toinen osapuoli ei. Toinen osapuili menee kokoukseen ja toinen vastaavasti ravintolaan tansseihin, näinkin voi olla.
Niin, mitä raamattu tähän neuvoo? Sanonkin jo ennalta Rakkaus voittaa...
Niin, mitä raamattu tähän neuvoo? Sanonkin jo ennalta Rakkaus voittaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
uskossa olevan usko koetuksella, luulisin? Eli on aika ongelmallinen tilanne tuo josta mainitsit, toinen on uskossa ja aviopuoliso ei. Tunnen sellasen pariskunnan täällä meillä päin. Mies ei ole uskossa mutta kyyditsee vaimonsa kokoukseen ja itse menee siksiaikaa kun kokous kestää, jonnekin kylään tai väliin palaa kotio odottelemaan koska saa mennä vaimoaan hakemaan kokouksesta takaisin. Eli aika hankalaakin tuollainen parisuhde luulisi oleva?
* Isä ei sallinut uskovaisten vierailuja, lähti kotoa ja oli poissa pitkiäkin aikoja. Luki silti Raamattua aina kun oli kotona, siksi se oli niin outoa, että vihasi äidin uskoa, oli kaiketi mustasukkainen, kun äiti kävi kokouksissa?
* Joskus riitelivätkin, aika rajusti, ja tiesi aina sitä, että isä otti hatkat ja lähti, ollakseen poissa jopa kuukausia , ja syytti äitiä kymmennysten maksusta sanoi sitä rahan tuhlaamiseksi, ja siitä oli usein riitaa heidän välillään!
* Ei ole helppo suhde, ellei molemmat ole uskossa?
Siinäpä todella ihmeellinen yhtälö.
ja vaikea..hmm
Meillä äiti oli ortodoksi
ja isä helluntailainen.
Puurot ja vellit sekaisin...
meillä on perheystäviä jonka rouva tuli uskoon ja täyttyi pyhällä hengellä. Mies on hieno ihminen. Opastin rouvaa kunnioittamaan ja rakastamaan miestään ehdoitta ja rukoilemaan miehensä puolesta.Koska mies ei ole uskossa en kutsunut enkä kehoittanut uskoontullutta käymään yksin kokouksissa vaan hyväksymään tilanne kärsivällisesti. Rouva on kasvanut uskossa ja hänellä on vahva usko Jumalaan ja pelastajaan Jeesukseen. Rukoilen miehen uskoontulon puolesta ja uskon että hän tulee vielä uskoon lyhyen ajan sisään. Ystävyytemme kaikkein osapuolten välillä on vain entisestään lujittunut.
Olin sikäli onnellisessa asemassa, että kumpikin vanhemmistani oli uskossa. Isä oli luterilainen alkuun, mutta kun näki Raamatun opetuksesta uskovien kasteen niin kävi kasteella ja liitui hellareihin. Äitini oli hellari, vaikka sitten myöhemmin erosi, kun alkoivat painostaa häntä ja syyttää suotta aikojaan sellaisesta mihin hän ei ollut syyllistynyt. Itsestäni ei tullut hellaria. Siitä pitivät hellarit valheellisilla ja perättömillä syytöksillään hyvän huolen. Mutta kysymykseesi: Osalle tuo on varmasti hyvinkin pulmallinen juttu. Etenkin jos on kova vastustaja tuo uskomaton osapuoli. Minun naapurissani oli perhe, jossa lapset olivat uskovaisa ja vanhemmat eivät. Kovaa oli heilläkin, kun vanhemmat eivät olisi sallineet mitään uskoon liittyvää lapsilleen. On sitten tapauksia, jossa ei vastuteta, joten siinä mielessä on helpompaa, mutta eri tietä he kuitenkin kulkevat, joka on joskus hyvinkin ristiriitaista!