Tämän viestin kirjoitan siitä syystä, että olen hieman ymmälläni vastaanotosta, jonka eräs kommenttini toisessa ketjussa sai osakseen. Yksinkertaisuudessaan kirjoitin, että on mielestäni parempi antaa anteeksi kuin olla antamatta. En siis ollut pakottamassa ketään anteeksiantoon tai mitään vastaavaa, kuten jotkut virheellisesti väittivät.
Olen siis täysin hämmästynyt vastaanotosta, jonka saa mielipide, jossa tarkoituksena on kuitenkin vain antaa ihmisille anteeksi.
Varsinkin kun samassa ketjussa joku ilmoitti, että hän tappaisi ihan mielellään naapurinsa kissan, noin niinkuin huvikseen, kunhan ei vain jäisi kiinni teostaan. Tämä oli ilmeisesti ihan ok, koska ei juuri saanut kommentteja osakseen.
Tulin väistämättä siihen johtopäätökseen, että ihmisiä ohjaa aika paljon ennakkokäsitykset ja -asenteet.
Ja se, miksi kirjoitan tämän viestin on siitä yksinkertaisesta syystä, että yritän saada sekä itsenäni, että kanssaihmisiä näkemään ennakkoluulojen mahdollisen vaikutuksen asenteisiimme ja sitä kautta ehkä jopa hieman tarkentamaan niitä.
Ja sen haluan vielä sanoa, että jos joku haluaa antaa anteeksi jollekulle, niin älkää nyt hyvät ystävät kieltäkö sitä, oli se teko sitten mitä tahansa.
Enkä voi olla laittamatta tähän loppuun vielä hieman referoitua versiota kuolleen miehen monologista, jolla pyrin aikoinaan teatterikouluun.
- Tynnyrintekijän on tunnettava tynnyrinsä, mutta minä opin tuntemaan myös elämän.
- Ja te, näiden hautojen luona vetelehtijät, te kuvittelette ymmärtävänne elämää. Kuvittelette esimerkiksi, että katseenne kantaa avoimeen taivaanrantaan, vaikka itseasiassa näette vain oman tynnyrinne sisäseinät.
- Te olette suljetut oman itsenne tynnyriin, jonka lautoina ovat kiellot ja määräykset ja.. ennakkoluulot.
- Murtakaa ne! Murtakaa ne ja vapautukaa harhaluulosta, että tynnyrinne on elämä ja että te tuntisitte elämää.
Olen siis täysin hämmästynyt vastaanotosta, jonka saa mielipide, jossa tarkoituksena on kuitenkin vain antaa ihmisille anteeksi.
Varsinkin kun samassa ketjussa joku ilmoitti, että hän tappaisi ihan mielellään naapurinsa kissan, noin niinkuin huvikseen, kunhan ei vain jäisi kiinni teostaan. Tämä oli ilmeisesti ihan ok, koska ei juuri saanut kommentteja osakseen.
Tulin väistämättä siihen johtopäätökseen, että ihmisiä ohjaa aika paljon ennakkokäsitykset ja -asenteet.
Ja se, miksi kirjoitan tämän viestin on siitä yksinkertaisesta syystä, että yritän saada sekä itsenäni, että kanssaihmisiä näkemään ennakkoluulojen mahdollisen vaikutuksen asenteisiimme ja sitä kautta ehkä jopa hieman tarkentamaan niitä.
Ja sen haluan vielä sanoa, että jos joku haluaa antaa anteeksi jollekulle, niin älkää nyt hyvät ystävät kieltäkö sitä, oli se teko sitten mitä tahansa.
Enkä voi olla laittamatta tähän loppuun vielä hieman referoitua versiota kuolleen miehen monologista, jolla pyrin aikoinaan teatterikouluun.
- Tynnyrintekijän on tunnettava tynnyrinsä, mutta minä opin tuntemaan myös elämän.
- Ja te, näiden hautojen luona vetelehtijät, te kuvittelette ymmärtävänne elämää. Kuvittelette esimerkiksi, että katseenne kantaa avoimeen taivaanrantaan, vaikka itseasiassa näette vain oman tynnyrinne sisäseinät.
- Te olette suljetut oman itsenne tynnyriin, jonka lautoina ovat kiellot ja määräykset ja.. ennakkoluulot.
- Murtakaa ne! Murtakaa ne ja vapautukaa harhaluulosta, että tynnyrinne on elämä ja että te tuntisitte elämää.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Niin, anteeksianto on samanlainen asia kuin kunniotus...
Kumpaakaan ei pitäisi saada sitä ansaitsematta.
eikä anteeksiantoa pitäisi saada, jos ei sitä edes vaivaudu pyytämään.
Ihmiselle annetaan anteeksi kun annetaan anteeksi, eikä tekoa hyväksytä. Se vapauttaa ihmisen vihan kahleista.
eli siinä ketjussa, joka on poistettu. Sinäkö sen poistit? Siinä sinä selitit, että jos joku raiskaisi lapsesi, niin sinä antaisit anteeksi ja rakastaisit sitä miestä vaikka hän tekikin niin. Miksi sinä sen menit poistamaan?
Kuka sen ketjun aloitti? Eikö se ollut jotenkin niin, että aloituksessa kysyttiin uskisten moraalia. Pitkä ketju kuitenkin.. No näkyypä taas mikä noiden uskisten moraali on. Ihan olematon.
Ei kun tekkoa ei hyväksytä, vaikka ihminen saisi anteeksi, että häneen kiinni sitova viha ittoittaa otteensa, jaa voi jatkaa elämänsä kantamatta vihan taakkaa tekijää kohtaan. Siinä selitys, mistään rakastelemisesta ei puhuttu.
Ystävä kallis, sä sanoit että jos naapuri olis raiskaamassa mun tytärtä, niin sä antaisit hälle anteeksi jonkun päästä.
Kaikki lapselliset(joilla on lapsia)oli erimieltä.
Tämä oli pääsyy palautteeseen.
Jos naapuri esim.hajoittaa sun ruohonleikkuris, niin tottakai anteeksianto on selvä.
Ja nyt se ketju on poistettu. Ja ilmeisesti monta muutakin ketjua. Mitä järkeä tänne on kirjoittaa mistään, kun kusipäät poistelevat?
Ystävä kallis, sä sanoit että jos naapuri olis raiskaamassa mun tytärtä, niin sä antaisit hälle anteeksi jonkun päästä.
Kaikki lapselliset(joilla on lapsia)oli erimieltä.
Tämä oli pääsyy palautteeseen.
Jos naapuri esim.hajoittaa sun ruohonleikkuris, niin tottakai anteeksianto on selvä.
Ehhei, sie siellä, ei se niin mene, vaan siihen puututaan ja soitetaan poliisit, mutta anteeksi antava antaa tyhmällekkin anteeksi mutta ei hyväksy hänen tekkoaan.
Ei muuten sanonut. Lue rivit äläkä kuvittele rivien välejä.
Thomaus sanoi, että hän antaisi lapsensa raiskaajalle anteeksi ja jopa rakastaisi tätä.
Vaikea sitä nyt on todistaa, kun siipeensä saanut uskis poistatti jutun, mutta niin hän joka tapauksessa kirjoitti.
Luin jutun eilen ja kommentoin jo siinä ketjussa teidän luetunymmärtämistä.
Minäkin sen koko ketjun luin, joten äläpäs viitsi puhua paskaa.
Varmaan sitten huomasit minunkin viestini siellä.
mutta Thomauksen viestin muistan, koska se oli niin kammottava.
Poistahan tämäkin viesti, ja et saa sitäkään anteeksi.
Naapurin pedofiili raiskais sun tyttäresi etupuolelta, niin sä kääntäisit sille tyttäresi takapuolen ja sanoisit sen jälkeen: "Kiitos ja anteeksi", vitun sairas paska!
Jos joku koskisi tyttäreeni, hyökkäisin kimppuun, ja se mitä raiskaajasa jäisi jäljelle, antaisin anteeksi sitten kohta.
Ateisti ajattelee normaalilla terveellä järellä. Ateisti on normaali tunteva ihminen. Ateistina/isänä tiedän kyllä, mitä pedofiilin ei kannattaisi tehdä!
Mitä luulet pedofiiliin/raiskaajaan tehoavan? Taputtelu olalle, anteeksianto ja sopuisa yhteiselo teon jälkeen?
On joitakin asioita, jolloin hihhulointi kannatta kuitenkin jättää muihin ympyröihin!
Ei ilman kättäåpitempää sen kmimppuun kannata käydä muta hyvän halon kanssa kyllä, ja saa anteeksi jos on viel hyväss kunnossasja.
Ketju hävisi enkä nähnyt vastasitko kysymykseeni.
Pystyisit siis antamaan anteeksi oman tyttäresi raiskaajalle ilman ihmisuhria, mutta Jumala ei pysty antamaan ihmisille anteeksi esimerkiksi sitä että nämä eivät usko häneen, ilman että hänen täytyy kiduttaa ja tappaa oman poikansa.
Olet siis parempi kuin jumalasi?
en tiedä miten se selviäisi siitä halon iskutstataa....?
Thomaus antaa anteeksi lastensa raiskaajille! Voi näitä ilon päiviä, mitä meille suodaan...
itse sää tuommoista haaaastaat
menikin:asiat käännetään päälaelleen.
Oliko aloituskirjoitus liian vaikeaa ymmärtää vai mikä syynä,
kun vastaukset jumittuivat yhteen ja samaan asiaan..?
Kyllä minäkin olen huomannut,että ennakkoluulot tällä
palstalla hallitsevat kirjoittajia.
Voisitte silti olla hienotunteisimpia vastauksissanne,
jos pidätte itseänne sivistyneinä..
Kun A tekee pahaa B:lle ja B antaa sen anteeksi, niin ateistilogiikalla A:lle koituu suurin etu. Tosiasiassa A voipi olla autuaan tietämätön koko anteeksiantoprosessista.
Uskovaislogiikalla A tekee pahaa B:lle ja B tappaa b:n voidakseen antaa anteeksi A:lle.
viesti jo otsikossa
"Kun A tekee pahaa B:lle ja B antaa sen anteeksi, niin ateistilogiikalla A:lle koituu suurin etu. Tosiasiassa A voipi olla autuaan tietämätön koko anteeksiantoprosessista."
Thomaus sanoi, että HÄN antaisi anteeksi lapsensa raiskaajalle. Siis Thomaus antaisi anteeksi. Ja hän perusteli sen sillä, että ei ole hyvä kantaa vihaa sisällään. Mutta lapsestaan hän ei puhunut mitään, ennen kuin monen kyselyn jälkeen. Thomaus siis ajattelisi itseään, ei lastaan, joka olisi se uhri.
Eikö lapsen raiskaaja tee pahaa lapsen isälle? Mielestäni tekee. Thomaus puhuu omasta puolestaan. Thomaus siis puhui asiasta, josta oli puhe, eikä rönsyillyt samantien muuhun asiaan.
Sillä ei ole yhtikäs mitään tekemistä sen kanssa, ajatteleeko Thomas ensisijaisesti itseään vai lastansa jos lapselle tehtäisiin pahaa.
Hyvähän sun on puhua, kun ei oo sun tyttärestä kyse.
Thomaus ei välttämättä tarkoittanut lapsella tytärtä!
Niin onko kysymys pedofiliasta, jos lapsen äidin ikä on 99 vuotta.
Minkä ikäinen oli lapsen isä? Voidaanko todistaa, että lapsen isä on hänen biologinen isä?
Kumpaa poliisi uskoo lasta vai raiskaajaa?
Onko poliisi ja isä samalla "aaltopituudella", koska poliisi on varmaankin ateisti. (Poliisihan voi joutua tappamaan.)
Ampuuko poliisi isän, koska tätä kaikkeahan poliisi miettii pää punaisena?
Miksi poliisi on yksin?
Syyttömälle on aika törkeetä mennä antamaan anteeksi, koska silloin oletetaan syytetyn olevan syyllinen.
(Jumalakin on olemassa, kunnes toisin todistetaan.)
Onko pari raiskaaja, koska on ateisti?
Miten sinusta on tullut noin katkeroitunut akka?
Jos lapselle tehtäisiin pahaa, sillä ei ole yhtikäs mitään tekemistä sen kanssa, ajatteleeko Thomaus.
Kerros ensin miten tuo katkeruus ilmenee.
punainen on kaunis väri.
vihamielisyytenä ateisteja ja ateismia kohtaan. Jostain syystä olet muuttunut äärimmäisen kärkkääksi.
Esmes tässä ketjussa ekassa toin julki miten itse ymmärsin yhden toisen kirjoittaman kohdan. Ei mielestäni vihamielistä. Tokassa kerron anteeksiannon kaavaa kuten sen itse näen. Samalla puolustan ketjun aloittajan kantaa. Ei mennyt vieläkään jakeluun. Meneekö katkeruuden piikkiin itse asiat vai kirjoittamani sanamuoto?
Eli kiukkuisena täällä vänkäät, ettei Thomaus sanonut antavansa anteeksi lapsensa raiskaajalle ja vieläpä rakastavansa tätä raiskaajaa.
Jos et selvää suomen kieltä ymmärrä, niin se on sinun ongelmasi. Muut kyllä ymmärsivät mitä Thomaus kirjoitti.
"Eikö lapsen raiskaaja tee pahaa lapsen isälle? Mielestäni tekee. Thomaus puhuu omasta puolestaan. Thomaus siis puhui asiasta, josta oli puhe, eikä rönsyillyt samantien muuhun asiaan."
Joo, niin puhuikin omasta puolestaan. Se siinä juuri olikin kammottavaa, että hän ei suonut ajatustakaan raiskauksen uhrille (esimerkissä hänen oma lapsensa) vaan ajatteli vaan, että hänen on pakko antaa anteeksi raiskaajalle, jotta hänen Thomauksen, taivaspaikka on varma.
"Sillä ei ole yhtikäs mitään tekemistä sen kanssa, ajatteleeko Thomas ensisijaisesti itseään vai lastansa jos lapselle tehtäisiin pahaa."
Eikö ole mitään tekemistä? Kyllä minä vaan sanon, että onpa kammottava isä, joka ajattelee ensisijaisesti itseään, eikä raiskattua lastaan.
Ymmärrätkö tahallaan vai tahattomasti väärin?
- päästäkseen taivaaseen ei ole pakko tehdä mitään.
- taivaspaikka on varma sinullekin. Kyse on siitä, haluatko ottaa sen vastaan.
- ihminen ei voi omilla teoillaan varmistaa taivaspaikkaansa (katso edellinen kohta).
"Se siinä juuri olikin kammottavaa, että hän ei suonut ajatustakaan raiskauksen uhrille"
Keskustelussa ei kyseltykään sitä. Siis ei rönsyjä, vaan pysyminen keskusteltavassa asiassa. Etkä tiedä kaikkia ajatuksia kun ne ei ole samat kuin kirjoitetut sanat. Olettaisin myös, ettei hän eläydy tähän kuvitelmaan sillä intensiteetillä kuin sinä esimerkiksi.
"Sillä ei ole yhtikäs mitään tekemistä sen kanssa, ajatteleeko Thomas ensisijaisesti itseään vai lastansa jos lapselle tehtäisiin pahaa."
"Eikö ole mitään tekemistä? Kyllä minä vaan sanon, että onpa kammottava isä, joka ajattelee ensisijaisesti itseään, eikä raiskattua lastaan."
Juuri sanoin, että tuolla keskustelulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, missä isän ajatukset ensisijaisesti tuolloin olisivat. Ymmärrätkö tahallaan vai tahattomasti väärin?
Älä itse vänkää äläkä vetoa kaikkiin muihin. Määrä ei ratkaise sitä, kuka on oikeassa.
vaan se mitä Thomaus kirjoitti. Hän sanoi antavansa lapsensa raiskaajalle anteeksi ja sanoi voivansa myös rakastaa tätä. Lopeta itse jänkkääminen.
Muistikuvasi tuli selväksi jo ensimmäisellä kerralla. Jos sanon eriävän muistikuvani, se ei tarkoita sitä, että haluan sinun toistavan oman muistikuvasi jälleen kerran.
Muistat tai haluat muistaa väärin Thomauksen sanat. Sellaista se on uskiksen moraali. Valhetta valheen perään.
Tarkoittiko se Jeesus varmasti, että pitää kääntää oma poski? Tuntuu vaan tässäkin tilanteessa, että tinttaisin raiskaajaa nyrkillä poskeen ja sit kääntäisin sen raiskaajan toisenkin posken ja tinttaisin raiskaajaa nyrkillä toiseenkin poskeen. Raamatussa kun on noita tulkinta ongelmia.
Meidän on annettava Jumalan voimassa anteeksi ihan kaikki, Niin Jumlakin antaa anteeksi katuvalle. Kuitenkaan asia esim. insesti, murha, raiskaus, jumlanpilkka, haureus eivät lakkaa olemasta syntiä tai hyväksyttäviä anteeksiannon myötä. Kuitenkin vajavaisena ja syntisenä ihmiselle on mahdollista langeta ihan mihin pahaan hyvänsä.
"Tekoa ei voi hyväksyä, vaikka antaa anteeksi!"
Mitä siinä annetaan anteeksi, jos tekoa ei hyväksytä?
MINÄ ANNAN ANTEEKSI SINUN ANTEEKSIANTAMATTOMAN TEKOSI!
ilmenee sitenkin,ettei mene suoraapäätä ja tapa tätä raiskaajaa,
minkä voisi tehdä,ellei olisi tietoinen Jumalan olemassaolosta.
Jumalan pelko ja kunnioitus varjelee ihmistä tekemästä sellaista,
toisin,kuin on niidenkohdalla,jotka eivät Jumalasta mitään tiedä.
"ilmenee sitenkin,ettei mene suoraapäätä ja tapa tätä raiskaajaa,
minkä voisi tehdä,ellei olisi tietoinen Jumalan olemassaolosta. Jumalan pelko ja kunnioitus varjelee ihmistä tekemästä sellaista,
toisin,kuin on niidenkohdalla,jotka eivät Jumalasta mitään tiedä."
Ei tuo ole anteeksiantoa, se on Jumalan pelkoa.
Usikis siis olisi valmis tappamaan raiskaajan, mutta Jumalan pelko ja kunnioitus estää sen - ja tätä nimitetään anteeksiannoksi. Tuo selvempää kaksinaismoralismia ei voi olla!
Miksi ihmeessä pitäisi antaa anteeksi?
Minua kiusattiin kauan sitten koulussa. En anna anteeksi sitä. Ikinä. Kuolkoot kusipäät.
Ensinnäisessä työpaikassani pomo kiusasi minua 5 vuotta. Nyt hän on vanha. Mutta kun luen lehdestä jonain päivänä hänen kuolleen, nostan lipun salkoon.
Pikaista ja pitkää kuolemaa hänelle.
Saatanaton
Ei tuo mitä olet kokenut ole tietenkään oikein, mutta se anteeksi antamattomuus ei tee kuin sinua itseäsi katkeraksi ja pilaa vielä lisää sinun elämääsi, kuin taas jos annat anteeksi ja yrität päästä sen asian yli. kuitenkin me kuollaan kaikki, ei semmosen toivottaminen ketään hyödytä.
Minä puhun kokemuksesta, minulla oli sydämessä anteeksiantamattomuutta, mutta yksi päivä päätin antaa anteeksi ja VOI kuinka tunsin huojennuksen sydämessäni ja sain vapautuksen asiasta. AJ minulle itselleni tuli sen jälkeen parempi olo.
"kuitenkin me kuollaan kaikki, ei semmosen toivottaminen ketään hyödytä."
Kyllä siitä hyvän mielen saa, kun joku idiootti kuolee.
Saatanaton
Mikä pakko on antaa anteeksi, jos sitä ei halua tehdä? Miksi anteksiantamatonta ihmistä pitäisi pitää jotenkin huonompana tai minään?
Minulle on tehty asioita, joita en tule unohtamaan, enkä antamaan anteeksi koskaan. Ja minulta meni vuosi kausia tämän asian tajuamiseksi. Minun ei ole pakko, siinä se ydin. Minä en ole alempiarvoisempi, en huonompi, en kykenemättömämpi mihinkään sen enempää, kuin kukaan muukaan, koska en halua antaa anteeksi tiettyjä tapahtumia.
Tämä anteeksiantamisen hölynpöly on saanut typerän suuret mittakaavat juuri uskontojen piirissä.
Mielestäni koko jutun juju on Ymmärtäminen. Voi koittaa alkaa ymmärtämään syitä sille, miksi jotain anteeksiantamatonta kävi ja saada siitä helpotusta. Anteeksi ei tarvitse kuitenkaan antaa, eikä se ole ehto millekään mielenrauhalle, vaikka moni harhakuvitelmissaan niin luuleekin.
ja katkerat ihmiset vastustavat ja vihaavat Jumalaa ja uskovia,
kuinkahan paljon heitä on ateisteissa-se selittäisi sen,miksi
kaivavat Raamatusta esille kaikki sellaiset kohdat,jolla sitten
puolustavat syytään olla uskomatta minkäänlaiseen Jumalaan..?
Ei tässsä ole huonommuudesta puhuttu, sinä olet Jumalalle arvokas ihminen. Mutta Raamattu opettaa meille eräänkin tarinan, jossa palvelija on velkaa ja saa anteeksi velkansa, mutta tapaakin sitten kanssaplavelijan, joka on hänelle velkaa ja alkaa vaatimaan häneltä sitä, kun hänen herransa kuulee tästä mitä hän tekee?heittää hänet vankeuteen ja sieltä hän ei pääse kunnes maksaa vimmeisenkin rovon.
Tulee antaa anteeksi, koska se on oikein.
En jaksa nyt alkaa kertaamaan, mikä jumalasi "suunnitelmassa" on pielessä. Mutta voin toki sen tehdäkin, jos niin haluat. Odottelen ensin vastaatko tähän mitään, etten tuhlaa kallista aikaani jonkun randomin suunsoitolle.
Koko vastauksesi oli potaskaa, jolla ei ole mitään painoarvoa olemassa. Anteeksiantamattomuus ei johda suoraan katkeroitumiseen, usko pois. Anteeksiantamaton voi olla myös tietoisesti ja olematta vihainen kenellekään, mutta tällaista ajatusta uskovaisen taitaa olla aikaa vaikeaa niellä. Me kaikki tiedämme miksi.
"ja katkerat ihmiset vastustavat ja vihaavat Jumalaa ja uskovia,
kuinkahan paljon heitä on ateisteissa-se selittäisi sen,miksi
kaivavat Raamatusta esille kaikki sellaiset kohdat,jolla sitten
puolustavat syytään olla uskomatta minkäänlaiseen Jumalaan..? "
- En vihaa olemattomia
- Uskovista on hyvin usein vaikea pitää, koska he ovat olevinaan parempia, kun uskovat näkymättömään otukseen ja toivottavat ateistit helvettiin
- Raamatusta ei tarvitse "kaivaa" mitään. Siellähän ne on kaikkien luettavissa
- Joo, minulla ei ole mitään syytä uskoa jumaliin
Mutta yleinen käsitys on, että anteeksiantamaton ihminen olisi katkera, vihaa täynnä, epäonnistunut ihmisenä kasvamisessaan jne. Negatiivista kaikki, vaikka positiivisia asioitakin löytyy.
Minä olen jumalallesi arvokas vain sinun mielikuvituksessasi. Onhan usko omasi, enkä minä liity siihen millään tavoin kuin siten, että sinä Haluat Uskoa, että menen ikuiseen kärsimykseen kuolemani jälkeen. Pakko kysyä tähän väliin, että miten kukaan "sydämen" ja omantunnon omistava voi haluta uskoa toiselle mitään noin julmaa? Miten sinä pystyt siihen?
Anteeksi antaminen silloin, kun se on OIKEIN, on minulle itsestäänselvää. Mutta koska en halua alkaa ruotimaan julkisesti tapahtumia, joita en anteeksi anna, niin en voi tarkentaakaan sinulle mistä todella on kyse. Voin kuitenkin vakuuttaa, että vuosikausien pohtimisen tuloksena minä olen ja pysyn anteeksiantamattomana, mutta päätökseeni tyytyväisenä ja elän ihan normaalia elämää tämän päätöksen kanssa. Ja se on tehnyt minusta entistä vahvemman.
en jaksa lukea kaikkia viestejä mutta...en ole uskovainen,mutta annan anteeksi kaikille,halusivat he sitä tai eivät. Näin teen, koska mielestäni minulla ei ole mitään oikeutta tuomita muita, mikä minä olen väittämään,mikä on oikein? Vihaaminen ei tee minua yhtään onnellisemmaksi. Vaikka joku tappaisi koko perheeni,ystäväni, puukottaisi minut,en silti vihaisi häntä. Hänellä oli varmasti omat syynsä
Oikein on, kun estää oman perheen joukkomurhan.
Oletko välinpitämätön?
Ystävällisesti luonnehtisin kirjoitustasi siten, että aika ja avaruus, siis tynnyri jossa
olemme elämässä "vankeina" , muovaa meistä halutunlaisia kansalaisia, jopa sieltä
tynnyrin ulkopuolelta tarkasteltuna. Aivan, aika loi tynnyrinkin. Ei uskoisi.
Aivan oikein tuo tynnyri on aikaa ja ainetta, ja vaikka se tynnyri olisi yhtä suuri kuin koko maailmankaikkeus, niin ajatus ei voi mennä sen seinien ulkopuolelle, vaan on jumalineen päivineen sen sisäpuolella.
Vasta kun ihminen ymmärtää tämän, että kuka on tämän tynnyrin rakentanut ja sitonut ihmismielen aikaan, niin tynnyrin seinät hajoavat, ja näet sen totuuden, että maailmankaikkeus on syntynyt ajattomasta ikuisesta elämästä,jonka osa myös ihminen on.
Tynnyrin sisällä elävä ihminen näkee, että kaiken alkuperäkin on tynnyrin sisäpuolella olevassa aineessa, eivätkä tule näkeemään milloinkaan totuutta tässä asiassa.
Teoria alkuräjähdyksestä on tapahtumaa tynnyrin sisäpuolella
Imisen ulkopuolella oleva on aikaa ja ainetta, joten totuuden löytämiseksi on käännyttävä sisäänpäin, koska mielen perusta on ajatonta elämää, mutta ei voi ilmetä ihmisessä ennenkuin tynnyrin seinät ovat hajonneet