Olen lueskellut tätä palstaa silloin tällöin. Täällä käydään kiinnostavia keskusteluita ihmiselämästä.
Ihmiset ovat kärkkäitä asettumaan puolesta tai vastaan sen perusteella, millaista elämää itse viettävät.
Minä elin 18 vuotta avioliitossa, joka ei ollutkaan elämäni täyttymys. Pysyimme kuitenkin yhdessä, koska emme riidelleet, koska arki sujui ja halusimme lapsilla olevan ehjän kodin.
Koska en vastannut mieheni unelmaa oikeanlaisesta vaimosta, hänellä oli sivusuhteita. Kun lapset kasvoivat, löysin minäkin itselleni miehen avioliiton ulkopuolelta.
Hän eli samanlaisessa kulissiavioliitossa.
Nyt meillä on ollut tämä oma suhteemme yli 10 vuotta. Olen erittäin onnellinen. Tämä suhde täyttää kaikki odotukseni. Eikä minun tarvitse repiä lasten kotia rikki. Eikä mieheni tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa naisistaan.
Miesystäväni vaimo on helpottunut, kun hänen ei tarvitse leikkiä vasten tahtoaan aviollisia leikkejä.
Onko tässä elämässäni jotakin väärää? Omasta mielestäni ei.
Onko järkeni jotenkin vääristynyt, koska olen onnellinen tällä tavalla?
Ihmiset ovat kärkkäitä asettumaan puolesta tai vastaan sen perusteella, millaista elämää itse viettävät.
Minä elin 18 vuotta avioliitossa, joka ei ollutkaan elämäni täyttymys. Pysyimme kuitenkin yhdessä, koska emme riidelleet, koska arki sujui ja halusimme lapsilla olevan ehjän kodin.
Koska en vastannut mieheni unelmaa oikeanlaisesta vaimosta, hänellä oli sivusuhteita. Kun lapset kasvoivat, löysin minäkin itselleni miehen avioliiton ulkopuolelta.
Hän eli samanlaisessa kulissiavioliitossa.
Nyt meillä on ollut tämä oma suhteemme yli 10 vuotta. Olen erittäin onnellinen. Tämä suhde täyttää kaikki odotukseni. Eikä minun tarvitse repiä lasten kotia rikki. Eikä mieheni tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa naisistaan.
Miesystäväni vaimo on helpottunut, kun hänen ei tarvitse leikkiä vasten tahtoaan aviollisia leikkejä.
Onko tässä elämässäni jotakin väärää? Omasta mielestäni ei.
Onko järkeni jotenkin vääristynyt, koska olen onnellinen tällä tavalla?
Vastaukset 40
Vanhimmat
kukin vastaa itse omasta elämästään loppujenlopuksi. Jos tunnet tekeväsi oikein niin se on sitten niin. Jos tunnet tekeväsi väärin niin lopeta sitten. Mitäs täältä vahvistusta tollaselle haet?
Täällä ollaan aika tylyjä, voi tulla pelkkää haukkumista kysyjän niskaan. Onnea vaan valinnoillesi teet niin taikka näin.
Minulla on samantapaisia kokemuksia, mutta vaan eritavalla, elän sinkkuna mutta on tosi vaikeata löytää vapaata miestä, sillä kovin monet etsivät vaimon korviketta niin sänkyyn kuin keskustelu kumppaniksikin, minä olen tehnyt ratkaisuni, jatkan sinkku elämääni ja nautin siitä mitä kotioloihinsa pettyneet keski ikäiset miehet tarjoavat ja se ei ole lainkaan hassumpaa, on kivaa viettää iltaa ihmisen seurassa joka nauttii siitä että olen vain häntä varten, en valita en narise koska mies jonka kanssa saatan viettää muutaman illan on helppo laittaa sivuun kun ei enää tunnu mukavalta ja kun kummallakin on sama oikeus toimia niin ei tässä mitään, odottelen kun mökki ajat alkaa ja lähden saunomaan miesten kanssa joiden vaimot eivät viitsi enää viettää mökkielämää, minusta se taas tuntuu mukavalta...
En lainkaa pode huonoa omaatuntoa toimistani, koska olen sitä mieltä että vaimot ajavat miehensä vieraiden naisten syliin...
tunteileen ei voi mitään jos naksahtaa,ei ole asia hallussa,eikä järkeä pysty käyttämään,,,tällä hetkelläkin on joku sydäntä lähellä eikä ole oma,,,odotan kyllä että asia muuttuu ajan kanssa lämpimäksi kaverisuhteeksi koska kohde on a.liian nuori b. varattu asiassa en aio tehdä mitään mikä loukkaa omaa tai toisen omaa,annan vain ajan kulua ja odotan ihmettä...
Niinpä niin....elämä on seikkailu loppujen lopuksi.
Kuka meistä ihmisistä on oikea sanomaan läheisellemme, tekeekö hän oikein tai väärin.
Kyllä oikean ja väärän ymmärtäminen pitää lähteä omasta itsestä, niin kuin kaikki ratkaisutkin.
Suomi on pullollaan "kilttejä" vaimoja, jotka alistuvat miehiensä pettämiseen. Ensimmäinen kerta kolahtaa, toinenkin kerta kolahtaa. Mutta pikku hiljaa siihen turtuu. Lopuksi antaa sen vaan tapahtua ja sivuuttaa sen.
Aina pitäisi muistaa ajatella myös omaa sydäntään, että sillä olisi hyvä olla.
Sinä, joka tämän kirjoittelun aloitit, HYVÄ että olet löytänyt elämääsi tärkeän ihmisen.
HYVÄ, että elätte juuri niin kuin teistä tuntuu hyvältä.
Juuri se on oikein, jonka tuntee sydämessään oikeaksi.
Siru
Minulla on ollut vähän samantapainen elämä kuin sinulla. Mies petti minkä ehti ja reissusi maailmalla. Kun lapset kasvoivat, minulle jäi omaa aikaa. Minäkin löysin elämääni miehen, ystävän ja rakastetun. Olen hänestä hyvin onnellinen. Olemme tunteneet nyt jo kolme vuotta. En kadu, en tunne huonoa omaatuntoa. Asumme kumpikin omissa kodeissamme, tapailemme ja käymme matkoilla yhdessä. Meillä on meidän ihana "sunnuntairakkaus".
minäkin miehenä menettelen. Onneksi on ymmärtäväisiä naisia. Joku sanoikin edellä, että elämä on seikkailua, Sitä Se On. Sinisilmälle suuret onnittelut jotta olet menetellyt näin, ja onnea jatkoon. Ajatuksesi ovat aivan kohdallaan.
Tälläiseen kuluu , että ei mitään sitoutumisia vaan kohdataan ja peuhataan ja sitten iloiten kotia. Aina löytyy "kokouksia" johon voi mennä ja pitää hauskaa todenteolla. Seikkailuja odotellen kaikille hyvää kevättä :)
Ei kai sitä kukaan pysty sanomaan, miten pitää elää, kyllä se on omassa päässään ajateltava. Joku asia mikä sopii toiselle, voi olla ehdottomasti kielteistä toiselle ja ajan myötä mielipiteet muuttuvat.
Minä olen ehdotttomasti sitä mieltä, että kaikille nipottajille, jotka tuomitsevat avioliiton ulkopuoliset suhteet, pitäisi itselleen käydä niin, että rakastuisivat johonkin toiseen ihmiseen. Sitten näkisivät , miten ajatusmaailma ehkä muuttuu.
Enkä tarkoita sitä että pitäisi hyppiä kukasta kukkaan.
Mutta jos käy niin, että ihastuu/rakastuu, ei avioliitossa todellakaan ole kaikki hyvin.
Tuo teidän suhteenne on kyllä harvinainen siinä mielessä, että luulisi jossain vaiheessa kuitenkin haluavan enemmän, toisen vierelleen myös jokapäiväiseen elämään.
tilanteenne on kaikille selvä, sovittu eikä
loukkaa ketään osapuolta niin eihän siinä silloin
mitään väärää ole. Eihän pettämisessä moraalisesti ole kuin kyse siitä, ettei petä yhteisiä sovittuja asioita tai toimi vastoin sydäntään. Itse en osaisi kuvitella pettäväni miestä suhteessa. Mielummin keksisin hänen kanssaan erilaisia tapoja kehittää suhdetta.
Toisaalta jos elämäntilanne olisi sellainen, että molemmat kokisivat, että jomman kumman on aika saada vaihtelua niin asiasta varmaan olisi tärkeätä keskustella. Tosin enpä nyt usko, että varsinaisia ykstyiskohtia sitten haluaisin kuulla. Jotenkin kokisin kuitenkin niin, että perhe on ykkösijalla. Ilmeisesti olette sopineet elää yhdessä lasten vuoksi. Jos olette kaikki tyytyväisiä ja onnellisia se varmaan heijastuu myös perhe-elämään ja lastenne hyvinvointiin. Ei kuulosta siltä, että kenelläkään muulla tulisi olla mitään mukistavaa tuohon.
itse uskoisin yhteen kestävään rakkauteen,
niin eihän se sitä tarkoita, etteivätkö muut saisi elää kuin haluavat. Miksi potisit huonoa omaa tuntoa jos olette kaikki onnellisia?
Kuule lueskelija..
Juuri noin, kirjoituksesi on hyvä.
Jos avioliitossa on vielä oikeanlaisia tunteita jäljellä, eipä sitä pettämään mene. Rakastettuaan suojelee kaikella lailla, yhdessä haluaa ratkaista mahdolliset ongelmat.
MUTTA
Olen täysin samaa mieltä keskustelun aloittajan kanssa. Kun aviolitto on kuollut miehen ja naisen välisen rakkauden merkeissä, ei kannata jäädä yksin suremaan. Kannattaa hankkia elämään uusi ihminen, tuntea uudelleen ihanat rakkauden tunteet. Oma mieli piristyy, tulee hyvä olo kun saa rakastaa ja olla rakastettu. En tarkoita että pitäisi lennellä kukasta kukkaan, sängystä sänkyyn. On hyvä löytää oma ihminen elämään.
Jos kumpikin osapuoli on sitä mieltä, että se pidetään sivusuhteena, niin mitäpä siihen on kenelläkään sanomista.
usein sanotaan, että kaikki ennen mutta sanaa on valhetta ;) olen samaa mieltä, jos kaikki osapuolet rehelliseti tietävät kuin asianlaita on ja elävät kuin kokevat onnea - ja ovat onnellisia niin, silloin ei ole muilla siihen sanomista. En oikein tiedä, olit ilmeisesti siis samaa mieltä kanssani, jos oikein tulkitsin.
henkilökohtaisesti en voisi kuvitella pettäväni.
Ihan vilpittömästi. Joskus olen ollut sellaisessa tilanteessa, että joutunut pyytämään taukoa pitkäaikaisesta suhteesta, koska en ole ollut varma tunteistani. Epäröidessäni en edes pystynyt katsomaan toista silmiin. Silloinkaan kuitenkaan en varsinaisesti pettänyt. Samoin teki avomieheni myöhemmin minulle, siis halusi taukoa. Sen kyllä suhteemme kesti. Nykyisin emme ole yhdessä, koska emme olleet sopiva pari. Ystäviä silti edelleen tosin. Samoin kuin olen uskollinen jos olen suhteessa, samoin olen uskollinen ystävyydelle. Rehellisyys ei aina ole kivaa, ja olla aidosti sitä mitä on koska meissä kaikissa on vikamme. Niitä on turha kieltää. Siksi esittäminen on kaikkein älyttömin ratkaisu. Luulen, että naiset syyllistyvät useemmin siihen, että esittävät kunnollisempaa kuin ovat - itse en esitä, olen vain aito ja rehellinen. Ja läpikotaisin uskollinen niille joista välitän. Enkä oikeasti osaisi kuvitella pettäväni. Asiasta ja vaihtoehdoista avoimesti puhuminen ei sinänsä tuota ongelmia. Uskoisin, että se on ainoa oikea pohja luottamukselliselle suhteelle. Miettiä asioita yhdessä nimenomaan ennen kuin tekee mitään, mikä voisi olla toisesta loukkaavaa ja sitten tietenkin pyytää anteeksi jos niin on tapahtunut. Tosin siinä on sitten tietenkin omat riskinsä aina kun on rehellinen toiselle. Mitä mieltä siitä?
se, että miehelläni olisi joku sivusuhde ei ehkä tuntuisi kovin pahalta. Tosin en osaa sanoa, varmaan mielelläni miettisin asiaa aika avoimesti hänen kanssaan. Jos siis suhteessa olisin. Pelkkä seksi kun ei itselleni merkitse itseisarvona mitään. Mielummin sitten joskus kehityn yhdessä jonkun miehen kanssa, jos ja kun sellainen sopiva osuu kohdalleni. Ja kaikki eri rakkauden muodot saavat sitten olla kohdallaan ihan oikeasti. Muuten ei oikein kiinnosta.
miestä, joka ei aidosti haluaisi olla kanssani en edes haluaisi itseeni sitoa. Olipa elämäntilanne mikä tahansa. Vaikka se olisi sen rehellisyyden hinta sitten. Missä tahansa asiassa. Koska silloin kukaan ei olisi onnellinen ja se heijastuisi kaikkiin. Tieto siitä, että olisi tehnyt väärin sitä kohtaan mikä on keskinäisesti hyväksyttyä ja sovittua jäisi kuitenkin alitajuisesti siihen suhteeseen, eikä olisi hedelmällinen pohja kasvaa ja kehittyä yhdessä. Ja silloin ei oikein voisi puhua oikeasta perheestä, koska ei se olisi eheä ja onnellinen. Siksi, ehkä tuossa viittasin niiden lastenkin onnellisuuteen. Heijastuu kuitenkin. Ja ei se kumppanikaan tulisi hyväksytyksi ja rakastetuksi juuri siksi kuka on. Ihan oikeasti, jos ei saisi olla rehellisesti sitä mitä on. Kuin ei tulisi itsekään. Ja vain sellaisen miehen ainakin itse toivon löytäväni joka rakastaa oikeasti sellaisena kuin olen. Ja muita miehiä en varsinaisesti tarvitsekaan siinä mielessä. ystävyys on sitten eri asia, ystäviähän ei voi olla liikaa koskaan. Ihan vain yhden rakkauden joku päivä. Tosin eipä se amor nyt ihan mielettömän suosiollinen ole noin niin kuin käytännössä ollut. Monimutkaista.. Oletko itse koskaan käytännössä joutunut miettimään pettämiseen liittyviä kysymyksiä, vai kommentoitko ihan teoreettisella tasolla?
suhteethan elävät ihmisten mukana. En nyt tietenkään sellaisesta miehestä edes kiinnostuisi, jota en pitäisi lähtökohtaisesti suhteen arvoisena. Tuo pettäminen nyt oli vain yksi teema suhteita ajatellen. Itse en kyllä pettäisi ja "hommaisi" jotain toista. Toisaalta uskonkin sellaiseen kestävään rakkauteen. Ja mitä nyt on elämää vähän ehkä nähnyt, tai itseään tuntee niin en edes uskoisi, että se tuntuisi minusta luontevalta vaihtoehdolta. Enkä kyllä sellaista roolimallia haluaisi tietenkään antaa lapsillenikaan jos perhe olisi joku päivä.
niin kerroit omalta kannaltasi asian mutta se on vain sinun näkemys asiast a
vai oletko tosiaan kysynyt mieheltäsi ja tältä rakastajasi vaimolta mitä mieltä hän on asiasta .
Hän tuskin asiasta tietää edes mutta onhan sulle selitys oman ehkä valheen kestämiseksi ja suhteen ylläpitämiseksi että muka teet palveluksen rakastajasi vaimolle huh huh .
Suhteet ne on vain sellaisia valheita pettämisiä ja niistä jää lopulta vain paha maku .
Itse sä elämäsi teet ja elät ei siihen ole tietty paljon sanomista ja itse myös vastaat kaikesta
Turha sitte on narista ja itkeä vastoinkäymisten kohdatessa.
Petturi on aina petturi sillä siisti epärehellinen epäluotettava joten eihän siinä muuta voi todeta .
Olet sen tien valinnut .
Nautinnoilla eläminenitsekkäästi on sulle siis tärkein . Kovin on kevyet elämänarvot
Sun tilanteesi on hyvä. Ilmeisesti elät avioliitossa, jossa kaikki pelaa. Hyvä niin. Silloin on helppo arvostella muiden tekemisiä. Mutta ajattele tilannetta, jossa avioliitto on pelkka kulissi, ihmiset sen siällä elävät yhdessä tavan vuoksi, lasten vuoksi, yhteisessä talossa, yhteisen omaisuuden keskellä. Ei siitä helposti lähdetä ja rikota kaikkea. Pääasia olisi, että maailmaan saatetuille lapsille olisi koti, heillä sen on velkaa. Avioerolapsia on ihan liikaa.
Mikä ihme estää sen, ettei sinisilmällä ja hänen kaltaisillaan saisi olla oma elämä siinä sivussa.
Pitäisikö rikkoa koti, kestää lasten ja sukulaisten syytökset... Moni rakkaustarina hajoaa siinä rytäkässä ihan pelkästä pahasta mielestä.
Mielestäni sinisilmä ja hänen kaltaisensa saavat hyvällä omalla tunnolla olla onnellisia omassa "kielletyssä" maailmassaan!
Mitä ihmeen tuomitsijoita me ihmiset toisillemme olemme????
Ei olla tuomitsijoita,mutta ehkä sinulla
omatunto kolkuttaa kun tänne kirjoitit
kyseessä olevasta asiasta.
Ero on silloin parempi kuin pettäminen,
menehän vähän itseesi ja kerro ja kysy
lapsiltasi miltä heistä tuntuu.
Vastaavatko että heillä on tosi hyvä koti
kun äiti on vieraissa,ja pettää isää.
Ei mikään maailman mammona korvaa lapsille
ehjää kotia,sinä taidat olla itse sen
mammonan perään eikä sukulaiset ja lapset.
Tietääkö sukulaisesi sinun puuhistasi?
Jos et halua että sinua arvostellaan,älä sitten kirjoita pettämisestäsi tänne.
Selityksiä on ettei kokisi syyllisyyttä tai että sais jotain tukea suhteelle niinkö???
Lapsien luulet olevan myös sinisilmäisiä mitän tietämättömiä. Huono selitys ettei halua rikkoa heidän kotia - saa puhtaasti pettää silloin - naivia .
Teen hyväntekeväisyyttä - autat ettei petturiosapuolen vaimon tarvitse harrastaa mielstäsi halutonta seksiä - antaa siis luvan sulle salasuhteeseen.
Eiköhän ne salasuhteen juuri kiinnijäämisen pelko kiehdo ja se salaisuus jännitys ja intohimo .
Rehellisyys puuttuu ,luotto sinuun mennyttä.
Tuli se site ilmi tai ei ,olet siinä koukussa ja liemessä.
Ehkä halusit paljon myötätuntoa ehkä saatkin .
Ongelmat pitäs selvittää ja asiat puhua ja ratkaista puolisoiden kesken . Lähteä puhtaalta pöydältä eli erota toisesta ja aloittaa reilupeli
Kyllä, mietin, minkälaisen parisuhdemallin nämä vanhemmat antavat lapsilleen. Näille selvännäkijöille, kodin tuntoantureille.
Haluavatko vanhemmat antaa lapsilleen samanlaisen, rikkinäisen, epätäydellisen roolimallin. Se, että kulissit ovat kaikki kaikessa: "Lasten tähden" kuullostaa koko aloituksessa hurjimmalta väitteeltä.
Itsepetokselta!
Muistuu mieleen lapsuus jolloin kaupunkilaisella oli kesäasunto naapurissamme, heidän isä työskenteli kesät ja kotiäiti oli lapsineen mökillä.
Vieraana oli tällä kotiäidillä mies, joka oli kuin isäntä talossa, ei me sitä oikein lapsena ymmärretty, tiedettiin vaan ettei siitä miehestä saanut kertoa niiden isälle, opimme jo lapsena karttamaan asiaa ja valehtelemaan kuka meidät vei uimaan jne, mutta lipsahti se salaisuus välillä lapsen suusta ja silloinkos naapurissa tapeltiin rajusti!
Nyt vuosien jälkeen ja omankin elämän karikot läpikäytyäni niin en voi kuin ihmetellä miksi tuollaisia kulisseja täytyy pitää yllä?
Jos toinen ihminen tuntuu rakkaamalta niin silloin on valinta tehtävä!
Eihän lapsilta nykyään mitään kysellä,
mitä ja miten he tuntevat.
Lapset ovat sivuseikka,lasten vuoksi muka
ollaan yhdessä,kysypäs kerrankin lapsiltasi,
mitä ajattelevat kun makaat vieraan miehen
kanssa.Ovatko he samaa mieltä?
Sanovatko he että kyllä meillä on hyvä koti,
meillä petetään ja kaikki on hyvin.
salasuhteet heijastyvat myös lasten elämään, kaiken paljastuttua ja eron jälkeen he voivat paljon paremmin. On meinaa omakohtaista
kokemusta. Pettäjä pettää lasten mielestä myös heitä, eikä pelkästään puolisoaan.
Jos minulla ei olisi ollut avioliiton ulkopuolista suhdettani, olisin jo ajat sitten luuhistunut elämä taakan alle.
Häneltä olen saanut kaiken sen, mitä toiselta ihmisetlä voi saada, kaiken henkisen yhteenkuuluvuuden.
Rakastumiselle kun ei mitään voi. Se tulee kun on tullakseen. Ei siinä auta, vaikka kuinka toiset moralisoisivat.
ihmissuhteissa petollisuus . jos on tarve olla toisen kanssa on se parempi mennä siihen kokonaan eikä pelata kaksnaamasesti .REilusti lopettaa toinen suhde ja elää siinä toisessa.
Kun pelaa tuota petturipeliä niin siinä pettää itseään ja puolisoaan ja jopa sitte hiukkasen sitä uuttakin eli rakastajaa tai rakastajatarta.
Lapset saa todella mukavasti mallia typerästä isästä ja äidistä ja heidän elämäntavoista .
Lapset ei osaa veilä sanoa mutta nuoret osaa jo hiukan protestoida monin tavoin ja ongelmia heille tulee kun kaatuukin se kuva rehellisyydestä täysin .
Lapset yrittää luovia siinä parhainpäin mutta aikuisena varmasti kuulet myös kommentteja ja näethän ehkä tuloksia mallistasikin että petollisuus ja valheellinen elämä on heille tullutkin sallityuksi kun se on teidän arkitodellisuus ja elämänarvo
Mitenkä voi pettäjän kodissa kasvaa
sosiaalisia nuoria.
Jälkensä varmasti jättää.Ainakin mielentila horjuu
jonka nuori yrittää saada oikeille raiteille.
Te haluatte että teitä modalisoidaan,siksihän te tänne kirjoittelette.
Antakaa silloin toistenkin tuoda mielipiteensä julki.
niinhän se on että kyllä lapset näkee ja tietää että jos äiti on antanut vieraalle. lapset tajuu. hei!
raiteet ne on oltava.modalisointi on perseestä jos ei osata olla niinkuin pitää!
Terveisiä tutuille kontulassa!
t. Terttuli
Kysyt, onko järkesi jotenkin vääristynyt, kun olet onnellinen tavallasi.
Kysyt, onko elämässäsi jotain väärää ja tiedät,
että moni vastaa myöntävästi, enemmistö varmaankin.
Miksi näitä kyselet?
Haluatko täällä puolustella tekojasi vastaväittäjille?
Sitäkö kaipaat?
Paikkaa puolustuspuheillesi?
Paikkaa selvittää omia ajatuksiasi?
Puhut avioliitostasi menneessä aikamuodossa ja
kerrot olevasi onnellinen kokonaistilanteesta.
Avioliittosi kesti 18 vuotta toinen suhde 10 vuotta = 28 v?
Vanhojako lapsesi ovat? Vieläkö kulissia on heidän
takiaan pidettävä kasassa?
Minkäs rakkaudelle voi?
Kun rakastuu, niin rakastuu.
Kun rakkaus kuolee, se kuolee.
Ne ovat niitä henkimaailman asioita.
Ei niihin kukaan voi järjellä vaikuttaa,
vaikka haluaisikin.
Miten tällaisia henkilökohtaisia asioita ruoditaan täällä?
Kukaan ei voi tietää toisen elämää, mikä on parhaaksi kenellekin.
Jokaisen henk.kohtainen elämä on ihan oma asia.
Toisen elämän arvosteleminen on todella helppoa, mutta monesti ei tiedä kaikkia yksityiskohtia ja arvostelu menee metsään.
Tässä lähtökohtana oli kyllä kirjoittajan oma kertomus, halusi kannanottoja, ehkä hyväksyntää omille päätöksilleen.
Tämä on niin hyvä paikka kun voi anonyyminä kysellä.
Ei ole yksityis asia jos on lapsia,siihen voi jo puuttua lastenvalvojatkin mikäli lapset ovat alaikäisiä ja joutuvat kärsimään.
Moni varmaan luulee ettei lapset ymmärrä mitään
eikä heille kuulu aikuisten tekemiset.
Mutta asiahan ei ole näin yksiselitteinen,kuka siitä kärsii ellei juuri lapset.
Sanon vain keskustelkaa heidän kanssaan ja
päättäkää sitten vasta petättekö.
Tänne on helppo kirjoittaa omia näkemyksiään. Voi olla vahvasti omaa mieltä.
Mutta on ihan väärin mennä arvostelemaan toisten elämää, toisten päätkösiä, tuntematta asiaa sen kummemmin.
Luulen, että monet jyrkistä kirjoittajista ovat juuri niitä petettyjä.
Minunkin mieheni on pettänyt minua, ja aluksi olin petetty pikku vaimo, täytyy myöntää.
Onneksi elämänkokemuksen karttuessa tajusin, etten ole kenenkään talutuksessa.
Olen ihan oma itseni, elän ihan omaa elämääni. Jos mieheni minua pettää, se on hänen asiansa. Ei toista ihmistä voi omistaa, ei pakottaa uskollisuuteen. Ei voi sanoa: "Ole minulle uskollinen, katso nyt, meillä on lapsiakin. Ole edes heidän takiaan uskollinen MINULLE."
Kyllä elämässä on tärkeää myös se, että on itse onnellinen. Onnellinen ihminen jakaa onnestaan toisillekin. Marttyyriksi ei kannata ruveta. Katkera ihminen on kauhea.
Minusta lapsille ei kuulu vanhempien elämä keskusteltavaksi, kyseltäväksi. Tärkeintä on, että lapsia rakastetaan ja heistä pidetään hyvää huolta.
jos pettäjä rakastaa lapsiaan,hän silloin lähtee huonosta avioliitosta,miksi täytyy lapsia pitää välikappaleena jos ei liitto onnistu.
kerran sitä rakastettiin ehdoitta,nyt petetään ehdoitta.
luokitelkaa itse mikä on kauniimpaa.
Erotkaa hyvät ihmiset ettei tarvitse pettäjän nimeä kantaa,eikä tulla petetyksi,silloin ei ole kukaan marttyyei.
jättäkää lapset rauhaan älkää niitten vuoksi eläkö onnettomassa avioliitossa.
Et voi olla tosissasi että kehoitat keskustelemaan lasten kanssa voiko äiti tai isä pettää. Sysäisitkö lasten harteille noin vaikeita aikuisten asioita. Kyllä ne on aikuisten omia juttuja eikä lapsia käytetä siinä välikappaleina. Huh aivan hullu ajatus.
Jos mieheni pettäisi minua, pitäköön sen omana tietotaan eikä tarvii tuttujenkaan tulla kertomaan jos siitä tietävät. Minua se ei satuta kun en mitään tiedä. Elämä rullaa eteenpäin ja perhe pysyy kasassa. Lapset saavat pitää saman koulunsa, samat kaverinsa, harrastuksensa, kotinsa. Jos ero tulisi, pahimmassa tapauksessa riidellään lapsista ja sisarukset saattaisi joutua erilleen. Siinä lapset kärsii.
Minulla on avioliiton ulkopuolella suhde, rakastan naistani.
Kotona minulla on vaimo ja kolme kouluikäistä lasta.
Miksi?
Rakastan lapsiani, he ovat minulle tärkeintä maailmassa ja sen olen heille kertonut ja kerron usein.
Vaimoni ja minun suhde on muuttunut. Me kaksi ihmistä olemme muuttuneet. Minä en ole osannut olla vaimolleni sitä, mitä hän odotti. Olemme keskustelleet siitä.
Vaimoni on itsenäinen nainen, joka tietää mitä tahtoo. Rakastin häntä niin pirusti, mutta se rakkauden tunne katosi vuosien myötä. Rutiinit sujui, mutta siitä muusta emme enää saaneetkaan kiinni.
Se kaikki muu löytyi toisen sylistä. Naisen, jolla oli samanlaisia kokemuksia avioliitossaan.
Kuka hemmetti pakottaisi katkeroitumaan pikku hiljaa?
En tiedä mitä tulevaisuus tuo. Ehkä eroamme, ehkä emme.
Mikään mahti maailmassa ei saisi minua luopumaan rakastetustani, toisaalta ei mikään mahti maailmassa saisi minua repimään rikki lasten kotia. Siispä meillä eletään näin.
Vaikka lapset ovat minulle tärkeintä maailmassa, se ei tarkoita, että uhraisin oman onneni heidän eteensä. Lapsille vanhempien yksityiselämä ei kuulu minunkaan mielestä, niinkuin Riittakin edellisessa kirjeessä totesi.
Meitä samassa tilanteessa olevia naisia ja miehiä lienee paljonkin.
Itse tapasin mieheni nuorena, liitto on ollut vaikea ja tuntuu että kaikki on jo eletty yhdessä mutta erotakaan ei osata.
Minulla oli lämmin ja intohimoinen rakkaussuhde parisen vuotta, se valitettavasti päättyi mutta toivottavasti ei jää ainoaksi. Haluan vielä rakastua ja tuntea että minua rakastetaan.
En osaa potea huonoa omaatuntoakaan, elän täällä vain kerran ja haluan vielä onnea elämääni, vaikka se sitten pitäisi salassa pitää.
Kirjoitit Pauli ihanasti kuinka rakastat lapsiasi ja rakastettuasi. Hyvä jos voit kaikesta huolimatta pitää perheen koossa niin kauan kuin mahdollista.
Kirjeessäsi oli aivan samoja ajatuksia kuin minullakin.
Kaikkea hyvää ja onnea elämääsi!
On täällä aiheet. Luulisi noin intiimien asioiden olevan jokaisen oma asia.
Turha tänne on vetää retosteltavaksi tuollaisia asioita. Tuollaiset ratkaisut ovat monista seikoista kiinni. Ne eivät ole mitään on/of -asioita ja sillä selvä.
Elämäni suurin virhe oli päästää rakastamani nainen menemään ja asettaa lapset elämässä etusijalle.
Nyt lapset ovat kasvaneet, muuttaneet kotoa ja meillä on vaimoni kanssa vain hiljalleen katkeroitunut avioliitto jäljellä.
Ihminen rakastaa lapsiaan varmasti yli kaiken, mutta se ei saa tarkoittaa sitä, että heidän eteen uhraa elämänsä onnen.
Myös vanhemmilla on oikeus omaan onneen. Silloin he jaksavat olla hyviä vanhempia.
Samanlaisia kokemuksia kuin sinulla, Jouni.
Myös minä päästin rakastamani ihmisen menemään, valitsin perhe-elämän.
Olen katunut sitä. Lapset kyllä sopeutuvat. Mieluummin onnellinen äiti ja ero, kuin katkeroitunut äiti ja elämä kulissiperheessä.