Talvisodan syy

ovat hienoja ihmisiä.

vain oikeuden tapahtuneen ja valkosuomalaisten saaneen ennakkorangaistuksen synneistään. Ilman muuta kommunismin vastustamisen suunnittelukin on rikos.Siitä tulee rangaista jo etukäteen.

Kuten J. K. Paasikivi on sanonut, Suomen suuriruhtinaskunnan raja sopi hyvin kahden Venäjän suuren imperiumin osan väliseksi rajaksi, mutta kahden riippumattoman valtakunnan väliseksi rajaksi se ei kelvannut. Jos suomalaiset olivat ymmärtäneet jo Tarton neuvotteluissa ajatella tulevaisuutta ja Venäjän pysyviä turvallisuusintressejä, jotka olivat riippumattomat neuvostojärjestelmän tai minkä tahansa Venäjän hallituksen ideologisista intresseistä, vuoden 1939 kriisi olisi kenties vältetty.

Mutta olisiko Suomi välttynyt joutumasta saksalaisten miehitykseen vuosina 1940-1941? Suomalaisillahan ei ollut sen enempää voimaa kuin haluakaan vastustaa saksalaisten tahtoa. Tämän Neuvostoliitto tiesi jo vuonna 1939. Suurvaltojen näkökulmasta Suomi oli sotilaallinen tyhjiö, avoin hyökkäystie Venäjälle. Vain jos Suomi olisi ollut sotilaallisesti paremmin varustautunut ja jos Suomella olisi ollut Neuvostoliiton kanssa samantapainen turvallisuuspoliittinen sopimus kuin myöhempi YYA-sopimus oli, olisi Suomi saattanut säästyä toiselta maailmansodalta, ja Suomen mukana kenties koko Pohjola.

Kahden hävityn sodan jälkeen Suomessa vallitsi suuri konsensus siitä, että ei pelkästään vuosien 1939-1944 vaan myös koko itsenäisyyden ajan ulkopolitiikka oli ollut epärealistista ja virheellistä, etenkin suhteessa Neuvostoliittoon. Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen, Suomen suurimmat presidentit, ohjasivat maansa uudelle kurssille ja vakiinnuttivat sen. Suomen kansainvälinen asema kohosi poikkeuksellisen vahvaksi etenkin Kekkosen aikana, jolloin Suomen aktiivinen puolueettomuuspolitiikka sai niin idän kuin lännenkin arvostuksen ja tunnustuksen osakseen. Kekkosen ollessa Neuvostoliitolle Suomen ulkopolitiikan taattu takuumies pystyttiin idänkaupan avulla rakentamaan se hyvinvointi-Suomi, jonka purkautuminen ja alasajo on vasta länsimielisenä EU-aikana päässyt vauhtiin.

Muistaako Suomi yhä ne menneisyyden opetukset, jotka ainakin vuosina 1944-1991 muodostivat suorastaan Suomen politiikan epävirallisen perustuslain? Eipä siltä juuri näytä, on valittaen todettava. Nyky-Suomen kuva omasta historiastaan, erityisesti toisen maailmansodan ajasta, on pahasti vääristynyt. Korostetaan vain "torjuntavoittojen" sankaruutta, mutta vaietaan virhearvioista ja virheratkaisuista, jotka riistivät Suomelta Karjalan - ikuisiksi ajoiksi. Tällä hetkellä länsimieliset voimat nostattavat Suomessa vuosien 1939-1940 ja 1944 muistoilla atavistista venäläisvihaa ja vainoharhaista pelkoa suurta itänaapuria kohtaan. Kaikki Venäjää koskeva uutisointi on nyky-Suomessa poikkeuksetta sävyltään kielteistä ja siten ilmeisen propagandistista. Erityisesti venäläisvihan lietsomisessa kunnostautuu Helsingin Sanomat, Erkon suvun perinteitä kunnioittaen.

Suomalaisten pitää käsittää että Lännen etu ei ole koskaan ollut eikä ole tänäkään päivänä yhtä kuin Suomen etu. Senhän Suomi sai aikoinaan raskaasti kokea talvisodan verisinä kuukausina. Läntinen apu, jonka ajatuksen varaan suomalaiset ikuisina toiveajattelijoina antautuivat aivan liiaksi, oli Iso-Britannialle ja Ranskalle ainoastaan tekosyy Skandinavian asioihin sekaantumiselle. Niin kuin Lontoo ja Pariisi 1939-1940, pitävät nykyisin Washington ja Bryssel Suomea vain geopoliittisena pelinappulana. EU:lle Suomi on mallioppilas ja nettomaksaja, jonka matelulle Brysselin edessä naureskellaan avoimesti EU:n vallan käytävillä. USA:lle Suomi taas on vain potentiaalinen osa Naton suurta Venäjän vastaista saartorintamaa.

Olen sanonut ja sanon jälleen: Natolla on kaksi vaihtoehtoa. Joko Venäjä otetaan Natoon, joilloin Venäjän naapurimaiden on lopettava venäläisvihamielinen politiikkaansa, tai Nato hajotetaan, mikä olisi ollut hyvä tehdä jo silloin kun Varsovan liitto lakkautettiin. Jonkinlaista lyhyen tähtäimen kompromissiratkaisua voisi ajatella siltä pohjalta, että Nato ainakin lopettaisi imperialistisen laajentumisensa Venäjän elintärkeille lähialueille. Eihän Venäjäkään yritä tunkeutua Kanadaan tai Meksikoon. Lännen lyhytnäköinen politiikka kylmän sodan jälkeen on ajanut Venäjän Kiinan syliin. Ronald Reaganin seuraajat ovat tärvelleet Richard Nixonin elämäntyön.