko valmis mihin tahansa mitä Jumala haluaisi minun tekevän,menevän,sanovan ,,eli täysin Jeesuksen tahdosta riippuvainen, koska se on todellista elämää rakastaa Jeesusta ja tehdä TÄYSIN hänen tahtonsa.mutta olin sillon niin rikki että pelkäsin ihmisiä ja sitä että mitä ne musta ajattelee, koska edellinen elämä oli jättänyt minuun huume psykoosin joka ei täysin parantunutuskoon tullessani, koska ehkä Jumala halusi jotain hioa minussa sillä.no,kiukustuin Jumalalle niin kuin lapsi isälleen etttä mikset jo vapautal, ja rukoilin vilpittömästi että haluan TODELLA vain hänen tahtonsa tapahtuvan ja että hän vapauttaisi minut tästä pelosta palvelemaan häntä koko sydämestä ja että elämäni olisi täysin hänen ohjauksessaan. odotin ja odotin itse säälin kiukkuisena Jumalan lapsena että miksi hän ei vain vapauta minua? kunnes eräänä sunnuntaina ennen kokoukseen menoa tunsin kuinka pyhähenki tuli ja alkoi nostaa jotain kipeää katkeraa syvältä sydämestäni, ja hätäännyin ja rukoilin että mitä nyt? Jeesus auta, sano mitä tulisi tehdä.. Jeesus ei vastannut,muta katkera möykky nousi yhä ylemmäs kuin kurkkuuni,ja ja sanoin Jeesukselle että auta nyt en pysty pidättelemään sitä enään mikä siten onkin tulossa,mutta taas Jeesus oli hiljaa ja se "möykky" vain nousi yhä pinnempaan kunnes olin jo aivan katkerana jostain syystä haluamassa tehdä jotain itsesääli tuhoa itselleni osoittaakseni Jumalalle et minä en ymmärrä mistä on kyse ja mitä mun pitäis tehdä sen lisäksi että rukoilin jatkuvasti auta Jeesus! sitten se "katkera möykky " menetin itse hillintäni vaikka kuinka panin vastaan,ja itkien suuttuneena Jumalalle (lapsenkiukku ei viha)lähdin uhmaamaan häntä näyttäen kiukkuni että mikset auta? itkien juoksin uhmaten ostamaan tupakkaa samalla toivoen että hän pysäyttäisi minut rakkaudellaan koska luulin että hän tästä teostani huomasi kuinka haluan vain että hän auttaisi jo koska rukoukseni ja pyyntöni hänen puoleen ei ollut aiheuttanut (tosin minun toivomaani tapaa vapautua täysin kaikesta) ja kiukuissani ja sekaisena ostin tupakat, ja ja itkien rupesin polttaan vaikken edes nauttinut tupakasta koska olin jo vapautunut siitä, toivoen että Jumala ottaisi jo mua niskasta kiinni rakkaudessaan ja vapauttaisi minut siitä katkerasta tunteesta että miksi mun pitää vaan kärsiä ja hän ei auta ja vapauta? rupesin polttamaan asuntoni ulkona ja edelleen itkien ja uhmaten vaika tupakka maistui pahalta , ja kysyin Jumalalta et miksi teen näin ?mistä tää katkeruus tulee joka panee mut uhmaan sinua? Jumala sanoi vai että rukoile äkkiä anteeksi antoa koska saatana haluaa ryöstää sinut. olin ymmälläni , enkä tajunnut heti mistä on kyse, mutta aloitin rukoilla ja tumppasin tupakan heti. koin että jostain syystä anteeksi pyyntö ei onnistunut niin helposti kun aiemmin. koska ajattelin ihmistenhyväksynnänriippuvaisena etten voinut pyytää anteeksi täysin vilpittömästi ellen voisi lakata ajattelemasta sitä että mitä mun naapurit ajattelee jos minä pyydän keskellä pihaa psykoosi ihmis pelkoisena anteeksi ääneen Jeesukselta tekoani, välittämättä siitä että mitä muut minusta ajattelee , minä en osaa oikein kuvailla miten korkea kynnys minun olisi siinä hetketssä ylittää , minun olisi pitäny olla välittämättä siitä mitä muut ajattelee musta, mut vaikka kuinka yritin rukoillen en päässyt voitolle siitä , olin pelkuri ja rikkinäinen ihminen joka ei pystynyt siihen vaikka edes yritin parhaani , lannistuin ja olin menossa siälle asuntooni kunnes henki sanoi minulle että"älä mene sisään" ja "jos sinä TODELLA haluat niin sinä pyydät anteeksi, en ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ,uskoin että ei Jumala mua mua hylkää vaikka menisin sisään ja oli pettynyt olo etten vaan kyennyt siihen vaikka kuinka yritin, mutta pelko voitti minut. menin sisään asuntooni ja itkien rukoilin anteeksi sitä kaikkea , muttaJeesus sanoi vain "että tahdotko todella hylätä minut?"hänen äänensä oli jotenkin surullisen pettynyt, olin hätääntynyt ja sekaisin että mitä muuta enää voisin tehdä , ja pyysin vaan uudestaan anteeksi ja VILPITTÖMÄSTI sanoin etten todellakaan halua häntä hylätä, enkä ymmärtänyt miksi hän edes kysyi moista koska hän oli minun ainoa todellinen turvani, ja sitten yhtä äkkiä se katkeruus nousi yhä lisää vaan pintaan ja pelkäsin etten voi sitä enään kauemmin pidättää, ja että mitä sitten tapahtuu? rukoilin Jeesusta ja pyysin apua mutta tilanne vaan paheni , ja tunsin kuinka saatana yritti tunkea sydämeeni pistin hanttiin ja yritin luottaa jo epä toivoisesti että jeesus kyllä auttais, mutta yhtä äkkiä katkeruuteni murtui ja tunsin kuinka joku viha tuli sisimpääni, ja että pyhä hä henki poistui minusta , ja anoin pyysin että älä lähde , ja samalla tunsin kuinka Jumalan VIHA ympäröi minut , kesti noin tunnin kun katkera viha Jumalaa kohtaa oli valloillaan minussa ja siten ikään kuin havahduin , että mitä oikein tapahtui? 2 vuotta sen jälkeen uskalsin kohdata totuuden ja manen kohti tuhoa.. susi

kirottu kirjoitti:

olen Jumalan vihattu ja kirottu , koska olen tehnyt pyhän hengen pilkan, en halunnut luopua jeesuksesta mutta ,se koettelemus missä herra pani minut valitsemaan hänet tai ihmisten hyväksynnän oli tilanne joka lähti siitä, että kävin kasteella ja odotin vapautuvani kaikesta että voisin rakastaa Jeesusta koko sydämestäni, mutta en tiennyt silloin että oli jotain mistä en ollut luopunut, se oli se että olenko valmis mihin tahansa mitä Jumala haluaisi minun tekevän,menevän,sanovan ,,eli täysin Jeesuksen tahdosta riippuvainen, koska se on todellista elämää rakastaa Jeesusta ja tehdä TÄYSIN hänen tahtonsa.mutta olin sillon niin rikki että pelkäsin ihmisiä ja sitä että mitä ne musta ajattelee, koska edellinen elämä oli jättänyt minuun huume psykoosin joka ei täysin parantunutuskoon tullessani, koska ehkä Jumala halusi jotain hioa minussa sillä.no,kiukustuin Jumalalle niin kuin lapsi isälleen etttä mikset jo vapautal, ja rukoilin vilpittömästi että haluan TODELLA vain hänen tahtonsa tapahtuvan ja että hän vapauttaisi minut tästä pelosta palvelemaan häntä koko sydämestä ja että elämäni olisi täysin hänen ohjauksessaan. odotin ja odotin itse säälin kiukkuisena Jumalan lapsena että miksi hän ei vain vapauta minua? kunnes eräänä sunnuntaina ennen kokoukseen menoa tunsin kuinka pyhähenki tuli ja alkoi nostaa jotain kipeää katkeraa syvältä sydämestäni, ja hätäännyin ja rukoilin että mitä nyt? Jeesus auta, sano mitä tulisi tehdä.. Jeesus ei vastannut,muta katkera möykky nousi yhä ylemmäs kuin kurkkuuni,ja ja sanoin Jeesukselle että auta nyt en pysty pidättelemään sitä enään mikä siten onkin tulossa,mutta taas Jeesus oli hiljaa ja se "möykky" vain nousi yhä pinnempaan kunnes olin jo aivan katkerana jostain syystä haluamassa tehdä jotain itsesääli tuhoa itselleni osoittaakseni Jumalalle et minä en ymmärrä mistä on kyse ja mitä mun pitäis tehdä sen lisäksi että rukoilin jatkuvasti auta Jeesus! sitten se "katkera möykky " menetin itse hillintäni vaikka kuinka panin vastaan,ja itkien suuttuneena Jumalalle (lapsenkiukku ei viha)lähdin uhmaamaan häntä näyttäen kiukkuni että mikset auta? itkien juoksin uhmaten ostamaan tupakkaa samalla toivoen että hän pysäyttäisi minut rakkaudellaan koska luulin että hän tästä teostani huomasi kuinka haluan vain että hän auttaisi jo koska rukoukseni ja pyyntöni hänen puoleen ei ollut aiheuttanut (tosin minun toivomaani tapaa vapautua täysin kaikesta) ja kiukuissani ja sekaisena ostin tupakat, ja ja itkien rupesin polttaan vaikken edes nauttinut tupakasta koska olin jo vapautunut siitä, toivoen että Jumala ottaisi jo mua niskasta kiinni rakkaudessaan ja vapauttaisi minut siitä katkerasta tunteesta että miksi mun pitää vaan kärsiä ja hän ei auta ja vapauta? rupesin polttamaan asuntoni ulkona ja edelleen itkien ja uhmaten vaika tupakka maistui pahalta , ja kysyin Jumalalta et miksi teen näin ?mistä tää katkeruus tulee joka panee mut uhmaan sinua? Jumala sanoi vai että rukoile äkkiä anteeksi antoa koska saatana haluaa ryöstää sinut. olin ymmälläni , enkä tajunnut heti mistä on kyse, mutta aloitin rukoilla ja tumppasin tupakan heti. koin että jostain syystä anteeksi pyyntö ei onnistunut niin helposti kun aiemmin. koska ajattelin ihmistenhyväksynnänriippuvaisena etten voinut pyytää anteeksi täysin vilpittömästi ellen voisi lakata ajattelemasta sitä että mitä mun naapurit ajattelee jos minä pyydän keskellä pihaa psykoosi ihmis pelkoisena anteeksi ääneen Jeesukselta tekoani, välittämättä siitä että mitä muut minusta ajattelee , minä en osaa oikein kuvailla miten korkea kynnys minun olisi siinä hetketssä ylittää , minun olisi pitäny olla välittämättä siitä mitä muut ajattelee musta, mut vaikka kuinka yritin rukoillen en päässyt voitolle siitä , olin pelkuri ja rikkinäinen ihminen joka ei pystynyt siihen vaikka edes yritin parhaani , lannistuin ja olin menossa siälle asuntooni kunnes henki sanoi minulle että"älä mene sisään" ja "jos sinä TODELLA haluat niin sinä pyydät anteeksi, en ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ,uskoin että ei Jumala mua mua hylkää vaikka menisin sisään ja oli pettynyt olo etten vaan kyennyt siihen vaikka kuinka yritin, mutta pelko voitti minut. menin sisään asuntooni ja itkien rukoilin anteeksi sitä kaikkea , muttaJeesus sanoi vain "että tahdotko todella hylätä minut?"hänen äänensä oli jotenkin surullisen pettynyt, olin hätääntynyt ja sekaisin että mitä muuta enää voisin tehdä , ja pyysin vaan uudestaan anteeksi ja VILPITTÖMÄSTI sanoin etten todellakaan halua häntä hylätä, enkä ymmärtänyt miksi hän edes kysyi moista koska hän oli minun ainoa todellinen turvani, ja sitten yhtä äkkiä se katkeruus nousi yhä lisää vaan pintaan ja pelkäsin etten voi sitä enään kauemmin pidättää, ja että mitä sitten tapahtuu? rukoilin Jeesusta ja pyysin apua mutta tilanne vaan paheni , ja tunsin kuinka saatana yritti tunkea sydämeeni pistin hanttiin ja yritin luottaa jo epä toivoisesti että jeesus kyllä auttais, mutta yhtä äkkiä katkeruuteni murtui ja tunsin kuinka joku viha tuli sisimpääni, ja että pyhä hä henki poistui minusta , ja anoin pyysin että älä lähde , ja samalla tunsin kuinka Jumalan VIHA ympäröi minut , kesti noin tunnin kun katkera viha Jumalaa kohtaa oli valloillaan minussa ja siten ikään kuin havahduin , että mitä oikein tapahtui? 2 vuotta sen jälkeen uskalsin kohdata totuuden ja manen kohti tuhoa.. susi

Tuo mitä kuvasit ei ollut Jumala. Miksi Jumalalle olisi ollut tärkeää että pyydät anteeksi ääneen pihalla ja kun et tätä kyennyt tekeen olisi hylännyt sut.

Samoin tää taistelu että Jumala olisi muka hävinnyt tän taistelun ei voi pitää paikkaansa.
Jumala ei hylkää ketään tollee. Sähän olit tosi kurjassa kunnossa, ja Jumala ei vaadi meiltä mitään mihin me ei olla valmiit, jumalalla riittää pitkämielisyyttä ja armoa ja rakkautta.

Usko mua et todellakaan ole Jumalan vihattu ja kirottu, päin vastoin.

Saatana tosin haluaa sinun uskovan näin mutta totta se ei ole.
Et ole tehnyt pilkkaa Pyhää Henkeä kohtaan koska jos olisit et edes pelkäisi tai ajattelisi koko asiaa.

Rukoilen puolestasi, muista että Jeesus rakastaa sinua. Älä luovuta

"netti pastori" kirjoitti:

Tuo mitä kuvasit ei ollut Jumala. Miksi Jumalalle olisi ollut tärkeää että pyydät anteeksi ääneen pihalla ja kun et tätä kyennyt tekeen olisi hylännyt sut.

Samoin tää taistelu että Jumala olisi muka hävinnyt tän taistelun ei voi pitää paikkaansa.
Jumala ei hylkää ketään tollee. Sähän olit tosi kurjassa kunnossa, ja Jumala ei vaadi meiltä mitään mihin me ei olla valmiit, jumalalla riittää pitkämielisyyttä ja armoa ja rakkautta.

Usko mua et todellakaan ole Jumalan vihattu ja kirottu, päin vastoin.

Saatana tosin haluaa sinun uskovan näin mutta totta se ei ole.
Et ole tehnyt pilkkaa Pyhää Henkeä kohtaan koska jos olisit et edes pelkäisi tai ajattelisi koko asiaa.

Rukoilen puolestasi, muista että Jeesus rakastaa sinua. Älä luovuta

olin OIKEASTI täyttynyt pyhällä hengellä ja jos itse et ole kokenut sitä(tai olet kuvitellut tässä eksytyksen ajassa jossa saatanakin voi tekeytyä valheen enkeliksi)täyttyneesi jollain "hengellä" niin , kannattasi miettieä motiiveitasi että miksi alun perin lähdit seuraamaan Jeesusta? koska jos V I L P I T T Ö M Ä S T I haluaakuulla ja totella jumalan tahtoa niin voit kyllä kuula sen, mutta sanon nyt suoraan että et ole antanut itseäsi KOKONAAN JEESUKSELLE koska totuuden henki sinussa vaikuttaisi sen ettet olisi missään tekemisissä minun kanssani, ellei se olisi Herran tahto.. minä tiedän että todellinen elämä on vai Jeesuksessa , mutta olin liian uppiniskainen kun kiukkusin, olisi pitänyt olla nöyrä koko ajan ja totella Jumalaa... ja nyt saan maksaa siitä ikusella tulelle. mutta olen jo turtunut ,juon kaljaa , otan lääkkeitä , huumeita , kaikkea sitä millä vaan voin enne kuolemaani täyttää sen aukon minkä Jeesus jätti. ja alussa olin joka päivä ahdistunut siitä että joudun helvettiin ja viläpä sen kovemman luokan rangaistuksen osaan , koska tein sen pahimman virheen , mutta se on vaan pakko hyväksyä ja yrittää elää tässä unenomaiseissa valhetilassa niinkuin sanakin sanoo , ja saada tästä "elämästä" irti se minkä voi, sydämedi on niin paatunut ettei mikään paha enään edes tunnu enän kovin pehalta , eli en sentään ihan paatunt, mutta "tällaisen ihmisen viimeset ovat tulleet pahemmaksi kuin ensimmäiset". raam.

kirottu kirjoitti:

olin OIKEASTI täyttynyt pyhällä hengellä ja jos itse et ole kokenut sitä(tai olet kuvitellut tässä eksytyksen ajassa jossa saatanakin voi tekeytyä valheen enkeliksi)täyttyneesi jollain "hengellä" niin , kannattasi miettieä motiiveitasi että miksi alun perin lähdit seuraamaan Jeesusta? koska jos V I L P I T T Ö M Ä S T I haluaakuulla ja totella jumalan tahtoa niin voit kyllä kuula sen, mutta sanon nyt suoraan että et ole antanut itseäsi KOKONAAN JEESUKSELLE koska totuuden henki sinussa vaikuttaisi sen ettet olisi missään tekemisissä minun kanssani, ellei se olisi Herran tahto.. minä tiedän että todellinen elämä on vai Jeesuksessa , mutta olin liian uppiniskainen kun kiukkusin, olisi pitänyt olla nöyrä koko ajan ja totella Jumalaa... ja nyt saan maksaa siitä ikusella tulelle. mutta olen jo turtunut ,juon kaljaa , otan lääkkeitä , huumeita , kaikkea sitä millä vaan voin enne kuolemaani täyttää sen aukon minkä Jeesus jätti. ja alussa olin joka päivä ahdistunut siitä että joudun helvettiin ja viläpä sen kovemman luokan rangaistuksen osaan , koska tein sen pahimman virheen , mutta se on vaan pakko hyväksyä ja yrittää elää tässä unenomaiseissa valhetilassa niinkuin sanakin sanoo , ja saada tästä "elämästä" irti se minkä voi, sydämedi on niin paatunut ettei mikään paha enään edes tunnu enän kovin pehalta , eli en sentään ihan paatunt, mutta "tällaisen ihmisen viimeset ovat tulleet pahemmaksi kuin ensimmäiset". raam.

Sillä sinä luulet vain olevasi kirottu, et kehuisi Jeesusta, et olisi huolissasi tilastasi, et haluaisi kirjoitella tänne tarinoitasi, et ylipäätänsä piittaisi itsestäsi mitään, jos olisit se, miksi itseäsi sanot.

Taivas on valon ja ilon valtakunta, se on muuttumaton, pimeys on sinussa, ja siksi se ei ole todellista, taivainen ilo ja valo ovat Jeesuksessa sinun todellisuutesi, usko vaan, äläkä usko sitä pimeyttä joka sieluasi saartaa.
Jeesuksessa ei ole mitään pimeyttä, rakkauden aurinko paistaa sinullekin, vaikka ehkä nyt on synkkiä pilviä sinun ja armon auringon välissä, mutta Jumalan tuulet puhaltaa ne pois ja niin saat rakkauden lämmön uudelleen sydämeesi.

Olet vaan niin perin eksytetty saatanalta, se vihtahousu on eksyttänyt ajatuksesi itseäsi vastaan ja itsetuhoisaksi, että uskot sen valheet.
Usko ennemmin Jumalan rakkauteen ja pitkämielisyyteen, sillä se on todella pitkä, eikä ihmisen mitanmukaan, vaan iankaikkisen rakkauden , Jeesuksen ristin mitan mukaan.
Hän ei sinua hylkää eikä sinua jätä.
Usko Jeesukseen, älä saatanan valheisiin.

Kaikki kertomasi on selvään syvyydestä syötettyä valhetta, Jumala ei ikimaailmassa tekisi tuollaista kenellekkään.
Älä lähde väärään suuntaan, Juudaskin olisi voinut pelastua, jos olisi rohjennut mennä Jeesuksen luokse, eikä syöksynyt pimeyteen, älä sinä tee samaa virhettä, Jumalalla on PALJON anteeksiantamusta. HÄN RAKASTAA SINUA!
Ehkäpä se, että kirjoitit tänne, on se kipinä, jota tarvitsit, lähteä valoa kohti, Jeesusta kohti, Golgatan ristiä kohti, siellä on sinunkin syntisi sovitettu.
kertomuksessasi ei ollut mitään, mikä viittaisi Pyhän Hengen pilkkaan, se on SAATANAN valhe.
Nouse Jeesuksen nimessä ja veressä ja palaja . Käytä nyt ymmärrystä, älä kuuntele petollisen sydämesi ääniä ja ahdistuksia.

Katso Jeesukseen, katso Jeesukseen,
Hän on sun Ystäväs, kuka muu niin ymmärtäis?
Katso Jeesukseen, katso Jeesukseen,
Hän on sun Ystäväs!

Mene hyvä ystävä jonkun psykiatrin luo joka on myös oikea uskovainen, etsi hänet käsiisi. pyydä Jumalaa johdattamaan hänet luoksesi, tai että löydätte toisenne tavalla taikka toisella.
Älä ihmeessä vaivu tuohon sielunvihollisen lähettämään synkkyyteesi.
Niinkauan kuin on elämää, on myös toivoa.
Huuda avuksesi Häntä, Jeesusta Kristusta, ja Hän kuulee huutosi.Parannus on elämäksi!
Parannus on mielen muutos, muuta se ymmärryksellä, älä tunteilla, ota itseäsi niskasta kiinni, ja nouse valoa kohti.
Helppoa se ei ole, mutta kylläkin vaivan arvoista.
Muista, että JUMALA ON RAKKAUS, täydellinen vastakohta tämän hetken mielialallesi.

Jos joku luopuu siis L-U-O-P-U-U helluntailaisesta uskostaan niin miten tuon luopuneen sukulaiset suhtautuvat häneen käytännössä. Huom, kuvitellaan, että hän on todellakin luopunut lopullisesti uskostaan????

ateisti kirjoitti:

Jos joku luopuu siis L-U-O-P-U-U helluntailaisesta uskostaan niin miten tuon luopuneen sukulaiset suhtautuvat häneen käytännössä. Huom, kuvitellaan, että hän on todellakin luopunut lopullisesti uskostaan????

Terv:*Höpisijä*

kirottu kirjoitti:

olin OIKEASTI täyttynyt pyhällä hengellä ja jos itse et ole kokenut sitä(tai olet kuvitellut tässä eksytyksen ajassa jossa saatanakin voi tekeytyä valheen enkeliksi)täyttyneesi jollain "hengellä" niin , kannattasi miettieä motiiveitasi että miksi alun perin lähdit seuraamaan Jeesusta? koska jos V I L P I T T Ö M Ä S T I haluaakuulla ja totella jumalan tahtoa niin voit kyllä kuula sen, mutta sanon nyt suoraan että et ole antanut itseäsi KOKONAAN JEESUKSELLE koska totuuden henki sinussa vaikuttaisi sen ettet olisi missään tekemisissä minun kanssani, ellei se olisi Herran tahto.. minä tiedän että todellinen elämä on vai Jeesuksessa , mutta olin liian uppiniskainen kun kiukkusin, olisi pitänyt olla nöyrä koko ajan ja totella Jumalaa... ja nyt saan maksaa siitä ikusella tulelle. mutta olen jo turtunut ,juon kaljaa , otan lääkkeitä , huumeita , kaikkea sitä millä vaan voin enne kuolemaani täyttää sen aukon minkä Jeesus jätti. ja alussa olin joka päivä ahdistunut siitä että joudun helvettiin ja viläpä sen kovemman luokan rangaistuksen osaan , koska tein sen pahimman virheen , mutta se on vaan pakko hyväksyä ja yrittää elää tässä unenomaiseissa valhetilassa niinkuin sanakin sanoo , ja saada tästä "elämästä" irti se minkä voi, sydämedi on niin paatunut ettei mikään paha enään edes tunnu enän kovin pehalta , eli en sentään ihan paatunt, mutta "tällaisen ihmisen viimeset ovat tulleet pahemmaksi kuin ensimmäiset". raam.

kyllä jumalan Henki kehottaa minua rukoilemaan sinun puolestasi.

Meinasin vastakin sinulle mutta en voisi enää lisätä mitään mitä nimimerkki Olevainen ei olisi sanonut. Lue se, vaikka useastikkin sillä se on totuus. Jeesus ei heitä sitä ulos joka hänen luokseen tulee.

Rukouksiin sinut sulkien

ateisti kirjoitti:

Jos joku luopuu siis L-U-O-P-U-U helluntailaisesta uskostaan niin miten tuon luopuneen sukulaiset suhtautuvat häneen käytännössä. Huom, kuvitellaan, että hän on todellakin luopunut lopullisesti uskostaan????

Olevainenhan jo vastasi tuohon sinun kysymykseesi tuolla ylempänä.

RAKKAUDELLA

"netti pastori" kirjoitti:

Olevainenhan jo vastasi tuohon sinun kysymykseesi tuolla ylempänä.

RAKKAUDELLA

Ok, mutta saisinko täsmällisen vastauksen siihen miten helluntailainen suhtautuu lähisukulaiseensa joka luopuu kirjaimellisesti uskostaan. Miten suhteet jatkuvat käytännössä kun tiedetään, että perheessä/ystväpiirissä on uskostaan lopullisesti luopunut? Miten helluntailainen pitää yhteyttä esim. sellaiseen sukulaiseensa tai tuttavaansa joka luopuu koko uskosta totaalisesti, mutta haluaa pitää kiinni ystävyyssuhteista?

Terv:*Höpisijä*

ateisti kirjoitti:

Ok, mutta saisinko täsmällisen vastauksen siihen miten helluntailainen suhtautuu lähisukulaiseensa joka luopuu kirjaimellisesti uskostaan. Miten suhteet jatkuvat käytännössä kun tiedetään, että perheessä/ystväpiirissä on uskostaan lopullisesti luopunut? Miten helluntailainen pitää yhteyttä esim. sellaiseen sukulaiseensa tai tuttavaansa joka luopuu koko uskosta totaalisesti, mutta haluaa pitää kiinni ystävyyssuhteista?

Terv:*Höpisijä*

vastata.

Jos kyse on lähisukulaisesta niin kyllä se jatkuu jotakuinkin samanlaisena, uskonasioista ei tietenkään enää paljon puhuta ja ehkä se voisi muuttua hiukan pinnallisemmaksi johtuen eri hengestä joka meissä vaikuttaa. Vaikea sanoa kun ei ole omakohtaista kokemusta.

Muuten uskoisin että välit pysyisivät kuitenkin rakkaudellisina. Sitäpaitsi ainaaolisi toivoa että tuhlaajapoika palaisi kotiin. Vihalla me emme koskaan saisi häntä "voitettua" takaisin.


Olemme toki erilaisia joten käyttäytyminenkin varmaan olisi erilaista.

Eräs eroa helluntailaisista harkitseva tuttavani on kertonut, että ero merkitsee sukulaisten ja ystävien hylkäämäksi joutumista. Eipä asiasta minun puolesta enempää.

Terv:*Höpisijä*