jumala on hyvin keskeinen ja uskottava---liekö kauppiailla mitään sanomista, siis vastaansanomista?
Köyhillä on omat 'soppajononsa', mitähän tämä kertoo ykseydestä jumalaan, entä kauppiaille?
Tämä tilanne kertoo vuodesta'vuoteen sen, ettei sielulla ole maassa yhtenäistä kohtelua.
Köyhillä on omat 'soppajononsa', mitähän tämä kertoo ykseydestä jumalaan, entä kauppiaille?
Tämä tilanne kertoo vuodesta'vuoteen sen, ettei sielulla ole maassa yhtenäistä kohtelua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"jumala on hyvin keskeinen ja uskottava---liekö kauppiailla mitään sanomista, siis vastaansanomista?"
Jumalan keskeisyys tai puuttuminen ihmisten ajatuksissa ei vaikuta kaupan kulkuun. Ihmisillä on vain olemassa erilaisia perinteitä (kuten joulu juhannus, äitienpäivä jne) jolloin kulutetaan tavallista enemmän, jolloin yksi myy ja toinen ostaa. Kaikki se on vain osa yhteiskuntamme elämää: joku myy palveluja, joku tavaraa ja toiset ostavat niitä tarpeittensa ja varojensa mukaisesti!
"Köyhillä on omat 'soppajononsa', mitähän tämä kertoo ykseydestä jumalaan, entä kauppiaille?"
Se onko ihminen köyhä tai rikas ei ole mitta hänen jumalsuhteestaan. Me vain helposti tuomitsemme toiset ihmiset heidän ulkoisten olosuhteittensa mukaan tietämättä mitään heistä ja varsinkaan heidän 'sisäisestä' elämästään!
Kauppiaille ihmisten vähävaraisuus on harmittava juttu; liiketoiminta kärsii.
"...ettei sielulla ole maassa yhtenäistä kohtelua."
Päinvastoin! Sielu, jokainen sielu/jumaluuden yksilöllinen ilmentymä, on täysin vapaa valitsemaan olemisensa puitteet ja kokemukset jokaisessa elämässään, missä tahansa olemisen lukemattomista tasoista ja milloin tahansa. Ei ole olemassa sielun 'ulkopuolista' voimaa, joka päättäisi sen 'kohtalosta'.
Tässä elämässä ja tässä hetkessä sielun kokema elämä, ihmiskehossakin, on juuri sellaista kuin se on itselleen 'ohjelmoinut', mutta jonka se voi muuttaa minä hetkenä tahansa toisenlaiseksi niin halutessaan. Se, miten se tapahtuu, ei ole salaisuus! Emme ole syystä tai toisesta vain oppineet/osanneet/tahtoneet käyttää sitä hyväksemme.
tämä joka kahlitaan hirttonuoraan 'syyttömänä,' on vain onnellinen kohtalostaan?
Näin on, jos uskomme karmaan, eli menneet teot olisi sovitettava. Ns. kuoleman välitila on ns. karmaan paneutuva ja sielun etenemisen kannalta positiivinen tila.
Tuossa edellä keskustelu käsitteli SIELUA, joten jokseenkin irooninen lauseesi "tämä joka kahlitaan hirttonuoraan 'syyttömänä,' on vain onnellinen kohtalostaan?" pätee vaan täällä fyysisellä tasolla, sillä sielu on kaiken tuomitsemisen ja kärsimisen tavoittamattomissa. Ihmismieli on se joka KÄRSII. Eikä varmasti kukaan *syyttömänä hirttonuoraan* kahlittu ihminen voi olla sellaisesta onnellinen vaikka olisi kuinka 'valaistunut' marttyyri tahansa!
Karma EI OLE JUMALALLINEN LAKI JOKA VAATISI MENNEITTEN TEKOJEN SOVITTAMISTA, vaan sen on ihmiskunta itse aikojen saatossa luonut kokemustensa perusteella (olemmehan täysin vapaan valinnan planeetalla!) ja sen vuoksi olemme - uskoimmepa karmaan tai ei - joutuneet sen tavallaan sidoksiin siihen!
"Ns. kuoleman välitila on ns. karmaan paneutuva ja sielun etenemisen kannalta positiivinen tila."
Jokainen *tila* on sielun "itsetuntemuksen" etenemisen kannalta positiivinen tila!
Karma ei ole missään alkusuunnitelmissa, näin annoit ymmärtää? Kuitenkin pitää olla joku järkevä kehityksen takaava polku? Mikä ja kuka on Jumala, jolla ei ole suunnitelmaa, ei vaateita, ei päämäärää ohjeistettuna sieluille??
Ymmärrän Jumalan olevan todellinen Rakkaus, jota me tuskin tajuamme, tämän vuoksi on melko mahdotonta uskoa karman lain olevan jumaluuden ulkopuolella.
Väkisinkin vastaukseni on liian lyhyt, mutta koetetaan se tehdä silti ymmärrettäväksi. Sorry vaan, että on pakko käyttää tuollaisia vertauskuvallisia ilmaisuja, mutta ne kuvaavat asiaa parhaiten.
Kaikki ne yksilöityneet (ovat silti yhtä ja samaa Jumalan "olemusta=Henkeä") sielut (eli siis ME) tämän planeetan alkuperäiset 'asukkaat', jotka päätyivät tähän *täysin-vapaa-tahto-kokeiluun*, UNOHTIVAT vähitellen 'vajotessaan' yhä syvemmälle kaksinaisuuden matarian ja sen kokemisen pyörteisiin sen alkuperäisen jumalallisen suunnitelman, joka vallitsee kaikkialla eli yksinkertaisesti *tehdä tuntematonta tunnetuksi* ("Jumala tutkii itseään" ).
Me siis olemme unohtaneet lähes kokonaan tiedon omasta jumalaisesta alkuperästämme ja aloimme tuntea yhä enemmän ja enemmän erillisyyttä Alkulähteestä. Kuitenkin meillä ja kaikella elävällä on aina olemassa 'johtolanka' sisällä sielussa (sielu=todellinen "olemuksemme"), joka pitää meitä elämästä elämään 'kiinni ohjelmassamme'. Se pitää kiinnostuksemme yllä Jumalan ja jumaluuden tutkimiseen (jopa ateisteilla) ja niiden perusteella syntyneisiin eri uskontoihin ja uskomuksiin, sillä kaikki mitä ikinä *maailmojen alusta saakka* olemme kokeneet, on kirjattuna DNA:hamme.
Kuten jo edellisessä vastauksessa kirjoitin Karman lain saaneen alkunsa ihmiskunnan MIELESSÄ (=globaalitietoisuudessa) kokemustensa perusteella. Eli kun totesimme vähitellen saavamme kokea aina loppujen lopuksi omassa nahassamme kaiken, niin 'hyvän kuin pahan', niin päättelimme sen olevan Jumalan laki ja siitä on saanut alkunsa tuo karmanlaki. Se ei siis ole ollut alkuperäisen suunnitelman mukainen, vaan olemme sen itse luoneet ja näin ollen meillä on valta myös heittää se roskikseen.
Vaan mikä oli tuo ALKUPERÄINEN suunnitelmamme? Se on yksinkertaisesti TUNTEA ITSEMME eli tuoda esille ja tehdä tunnetuksi *tuntematonta* ITSEMME äärettömistä, loputtomista mahdollisuuksista . Ja tällä pienellä planeetallamme tuon tehtävän haaste oli ja on edelleen ollut tavallista vaikeampi, koska 'leikkimme' haasteena oli ensin jumaluutemme unohtaminen ja sitten uudelleen sen muistaminen ja samalla 'luoden' jotain todella UUTTA maailmankaikkeuteen! Nyt olemme tulossa tuohon päämääräämme ihan näinä aikoina!!!
Vapaan Tahdon laki sallii meille kaiken, mutta se vaatii myös, että kaikki mitä luomme, sen tulemme kokemaan ennemmin tai myöhemmin! Se ei ole siis sama kuin karma yksinkertaisesti ymmärrettynä eli pahasta saa rangaistuksen ja hyvästä hyvityksen, vaan me itse olemme avainasemassa niin 'rangaistuksen' kuin 'hyvityksenkin' suhteen! Kukaan muu, ei edes kuvittelemamme erillinen jumalolento tule meitä tuomitsemaan, vaan me ITSE olemme aina se *oma tuomitsijamme*. Ja niin pitkään kuin 'tuomitsemme itsemme rangaistukseen', niin monta kertaa tulemme sitä kokemaan!
Jeshua-messias aikoinaan yritti opettaa tätä samaa eli antamaan anteeksi kaiken niin itsellemme kuin toisillekin, niin silloin (karma)velkamme hyvittyy pois *Jumalan silmissäkin*. Emme tosin aivan täysin ymmärtäneet häntä silloin ja niinpä teimme siitä kristinuskon pelastusoppeineen ja synnin sovituksineen sen ajan käsitysten mukaisesti!
Mielestäni karma on ja sen tuomien 'ongelmien' sovittaminen tuo autuuden?
Missä ajassa, se ei liene niinkään tärkeää, vain loppuasetelma joka on jumaluuden tietoisuus.
vaadi ns. 'karmaa'?
Kokemuksien kautta 'muistamaan', kuka ja mikä, mistä ja minkätähden?
Karman laki on tämän oivalluksen 'apuväline', on ollut ja on aina oleva.