Kun Nosferatun vaikutuksen voi nähdä suunnilleen jokaisessa kauhuelokuvassa ja Metropoliksen jäänteitä on huomattavissa yhtä useasta tieteiselokuvasta, niin Tohtori Caligarin Kabinetin kosketus on nähtävissä myös useammassa kuin yhdessä paikassa.
Caligari on selkeästi vaikuttanut kahdesti elokuviin.
Uskomattoman monet elokuvat ovat fantasia/uni-kohtauksissaan hyödyntäneet Caligarin vääntyneitä seiniä ja vinoja varjoja, mutta etenkin animaatio nauttii visuaalisesta Caligarikulhosta suuria siemauksia. Ihmeellisesti esimerkiksi Kelju K. Kojootin tai Marvin The Martianin maailma muistuttaa tästä nimenomaisesta Kabinetista. Ren & Stimpy muistutti usein Caligaria ulkoasultaan. Hitto, jopa South Park näyttää usein Caligarilta. Se ei voi olla vain sattumaa.
Myös trillerigenre hyödyntää Caligaria suuresti. Tohtori Caligarin Kabinetti nimittäin hyödyntää tarinassaan sitä viimeistään Epäillyt-leffan kautta varsin popiksi syntynyttä yllätyskäännelopetusta jossa lähes kaikki edeltävä pistetään uudelleentulkinnan alaiseksi. Caligarissa oleva mind fuck on äärimmäisen vahva ja sen kaikuja on nähtävissä tuon mainitun Epäillyt-leffan lisäksi esimerkiksi Fight Clubissa.
Aion spoilata juonikuvauksessa Caligarin yllätyskäänteen, että sori vaan.
Holstenwallin pikkukaupungissa järjestetään karnevaalit ja sinne saapuu oman esityksensä kanssa kiertävä ns. käärmeöljyn myyjä, Tohtori Caligari (Werner Krauss.)
Caligarin esitys on se, että hänellä on arkku jossa makaa unissakävelijä Cesare (Conrad Veidt.) Cesare on nukkunut 25 vuotta ja Caligari käyttää häntä eräänlaisena vatsastapuhujan nukkena.
Heti seuraavana yönä Caligarin saapumisesta kaupungin kirjuri tapetaan. Kirjuri on mies jolta Caligari kävi anomassa esiintymislupaa ja vaikka hän sai lupansa, niin kirjuri oli naureskellut Caligarin esitykselle. Kukaan ei kuitenkaan epäile Caligaria murhaajaksi, koska hän todistettavasti ei vieraillut kirjurin luona.
Cesaren kykyihin kuuluu ennustaa ihmisille heidän tulevaisuutensa, mutta klassisen Apinan Käsi-tarinan henkeen, ennustuksen kysyjille on luvassa vain murhetta. Joten he joille Cesare ennustaa kuolemaa, tulevatkin kuolemaan ja pian. Ei Cesare osaa ennustaa.
Pian katsojalle selviää että Cesare on hän joka murhat toteuttaa. Cesare ei itse ole tästä tietoinen koska on yhtä kuin hypnotisoitu.
Joka kerta kun Caligari loukkaantuu, lähettää hän Cesaren heiluttamaan puukkoa.
Eräänä yönä Cesare lähetetään taas tappamaan. Tällä kertaa uhriksi on tarkoitettu Jane (Lil Dagover), jonka sydämen valittu Francis (Friedrich Fehér) tutkii Caligarin tekosia liiankin uteliaasti. Cesare ei kuitenkaan pysty tappamaan Janea, sillä jokin herää hänen sisällään ja hän skitsahtaa. Cesare kaappaa Janen mukaansa, mutta Jane saadaan pian pelastetuksi. Todistajien mukaan Cesare kuitenkin nukkui koko Janen kaappauksen ajan arkussaan. Selviääkin että arkussa makasikin Cesarenukke luomassa oikealle Cesarelle alibia.
Paljastuttuaan Caligari pakenee.
Francis jäljittää Caligaria mielisairaalaan, mutta vaikka Francis on varma että Caligari on siellä, niin sen nimistä potilasta ei löydy.
Francis pääsee tapaamaan mielisairaalan johtajaa ja sehän onkin Caligari!
Mutta sairaalan johtaja ei ole nimeltään Caligari.
Saatuaan kuitenkin muun sairaalan henkilökunnan uskomaan itseään, etsii Francis konkreettisia todisteita väitteidensä tueksi. Löytyykin Caligarina tunnetun mielisairaalajohtajan tutkimukset joista selviää, että oikea Caligari oli joku aiemmin Italiassa elänyt hypnotisti joka kuljetti mukanaan ”unissakävelijää” nimeltä Cesare. Mielisairaalan johtaja samaistui oikean Caligarin hahmoon niin vahvasti, että uskoi kohtalonaan olla hän.
Cesare löydetään kuolleena ja Caligarista tulee potilas omaan mielisairaalaansa.
Francis on nyt kertonut tarinansa ja kulkee mielisairaalan pihan poikki. Pihalla näkyy jokseekin tutun näköisiä ihmisiä. Siellä ovat niin Cesare kuin Jane.
Niinhän se on, Francis on itsekin potilas ja saimme juuri seurata hänen harhojaan.
Rakastan Tohtori Caligarin Kabinettia. Ensinnäkin se näyttää upealta. Kaikki ne horisonttia väistävät talot, epäsymmetriset ikkunat, kiemustelevat varjot ja muu sellainen joka esitetään elokuvassa normaalina on varsin kiehtovan näköistä. Elokuvan twisti siitä että kaikki oli vain mielipuolen kuvitelmaa ei tunnu väkinäiseltä tai katsojaa kiusaavalta, koska se kaikki aiempi oli kuvattu niin fantastisena ettei tiennyt silloinkaan mihin uskoa. Kuvitelma ei ole kuvitelmaa, koska sen kuuluu olla juuri näin juuri tässä.
Ei tämä ole mikään Dallas jossa edellinen kausi kuitataan unena.
On pakko erikseen vielä mainita elokuvassa esiintyvä mielisairaala. Paikka on niin vinksahtaneen näköinen, että jos sinne mennessään ei ole hullu, niin siellä tulee sellaiseksi. Vähän kuin Batmanissa oleva Arkham Asylum.
Hypnoottinen
***** / *****
Caligari on selkeästi vaikuttanut kahdesti elokuviin.
Uskomattoman monet elokuvat ovat fantasia/uni-kohtauksissaan hyödyntäneet Caligarin vääntyneitä seiniä ja vinoja varjoja, mutta etenkin animaatio nauttii visuaalisesta Caligarikulhosta suuria siemauksia. Ihmeellisesti esimerkiksi Kelju K. Kojootin tai Marvin The Martianin maailma muistuttaa tästä nimenomaisesta Kabinetista. Ren & Stimpy muistutti usein Caligaria ulkoasultaan. Hitto, jopa South Park näyttää usein Caligarilta. Se ei voi olla vain sattumaa.
Myös trillerigenre hyödyntää Caligaria suuresti. Tohtori Caligarin Kabinetti nimittäin hyödyntää tarinassaan sitä viimeistään Epäillyt-leffan kautta varsin popiksi syntynyttä yllätyskäännelopetusta jossa lähes kaikki edeltävä pistetään uudelleentulkinnan alaiseksi. Caligarissa oleva mind fuck on äärimmäisen vahva ja sen kaikuja on nähtävissä tuon mainitun Epäillyt-leffan lisäksi esimerkiksi Fight Clubissa.
Aion spoilata juonikuvauksessa Caligarin yllätyskäänteen, että sori vaan.
Holstenwallin pikkukaupungissa järjestetään karnevaalit ja sinne saapuu oman esityksensä kanssa kiertävä ns. käärmeöljyn myyjä, Tohtori Caligari (Werner Krauss.)
Caligarin esitys on se, että hänellä on arkku jossa makaa unissakävelijä Cesare (Conrad Veidt.) Cesare on nukkunut 25 vuotta ja Caligari käyttää häntä eräänlaisena vatsastapuhujan nukkena.
Heti seuraavana yönä Caligarin saapumisesta kaupungin kirjuri tapetaan. Kirjuri on mies jolta Caligari kävi anomassa esiintymislupaa ja vaikka hän sai lupansa, niin kirjuri oli naureskellut Caligarin esitykselle. Kukaan ei kuitenkaan epäile Caligaria murhaajaksi, koska hän todistettavasti ei vieraillut kirjurin luona.
Cesaren kykyihin kuuluu ennustaa ihmisille heidän tulevaisuutensa, mutta klassisen Apinan Käsi-tarinan henkeen, ennustuksen kysyjille on luvassa vain murhetta. Joten he joille Cesare ennustaa kuolemaa, tulevatkin kuolemaan ja pian. Ei Cesare osaa ennustaa.
Pian katsojalle selviää että Cesare on hän joka murhat toteuttaa. Cesare ei itse ole tästä tietoinen koska on yhtä kuin hypnotisoitu.
Joka kerta kun Caligari loukkaantuu, lähettää hän Cesaren heiluttamaan puukkoa.
Eräänä yönä Cesare lähetetään taas tappamaan. Tällä kertaa uhriksi on tarkoitettu Jane (Lil Dagover), jonka sydämen valittu Francis (Friedrich Fehér) tutkii Caligarin tekosia liiankin uteliaasti. Cesare ei kuitenkaan pysty tappamaan Janea, sillä jokin herää hänen sisällään ja hän skitsahtaa. Cesare kaappaa Janen mukaansa, mutta Jane saadaan pian pelastetuksi. Todistajien mukaan Cesare kuitenkin nukkui koko Janen kaappauksen ajan arkussaan. Selviääkin että arkussa makasikin Cesarenukke luomassa oikealle Cesarelle alibia.
Paljastuttuaan Caligari pakenee.
Francis jäljittää Caligaria mielisairaalaan, mutta vaikka Francis on varma että Caligari on siellä, niin sen nimistä potilasta ei löydy.
Francis pääsee tapaamaan mielisairaalan johtajaa ja sehän onkin Caligari!
Mutta sairaalan johtaja ei ole nimeltään Caligari.
Saatuaan kuitenkin muun sairaalan henkilökunnan uskomaan itseään, etsii Francis konkreettisia todisteita väitteidensä tueksi. Löytyykin Caligarina tunnetun mielisairaalajohtajan tutkimukset joista selviää, että oikea Caligari oli joku aiemmin Italiassa elänyt hypnotisti joka kuljetti mukanaan ”unissakävelijää” nimeltä Cesare. Mielisairaalan johtaja samaistui oikean Caligarin hahmoon niin vahvasti, että uskoi kohtalonaan olla hän.
Cesare löydetään kuolleena ja Caligarista tulee potilas omaan mielisairaalaansa.
Francis on nyt kertonut tarinansa ja kulkee mielisairaalan pihan poikki. Pihalla näkyy jokseekin tutun näköisiä ihmisiä. Siellä ovat niin Cesare kuin Jane.
Niinhän se on, Francis on itsekin potilas ja saimme juuri seurata hänen harhojaan.
Rakastan Tohtori Caligarin Kabinettia. Ensinnäkin se näyttää upealta. Kaikki ne horisonttia väistävät talot, epäsymmetriset ikkunat, kiemustelevat varjot ja muu sellainen joka esitetään elokuvassa normaalina on varsin kiehtovan näköistä. Elokuvan twisti siitä että kaikki oli vain mielipuolen kuvitelmaa ei tunnu väkinäiseltä tai katsojaa kiusaavalta, koska se kaikki aiempi oli kuvattu niin fantastisena ettei tiennyt silloinkaan mihin uskoa. Kuvitelma ei ole kuvitelmaa, koska sen kuuluu olla juuri näin juuri tässä.
Ei tämä ole mikään Dallas jossa edellinen kausi kuitataan unena.
On pakko erikseen vielä mainita elokuvassa esiintyvä mielisairaala. Paikka on niin vinksahtaneen näköinen, että jos sinne mennessään ei ole hullu, niin siellä tulee sellaiseksi. Vähän kuin Batmanissa oleva Arkham Asylum.
Hypnoottinen
***** / *****
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jooh. Kiitos spoilivaroituksesta. Olisi minun leffailtani mennyt piloille tänään.
Tää on tosiaan hyvältä vaikuttava leffa. Leffasta tiedän vain sen verta, mitä AVGN on Monster Madnnessissään siitä puhunut, mutta yllätyin ihan, että sinäkin osasit tarjota jotain uutta. Tuo arkkitehtuurin kopioimisen huomaaminen oli hyvä huomio. Ei minulla tullut yhtään mieleen Marvinin planeetta.
Onko tämä muuten ensimmäinen Kaunotar & Hirviö leffa? Sekin on ajan saatossa aika paljon käytössä ollut.
Ehkäpä ensimmäinen irrallinen variaatio Kaunotar & Hirviö-tarinasta. Muistelin nimittäin ihan ns. virallisen Kaunotar & Hirviö-elokuvankin tulleen samoihin aikoihin, mutta näemmä sellainen on tullut jo hyvän tovin ennen Caligaria, nimittäin jo vuonna 1899.
http://www.imdb.com/title/tt0000225/
Enpä voi uskaltaa väittää nähneeni sitä.
Vuoden 1946 versio on tietääkseni ajallisesti vanhin versio jonka olen itse nähnyt. Mutta olisi kiva nähdä nuo tarinan vanhemmatkin väännökset.
Täydet pinnat täältäkin.
Jostain muistan kuulleeni ettei alkujaan tuon kaltainen pahvilavastus ollut suunniteltua kun vasta sen jälkeen kun laskivat leffan budjetin.
Mitä saksalaiselle elokuvateollisuudelle muuten tapahtui 30-luvulla - natsitko sen tuhosivat?
Ite haluisin nähdä Golemin, eikös sekin ollut saksalaistuotantoa, 20-30-luvulta, vai oliko se jo varhaisempi?