Olen opiskellut väärälle alalle. Töihin meneminen pelottaa ja niitä ei ole nyt paljoa tarjollakaan. Pelkäst'ään työhaastattelussa pelkään niin että tärisen kun sellaiseen lopulta pääsen. Olen aina ollut kympin oppilas koulussa, mutta siitä ei ole minulle mitään hyötyä. Pelkään tulevaa. Joko joudun vääränlaiseen työhön ja ahdistun entisestäni tai jään työttömäksi.
Miksi alan vaihoa ei voida helpottaa? Olen pitkälle opiskellut äärimmäisen hyvillä numeroilla. Voisin tehdä mielelläni esimerkiksi lähihoitajantyötä jos saisin hieman koulutusta. Olen omia lapsia hoitanut joten pystyn hyvin lapsia tai vanhuksia hoitamaan ja auttamaan. Oma ala vaan ei sovi ainakaan enää. En voi enää opiskella lasten kanssa. Olen tunnollinen liiankin tunnollinen ja ahkera työntekijä.
Ja tukien kehujille. En todellakaan tule pienillä tuilla toimeen lasten kanssa. Työ on ainut ja oikea vaihtoehto lapsien takia. Yksin voisin olla työttömänäkin.
Miksi alan vaihoa ei voida helpottaa? Olen pitkälle opiskellut äärimmäisen hyvillä numeroilla. Voisin tehdä mielelläni esimerkiksi lähihoitajantyötä jos saisin hieman koulutusta. Olen omia lapsia hoitanut joten pystyn hyvin lapsia tai vanhuksia hoitamaan ja auttamaan. Oma ala vaan ei sovi ainakaan enää. En voi enää opiskella lasten kanssa. Olen tunnollinen liiankin tunnollinen ja ahkera työntekijä.
Ja tukien kehujille. En todellakaan tule pienillä tuilla toimeen lasten kanssa. Työ on ainut ja oikea vaihtoehto lapsien takia. Yksin voisin olla työttömänäkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
opiskelin yksinhuoltajana, kun lapseni olivat 2-6 v. ja 5-9 v.
Opinnot rahoitin opintorahalla ja opintovelalla. Opinto velkaa kertyi opiskelun ajalta alani vuoden palkan verran. Velan takaisin maksu alkoi saman tien kun sain töitä, eikä siinä kysytty olisiko taloudessa tai kodissa tehtävä joitain hankintoja. Opintovelan takaisin maksu vuodet olivat vielä niukempia kun lainalla opiskeluaika. Niukkuuta lisäsi ilkeä kateus jota työkaverit eli alaiseni porukalla harrastivat.
Kyllä sain kuulla elintasostani jatkuvaa irvimistä ja ilkeilyä. Ellei viuruttu siinä mitä minulla ei ollut viuruttiin siitä mitä minun olisi pitänyt hankkia "tuloillani".
Ilkein kuoli 53 v. peräsuoli syöpään. oolo Toinen jatkuvasti kimpussa ollut 56 v. haimatulehdukseen. oolo
Joskus siis josku paha saa palkansa.
Kumpaakin kehoitin jo ensioireissa menemään lääkäriin Ei ehkä syy oli neuvojassa joka ei juu mistään kotoisin oolo.
He taistelivat vastaan vaativat ympäristöltään sääliä ja tukea.. "En saa päähäni mahtumaan että kuolen" sanoi 53 v. viimeisellä elin viikollaan.. Niin kuuntelu ei kuulu ylimieliseen ja ilkeään luonteesen kerroin tiedon samoin kuoleesta serkkuni miehestä... Mutta kuuroille korville oolo
voisin tanssia tai paskoa kummankin haudalle, jos se poistaisi ne tuskan yksinäisyyden hädän kyyneleet symämestäni joita näiden rouvien ilkeily teki.
No kummankin miehellä oli jo uusi puoliso alle vuoden hautajaisista, kukaan ei ole korvaamaton.
Vainajien muisto kirjoitus; Vain joku muu saa ansiotta tai arvotta sitä mitä minulla ei ole.. No tietysti pitäisi ymmärtää, heidän elämäsä oli herranpieksuissa. Niissä pyöri vain herran pierut.
en ymmärrä miten ne minuun liittyvät. Olen kyllä 28-vuotias ja terve. En ilkeile kenellekään. Mutta kai sitten jotain yhtäläistä löysit.
Eihän opiskelu mitenkään myöhäistä ole iässäsi. Tunnenpa eräänkin, joka aika vankan työhistoriansa perään opiskeli itselleen korkeakoulutason tutkinnon ~50 ikävuoden korvilla. Älä suotta stressaa, vaikka ymmärrän fiiliksesi aika hyvin. Itse myös aikanaan lähdin aivan väärälle polulle, ja mietin jatkuvasti sitä, mikä olisi se juttu jota kannattaisi lähteä opiskelemaan. Ongelmana on se, että tiedän aika tarkkaan minkälaisia asioita haluaisin tehdä, mutta en tarkkaa alaa. Mutta ei siitä sen enempää.
Monet kouluttautuvat lähihoitajaksi oppisopimuksella. Eikö se sopisi kohtuullisen hyvin sinullekin?
Kai nekin ovat nyt suosittuja ja menevät niille kait joilla ei ole akateemistakoulutusta. Koulutukseni on aivan eri alalta ja lapsia on 2, joten kai ajatellaan että minun on parempi pysyä omalla alallani, jota en kuitenkaan koe hallitsevani tarpeeksi hyvin.
Mikä on oolo?