Kotimainen ruoka on keskustan toimesta lähellä tuotettua.
Kotimainen ruoka tulee ruokapöytiimme suoraan keskustalaiselta tuottajalta. Kun valitset lautasellesi lähellä tuotettua, tiedät mitä syöt. Lähellä tuotetut elintarvikkeet on myös helppo jäljittää, sen takaa keskusta.
Lyhyt ruokaketju on tuottajan ja kuluttajan etu. Aito, mahdollisimman vähän käsitelty ja pakattu ruoka nousee arvossaan.
Kotimainen ruoka tulee ruokapöytiimme suoraan keskustalaiselta tuottajalta. Kun valitset lautasellesi lähellä tuotettua, tiedät mitä syöt. Lähellä tuotetut elintarvikkeet on myös helppo jäljittää, sen takaa keskusta.
Lyhyt ruokaketju on tuottajan ja kuluttajan etu. Aito, mahdollisimman vähän käsitelty ja pakattu ruoka nousee arvossaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Lyhyt ruokaketju on tuottajan ja kuluttajan etu"
Jos näin on, niin miksi Suomessa tuotettu keskustaruoka, esim. liha maksaa enemmän kuin ulkomailta tuotu liha? Luulisi asian olevan päinvastoin. Nytkin saa tanskalaista harmaasuolattua possua ostopaikasta riippuen hieman alle tai yli euron halvemmalla kilohinnalla kuin suomalaista possua. Maku ja laatu on ihan sama. Ulkomailta tuotuun lihaan ynnätään kuljetuskustannukset, verot, ym, ja silti se on halvempaa kuin kotimainen liha. Etu on selvästi ulkomaisen ruoan puolella. Missä on vika kotimaisessa keskustaruokatuotannossa?
Jos nyt ylipäätään jotain etua suomalaisesta ruokatuotannosta haetaan, niin pelkästään keskustan eduksi ei sitä voi laskea. Kyllä siinä ovat muutkin ihan yhtä lailla mukana. Keskusta ei yksin niistä asioista päätä. Mitähän siitäkin tulisi...
pois tuo kuluttajan kannalta keskeinen asia- hintavertailu.
Lähiruoka on vähän kaksijakoinen asia, koska se osin yhdistyy ekologisuuteen ja osin kansalliseen etuun.
Ekologisuus mielletään luontoa säästäväksi toiminnaksi, jossa pyritään minimoimaan esim. pakkaus,kuljetus ja tuotantokustannukset, eli suoraan tuottajalta kuluttajalle olisi paras vaihtoehto, - vai olisiko ?
Pakkaamisen osalta näin voisi olla, jos ei pakattaisi ollenkaan,, mutta kun kuitenkin pakataan, niin ekologisuuteen sillä ei ole suurta vaikutusta, varsinkin Suomessa jossa kaikki on hajallaan ja etäällä toisistaan.
Tuotantokustannusten osalta sama hajanaisuus ja pienet tuotantoyksiköt vievät pohjan ekologisilta perusteluilta. Tuotetaan hajautetusti- kasataan yhteen ja markkinoidaan hajautetusti.
, eli ei pohjaa lähiruuan suosimiselle.
Kuljetusmatkojen minimoiminenkaan ei ole ratkaisu jolla lähiruokaa voisi perustella paremmaksi valinnaksi, johtuen osaksi tuosta hajatuotannosta ja jakelusta jonka tulee kattaa koko Suomi.
Ongelmaksi taitaa muodostua tuo koko Suomi, jos yritetään pyrkiä ekologisesti kestävään ruokahuoltoon kotimaisin voimin ja vielä sellaiseen ekologisuuteen joka kestää tarkastelun, esim tuon sianlihan osalta kasvatuksesta- kuluttajalle.
Tanskalainen kinkku ei välttämättä ole kaukaa tuotu, vaan se voi olla kulkenut lyhyemmän matkan kuin suomalainen kinkku matkallaan tuottajalta- kuluttajalle.Näin asia valitettavasti todellisuudessa on esim Helsinkiläisen kuluttajan kannalta katsottuna.
Jos pelkkä kinkun kuljetusmatka olisi ekologisuuden yksi mittari, niin silloin vois edes jossain päin Suomea väittää tekevänsä ympäristöteon suosimalla lähiruokaa, mutta ehkä silloin pitäisi asua joko pohjoisessa tai paikassa jossa tuotanto ja jalostus ovat lähes seinän takana, mukaanluettuna rehuteollisuus ja pakkausteollisuus.
Kuljetusmatka on vain yksi osatekijä,eikä sekään ole kovin suuri merkitykseltään ellei tarkastella koko ketjua, jolloin sen merkitys kasvaa suomalaisessa elintarvikehuollossa, joka käyttää energiaa ja ketjun toimivuuden kannalta valtaosa energiasta taitaa olla öljyä ja sähköä.
Voisiko tuo tanskalaisen kinkun edullisuus osin perustua tehokkaampaan ja keskittyneempään tuotantoon , jossa kaikki prosessin kannalta tarpeellinen löytyisi suppeammalta alueelta kuin Suomessa, puhumattakaan tuotantolaitos ja tuotantovälinekustannuksista tai öljystä.