Joka helvetin päivä samanlaista yksin koneella nyttemin tämän palstan löytäny gooogletin vaan et yksinäisyys.Jonkun verran lukeneena kaikki tuntuvat olevan fiksuja ja sellaista itsensä hyväksyneenä ja monella vielä löytyy sitä huumoriakin olevan kuitenkin minkä näen positiivisena asiana mutta missä vaiheessa ei enää jaksa yksin.Ei täällä kukaan yksin pärjää.Itselläni paniikki häiriö tekee että ei oikein uskalla lähtä ihmisten ilmoille eikä oikeen huvitakkaan ja sosiaalisten tilanteiden pelko on myöskin kova ja siitä se etenee sitten paniikki kohtauksiin.Mutta missä se raja jaksamiseen kulkee mitä enemmän on yksin sitä enemmän kuolee sisältäpäin enemmän ja enemmän.Tykkkäisin olla ihmisten kanssa ja muutenki viettää aikaa ja jutella sun muuta mutta...ku ei vaan ole ketään.Tuskin kukaan huomaisi vaikka katoaisi kokonaan ja just nämä helvetin joulut ja muut juhlat on kaikista hankalampia kun tietää että muilla on ihmisiä ja ystäviä lähellä.En ole kenellekkään katkera vaan aidosti Onnellinen niiden puolesta joilla on ystäviä.Tuntuu vain että kohta ei enää jaksa.Messengeristä olen kuullut mutta ketä sinne sitte saa ystäväksi niin se onkin toinen juttu.Chatteja kai se on alettava koluaan jos sieltä vaikka joku löytyis ihan vaan juttu kaveriksi.
Näihin tunnelmiin
Näihin tunnelmiin
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen äiti ja viettänyt taas joulun yksin.
Kaksi lasta 31v. ja 34v. myös kaksi lapsenlasta.
Aikoinaan lapset siirtyivät kavereiden perheisiin iloineen suruineen varsinkin juhlapyhinä.
En käytä alkoholia enkä tupakoi.
Tulot ovat olleet aina pienet ja nyt eläke pieni, käteen jää 780€/kk.
En ole koskaan hakanut tai kurittanut lapsiani.
Kun lapset tuliva kymmenen ja siitä yli, he alkoivat hinnoittaa seuransa, ostamalla milloin mitäkin hinnasta viis oltiin kotona muutama tunti jopa koko ilta.
ÖÖÖ...mitenkään sua halveeraamatta, mut ööö HUORA!?
Äläs nyt ole tuollainen. Saisit hävetä.
Sopiiko kysyä mistä päin olet..?