Olen 40-vuotias nainenkouluikä isen lapsen äiti.Olen velkaantunut pelaamisen ja ostoriippuvuuden takia.Velkaa on n 65000e ja nyt palkasta ulosmitaan 1/3 joka kuukausi.
Kaipaisin juttu|kirjoitteluseuraa ja mahdollisesti apua ja tukea.
Omat voimani ovat ihan loppu,toisinaan tuntuu että oisi helpompi luovuttaa,mutta pokani takia haluan jaksaa.Parisuhteesta en enää edes unelmoi,edellinen suhde kaatui heti sen jälkeen kun kerroin minkälainen tilanne minulla on. Kaipaan kipeästi tukea jaToivoa.
Kaipaisin juttu|kirjoitteluseuraa ja mahdollisesti apua ja tukea.
Omat voimani ovat ihan loppu,toisinaan tuntuu että oisi helpompi luovuttaa,mutta pokani takia haluan jaksaa.Parisuhteesta en enää edes unelmoi,edellinen suhde kaatui heti sen jälkeen kun kerroin minkälainen tilanne minulla on. Kaipaan kipeästi tukea jaToivoa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
yhteyttä asuinpaikkasi velkaneuvontaan.
jep, velka ja ns. ylenpalttinen elämä, vei mielenrauhan ja ystävät.. ja puoliso otti eron ja vaati kaikki maksuun, niin ei onneksi käynyt.. jäi kuitenki loppuiäksi maksettavaa.. tapaat ihmisen, kaikki on ok.. jopa ilmassa on "rakkautta".. mutta, kun kerrot että ulosottomies on paras kaveri, niin kaikk katoaa ympäriltä pois ja "rakkaus" ulosmitataan.. jokainen pelkää(luulen niin) että olen pummaamassa rahaa tai jos viereltäni kulkee käännän heidät.. työyhteisö on painostava.. jaksan 5 ja 6 vuotiaiden takia heidän hymy ja viattomat leikit saa jaksamaan eteenpäin.. tsemppiä arkeen
Joo, ei tietenkään kannata mennä kimppaan itseään köyhemmän kanssa. Ei vaikka syynä olisi jokin muu kuin "iloinen elämä" nuorena miehenä/naisena.. työttömyys, sairaus, yrittäjän konkka jne.
Kaikki mitataan rahassa, nuorena 18.-20 vuotiaana ehkä myös rakkaudessa, mutta peli raaistuu kun ikää ja viisautta tulee.
**
Sinun kannattaa yrittää parhaansa maksella laskuja, tehdä vaikka tuplatöitä että ulosottomiehestä pääsee mitä pikimmin eroon. Miehet pärjäävät parhaiten, naiset kurjistuvat entisestään. Toisin kylläkin ne naiset, joilla on missimitat ja pärstäkerroin :)
Jossain välissä olen kuullut, että peliriippuvaiselle on apua ja tukiryhmiä paikoissa, joissa on AAA-kerhoja.
Kyseleppä sieltä päin apua ongelmiin. Siis tukemiseen.
Ja velkaneuvonta, kirkon diakonia-työ, sossu jne ovat niitä konkreettisia apupaikkkoja, mistä voi kysellä taloudellista apua. Harmi, että velkamäärä pääsi noin isoksi, se takuusäätiö olisi ollut hyvä juttu.
Mutta varmaan siinä vaiheessa, kun tehtiin ulosmittauspäätökset, sinulle laskettiin minimit ja muut ?
Joulun aikaan tulee juuri nämä kurjat ajatukset ja riittämättömyyden tunteet, kun pitäisi ostaa lahjoja ja muita lapselle. Itselläkin se tilanne, ettei rahaa ole, mutta luotan siihen että exä ja sukulaiset ostavat joululahjat. Itse taidan ostaa vain suklaata.
43-vuotias yhden pojan isä ja olen kokenut saman 90-luvulla. Törmäsin jatkuvasti nuorena poikamiehenä niihin parisuhde ongelmiin ulosoton ja työttömyyden takia. Tapaamani naiset jotka vastasivat nais ihannettani olivat yleensä hyvin koulutettuja uraohjuuksia. Hyväksyivät yleensä sen että laman takia olin työtä hakevä työtön tai pätkätyöllistetty. Mutta kaikosivat viimeistään silloin kun kuulivat taloudellisen tilanteeni ja ulosotosta. Eiväthän ne olisi voinneet suunnitella mitään tulavaisuutta kanssani vuosiin ja melkein kolmekymppisillä naisillä kun oli perheen perustaminen ja asunnonhankinta miellessä.
Kolmannen sukupolven sossun kasvatit kyllä kelpuuttivat minua mutta olivat harvoin samalla aaltopituudella kuin minä. Eikä heidän vanhempiensa tapaamiset lähikapakoissa (räkälöissä) ollut miellyttävää.
Vaivuin masennukseen ja suureen epätoivoon ja tunsin itseni luuseriksi. Liki kaikki ystäväni olivat perustaneet perheet ja hankkineet hienot asunnot ja minulla liki 30 v. ei ollut mitään muuta kuin ulosottoa. Rupesin pikkuhiljaa karttamaan ystäviäni kun elämäntilanne niin eri tasoa. Tämähän ei parantanut asioitani. Sanotaan ettei raha tee onnelliseksi ja työnteko ei ole tärkeintä elämässä mutta kyllä sillä on merkittävä vaikutus henkiseen ja taloudelliseen hyvinvointiin. Laman loputtua sain vakituisen työn ja elämä näytti jo valoisammalta. Rankka köyhyys ja jatkuva taistelu raha asioiden kanssa kesti kuitenkin liki 9 vuotta kunnes viimeinen ulosotto maksu oli suoritettu. Vasta 2001 pääsin eroon veloista jotka alettiin periä -92 minulta. Myönnän rehellisesti että en olisi selvinnyt ilman nykyisen vaimoni tukea ja ymmärrystä. Hän oli viime laman aikana jäännyt työttömäksi ja päättänyt vaihtaa alaa opiskelemalla lakitieteitä. Hän hyväksyi tilanteeni koska olimmehan molemmat köyhiä (silloin) ja mitään perhesuunnitelmia ei ollut lähivuosiin edessä. Löysin taas elämänlankani ja maksoin urakalla vuosia pois velkojani. Mihin muuhun ei sitten ollutkaan meillä varaa. Perusoimeentuellakin elivät paljon paremmin kuin me. Vuosi 2001 olikin sitten suurten muutosten aika. Varsinkin loppuvuosi jolloin vaimoni valmistui ja sai vakituisen viran. Poikamme teki tulojaan ja syntyi uutena vuotena, minun viimeinen UO-erä oli maksettu ja olin jo hieman aikaisemmin saannut hyväpalkkaisen työn. Sinä syksynä pankki lupasi meille asuntolainaa ja varasimme rakenteilla olevan rivitaloasunnon. Jouluna 2002 kun olimme juuri muuttaneet uuteen asuntoomme istuin aaton aattona vaimon mentyä nukkumaan olohuoneessa ja tuijotin joulukuusta jonka alla oli runsaasti lahjoja. Rupesin miettimään niitä 9 menetettyjä vuotta jotka käsitti käytännössä koko aikuisnuoruuteni. Itkin pitkään sinä iltana. Aina näin jouluaikaan tunneherkyyteni nousee ja vanhat muistot palaavat mieleeni ja mietin heitä jotka tällä hetkellä taistelavat samoista asioista kuin minä silloin.
Toivon että he kaikki löytävät elämänlankansa takaisin ja ptäävät siitä kiinni.
Anteeksi sekaava ja pitkä tunnepurkaukseni mutta toivotan tsemppiä sinulle ja selviytymistä jatkossa.
T. 43-viotias mies espoosta
Oli ilo lukea, vaikka rankka 9-vuotinen rupeama ei mukavalta kuulostanutkaan. Oli kuitenkin hienoa, että taistelit homman loppuun asti.
Terve. Luin lyhyen tarinasi ja ei paljoa hymyilyttänyt. Velkaneuvojalla kävin itse tänään, mulla myös 28000,00 pelkkiä tekstivippivelkoja ja lainat pankista päälle, 17000,00 euroa. Autovelkaa 3000,00 ja muut maksamattomat laskut päälle. Tiedätkö?? En edes välitä enää, velkaneuvoja neuvoi sen minkä tiesinkin. Kaikki tulevat karhulaskut annan mennä ulosottoon ja tavalliset laskut vien sosiaalipuolelle, vaikka eivät maksakaan niitä. Minä olen siksi pattitilanteessa, että olen aina välillä käynyt töissä ja kaikki vähäinenkin tulo lasketaan sosiaalipuolella varsinkin tietysti tuloiksi. Asumistukea saan huimat 66 euroa ja liiton päivärahan 40 e päivä. Itse olen tilanteeni aiheuttanut pelleilemällä tekstivippiveloilla, siihen suohon EI KENENKÄÄN pitäisi langeta, nyt sen uskon. Ulosotto alkaa perimään tp-rahasta ja olen siihen "tyytyväinen". Velkaneuvonnasta odotin saavani apua, mutta siinä mielessä olen kai parkkiintunut, etten odotakaan mitään hyvää. Siinä kohdassa olen kyllä ihmeissäni, jos Sun kohdalla suhde kaatuu. Silloin ei ole kyllä oikea ihminen vastassa. Minä en edes halua ketään vierelleni, pankkilainoihinkaan en aikanaan ottanut takaajaa, joku hätävarjeluvaihe oli kai päällä. Ennenhän pankit antoivat, suorastaan työnsivät suuhun joustoluottoja- ja niiden pidennyksiä. Se oli mun kohdallani tuhoisaa. Mutta nyt tilanne on tämä ja ylpeys ei ole vielä mennyttä, ihmisarvo sitä on persaukisillakin, töitä pitäisi saada pian, kai tämä tästä, uskon että Sullakin vielä helpottaa. Parempaa vuotta 2010, ja nenä pystyyn!!!
En voi auttaa, mutta otan osaa...Kyllä kaikki vielä kääntyy paremmaksi! Niin pitkään kun on elämää on myös toivoa :)
En ymmärrä, miksei ketjun aloittaja yksinkertaisesti lopettanut pelaamista ja ostostelua ennen kuin velkaantui. Itsekuriako puuttui?
Voiko joku olla noin hölmö??? Olisiko peliriippuvaisia, alkoholisteja tai lihavia, jos se olisi vain itsekurista kiinni? Jos tajuais sulkea sen pullonkorkin ajoissa, ottais itseään niskasta kiinni ja kulkis sen marketin peliautomaatin ohi kevein askelin, ja jättäis sen kymmenennen suklaalevyn syömättä. Onnittelut, jos sinä pystyt tähän! Moni ei pysty. Olen onnellisessa avioliitossa oleva 4-kymppinen perheenäiti, minulla on erittäin hyvä ja hyväpalkkainen työ, kaunis koti jne jne. Silti, menetettyäni kaksi lasta, ajauduin hirveään itsetuhokierteeseen, ensin syömishäiriöitä pari vuotta, sitten pelaamista ja useita kymmeniä tuhansia velkaa. Eipä kukaan olisi uskonut....en itsekään. Mutta joskus on niin paha olo, että se kääntyy itseään kohtaan, ja sitä yrittää tuhota itsensä muulla tavoin, kun ei pysty itsemurhaan, mutta pahiten tuhoaakin ympärillä olevat, suhteet perheeseen, kumppaniin ja ystäviin. Ja kaiken tämän sekoilun aikana olen vuosia käynyt terapiassa ja ollut lääkityksellä, mutta nekään eivät siis auttaneet. Nyt pelaamisen lopettaneena, syömishäiriöistä parantuneena, olen onnellisempi kuin koskaan, rakastan itseäni enemmän kuin koskaan ja rakastan elämää enemmän kuin koskaan. Velkoja makselen vuosia, mutta se on vain rahaa. Toivoisin, että ihmiset olisivat suvaitsevaisempia ja anteeksiantavaisempia, sillä kaikki ei ole aina sitä, miltä ulospäin näyttää, taustalla voi olla suuria murheita.
AP:lle, sinä selviät kyllä. Jos haluat, voit kirjoittaa minulle, luulen, että olen käynyt läpi saman kuin sinä.
[email protected]
kauheita juuri sen minkä kukaan ihminen ei pitäisi kokea ja silti siitä selvinnyt. Olet voittaja vaikka siltä ei tunnu. Moni ei selviää valitettavasti. Nostan hattua sinulle ja toivon uutta vuotta vielä onnistuneemmin.
Ihmisen paras auttaja on ihminen itse. Suurin työ on ihmisessä itsessään.
Kun sen takia haluat jaksaa. Saatko pokaltakin rahaa???
Valitettavasti olet tosi pahassa jamassa, jos tuo summa, 65,000t, siis tuhlattu, on aivan mieletön,
oli kyse ostoriippuvuudesta tai ehkä jostain muista veloista, kuulostaa ikävältä,
no entä korot..?
Vuosien saatossa summa moninkertaistuu, sekä menee yksi toinenkin asia täysin sekaisin,
ei raha edelleenkään kasva puussa, eli välittömästi asiat hoitoon.
Terv. Minä itse