Brittien Hawker Hurricane oli se ratkaiseva tekijä, joka koitui Natsiarmeijan tuhoksi.
Alkuperäisen ilmapuolustusstrategian mukaisesti Hurricane-laivueiden oli tarkoitus nopeus- ja korkeuseron avulla iskeä saksalaisten pommittajien ohjaamoon ylhäältä tutkan antaman ennakkovaroituksen perusteella niiden ollessa vielä Manner-Euroopan yllä. Osumistarkkuutta pyrittiin parantamaan asentamalla Hurricanen siipiin kahdeksan .303 kaliiperin Browning-konekivääriä, jota pidettiin tuohon aikaan tavattoman voimakkaana aseistuksena. Aseet oli suunnattu suoraan eteenpäin, mutta taistelukokemuksen myötä alettiin suosia tulen keskitystä noin 120 jaardiin l. 108 metriin.
Käytännössä vaakahyökkäykset olivat paras taktiikka, eikä yksi hyökkäys konekivääreillä aina riittänyt pudotukseen saksalaiskoneiden yleisesti lujan rakenteen vuoksi.[2]
Pommikoneiden puolustautuminen oli myös ennakoitua kiivaampaa.
Hurricane oli toisen maailmansodan syttyessä suorituskyvyltään paljon Messerschmitt Bf 109:iä huonompi eikä Hurricanea alun perin tarkoitettukaan ensisijaisesti kaartotaisteluihin, joihin se jatkuvasti kuitenkin joutui. Alle 6 000 m:n korkeudessa Hurricane pystyi liikehtimään paremmin kuin Me 109 ja oli vakaa ampuma-alusta.[3] Käytännössä olosuhteet ja lentäjän taktinen taito ratkaisivat tuloksen.
Usein esitetty väite, että Hurricanet olisi ohjattu pommikoneita vastaan Spitfire- koneiden taistellessa hävittäjiä vastaan on perätön.
http://www.youtube.com/watch?v=UDVCcLWlHPc
Alkuperäisen ilmapuolustusstrategian mukaisesti Hurricane-laivueiden oli tarkoitus nopeus- ja korkeuseron avulla iskeä saksalaisten pommittajien ohjaamoon ylhäältä tutkan antaman ennakkovaroituksen perusteella niiden ollessa vielä Manner-Euroopan yllä. Osumistarkkuutta pyrittiin parantamaan asentamalla Hurricanen siipiin kahdeksan .303 kaliiperin Browning-konekivääriä, jota pidettiin tuohon aikaan tavattoman voimakkaana aseistuksena. Aseet oli suunnattu suoraan eteenpäin, mutta taistelukokemuksen myötä alettiin suosia tulen keskitystä noin 120 jaardiin l. 108 metriin.
Käytännössä vaakahyökkäykset olivat paras taktiikka, eikä yksi hyökkäys konekivääreillä aina riittänyt pudotukseen saksalaiskoneiden yleisesti lujan rakenteen vuoksi.[2]
Pommikoneiden puolustautuminen oli myös ennakoitua kiivaampaa.
Hurricane oli toisen maailmansodan syttyessä suorituskyvyltään paljon Messerschmitt Bf 109:iä huonompi eikä Hurricanea alun perin tarkoitettukaan ensisijaisesti kaartotaisteluihin, joihin se jatkuvasti kuitenkin joutui. Alle 6 000 m:n korkeudessa Hurricane pystyi liikehtimään paremmin kuin Me 109 ja oli vakaa ampuma-alusta.[3] Käytännössä olosuhteet ja lentäjän taktinen taito ratkaisivat tuloksen.
Usein esitetty väite, että Hurricanet olisi ohjattu pommikoneita vastaan Spitfire- koneiden taistellessa hävittäjiä vastaan on perätön.
http://www.youtube.com/watch?v=UDVCcLWlHPc
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mutta onneksi oli lentävä kaljatynnöri! Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin sotakone!
Ei valitettavasti ehtinyt mukaan talvisotaan :(
http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://www.bluejacket.com/usn/images/ac/f/f2a-3_brewster_buffalo_8-42.jpg&imgrefurl=http://bl...
http://heninen.net/view.cgi?F=brewster&P=juutilainen.jpg&L=2
Kyllä on kömpelön näköinen lentolaite! Mutta oli riittävän tehokas tositoimissa.
http://www.youtube.com/watch?v=QiD7l17vji0
RAF teki Hurricaneilla ihmeitä, ottaen huomioon sen olleen jo pahasti vanhentunut konstruktio ja Spitfirein vapauttaneen sen hävittäjätaisteluista siellä missä mahdollista.
Messerchmitt Bf 109E:n lisäpolttoainesäiliö olisi tuottanut briteille suurta murhetta. Nehän melkein hävisivät jo nyt, vaikka Ultra kertoi Luftwaffen päämaalit etukäteen!
>Brittien Hawker Hurricane oli se ratkaiseva tekijä, joka koitui Natsiarmeijan tuhoksi.<
Yksi konemalli ei taatusti ratkaissut yhtään mitään!
Pikkupoikain kuvitelmia tuollaiset höpöjutut.
Saksan häviö oli monen tekijän summa.
Spitfire oli parempi kuin Messerschmitt 109.
http://www.youtube.com/watch?v=TK6uNQoBAGY&feature=related
aikamoinen kone on
http://www.youtube.com/watch?v=A95tD9iZKkc&feature=related
Juutilainen: The I-16 was in the same category as the B-239. The Lavochkin-Gorbunov-Gudkov LaGG-3 was faster but not very agile. The Lavochkin La-5 and Yakolev Yak-9 were clearly better than the Brewster. The Hurricane was a rather easy opponent to deal with, especially at low level. No problems with the Tomahawk, either. The Spitfire, of course, was superior to the Brewster.
Sama tarina noiden kahden koneen osalta.
P-47 teki enemmän ja oli ratkaisevampi lentokone sodan kululle kuin P-51. Siltikin P-51 yleensä saa paikan jos äänestetään toisen maailmansodan parasta konetta yms..
Ulkonäöllä tuon voi selittää... muulla ei.
Koneita paremuusjärjestykseen. Varsinkin kun koneiden ominaisuudet olivat varsin erilaisia. Valmistusmäärätkin suunnileen samanlaiset. Molempia käytettiin laajalti myös maajoukkojen tukemiseen, mutta tässä roolissa Thunderbolt lienee parempi tukevamman rakenteen ja ilmajäähdytteisen moottorinsa ansiosta. Puhtaasti hävittäjän roolissa p-51 oli parempi, koska sillä ei ollut varsinaisia heikkouksia, vaan se suoritui joka osaalueella varsin hyvin, ja lisäksi omasi mahtavan toimintasäteen. P-47 heikkous oli kehno nousukyky. Molemmat olivat erittäin tarkeitä tyyppejä USAAFille joten en lähtisi asettamaan niitä tärkeysjärjestykseen. Vähän sama asia saksan puolella Me 109 ja Fw 190 välillä. Puolensa kullakin. Yleisesti ottaen Me 109 on varmastikin väheksytyin hävittäjä 2.ms ajalta, mikä tuntuu oudolta koska tyypillä saavutettiin ylivoimaisesti eniten ilmavoittoja sodan aikan. Ehkä p-47 hoiti vähemmän hohdokkaita rooleja, josta johtuu P-51 ns "mediaseksikkyys".
Tietenkään Hurricane ei saavuttanut ilmaherruuta taistelusta englannista, mutta oli kyllä tärkeä tekijä siinä etteivät saksalaisetkaan sitä saavuttaneet.
Tuo jutun lainaus wikipediasta on osittain ristiriidassa itsensä kanssa. Jokainen voi sen lukea wikistä joten en ala ruotimaan Hurricanea hävittäjänä sen enempää joskin hieman tarkennetaan. Eikö väite että Hurricane olisi ollut alle 6000 metrissä liikehtimiskykyisempi kuin Bf 109E, mutta ei soveltunut kaartotaisteluun ole hieman outo? Jos hävittäjä on llikehtimiskykyinen niin silloin se soveltuu yleensä myös kaartotaisteeluun. Todellisuudessa Hurricane oli niinkuin mainittiin yleisesti suorituskyvyltään huonompi kuin Bf 109E. Etuna Bf 109E koneeseen verrattuna sillä oli hyvä kaartokyky. Muutoin Bf 109 oli yleensä selkeästi parempi. Werner Mölders lensi myös saaliiksi saatua Hurricanea ja keroi sen olevan miellyttävä lentää mutta suorituskyvyltään paljon heikompi kuin Bf 109E. Hyvänä puolena hän mainitsi kaartokyvyn mutta moitti Hurricanessa olevan "laiskat" siivekkeet, eli sen kallistusnopeus oli heikko. Eli Bf109 lähti kaartoon nopeammin kuin hurricane vaikka ehkä yleisesti ottaen hurricane kaartoi tiukemmin. Tästäkin on monia eri mielipiteitä ja jokaisen kannatta lukea seuraava artikkeli ennenkuin alkaa ruotimaan bf109 hyviä ja huonoja puolia. http://www.virtualpilots.fi/feature/articles/109myths/.
Eli Hurricane kaartoi hyvin ympyrää, mutta useat nopeat suunnanmuutokset saivat sen jäämään alakynteen. Rakenteena se oli vanhanaikainen, mutta helposti korjattivissa. Siinä oli erittäin paksu siipi, joka toi kyllä pienillä nopeuksilla runsaasti nostovoimaa mutta söi melkoisesti huippunopeutta pois. Saman virheen Sidney Camm toteutti myös Typhoonissa, vasta Tempestissä asia muuttui. Myös väite sen roolista torjua pommittajat jo mantereella on ristiriidassa koneen toimistasäteeseen nähden. vuonna 41 kun RAF alkoi lentää Sirkuksiansa oli Hurricane jo toivottaman alakynnessä Bf109F koneeseen verrattuna. Tämän jälkeen se siirrettiin rynnäkkörooliin vähäpätöisimmille sotanäyttämöille.
Vaikka RAF teki urotekoja syksyllä 1940, niin tappioon taistelussa johtivat ennemminkin syyt Luftwaffessa kuin Hurricanen etevyys. Ensinnäkin saksa ei ollut valmistautunut sotaan englantia vastaan joten sillä ei ollut raskaita strategisia pommikoneita. Toiseksi Bf109 oli suuniteltu torjuntahävittäjäksi eikä pitkän matkan saattohävittäjäksi. Taisteluolosuhteissa sillä oli vain reilun 200 kilometrin toimintasäde, joka ei riittänyt kattavaan pommikoneitten suojaamiseen. Kolmanneksi Luftwaffen johto antoi määräyksen, että hävittäjien oli lennettävä lähisaattona pommareille, jolloin ne menttivät nopeuden ja korkeuden tuoman edun ja tämä lisäsi pommikoneiden tappioita entisestään. Neljänneksi juuri kun RAf oli tuhon partaalla, Hitler provosoitui englannin yöpommituksesta Berliiniin ja määräsi kohteeksi Lontoon RAF:n lentokenttien sijasta.
Eli on aika kohtuutonta väittää että Hurricane olisi ollut avain ilmaherruuteen.
Sattumalta luin juuri jenkkikoelentäjä Winstonin kirjan "Lento Suomeen". Siinä on tarkkaan kerrottu kuinka Suomi tilasi ja sai 44 kpl Brewsteriä. Toimitukset alkoivat 1940 alkuvuodesta ja siksi ehtivät toden teolla mukaan vasta jatkosotaan. Kirja kertoo kokoonpanotoiminnasta Ruotsissa Trollhättanin (sittemmin Saab) tehtaalla, koelennoista, suomalaisten hakijoiden koulutuksesta, omasta lennostaan Suomeen jne sota-ajan puuhista.
Omalta ajaltani Lentosotakonekoulussa (1959) muistan hyvin Brewsteriä mainitun kovaksi koneeksi, vaikka Vihureja ja Safireja opettelimmekin suihkukoneiden ohella.
löysit tuon kirjan. Kyllä voisi olla ihan mielenkiintoista luettavaa ja katsausta asiaan tuolta kantilta.
Oliko parempi kuin Mariner Spitfire? Vai olivatko yhtä hyviä?
http://www.youtube.com/watch?v=_a_TETqe1Cg
kuin Bf 109 jollain osa-alueilla kun taas bf 109 oli taas huommpi jossain toisessa asiassa. Molemmat koneet olivat aikansa huipputuotteita, ja taistelun lopputulokseen vaikutti eniten koneen lentäjä. Se kuka osasi käyttää omat vahvuudet ja vastustajan heikkoudet hyödyksi yleensä voitti. Se yleinen "spit oli parempi kuin mersu" ja päinvastoin jankkaaminen on turhaa, koska koneet olivat aika lähellä toisiaan suorituskyvyn suhteen.
Turbonappi, jolla saattoi yrittää muskeli Laggeja karkuun.
Olisivat ollut parempi, kun sillä saattoi lentää samaa vauhtia kuin pommikoneilla. Me joutui kaartelemaan ympäriinsä täydellä kaasulla ja lentoaika jäi lyhyeksi.