Siunattua tulevaa joulua kaikille!
Viime jouluna laitoin tämän Mark Finleyn kirjoituksen, mutta minusta se on hyvä ja myös liikuttava kertomus, joten päätin laittaa sen uudestaan näkyviin. Kiitos sisar Sirkka-Iitalle, tuosta youtube -linkistä, jonka vuosi sitten löysit, nyt voidaan myös kuunnella tuo laulu.
Mark Finleyn "Solid ground" kirjasta
Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa (Luuk.2:12)
Oli kylmä, hyytävän kylmä ilma. Tuuli ulvoi, ja lunta satoi rankasti. Oli jouluaaton ilta 1952 syrjäisessä korealais-kylässä. Vain muutamia ihmisiä kaduilla suorittamassa viime hetken askareita ennen joulua. Parikymppinen yksinäinen nainen teki vaivanloista matkaa katua alaspäin. Hänen jokainen askeleensa oli vaivanloinen. Hänen matkantekonsa oli hankalaa rajun vastatuulen vuoksi. Hän oli yhdeksännellä kuulla raskaana. Laskettu aika oli seuraavana päivänä ja synnytys saattoi alkaa minä hetkenä hyvänsä. Hänellä ei ollut perhettä. Nuori nainen oli tullut raskaaksi amerikkalaisen sotilaan toimesta. Nyt hän oli yksin, kokonaan yksin, ilman paikkaa jossa voisi synnyttää vauvan. Hän muisti erään lähetystyöntekijän toisella puolella kaupunkia. Yht´äkkiä hän sai ajatuksen. Jos vain pääsisin lähetystyöntekijöiden talolle ajoissa, niin voisin synnyttää lapseni siellä.
Ylittäessään sillan päästäkseen kaupungin toiselle laidalle hän tunsi, että synnyttämisen aika oli tullut. Kompuroidessaan mäkeä alaspäin joenuomalle, hän löysi suojan sillan alta. Siellä, jäätävässä kylmyydessä, tämä nuori korealainen nainen synnytti kauniin poikalapsen. Koko yön hän kietoi pojan ympärille omia vaatteitaan pitääkseen pojan lämpimänä.
Kun aikaisin jouluaamuna lähetysaseman pastori oli ylittämässä siltaa, hän kuuli vastasyntyneen lapsen itkua. Hän riensi nopeasti apuun. Hämmästyksekseen hän löysi äidin kuoliaaksi jäätyneenä, mutta poikavauva, äitinsä vaatteisiin kääriytyneenä, näytti voivan olosuhteisiin nähden melko hyvin.
Lähetyssaarnaaja teki välittömästi ilmoituksen tapahtuneesta viranomaisille. Ja koska pojalla ei ollut isää, pastori adoptoi hänet. Vuoden vierivät ja isästä ja pojasta tuli erottamattomat ystävykset. Kymmenen vuotta myöhemmin jouluaattona 1962 isä kertoi adoptiopojalleen tämän rakastavan äidin ihmeellisestä uhrautumisesta. Ja poika oli luonnollisesti syvästi liikuttunut.
Kun isä jouluaamuna, pojan kymmenenvuotispäivänä, meni hiljaa kohti pojan huonetta herättääkseen tämän ylös, hän löysi pojan vuoteen tyhjänä. Hän tutki koko talon, mutta ei löytänyt poikaa. Kun pojan isä katsoi ulos ikkunasta, hän huomasi jalanjälkiä lumessa. Hän seurasi niitä kiireesti sillalle, jonka alla poika oli syntynyt kymmenen vuotta aikaisemmin. Siellä isän valtasi suuri hämmästys, sillä hän näki pojan seisomassa sillan alla, paljasjaloin, yläruumis paljaana, hytisemässä lumessa, itkemässä. Isä kiiruhti pojan luokse ja kietoi käsivartensa pojan ympärille. Poika katsoi kyynelsilmin ja sanoi: "Isi, minä halusin tietää, miltä äidistä tuntui tuona kylmänä yönä kymmenen vuotta sitten, kun hän kuoli minun puolestani".
Jeesus halusi tietää miltä tuntuu olla yksinäinen, väsynyt, hyljätty, surullinen, loukattu ja ruhjottuna, mustelmille hakattuna. Joten hän tuli tähän kylmään, julmaan ja tunteettomaan maailmaan. Hän joutui kärsimään eniten saatanan raakuudesta. Jeesus koki fyysisen kivun, tunne-elämän trauman, psyykkiset tuskat ja sellaisen henkisen kärsimyksen, jota me emme osaa edes kuvitella. Profeetta Jesajan kirjassa kajahtaa merkitykselliset sanat: "Sillä lapsi on meille syntynyt".
Kaiken sen mitä Jeesus koki, hän koki sen meidän puolestamme. Hän tietää, Hän ymmärtää. Hän tuntee empatiaa. Hän on huolissaan. Hän vetää luokseen. Hän hytisee kylmässä maailmassa meidän kanssamme.
Ystäväni, sinä voit tulla Hänen luokseen kaikkine sydänsuruinesi, kyynelsilminesi ja murheinesi. Hän tietää mitä sinä käyt läpi juuri nyt ja on vierelläsi valmiina auttamaan. Aamen!
Viime jouluna laitoin tämän Mark Finleyn kirjoituksen, mutta minusta se on hyvä ja myös liikuttava kertomus, joten päätin laittaa sen uudestaan näkyviin. Kiitos sisar Sirkka-Iitalle, tuosta youtube -linkistä, jonka vuosi sitten löysit, nyt voidaan myös kuunnella tuo laulu.
Mark Finleyn "Solid ground" kirjasta
Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa (Luuk.2:12)
Oli kylmä, hyytävän kylmä ilma. Tuuli ulvoi, ja lunta satoi rankasti. Oli jouluaaton ilta 1952 syrjäisessä korealais-kylässä. Vain muutamia ihmisiä kaduilla suorittamassa viime hetken askareita ennen joulua. Parikymppinen yksinäinen nainen teki vaivanloista matkaa katua alaspäin. Hänen jokainen askeleensa oli vaivanloinen. Hänen matkantekonsa oli hankalaa rajun vastatuulen vuoksi. Hän oli yhdeksännellä kuulla raskaana. Laskettu aika oli seuraavana päivänä ja synnytys saattoi alkaa minä hetkenä hyvänsä. Hänellä ei ollut perhettä. Nuori nainen oli tullut raskaaksi amerikkalaisen sotilaan toimesta. Nyt hän oli yksin, kokonaan yksin, ilman paikkaa jossa voisi synnyttää vauvan. Hän muisti erään lähetystyöntekijän toisella puolella kaupunkia. Yht´äkkiä hän sai ajatuksen. Jos vain pääsisin lähetystyöntekijöiden talolle ajoissa, niin voisin synnyttää lapseni siellä.
Ylittäessään sillan päästäkseen kaupungin toiselle laidalle hän tunsi, että synnyttämisen aika oli tullut. Kompuroidessaan mäkeä alaspäin joenuomalle, hän löysi suojan sillan alta. Siellä, jäätävässä kylmyydessä, tämä nuori korealainen nainen synnytti kauniin poikalapsen. Koko yön hän kietoi pojan ympärille omia vaatteitaan pitääkseen pojan lämpimänä.
Kun aikaisin jouluaamuna lähetysaseman pastori oli ylittämässä siltaa, hän kuuli vastasyntyneen lapsen itkua. Hän riensi nopeasti apuun. Hämmästyksekseen hän löysi äidin kuoliaaksi jäätyneenä, mutta poikavauva, äitinsä vaatteisiin kääriytyneenä, näytti voivan olosuhteisiin nähden melko hyvin.
Lähetyssaarnaaja teki välittömästi ilmoituksen tapahtuneesta viranomaisille. Ja koska pojalla ei ollut isää, pastori adoptoi hänet. Vuoden vierivät ja isästä ja pojasta tuli erottamattomat ystävykset. Kymmenen vuotta myöhemmin jouluaattona 1962 isä kertoi adoptiopojalleen tämän rakastavan äidin ihmeellisestä uhrautumisesta. Ja poika oli luonnollisesti syvästi liikuttunut.
Kun isä jouluaamuna, pojan kymmenenvuotispäivänä, meni hiljaa kohti pojan huonetta herättääkseen tämän ylös, hän löysi pojan vuoteen tyhjänä. Hän tutki koko talon, mutta ei löytänyt poikaa. Kun pojan isä katsoi ulos ikkunasta, hän huomasi jalanjälkiä lumessa. Hän seurasi niitä kiireesti sillalle, jonka alla poika oli syntynyt kymmenen vuotta aikaisemmin. Siellä isän valtasi suuri hämmästys, sillä hän näki pojan seisomassa sillan alla, paljasjaloin, yläruumis paljaana, hytisemässä lumessa, itkemässä. Isä kiiruhti pojan luokse ja kietoi käsivartensa pojan ympärille. Poika katsoi kyynelsilmin ja sanoi: "Isi, minä halusin tietää, miltä äidistä tuntui tuona kylmänä yönä kymmenen vuotta sitten, kun hän kuoli minun puolestani".
Jeesus halusi tietää miltä tuntuu olla yksinäinen, väsynyt, hyljätty, surullinen, loukattu ja ruhjottuna, mustelmille hakattuna. Joten hän tuli tähän kylmään, julmaan ja tunteettomaan maailmaan. Hän joutui kärsimään eniten saatanan raakuudesta. Jeesus koki fyysisen kivun, tunne-elämän trauman, psyykkiset tuskat ja sellaisen henkisen kärsimyksen, jota me emme osaa edes kuvitella. Profeetta Jesajan kirjassa kajahtaa merkitykselliset sanat: "Sillä lapsi on meille syntynyt".
Kaiken sen mitä Jeesus koki, hän koki sen meidän puolestamme. Hän tietää, Hän ymmärtää. Hän tuntee empatiaa. Hän on huolissaan. Hän vetää luokseen. Hän hytisee kylmässä maailmassa meidän kanssamme.
Ystäväni, sinä voit tulla Hänen luokseen kaikkine sydänsuruinesi, kyynelsilminesi ja murheinesi. Hän tietää mitä sinä käyt läpi juuri nyt ja on vierelläsi valmiina auttamaan. Aamen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä tulin sinua varten, jota jouluna paleltaa. Minä synnyin talliin ja seimeen, voin sinua rakastaa. Minä tulin sinua varten, jolla ei ole ystävää. Minä tulin sinua varten, saatan sinua ymmärtää.
Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt. Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt! Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion. Sinä olet minulle rakas. Ovi taivaan auki on.
Minä tulin sinua varten, jota ihmiset pettivät. Minä tulin sinua varten, jonka toiset jo jättivät. Minä tulin sinua varten, joka yössäsi nyyhkytät. Minä tulin sinua varten, joka yksin sairastat.
Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt. Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt! Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion. Sinä olet minulle rakas. Ovi taivaan auki on.
Minä tulin sinua varten, jota mammona kahlitsee. Minä tulin sinua varten, jota rihkama hallitsee. Minä tulin sinua varten, joka helposti lankeat. Minä tulin sinua varten, jota kahleet sitovat.
Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt. Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt! Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion. Sinä olet minulle rakas. Ovi taivaan auki on.
Minä olen sinua varten, joka toisista jälkeen jäit. Minä olen sinua varten, joka hylkäävät katseet näit. Ja taivas on sinua varten, joka lepoa ikävöit. Vein ryövärin kanssani kotiin, miksi yhä epäröit?
Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt. Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt! Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion. Sinä olet minulle rakas. Ovi taivaan auki on.
http://www.youtube.com/watch?v=Y_L9yBrxEGY&feature=related
Jos muuten haluat kuulla livenä tosi hyvää hengellistä musikkia, niin suuntaa ensi juhannuksena Keuruulle Hellunatailaisten juhlaan. Olin siellä viime kesänä ja vaikka satoi , niin musiikki , todistukset , puheet olivat valtavan siunaavia. Oli siellä Pekka Simojokikin kitaransa kanssa. Pekkahan on tuon "Minä tulin sinua varten" laulun tehnyt.
Niin, sävellys on Simojoen, mutta sanat E. Lemisen. Juuri sanat tuossa laulussa mielestäni ovat koskettavimmat.
Jos juhannuksena jää luppoaikaa, kuuntelen hellareiden juhannuskonffan tilaisuuksia netistä netmissionin kautta.
Höpsistä, sanon minä.
Hyvin todettu:
"Kaiken sen mitä Jeesus koki, hän koki sen meidän puolestamme.
Hän tietää, Hän ymmärtää. Hän tuntee empatiaa.
Hän on huolissaan. Hän vetää luokseen.
Hän hytisee kylmässä maailmassa meidän kanssamme."
Tunteetkin johdattavat seimen ja ristin luokse - aasilla ratsastavan nöyrän Kuninkaan suojelukseen ...
"Isi, minä halusin tietää, miltä äidistä tuntui tuona kylmänä yönä kymmenen vuotta sitten,
kun hän kuoli minun puolestani".
"Minä tulin sinua varten" - Pekka Simokoki / Joel Hallikainen
http://www.youtube.com/watch?v=Y_L9yBrxEGY
Samaa sarjaa sakarjan saarna ...Sak. 13:6
*** Ja jos häneltä kysytään: "Mitä ovat nuo haavat sinun rinnassasi?" vastaa hän:
"Ne lyötiin minun ystäväini huoneessa". ***
Haavat puhuvat puolestaan. Tässä tapauksessa nöyrtyneetkään kysyjät eivät enää muistaneet,
että heidän isiensä toimesta nuo haavat lyötiin. Ja kukaan ei tahdo sanoa olevansa profeetta,
sillä he häpeävät sitä, että heidän myöhemmät profeettansa eivät käsittäneet, että Kristus oli se Messias.
Jumalahan on paaduttanut Israelin kansakuntana, antaen itselleen luvan katsoa erityisesti pakanain
puoleen. Emme ansaitse sitä, mutta armostahan kyse onkin.
MISTÄ ON KYSE SAK. 13:6 ?
Kyse on koko Israelin jäännäksen - kolmannes, Sak. 13:8-9, Room. 11:5-6 - pelastumisesta viimeisinä päivinä. Kun ensin paljon pakanoita on pelastunut, oikeudenmukainen Jumala ottaa Israelin silmäteräkseen myös tässä pelastusasiassa. Voi sitä armoa meitä ikäänkuin ottolapsia kohtaan,
kun Herra hoitaa ensin meidät ja sitten vasta alkuperäiset lapsensa.
8 Näin sanoo Herra:
-- Kaksi kolmasosaa tämän maan asukkaista joutuu tuhoon ja kuolee, vain yksi kolmannes jää jäljelle.
9 Tämän kolmanneksen minä vien tuleen, puhdistan sen kuin hopean
ja koettelen sitä tulessa niin kuin kulta koetellaan.
He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille.
Minä sanon: "He ovat minun kansani." He vastaavat: "Herra, meidän Jumalamme."
[Jes. 1:25, 48:10; Mal. 3:3 | Hoos. 2:25]
Perustelu:
Room. 11:5
Samoin on nykyisenäkin aikana olemassa jäännös, jonka Jumala on armossaan valinnut.
[Sak. 13:8,9; Room. 9:27]
6 Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin
-- muutenhan armo ei olisi armo.
[5. Moos. 9:4,5; Room. 4:4,5; Gal. 3:18; Ef. 2:8]
25
Sillä minä en tahdo, veljet-ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta,
että Israelia on osaksi kohdannut paatumus-hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,
26 ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
27 Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."
Stork laittoi kivan linkin tuohon suosittuun biisiin ja Erkki Leminenhän sen näyttää sanoittaneen.
Erkki Leminen oli herkkä (luterilainen) evankelista kautta maan.
Runomiehenä herkkä ja terävä. http://www.runomies.fi/leminen.html#
Rovasti Olavi Peltola löysi Lemisestä sukulaissielun, kertoen siitä tässä karismaattisuuden yliarvostusta
ruotivassa kirjoituksessaan - http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat1h.htm
O t e :
"Tässä yksinjäämisen kokemuksessa olen löytänyt Erkki Lemisestä sukulaissielun ja lainaankin hänen erästä runoaan:
Vaativat avautumaan, kun eivät saa minusta selvää.
Käskevät muuttumaan, Kun en marssi tahdissaan enkä seuraa kaavojaan.
Mutta kenelle avautuisin - kenen mieliksi muuttuisin?
Kun on sata syyttäjää, tuhat muutoksen vaatijaa - "pyhää" kurjan parantajaa.
Eikö ihmisen tulisi olla ensin itselleen uskollinen ja omalle Luojalleen?
Eikö Jumalan rakkaus riitä kokovikaista armahtamaan?
Eikö lunastushinta riitä koko velkaa kuittaamaan, syntitahroista puhdistamaan?
Raakku avautuu auringolle - sielu armolle, totuudelle ja lämmölle - rakkaudelle.
Ei kylmässä ryysyjä pysty riisumaan,
eikä ihminen itseään pysty todella muuttamaan,
vaikka erehtyy luulemaan.
Sisko Latvus on tästä suuren määrän runokirjojakin tehneestä evankelistasta tehnyt elämänkerran.
(Sisko Latvus, Erkki Leminen, armon matkamies, Jyväskylä 1994)
Kansan Raamattu Seura (Karas-Sana Oy) on julkaissut CD-nä Lemisen runokokoelman
"Erämaan rauhoittavat äänet"
http://www.kirjasana.fi/?sid=8