muutama päivä sitten.
Hän ei ollut millään lailla uskovainen. Kuului kyllä kirkkoon kuten vanhan polven ihmisen kuuluikin, mutta ei ainakaan millään tavalla julkituonut uskoaan joskaan ei ateismiaankaan.
Vuodesta 2001 tällä palstalla enemmän tai vähemmän roikkuneena haluaisin nyt kuulla palstan uskovaisilta, mihin isäni on nyt mennyt? Joutuuko hän helvettiin, kuten uskonne opettaa? Uskallatteko edes sanoa?
En kaipaa mitään surunvalitteluja, vaan rehellisen, uskonne mukaisen vastauksen ja perustelut!
PS: Tämä ei todellakaan ole provoa, en edes minä leikkisi tällaisella asialla...
Hän ei ollut millään lailla uskovainen. Kuului kyllä kirkkoon kuten vanhan polven ihmisen kuuluikin, mutta ei ainakaan millään tavalla julkituonut uskoaan joskaan ei ateismiaankaan.
Vuodesta 2001 tällä palstalla enemmän tai vähemmän roikkuneena haluaisin nyt kuulla palstan uskovaisilta, mihin isäni on nyt mennyt? Joutuuko hän helvettiin, kuten uskonne opettaa? Uskallatteko edes sanoa?
En kaipaa mitään surunvalitteluja, vaan rehellisen, uskonne mukaisen vastauksen ja perustelut!
PS: Tämä ei todellakaan ole provoa, en edes minä leikkisi tällaisella asialla...
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kukaan toinen ei voi tietää edesmenneen todellisesta suhteesta Jumalaan, joten kukaan ei voi oikeesti mennä sanomaan, missä kuolleen sielu on tällä hetkellä. "Hän ei ollut millään lailla uskovainen." Herää kysymys, miten sen olet mitannut. Onko niin, että hän ei toiminut kuin uskovaisen pitäisi toimia sinun mielestäsi?
Taivaaseen meno ei ole mikään kemiallinen kaava. Se on kunkin ihmisen oma sisäinen asia, josta harvoin edes omaisetkaan ovat perillä.
On tietysti peruskaava eli uskot Jeesuken sovittaneen synnit-> taivaassa tavataan. Heti tulee kysymys, mitä se usko siinä on ja miten se mitataan? Sitä ei voi mitata, se on jokaisen yksilön ja Jumalan välinen asia.
Usein puhutaan, että usko ja uskonto ovat eri asioita. Näin onkin, mutta ajattelen ihan eri tavoin kuin nuo sanojat. Uskonto on yhteisöllinen uskomisen muoto, jolloin on kiva kokoontua samanhenkisten kanssa, harrastaa pohdintaa, kouluttautua, juoruta ja tukea tai hakea tukea. Tässä mielessä väite, että uskonto on yksityisasia, on täyttä valhetta. Toisaalta taas suhde "tuonilmaisiin" on kyllä yksityisasia eli on eri asia kuin uskonto. Se on se sydämen asenne ja sisäinen väre, jolla ihminen elää ilman muodollista yhteisöllisyyttä esimerkiksi seurakuntaan. Ja tätä viime mainittua ei kukaan toinen voi nähdä, mitata tai todentaa eikä myöskään mitätöidä.
Lyhykäisesti, en osaa sanoa, koska ei usko ole suoraoikoinen "tee niin -> pääset taivaaseen"- roolipeli. Et voi sanoa sitä itsekään. Jätä siis asia edesmennen ja Jumalan väliseksi sopimukseksi. Kukaan toinen ihminen maan päällä ei voi siihen vastata. Onneksi meillä ei olekaan taivaan avaimia, joilla toisilta suljetaan ja toisille avataan, koska silloin vääriä ihmisiä menisi vääristä ovista.
>> On tietysti peruskaava eli uskot Jeesuken sovittaneen synnit-> taivaassa tavataan. > Lyhykäisesti, en osaa sanoa, koska ei usko ole suoraoikoinen "tee niin -> pääset taivaaseen"- roolipeli.
>>On tietysti peruskaava eli uskot Jeesuken sovittaneen synnit-> taivaassa tavataan. Heti tulee kysymys, mitä se usko siinä on ja miten se mitataan? Sitä ei voi mitata, se on jokaisen yksilön ja Jumalan välinen asia.
Totuus on se,että meistä ihmisistä kukaan ei voi tietää isäsi sisimmän ajatuksia,
ellei hän ole siitä kertonut.Se ei kuitenkaan ole mikään tae sille,etteikö hän
olisi voinut uskoa Jeesukseen ja rukoillakin.Jumala yksin tietää,mitkä hänen
sydämensä ajatukset ovat olleet ja mitkä ne olivat viimeisellä hetkellä.
Jumala katsoo siihen,mitä ihmisen sydämessä on.
Jumala kutsuu jokaista parannukseen omalla ajallaan ja Raamatun mukaan
Hän voi kutsua kahdesti,jopa kolmastikin.
Kenelläkään uskovalla ei ole valtuuksia tuomita ketään helvettiin.
Jumala on hölmö, joka kuiskiessaan riettaita isoja lupauksiaan ei ehdi auttaa sairaita.
että hänen sydämmmeensä koski ihan helevetisti viimeisinä päivinä, vaikka kipulääkitystä pumpattiin suoneen reilulla kädellä.
Onko siis hänen "sydämensä ajatuksilla" ainoa merkitys asiassa? Eikö sillä, että hän kasvatti neljästä rasavillistä ja kurittomasta pojasta lainkuuliaisia kansalaisia ole mitään merkitystä???
ja ikäväsi ja kysymyksesi sen johdosta. Tiedän,mitä suru on,koska olen
menettänyt monta läheistäni.Oma isäni kuoli,kun olin 19v ja siskoni
menetin hänen ollessaan vasta 38v.
Kirjoituksesi osoittaa,että isälläsi on ollut elämänarvot kohdallaan
ja että hän on ollut hyvä isä!
Kuitenkin,kun aloituksessasi kysyit iankaikkisuutta koskevia asioita,niin vastaukseni
oli,että Jumala katsoo ihmisen sydämeen ja tarkoitin tällä sitä,että jos hänellä oli
sydämen usko Jeesukseen,niin Jumala katsoo siihen,mutta muusta en tiedä,enkä
voi mennä sanomaan.
Meistä kukaan,et sinäkään voi sitä tietää,mitkä olivat isäsi ajatukset ja rukoiliko hän
Jumalaa ja oliko hän tehnyt parannusta synneistään kuolinvuoteellaan,vai jo ennen
sitä.
Kirkkoon kuuluvana hän on ollut tietoinen taivasasioista ja Jumala kutsuu jokaista
ihmistä pelastukseen jossainvaiheessa elämää.
Sinuakin.
että jos hän ei rukoillut jumalaa, tai tehnyt parannusta synneistään (mitähän nekin voisivat olla?) ennen kuolemaansa, niin joutuuko hän ikuiseen kidutukseen kaikesta muusta huolimatta?
Usko Jeesukseen pelastaa,eivät teot;
elimmepä sitten miten hyvin tai oikein
omasta mielestämme tahansa.
Synti on tottelemattomuutta
Jumalan tahtoa vastaan,eikä
sellaista ihmistä ole,joka ei
syntiä tekisi.
Parannus tarkoittaa sitä,että
me tunnustamme sen Jumalalle
ja ymmärrämme tarvitsevamme
Hänen anteeksiantoaan.
Jumala itse vaikuttaa meidän
sydämissämme synnintunnon,
joka johtaa parannuksen tekoon,
mikäli niin haluamme.
Hän on antanut meille vapauden
valintaan ja siksi me voimme joko
vastaanottaa tai hyljätä Hänen
anteeksiantamuksensa omalla
kohdallamme.
Kun vastaanotamme Hänen
anteeksiantamuksensa,niin
olemme vanhurskautettuja,
eli syyttömiksi julistettuja
Hänen edessään kaikista
synneistämme.
Uskovinalkin teemme päivittäin
parannusta,eli tunnustamme
syntimme,kun ymmärrämme
että olemme rikkoneet Häntä
vastaan.
Voimme tehdä tahatontakin
syntiä,mutta Jumala tietää
milloin niin on ja ymmärtää
sen,koska olemme ihmisiä.
Kuitenkin meissä oleva
Jumalan Henki antaa meille
voimaa ja me saamme turvata
Häneen,niin,ettemme tee
tahallista syntiä,eli tahallisesti
ole tottelemattomia Jumalan
tahtoa vastaan,jonka tiedämme
Hänen Sanastaan ja Hengestä,
joka sisimmässämme asuu ja
ilmaisee,milloin teemme väärin.
Täydellisiä meistä ei täällä ajassa
tule koskaan,mutta saamme
luottaa Jumalan armoon
elämässämme.
Tässä vastaukseni kysymykseesi..
isäni viettää ikuisuuden kidutuksessa.
Se on varmaankin oikeudenmukaista hänelle?
Onko sinun mielestäsi?
Et voi tietää!!! Jumala on armollisempi,kuin me ihmiset ymmärrämmekään!
Hän tuntee ihmisen perinjuurin jokaista ajatusta,sanaa ja tekoa myöten ja
niin Hän tunsi isäsikin.
Raamattu sanoo:Joka huutaa avukseen Herran nimeä,hän pelastuu.
Ihminen pelastuu uskomalla Jeesukseen.
Mistä tiedät,etteikö isäsi olisi näin voinut tehdä?!
kyllä että monet ihmiset ovat halukkaita vastaamaan kirjoitukseesi.
Jotta tuohon pystyisi ottamaan kantaa pitäs tietää enemmän
kuten esim. oliko naimisissa ja mitä hän elämänsä aikana teki.
Tunnustiko julkisesti uskoaan jne..
Nuo em. asiat ovat kyllä Jumalan tiedossa.
Koska hänet oli kastettu ja oli seurakunnan jäsen, en näe mitään syytä olla huolessa.
Voisin yhtyä nimim. "Osanottoni!" kirjoitukseen.
50 vuotta saman ihmisen kanssa, teki kovasti työtä ja kasvatti lapsistaan kunnon kansalaisia. Ei halunnut kärpasellekkään pahaa. Ei kyllä tunnustanut uskoaan julkisesti sen paremmin kuin kotipiirissäänkään.
Tarkoitatko, että kaste ja seurakunnan jäsenyys ovat merkitseviä asioita tässä tilanteessa?
on toinen puoli kokonaisuudessa.
Jostain olen lukenut että joka kastetaan ja uskoo (Jeesus) se pelastuu.
>>Jostain olen lukenut että joka kastetaan ja uskoo (Jeesus) se pelastuu.
mitä tuosta nyt ajattelis.
Surun keskellä ihmisellä voi ajatukset lähteä lentoon.
Mutta sen minä sanon että kuollut ei tiedä mistään mitään, ei tuon taivaallista. Olen itse nähnyt kuolleita, ja voin sanoa ,että kuollut on kuollut.
Mutta yksi asia meidän tulee muistaa, ja ottaa huomioon.
Ne jotka puhuvat helvetistä tai taivaasta, niin emme suinkaan saa halveksia heitä, vaan
kertoa kaikki parhain päin.
sinun kirjoituksesi ovat ristiriitaisia Raamatun totuuden kanssa.
Toisaalta lohdutat sillä,että kun on kastettu ja kuulunut kirkkoon,
niin saa olla huoletonna,mutta seuraavassa hetkessä kirjoitat,
miten kuollut on kuollut,eikä tiedä mistään mitään,ei tuon taivaallista..!
Mitä merkitystä on kirkkoon kuulumisella,senkummemmin,kuin kasteella,
miksi sinäkään täällä kirjoitat Jumalasta,jos kerran et usko Hänen
Sanojaan???
Turhaanko Jeesus kuoli ristillä syntiemme tähden ja turhaanko Hän sanoi:
Joka uskoo Minuun,sillä on iankaikkinen elämä,eikä hän joudu tuomittavaksi,
vaan on siirtynyt kuolemasta elämään?
mielestäni ole, vaan sinun tulkinnan kanssa ristiriidassa.
Tämä voi olla pitkän keskustelun aihe.
Missä se kuollut elää. Eihän ihmistä julisteta kuolleeksi, ellei hän ole kuollut.
Sana "kuollut" tarkoittaa lääketieteessä että hänen fysiologiset toiminnat ovat loppuneet.
Se että kuollut elää, tarkoittaa hänen jälkeensä jättämää perintöä (niin henkinen kuin fyysinenkin)
joka voi olla esim. Uusi testamentti.
keskusteluitta:Raamatun totuus on se,
että elämme vielä kuolemankin jälkeen.
1Tess.4:13-18 sanotaan:
Mutta me emme tahdo pitää teitä tietämättöminä siitä,
kuinka poisnukkuneiden on,ettette murehtisi niinkuin muut,
joilla ei toivoa ole.
Sillä jos uskomme,että Jeesus on kuollut ja noussut ylös,
niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova
poisnukkuneet esiin yhdessä Hänen kanssaan.
Sillä sen me sanomme teille Herran sanana,että me,jotka
olemme elossa,jotka jäämme tänne Herran tulemukseen,
emme suinkaan ehdi ennen niitä,jotka ovat nukkuneet.
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta,käskyhuudon,
ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa ja
Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin,sitten meidät,
jotla olemme elossa,jotka olemme jääneet tänne,
temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan
yläilmoihin;ja niin me saamme aina olla Hänen kanssaan.
Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.
1Kor.15:42-
Niin on myös kuolleitten ylösnousemus:
kylvetään katoamattomuudessa,nousee katoamattomuudessa;
kylvetään alhaisuudessa,nousee kirkkaudessa
kylvetään heikkoudessa,nousee voimassa
kylvetään sielullinen ruumis,nousee hengellinen ruumis
Jos kerran on sielullinen ruumis,niin on myös hengellinen.
Niin on myös kirjoitettu; Ensimmäisestä ihmisestä,Aadamista tuli elävä sielu;
viimeisestä Aadamista(Jeesus) tuli eläväksi tekevä henki
Mutta mikä on hengellistä,se ei ole ensimmäinen,vaan se,mikä on sielullista,
on ensimmäinen;sitten on se,mikä on hengellistä.
Ensimmäinen ihminen oli maasta,maallinen,toinen ihminen on taivaasta.
Minkäkaltainen maallinen oli,sen kaltaisia ovat myös maalliset;
ja minkäkaltainen taivaallinen on,sen kaltaisia ovat myös taivaalliset.
Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva,niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.
Mutta tämän minä sanon,ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa,eikä
katoavaisuus peri katoamattomuutta.
Katso,minä sanon teille salaisuuden:emme kaikki kuolemaan nuku,mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa:sillä pasuna soi ja kuolleet nousevat
katoamattomina, ja me muutumme.
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen pitää
pukeutuman kuolemattomuuteen.
Viimeinen tuomio ei ole vielä alkanut mutta se alkaa, ja kaikki menevät sinne, ehtiiköhän isäsi sinne ennen sinua?
viimeiselle tuomiolle,koska Raamatun mukaan heillä ei enää ole kadotustuomioa.
Ps.Olisit voinut jättää kirjoituksesi kokonaan kirjoittamatta!
pääsevät vain ne jotka eivät ole tahrineet itseänsä naisten kanssa.
Koskee tietenkin miehiä.
Roomalaiskirje 2
Jumalan tuomio on oikeudenmukainen
1 Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. [2. Sam. 12:5-7; Matt. 7:1-5; Joh. 8:7-9]
2 Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. [1. Kor. 4:5]
3 Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita?
4 Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? [Jes. 30:18; Viis. 12:10; 2. Piet. 3:9]
5 Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. [Ps. 110:5; Room. 1:18]
6 Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. [Matt. 16:27 ]
7 Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, [Matt. 25:46 ]
8 mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. [Room. 1:18]
9 Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen.
10 Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen,
11 sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. [Ap. t. 10:34 ]
12 Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla.
13 Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. [Luuk. 11:28; Jaak. 1:22]
14 Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. [Ap. t. 10:35]
15 Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.
16 Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi. [1. Kor. 4:5; 2. Kor. 5:10]
Sitäkö, että pitää sekä tulla Jeesuksen omaksi/tosi palvojaksi, että pyrkiä täydelliseen kunnollisuuteen elämässä?
Lisäisitkö vielä kaikki raamatunjakeet, missä käsitellään vapautta laista, niin päästään vänkäämään kunnolla.
Et toivonut surunvalitteluja, silti haluan sanoa lyhyesti, että otan osaa. Kristillisen uskontunnustuksen mukaan Jeesus sekä ihmisenä että Jumalan poikana on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Niinpä minä en halua arviota tehdä. Minun silmissäni kuitenkin 50 vuoden avioliitto ja rehellisen työn arvostaminen on melkoisen iso plussa. Eikä syntien katumista tai uskoaan tarvitse kaikille kuuluttaa, varsinkaan jos ei ole puhelias persoona.
"Kun kelpaa vain puhdas, sinä olet syntinen. Kun kelpaa vain syntinen, olet puhdas"
HB
Enne (2005)
7. Yksin Armosta
Herään usein miettimään, miten paljon minä voin tehdä väärää, ettet kärsimään mua kuitenkin lopulta määrää?
Ei syyllisyyttä ollenkaan, ei selitystä miksi tein niin kuin tein.
Mitä armo on?
Kuinka paljon on osuutta ansion?
Jos lait ja armo liitetään yhteen, silloin mikään ei voi riittää; jäät vankeuteen.
Ei armo oo sinun ja Jeesuksen työ, sillä Jumalalle kelpaa vain puhdas ja sinä olet syntinen.
Et peittää voi, Hän tuntee sun sydämen.
Kun annoit sen, saat uskoa lupauksen: "En heitä pois, sä luokseni tulla voit." Nyt Kristuksen silmät näät, Hän pyytää että sä jäät.
Ryhdyit mielettömyyteen ja ensirakkautesi hylkäsit jälleen: Hengessä sait aloittaa, omin voimin nyt tahtoisit jatkaa.
Pyydän sua nyt vastaamaan: "Saitko sä Hengen, kun teit mitä laki velvoittaa, vai uskoitko silloin sä Poikaan?" Jos syntisi tuovat sut Jeesuksen luo, sä saat kaikki ne tunnustaa, Herralle luovuttaa.
Tekosi suuret ei auta nyt yhtään, sillä Jumalalle sinä olet puhdas ja kelpaa vain syntinen!
Kuin tulen läpi, koetellaan kenen rakennus on tehty kestämään.
Kullasta vaik' rakentaa, ei se auta jos alla on hiekkaa.
Jos perustus on paikallaan, Hänen nimensä voi olla vain JEESUS KRISTUS.
Sitä armo on!
Taas sai syntinen elämään toivon!
ruveta leikkimään Jumalaa.
Aloin vaan miettimään, että kun muistotilaisuudessa uskovat sukulaiset tulevat lohduttamaan tyyliin "isäsi on nyt paremmassa paikassa" tms., niin sanonko heille suoraan, että älkää viitsikö!?
Miten uskovaisille on niin vaikeaa tositilanteessa sanoa suoraan, miten heidän uskonsa mukaan uskonnottomalle ihmiselle kuollessaan käy?
Kaikki pääsevät taivaaseen.
OIkean kristinuskon mukaan kaikki pelastuvat. Ei ole provo.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Universalismi_(kristinusko)
ateistin provo.
perustuu Raamattuun ja siellä ei todellakaan lue,
että kaikki pääsevät taivaaseen.
Ainoastaan usko Jeesukseen pelastaa.24
Kaikki riippuu tulkinnasta. Raamattu on vertauskuvallinen kirja.
//En kaipaa mitään surunvalitteluja, vaan rehellisen, uskonne mukaisen vastauksen ja perustelut!//
- Surunvalitteluni.
Tietoisuus on päätynyt takaisin sinne mistä tuli?
minunkin "uskoni" mukaan on käynyt.
Sanonko sen suruvalittelijoille, jotka väittävät jotain muuta, vai pidänkö turpani kiinni?
//Sanonko sen suruvalittelijoille, jotka väittävät jotain muuta, vai pidänkö turpani kiinni?//
- On sinun asiasi siitä päättää. Itse pidin mölyt mahassni kun ei ehdoin tahdoin kyseltykään. Pääasia on se että isäsi sijoitusta elämän kiertokulussa ei sinun tarvitse murehtia, muu maallinen murhe ja kaipaus asian suhteen on kyllä käytävä lävitse.
Itseltäni molemmat isoisäni kuolleet.. Toisen heistä tunsin paremmin,
uskontosuuntiin menevänpuoleinen. Itse pidän molemmat muistoissa.
Sielujen koetus, kiitos kysymästä, sielupoloinen, kivanoloinen, sinäkin
piinatun oloinen siellä, luulen tietäväni pilkkaamatta ketään vastauksen oivan,
kosken siedä ketään teistä milloinkaan vasten tahtoani tuovaa olevaista, ilmoista
puhumattakaan, ystävällisesti toki. Henkinen koetus, saatan ymmärtää. Olemmehan
kaikki sitä yhtä sukujuurta vain, joka olemassaoloomme laitettiin, meiltä lupaa kysymättä
lain.Osanotto vain ....
Kiitti kaikille tosi asiallisesta keskustelusta.Kiitti !!
Onneksi meillä uskovaisena ei ole tuomarin osaa: emme voi ketään lähetää helvettiin emmekä taivaaseen. Tosin henkilö, joka on tunnustava kristitty kuolinvuoteellakin, jättää mieleemme lohdullisen toivon ja vastaavasti joka kiroilee viimesanoillaan tätä toivoa ei vain niin voi ajatella olevan. Ei me tiedetä, en ainkaan minä täällä, voi tietää, mitä isäsi mielessä élämän viime hetkillä liikkui. Jos hän vaikka ajatuksissaan rukoili Jeesusta sovittamaan synnit, hän on pelastui.
Parasta jättää iäsi nyt Jumalalle. Hänen armonaikansa ja päivänsä ovat ajassa eletyt.
Meillä on kirja, josta vastaus on löydettävissä. Raamattu sanoo, että me voimme eläessämme tehdä valintoja ja ratkaisuja, mutta kuoleman jälkeen niitä ei enään tehdä. Silloin on liian myöhäistä miettiä taivasasioita. Jos isäsi teki sydämessään ratkaisun Jumalan puoleen eläessään, on hän Jumalan luona ja sinä näet hänet, jos itse teet tuon saman ratkaisun. Monet ihmiset laittavat taivas asiansa kuntoon vielä kuolinvuoteellaan. Ei se ole siitä kiinni kuinka on elänyt ja onko ollut hyvä ihminen ja käynyt kirkossa, vaan siitä, lunastaako "matkalippunsa". Raamattu sanoo, että meillä on pelastus ainustaan siinä, että me uskomme Jeesuksen. Joka ottaa vastaan Jeesuksen sydämeensä, ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksessa, joka on ainut tie taivaaseen. Jeesus sanoi, Minä Olen tie, totuus ja elämä. Ryöväri, paatunut rikollinen, ehkä jopa murhamies, joka ei taatusti ollut "kirkon" miehiä, vielä kuollessaan päätti lähteä Jeesuksen seuraajaksi. Ei hän osannut rukoilla, eikä hän tuntenut kirjoituksia, mutta hänen sydämessään oli syttynyt toivo ja usko. Hän uskoi Jeesuseen ja nyt hän vielä kuollessaan kääntyy Jeesuksen puoleen sopertaen ihan omin sanoin jotain. Muista minua, kun tulet valtakuntaasi ja Jeesus näki tuon miehen sydämeen, Hän näki siellä uskon ja sen, että mies haki Hänestä turvaa. Tämä riitti. Jeesus sanoi, tänäpäivänä olet kanssani paratiisissa. Jospa isäsikin (toivon), teki tälläisen sydämmen ratkaisun vielä kuollessaan. Kaikki eivät siihen enään pysty, koska ovat paatuneet ja sulkeneet sydämensä evankeliumilta, mutta mehän emme tiedä sitä mikä oli isäsi sydämmen tila.
Kun isomummoni kuoli hän kuolinvuoteellaan rukoili ja kääntyi Jumalan puoleen. Nyt kun kuolemasta on kulunut pari vuotta, on isoisäni asenne hengellisiin asioihin muuttunut aivan ratkaisevasti. Hän, joka on ateisti ja kommunisti on alkanut puhumaan hengellisistä asioista, soittaa ja sanoo, että rukoillaan tätä, tai tuota asiaa. Puhuu Jumalasta ja siitä kuinka mummo on nyt "enkeli". Olen ajatellut, että hän haluaa sinne, minne mummokin meni. Tiedän niin monia, jotka ovat olleet tavalla taikka toisella kosketuksissa kuoleman kanssa, ja olen huomannut, että he muuttuvat, tulevat puhutelluiksi ja heidän sydämensä avautuvat. Ystäväni ajoi rajun kolarin autolla, kolarissa oli mukana yhteensä kymmenen ihmistä. Kaksi kuoli, välittömästi ja kaikki muut loukkaantuivat vakavasti. Hän oli Jumalan kieltäjä, mutta tuon kolarin jäkeen hän sanoi minulle, että saan kiittää luojaani, että olen hengissä.
Kun joudumme kosketuksiin tavalla, tai toisella kuoleman kanssa, niin silloin jokainen meistä punnitaan, ateistikin. Toisten sydämessä ei mikään liikahda, mutta on niitäkin, jotka ymmärtävät jotain, näkevät jotain sellaista, mitä eivät koskaan voi unohtaa ja jäävät miettimään, mikä on totuus ja miten asiat todella ovat.
Kuolema on kovan luokan vastustaja, sitä ei kannata aliarvioida.
Kadotus saattaa olla.