ruikuttajien valtakuntaa

ohhoijaa

Vuosia reumaa sairastaneena ja tautinikin jo hyväksyneenä ilahduin, kun löysin tämän keskustelun. Keskustelun taso vaan on masentava. Listalta löytyy tukku itsensä tiirailijoita ja tarkkailijoita, tuntuu kuin elämässä ei muuta silloin olisikaan kun se, että mistä tänään kolottaa.
Joukkoon mahtuu toki muutama sellainen keskustelu, joita odotinkin löytäväni. Petralle haluankin toivottaa jaksamista ja positiivista asennetta, ei se elämä tähän lopu. Sairauteen sopeutuminen vie aikaa, mutta sairastuminen voi olla myös mahdollisuus oppia tekemään ja näkemään asioita toisin. Kyse on myös siitä, miten haluaa asioista ajatella.
Reuma ei ole maailmanloppu: se kyllä hankaloittaa ja hidastaa asioita ja toisaalta myös pakottaa tekemään asioita toisin. Olen kuitenkin matkani varrella tavannut monta vaikeasti reuman vammauttamaa, eivätkä omatkaan vammani aivan pieniä ole. Silti en ole koskaan kuullut samanlaista valituksen ja ruikutuksen määrää kuin tällä keskustelupalstalla.
Ja sitten vielä nämä neuvojat, jotka kehottavat ties mitä, diagnosoivat reuman tai jonkin muun sairauden toisen kirjoituksen perusteella, ja toteavat sivussa että lääkärit eivät tiedä mitään. Voi hyvänen aika, onko täällä lainkaan älyllistä elämää.
Joidenkin tavoitteena puolestaan tuntuu olevan eläkkeelle pääsy tai muuten vaan yhteiskunnan kontolle heittäytyminen. Jokaisen on otettava vastuu tekemisistään ja etsittävä aktiivisesti vaihtoehtoja, yhteiskunnan tukiverkon tehtävä on tukea tässä, tarjota kuntoutusta ja kunnollista hoitoa. En myöskään ymmärrä alituista valitusta terveydenhuollosta, aivan alkuaikoja lukuunottamatta saamani kohtelu on ollut suhteellisen asiallista ja jonotusajat kohtuullisia. Tässäkin asiassa pätee se, että lääkäri ei voi diagnosoida sellaista, mikä ei missään näy. Tämä on turhauttavaa sairaan kannalta, mutta ymmärrettävää, sillä jotkut säännöt on oltava ihan vaan systeemin toimivuuden takia.
Nykyisillä terveydenhuollon resursseilla ei kärpästä kannata norsutykillä ampua. Siksi hoidoissa edetään konservatiivisten ja hyviksi todettujen lääkkeiden kautta kalliimpiin ja uudempiin. Eivät nekään sentään aivan tehottomia ole.

22

2182

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tarkka

      Ohoijalle tervetuloa ruikuttakien seuraan.Sinä olet malliesimerkki ruikuttajasta.Koitahan pärjäillä....

    • Ansku

      Mikä tilanne itselläsi nyt on?
      Opiskeletko vai oletko töissä?
      Oletko kauan sairastanu reumaa?
      Minkälaisia oireita sinulla on?

    • satu

      ohhoijaa...
      etkö jaksa enää kirjoittaa ??? vai mikä tuli
      olisi kiva tietää ikäsi koska kirjoittamasi viittaa??

      • ohhoijaa

        Olennaista ei ole oma tilanteeni tai ikäni, vaan ne asiat mistä täällä keskustellaan. Pitkäaikaissairauteen liittyy monia pohtimisen paikkoja, ja sitä varten tällaiset palstat ovat hyviä. Myös vertaistuki on tarpeen aina silloin tällöin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että turha valittaminen ei vie asioita eteenpäin, eikä se että ei itse tartu elämäänsä tai ota vastuuta tekemisistään.
        Voin toki kertoa, että olen 40-paikkeilla, sairastanut toistakymmentä vuotta. Välillä tilanne on ollut vaikea, nyt elämä on mallillaan. En myöskään suostunut jäämään eläkkeelle, vaan laitoin elämäni uuteen järjestykseen, Se on vaatinut pitkäjänteistä työskentelyä ja valmiuksia opiskella. Nyt kaikki on hyvin noin muuten. Toki lääkehoito melko raskaalla arsenaalilla jatkuu ja leikkauksiakin on tiedossa. Silti olen elämääni tyytyväinen, eikä reuma ole syy katkeroitua tai valittaa. Se on ollut minulle myös mahdollisuus katsoa asioita toiselta suunnalta, ja myös arvottaa asioita uuteen järjestykseen. Tiedän myös, miten turhauttavaa on se, kun mitään ei löydy, mutta eivät lääkärit asioita piruuttaan tai ilkeyttään tee, vaan sen vuoksi että systeemi on se mikä on.


      • sivullinen
        ohhoijaa kirjoitti:

        Olennaista ei ole oma tilanteeni tai ikäni, vaan ne asiat mistä täällä keskustellaan. Pitkäaikaissairauteen liittyy monia pohtimisen paikkoja, ja sitä varten tällaiset palstat ovat hyviä. Myös vertaistuki on tarpeen aina silloin tällöin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että turha valittaminen ei vie asioita eteenpäin, eikä se että ei itse tartu elämäänsä tai ota vastuuta tekemisistään.
        Voin toki kertoa, että olen 40-paikkeilla, sairastanut toistakymmentä vuotta. Välillä tilanne on ollut vaikea, nyt elämä on mallillaan. En myöskään suostunut jäämään eläkkeelle, vaan laitoin elämäni uuteen järjestykseen, Se on vaatinut pitkäjänteistä työskentelyä ja valmiuksia opiskella. Nyt kaikki on hyvin noin muuten. Toki lääkehoito melko raskaalla arsenaalilla jatkuu ja leikkauksiakin on tiedossa. Silti olen elämääni tyytyväinen, eikä reuma ole syy katkeroitua tai valittaa. Se on ollut minulle myös mahdollisuus katsoa asioita toiselta suunnalta, ja myös arvottaa asioita uuteen järjestykseen. Tiedän myös, miten turhauttavaa on se, kun mitään ei löydy, mutta eivät lääkärit asioita piruuttaan tai ilkeyttään tee, vaan sen vuoksi että systeemi on se mikä on.

        "En myöskään suostunut jäämään eläkkeelle, vaan laitoin elämäni uuteen järjestykseen, Se on vaatinut pitkäjänteistä työskentelyä ja valmiuksia opiskella. "

        Sinä tosiaan olet niin lapsellinen, että kuvittelet kaikkien saavan reumansa kuntoon "laittamalla elämän järjestykseen". Hah, no tottakai saat ajatella niin, kohottaa ainakin itsetuntoa hieman, sitä näyttää riittävän.

        PS. lääkärit eivät sitä ilkeyttään tee, mutta kyllä monista suoraan näkee, että mielessä on enemmän tuleva viikonloppu kuin asiakkaan vointi.


    • ???

      Taidat itsekkin käydä täällä välillä valittamassa, kuten nytkin.

      • ohhoijaa

        Tätä juuri tarkoitin älyllisen elämän puutteella. Mietin pitkään, kannattaako asiasta edes alkaa keskustella, sillä osasin aavistaa luettuani aiempia keskusteluja, mitä tuleman pitää. En ole henkilökohtaisesti sättinyt ketään, eikä tässä myöskään ole kyse minusta, taudistani tai edes tilanteestani. Siksi tuntuu kummalliselta, että juttu kääntyy siihen, että viesteissä keskitytään siihen, että muka valittaisin.
        En valita – ja korostan vielä – olen tyytyväinen elämääni. Edellinen viesti oli vastaus kysymyksiin, mutta olisi kannattanut jättää vastaamatta.
        Täytyypä todeta, että tämä ensimmäinen(ja varmasti myös viimeinen) keskustelunavaukseni meni täysin hukkaan.
        Ihan vaan tiedoksi, väitellä voi myös sivistyneesti.


      • Vilkku
        ohhoijaa kirjoitti:

        Tätä juuri tarkoitin älyllisen elämän puutteella. Mietin pitkään, kannattaako asiasta edes alkaa keskustella, sillä osasin aavistaa luettuani aiempia keskusteluja, mitä tuleman pitää. En ole henkilökohtaisesti sättinyt ketään, eikä tässä myöskään ole kyse minusta, taudistani tai edes tilanteestani. Siksi tuntuu kummalliselta, että juttu kääntyy siihen, että viesteissä keskitytään siihen, että muka valittaisin.
        En valita – ja korostan vielä – olen tyytyväinen elämääni. Edellinen viesti oli vastaus kysymyksiin, mutta olisi kannattanut jättää vastaamatta.
        Täytyypä todeta, että tämä ensimmäinen(ja varmasti myös viimeinen) keskustelunavaukseni meni täysin hukkaan.
        Ihan vaan tiedoksi, väitellä voi myös sivistyneesti.

        Tuliko ollenkaan mieleen, että kaikkien elämäntilanne ei ole samanlainen kuin sinulla? Yhdellä ihmisellä saattaa olla reuman lisäksi monta muuta sairautta ja ongelmaa elämässään. Kaikilla ei ole mahdollisuutta opiskella ja hankkia "uusi elämä".

        Verrattuna esim. verkkoklinikan reumaryhmään täällä on hyvin vähän lääkäreiden haukkujia ja narsistisia ammattivalittajia.


    • Samapa tuo

      Taidat olla se, joka opiskelee täysin yhteiskunnan kustannuksella? Itse olen hankkinut kaksi ammattikoulutusta opintolainan turvin vaikka minulla on vakava synnynnäinen sairaus. Koska aloitat älyllisen keskustelun ja vertaistuen? Toisten yläpuolelle asettuminen ja sokkona soimaaminen ei ole sitä. Pötkit pakoon heti, kun pitäisi keskustella.

    • nilkku

      Oletpa jaksanut tarkasti seurata tätä vaikkei ole älyllistä keskustelua. Tiedätkö aivan varmasti, että kaikki tänne kirjoittaneet ovat jääneet vain punkan pohjalle odottamaan kuolemaa kuultuaan reumasairaudestaan. Enkä heillä vain ei ole tarvetta tehdä suurta numeroa itsestään ja tekemisistään.

    • Seitikki taustajoukoista

      viestisi oli kai tarkoitettu Verkkoklinikan tiirailijoille ja tarkkailijoille???

    • Nainen42

      Jossain väittämissäsi olen samaa mieltä. Itseäni ovat viime aikoina ärsyttäneet kysymykset "voisiko minulla olla reuma kun on tällaista ja tällaista vaivaa?" Sinänsä voin ymmärtää kysymyksen esittäjien huolta mutta kun täältä saadut vastaukset eivät johda yhtään mihinkään - pahimmassa tapauksessa harhaan. Outoa, että jotkut vastaajat vielä alkavat leikkiä asiantuntijaa. Jossakin kolotuksessahan voi olla kyse mistä tahansa tai sitten ei yhtään mistään.

      "...Joidenkin tavoitteena puolestaan tuntuu olevan eläkkeelle pääsy tai muuten vaan yhteiskunnan kontolle heittäytyminen..."

      Noita tapauksia minä en kyllä ole täällä juurikaan huomannut. En tosin luekaan kaikkia keskusteluja.

      "...En myöskään ymmärrä alituista valitusta terveydenhuollosta, aivan alkuaikoja lukuunottamatta saamani kohtelu on ollut suhteellisen asiallista ja jonotusajat kohtuullisia..."

      Jos sinä olet saanut hyvää kohtelua ja sopivassa ajassa, välttämättä näin ei ole kaikilla ja ymmärrän kyllä valituksen. Itselläni on tällä hetkellä hyvä tilanne mutta tiedän, että jos tulisi äkillinen tarve päästä lääkärille (puhumattakaan reumalääkärille) en todellakaan pääse sinne kohtuullisessa ajassa. Luulenpa, että monella muullakin on näin.

      "...lääkäri ei voi diagnosoida sellaista, mikä ei missään näy..."

      Tuo on totta ja tilanne on varmaan vaikea sellaiselle, jolla vaivat ovat todellisia. Uskon kuitenkin, että lääkärille menijöiden joukossa on myös sellaisia, jotka ovat vain "keksineet" että heillä on esim. reuma mutta kyse on jostain aivan muusta. Itse en aikanaan hyväksyisi sitä, että kaikki reuman epäilijät pääsisivät kuluttamaan paikkakuntani ainoan reumalääkärin aikaa. Hän muuten ottaa keskussairaalassa potilaita vastaan vain yhtenä päivänä viikossa, joten ajan saanti on todella tiukassa.

      Viime aikoina palstalla ovat useat nuoret henkilöt valitelleet reuman puhkeamista ja sitä, että sen vuoksi ei voi harrastaa sitä ja tätä. Minusta tuntuu vähän huvittavalta tällainen yhden harrastuksen nostaminen elämän tärkeimmäksi asiaksi. Kyseessä on varmaan osittain teinien dramaattinen suhtautuminen asioihin. Heille voi vain sanoa, että maailma on täynnä tekemistä. Jos ei kykene yhteen, kykenee varmaan johonkin toiseen. Pitää kai olla "tyytyväinen", että itse sairastuin reumaan jo 7-vuotiaana. Silloin ei ollut vielä kamalasti harrastuksia, joista olisi joutunut luopumaan eikä edes älynnyt tehdä asiasta kovin suurta numeroa. (Äiti kylläkin yritti parhaansa)

      Keskustelupalsta on tietysti keskustelua varten ja keskustelun tarvetta luonnollisesti on eniten silloin, jos jokin asia on huonosti. Onneksi otsikot jo kertovat jotain ja kiinnostamattomat aiheet voi jättää väliin.

      • ohhho...

        oisit jättänyt vastaamatta.

        ei ole tarkoitus valittaa mutta selviän ilman 42 vuotiaan kriteereitä kuinka selvisin


    • Ellipsi

      Minä tykkään seurata tätä keskustelupalstaa juuri siksi, että kukaan täällä ei valita vaivojaan ja kerjää sääliä jatkuvasti.

    • BlackHeartAngel

      Keskustelun tasoa voit sinäkin hyvin muuttaa, jospa yrität keskustella haluamallasi tavalla..?

      Täällä kyllä joutuu kummalla tavalla väittelemään kaikesta, esimerkiksi erilaista kokemuksista!
      Ei tunnu jotkut tajuavan, jotta jokaisella on omia kokemuksia, jotka eivät ole samanlaisia, joita itsellä on..
      Siitä joutuu suunnilleen kaksintaisteluun..
      Johon yhtyy jos kolmaskin osapuoli...

      Ilmeisesti täällä pitäisi kaikille sanoa, ettei mitään toivoa mistään..
      Kaikessa pitäisi ilmeisesti nähdä pelkkä negatiivinen puoli?

      Minun mielestäni jokaisella on toivoa niin kauan, kuin jaksaa yrittää, eikä ole liikkeellä asenteella "ei mistään tule mitään"...
      Omasta asenteesta kaikki hyvinkin pitkälti on kiinni!!!

      Neuvovista sen verran, että omien kokemusten perusteella voi aavistella asian olevan jotenkin..
      Mutta eihän se tietenkään vastaa lääkärin mielipidettä, joten ensisijaista tietenkin lääkärin sana, mikäli niistä jotain irti saa..

      Terveyskeskus nyt yleisesti ottaen on arvauskeskus... Kuten omalla kohdallani jälleen todistin, en silti sano, ettei siellä mitään tiedettäisi, mutta osa menee "ohi"..

      Kesän odotusta sinulle=)

    • aivoton

      Ihminen, joka on tyytyväinen itseensä ja olotilaansa ei hauku silmittömästi tuntemattomia ihmisiä.

    • 18 vuotta reumaa kitunut

      Täällähän on sentään kiva , kun voi sentään ruikuttaa,ja joku edes ottaa kantaa. Mutta menepä kertomaan jollekin tutulle kun kysyvät kuinka nyt voit, niin silloin se alkaa, ei edes ehdi sanoa kuin että eihän tässä mitään ihmeellistä ,niin tämä ihminen jo kertoo että on niin sairas ettei kukaan ole ollut koskaan ja sitä tulee ainakin puolituntia, että onko tämä ihan tavallista nykyihmisille jotka eivät ole edes todella sairaita?

    • fibromyalgia

      Hymyssä suin luin juttuasi. Sairauteni alkoi 58 vuotiaana, ruumiillisesti raskaassa työssäni pystyin olemaan vielä toista vuotta sen jälkeen, lopulta alkoi sitten olla mahdotonta. Sairaseläkkeelle hakiessani lähes 60 vuotiaana, sain suosituksen uudelleenkoulutukseen... heh.
      No, tämä tyttö jäi sitten varhaiseläkkeelle, nyt jo kansaneläkeiässä. Kaikesta huolimatta köpöttelee melko tyytyväisenä, ajoittain melkoisesa särkylääkepöppyrässäkin...

    • reipasreumanainen

      kaikkien ei tarvitse olla yhtä vahvoja kuin itse olet. Monen huonovointisen olo saattaa olla paljon parempi verrattuna esimerkiksi omaasi, mutta olo paljon huonompi. Asioita pitää peilata jokaisen henkilökohtaisien kokemusten ja luonteen pohjalta.

      Esimerkiksi silloin, kun sairaus on juuri iskenyt, on aika yksin ajatustensa kanssa ja pihalla. Silloin on pakko valittaa. Tämän kaiken tietysti jo tiesitkin, ja juuri siksi aloituksesi tuntuu kovin turhalta. Sitäpaitsi ei kai monikaan halua reumasta keskustella, jollei syynä ole avuntarve tai paha olo. Ei kuule yht'akkiä terveestä vammaiseksi muuttuneena osaa muuta olla kuin kauhistunut ja itseään tarkkaileva. Käytä älyäsi kun sitä sulla kerran on.

    • ValiValiviissiis

      En ruikuttanut reumaani kunnes jänteet repesivät kokonaan polvesta kesken työpäivän ja olin raskaimmalla alalla töissä. Silloin piti pomolle soittaa ja valittaa vähän. Nyt eivät parane ikinä. Helppo se on sieltä kirjoituspöydän takaa huudella, mutta mene sinne missä miehet ovat ja revi siellä itseäsi sairaana kun KELA näin toteaa. Allalla on työvoimapula kun ei pojat kestä ja kunto pettää.
      Jossain vaiheessa kipu vie ihmisen. Siitä tulee vallitseva. Jos sinulla ei ole näin tai niillä joilla väität että asiat ovat huonosti, niin ihmettelen ovatko ne niin huonosti kun niin vähän elämää haittaa. Minä olen ryöminyt vessaan 5 metriä tunnissa, huomatakseni että olen sontinut housuuni matkalla pelkästä kivusta, en pääse vessanpöntölle, enkä edes voi vaihtaa housuja. Makaan 7 tuntia vetoisen kylmän vessan lattialla odottaen vaimoani, sillä kipu estää paluun. Tämän jälkeen voi vähän valittaakin jos huvittaa...

    • paleolalalaa

      Missä viipyy ketjun ravintovinkki? P

    • vinkki2

      Syökää kanaa! Ja kaikkea muutakin mitä tekee mieli, luonto sillä lailla opastaa. Viinaakin on hyvä joskus ottaa, unohtuu kolotukset.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      139
      4386
    2. Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.

      Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda
      Maailman menoa
      342
      2209
    3. Kiitos nainen

      Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik
      Tunteet
      3
      2094
    4. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      248
      1881
    5. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      107
      1810
    6. IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!

      Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel
      Maailman menoa
      456
      1777
    7. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      483
      1621
    8. MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."

      Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar
      Maailman menoa
      57
      1469
    9. Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?

      Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun
      Maailman menoa
      486
      1355
    10. Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa

      Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat
      Suomalaiset julkkikset
      44
      1326
    Aihe