Matti Vanhanen ajatteli vain omaa ja puolueensa etua päätettyään luopua keskustan puheenjohtajuudesta. Näin hän antoi puolueelle pienen oljenkorren, jonka avulla se voi kitkutella vallan kahvassa. Hän ajatteli myös omaa hyvinvointiaan. En tarkoita jalkavaivoja, jotka sinänsä ovat ikäviä ja vaativat jossain vaiheessa hoitoa. Hän ei enää jaksa ja ilmeisesti tietää, että ikäviä paljastuksia on vielä tulossa. Esimerkiksi suurin osa Nuorisosäätiön epäselvyyksistä on vielä selvittämättä.
Isänmaalle hän teki kuitenkin suuren karhunpalveluksen. Maa on ollut vailla johtajuutta jo pitkään. Eriarvoisuus on lisääntynyt jatkuvasti ja meille on syntynyt perintöjen ja pääomatulojen avulla eliittiiryhmä, jonka etuja hallitus on johdonmukaisesti parantunut. He nauravat työnteolle ja työurien pidentämiselle. Taantuma ja työttömyys puree vain heikoimmassa asemassa olevia.
Olisi hienointa, jos eduskunta hajotettaisiin ja saataisiin vahva ja toimintakykyinen hallitus. Hallitus, joka pystyisi luomaan uskottavuutta ja vakautta sekä rakentamaan aidosti yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tyhjät juhlapuheet, joita on silloin tällöin kuultu, eivät riitä. Vanhasen II hallitus lopetti isämaata lähes 40 vuotta palvelleen tulopolitiikan. Juuri lama-aikana tällainen laaja koordinointi olisi tarpeen.
Hallituspuolueet ovat viime aikoina keskittyneet nakertamaan presidentin valtaa. Vaikka olen periaatteessa erittäin vankka parlamentarismin kannattaja, tulee joskus mieleen ajatus, että tällaisissa tilanteissa presidentillä pitäisi olla valtaa ja että hän voisi olla toimintakyvyttömän hallituksen vastavoima.
Nyt isänmaa saa kärsiä huhtikuun 2011 eduskuntavaaleihin asti. Talous köhii ja saamme seurata Kepun puheenjohtajapeliä ja hallituksen kaikkea muuta kuin fantastista toimintaa.
Lipposen hallitukset toivat vakautta ja nostivat maan kuilun partaalta. Kaipaankin sinipunahallitusta, jossa mukana ei olisi kuitenkaan juottovasikoita ja märkäkorvia, vaan isänmaan etua (ei omia ja kavereiden etuja) ajavia suomalaisia.
Isänmaalle hän teki kuitenkin suuren karhunpalveluksen. Maa on ollut vailla johtajuutta jo pitkään. Eriarvoisuus on lisääntynyt jatkuvasti ja meille on syntynyt perintöjen ja pääomatulojen avulla eliittiiryhmä, jonka etuja hallitus on johdonmukaisesti parantunut. He nauravat työnteolle ja työurien pidentämiselle. Taantuma ja työttömyys puree vain heikoimmassa asemassa olevia.
Olisi hienointa, jos eduskunta hajotettaisiin ja saataisiin vahva ja toimintakykyinen hallitus. Hallitus, joka pystyisi luomaan uskottavuutta ja vakautta sekä rakentamaan aidosti yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tyhjät juhlapuheet, joita on silloin tällöin kuultu, eivät riitä. Vanhasen II hallitus lopetti isämaata lähes 40 vuotta palvelleen tulopolitiikan. Juuri lama-aikana tällainen laaja koordinointi olisi tarpeen.
Hallituspuolueet ovat viime aikoina keskittyneet nakertamaan presidentin valtaa. Vaikka olen periaatteessa erittäin vankka parlamentarismin kannattaja, tulee joskus mieleen ajatus, että tällaisissa tilanteissa presidentillä pitäisi olla valtaa ja että hän voisi olla toimintakyvyttömän hallituksen vastavoima.
Nyt isänmaa saa kärsiä huhtikuun 2011 eduskuntavaaleihin asti. Talous köhii ja saamme seurata Kepun puheenjohtajapeliä ja hallituksen kaikkea muuta kuin fantastista toimintaa.
Lipposen hallitukset toivat vakautta ja nostivat maan kuilun partaalta. Kaipaankin sinipunahallitusta, jossa mukana ei olisi kuitenkaan juottovasikoita ja märkäkorvia, vaan isänmaan etua (ei omia ja kavereiden etuja) ajavia suomalaisia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
akuankan näköinen ja oloinen nakertaja,puhastelee
kansanvastaisesti kaikenlaisia hiekkahentusia.
POTKUT SILLE ANKALLE.
Aku on sentään mies sasiin verrattuna
kun kaasuputkihanketta ajaa, enkä hänen politiikkaansa. Isänmaan etu on sijoittajien taskussa, kiitos poliitikkojen! Isänmaata myydään kovalla vauhdilla ulkomaalaisille sijoittajille eikä poliitikot korvaansa lotkauda. Samoin myydään mm. valtion yritykset eli meidän työpaikat! Suomennettuna kaikki resurssit, jotka tarvitaan maan talouden ylläpitoon ja nostoon myydään sijoittajille, jopa ulkomaalaisille sellaisia yhtiöitä joita ei ikikuuna päivänä pitäisi päästää ulkomaalaisomistukseen.
Suomi tarvitsee Kekkosen kaltaisen ISÄNMAALLISEN VAHVAN JOHTAJAN!