Minulla on nyt tälläinen hieman erikoinen tilanne, mihin kaipaisin neuvoja mielipiteitä.
Olen katsellut asuntoja ja haluaisin ostaa oman, lainalla pankista. Olen ollut pitkään suhteessa saman miehen kanssa ja asumme vuokralla. Tulomme ovat suurinpiirtein samanlaiset, mies tienaa hieman enemmän, muttei mitenkään merkittävästi, joten kaikki asumis-, ruoka- ja muut kulut laitamme puoliksi, ja sitten loput jäävät kummankin "omat" rahat tuhlataan tai säästetään itse parhaaksi katsomalla tavalla. Ongelma on siinä, että meille on kovin erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat, haluamme eri asioita, niin en usko, että voimme olla onnellisia yhdessä loppuelämäämme.
Siksi haluan asuntolainan vain omiin nimiini, jotta jos ero tulee, niin siitä ei koidu kovasti ongelmia, eli asunto ja laina jäävät sitten kokonaisuudessaan minulle. Olen laskenut nykyisistä menoista, että pystyn omalla palkallani maksamaan nykyisen vuokramme tai hieman enemmän lainaa yhtiövastikettä (yms. muita asumiskuluja) ja tällä saisi juuri sopivan 20vuoden lainan. Pieni vakuus minulla olisi ja jos se ei riitä, saan varmaankin jostain takaajan. Ensimmäinen ongelma tulee tässä, pankki ei usko, ainakaan netissä olevien laskureiden perusteella, minun pystyvän maksamaan noin paljon tuota lainaa pois. Niissä on ihan älyttömät ne kuukauden pakollisten menojen arviot, meillä ei kahdestaankaan kahden auton kanssa mene läheskään niin paljon. Joten otetaanko tässä lainaa hakiessa huomioon se, että en aio muuttaa yksin? vaikka laina on vain minulle. Luultavasti tässä vuosien saatossa tuloni kasvavat, koska urani on vasta aika alussa. Muita esteitä (maksuhäiriöitä/luottoja/velkoja) lainalle ei ole, työ on vakituinen vakavaraisessa kasvavassa firmassa.
Toinen asia on, jos saisin sen lainan, niin miten olisi reiluinta jakaa menot? Siis tietysti, jos nyt tulee ero ei jää kummallekaan mitään käteen, vuokralla asuessa. Eli vaikka jakaisimme menot puoliksi, niin mies olisi samassa tilanteessa joka tapauksessa. Hänellä on hieman maata, johon hän sitten joskus voi halutessaan rakentaa talon, eli vaikka ikuisesti oltaisiinkin yhdessä hän ei haluaisi ostaa asuntoa. Samoin, jos hän nyt olisi sinkku, niin asuisi vuokralla, ei vielä halua ruveta taloa väsäämään. Mutta en halua, että hän tuntee olonsa sitten joskus hyväksikäytetyksi, kun asunto onkin minun, eikä hänen. Mielipiteitä?
Olen katsellut asuntoja ja haluaisin ostaa oman, lainalla pankista. Olen ollut pitkään suhteessa saman miehen kanssa ja asumme vuokralla. Tulomme ovat suurinpiirtein samanlaiset, mies tienaa hieman enemmän, muttei mitenkään merkittävästi, joten kaikki asumis-, ruoka- ja muut kulut laitamme puoliksi, ja sitten loput jäävät kummankin "omat" rahat tuhlataan tai säästetään itse parhaaksi katsomalla tavalla. Ongelma on siinä, että meille on kovin erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat, haluamme eri asioita, niin en usko, että voimme olla onnellisia yhdessä loppuelämäämme.
Siksi haluan asuntolainan vain omiin nimiini, jotta jos ero tulee, niin siitä ei koidu kovasti ongelmia, eli asunto ja laina jäävät sitten kokonaisuudessaan minulle. Olen laskenut nykyisistä menoista, että pystyn omalla palkallani maksamaan nykyisen vuokramme tai hieman enemmän lainaa yhtiövastikettä (yms. muita asumiskuluja) ja tällä saisi juuri sopivan 20vuoden lainan. Pieni vakuus minulla olisi ja jos se ei riitä, saan varmaankin jostain takaajan. Ensimmäinen ongelma tulee tässä, pankki ei usko, ainakaan netissä olevien laskureiden perusteella, minun pystyvän maksamaan noin paljon tuota lainaa pois. Niissä on ihan älyttömät ne kuukauden pakollisten menojen arviot, meillä ei kahdestaankaan kahden auton kanssa mene läheskään niin paljon. Joten otetaanko tässä lainaa hakiessa huomioon se, että en aio muuttaa yksin? vaikka laina on vain minulle. Luultavasti tässä vuosien saatossa tuloni kasvavat, koska urani on vasta aika alussa. Muita esteitä (maksuhäiriöitä/luottoja/velkoja) lainalle ei ole, työ on vakituinen vakavaraisessa kasvavassa firmassa.
Toinen asia on, jos saisin sen lainan, niin miten olisi reiluinta jakaa menot? Siis tietysti, jos nyt tulee ero ei jää kummallekaan mitään käteen, vuokralla asuessa. Eli vaikka jakaisimme menot puoliksi, niin mies olisi samassa tilanteessa joka tapauksessa. Hänellä on hieman maata, johon hän sitten joskus voi halutessaan rakentaa talon, eli vaikka ikuisesti oltaisiinkin yhdessä hän ei haluaisi ostaa asuntoa. Samoin, jos hän nyt olisi sinkku, niin asuisi vuokralla, ei vielä halua ruveta taloa väsäämään. Mutta en halua, että hän tuntee olonsa sitten joskus hyväksikäytetyksi, kun asunto onkin minun, eikä hänen. Mielipiteitä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
asuntovelallisen mietteitä. Vaihtoehtója kannataa harkita. Se että on avoliitossa on nykyään rinnastettavissa osittain avioliittoon jos on ollut yli 10 vuotta pitkä ja saattaa johtaa erotilanteessa ositukseen vaikka ehkei ihan 50/50 periaatteella.
Kannattaisiko yleensäkään jatkaa suhdetta kun itse sitä epäilet?.´Jos kuitenkin jatkatte mutta haluat ostaa sen oman omiin nimiin nii tee selväksi että haluat solmia vuokrasuhteen miehesi kanssa. Tällöin hänellä vuokrasopimuksen kautta ei voi olla mitään osuutta asuntoosi. Saattaa tosin kaikota saman tien. Vuokra voisi olla puolet käyvästä vuokratasosta tai sen minkä hän maksaa nykyään mikäli jotain maksaa.
Mitä tahansa teettekin niin pitää olla selkeitä dokume´ntteja ettei hänellä ole osuutta asuntoon mikäli ero tulee. Vaikka olisitte menneet vuosien varrella naimisiin.
Parasta olisi tietenkin että hän muuttaisi asenteensa ja ryhtyisi puoliksi maksamaan yhteistä asunto sekä ottaa puolet veloista itselleen. Meillä vaimon kanssa ei ole avioehtoa mutta aloitimme molemmat nollasta ja yhteinen haaveemmé eli asunto hankittiin yhteisvelalla ja molemmat maksaa sen tasan. Ja jaetaaan mikäli ero tulee. Irto omaisuus mikä on kunkin nimisssä saa kumpikin ptää itsellään. Velkoja ei myös jaeta mikäli ovat henk.kohtaisia.
"Se että on avoliitossa on nykyään rinnastettavissa osittain avioliittoon jos on ollut yli 10 vuotta pitkä ja saattaa johtaa erotilanteessa ositukseen vaikka ehkei ihan 50/50 periaatteella."
Mitään tuollaista lakia ei ole tullut voimaan. Siitä on puhuttu, mutta ei ole päästy lähellekään sitä että se olisi totta.
Avoliitto on avoliitto eikä mitään omaisuuden ositusta tehdä vaikka olisi oltu 30 vuotta yhdessä.
sitten vaimoni juristina ollut oikeudessa ja saannut pitkään avoliitossa olleille pariskunnille ositusta erotilanteeissa missä toinen toinen todistettavasti hoitanut pariskunnan lapsia kun toinen tehnyt uraa ja hankkinut omaisuutta? Osituksessa laskettu käypä arvoa toisen osapuolen käyttämälle kodinhoitoon työn sijasta.
tuossakaan kertomassasi tapauksessa omaisuutta jaettu vaan avopuolisolle korvattiin rahallisesti tehdystä työstä. Kyllä 2009 vuoden syksyllä verohallinto oli sitä mieltä että n 20v yhdessä asuneilla ei ole mitään oikeutta toistensa omaisuuteen kun setäni kuoli.
Tuohon suhteen jatkamiseen, ei ole kyse siitä, että meillä menisi huonosti tms. vaan, siitä, että mies haluaa sen "lapsia, talo, koira ja farmariauto"-idyllin joskus tulevaisuudessa ja minä en todellakaan halua mitään edellä mainituista. Tämän vuoksi tiedetään, että ikuisesti ei voida olla yhdessä, ettei toisesta tule katkera, mutta ei vielä erotakaan, koska ihan vielä ei ole idylli miehelle ajankotainen. Siksi ei halutakaan mitään jaettavaa isoa omaisuutta, koska minun haave on se oma kerrostalo asunto ja velkojen pois maksu ennen eläkeikää. Sitten ei tule tuota erotilanteen jakamista, mitä nyt vähät huonekalut ja kodinelektroniikat. Toisaalta en halua hänen tuntevan, että joutuu vain minun omaisuutta kasvattamaan ja toisaalta olen sitä mieltä, että jos yhdessä asutaan, niin kulut menee puoliksi.
Ja tuohon 50/50 jakoon tuskin joudutaan, kun ei niitä lapsiakaan ole tulossa, ja tuskin mitään juristeja hankitaan.
selviää, kun varaat ajan pankkiisi ja käyt henk.kohtaisesti keskustelemassa ja kertomassa kuinka aiot hoitaa mahdollisen asuntolainasi. Ei noilla tiedoillasi kukaan muu pysty antamaan tyhjentävää vastausta.