Taas uutta purtavaa torjuntavoiton puolustajille.
Henrik Meinander . Helsingin yliopiston historian professori.
Uusi kirja ; Suomi 1944 sota,yhteiskunta ja tunnemaisema. 2009
Henrik Meinander . Helsingin yliopiston historian professori.
Uusi kirja ; Suomi 1944 sota,yhteiskunta ja tunnemaisema. 2009
Vastaukset 11
Vanhimmat
>>Taas uutta purtavaa torjuntavoiton puolustajille. ei asenne vammaa
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Historia on muutakin kuin faktaa/HS20091001SI1KU01rgk
" Kirjassa on mainio katsaus siihen, miten humanistinen hengenviljely ja viihdetuotanto vaikuttivat sota-ajan yhteiskuntailmastoon. Samalla sinkoilee painavia puheenvuoroja sotahistorian tutkijoiden klassisiin kiistakysymyksiin.
Hakeutuminen yhteistyöhön Saksan kanssa oli johdonmukainen seuraus siitä, mitä kesällä 1940 tiedettiin ja arveltiin. Toisinkin olisi ehkä voitu tehdä, mutta ei ole takuita siitä, olisiko se johtanut toteutunutta parempaan lopputulokseen. Olisi voinut johtaa huonompaankin.
Kesän 1944 torjuntavoitto ei heti tuntunut käännekohdalta. Miehet rintamalla, ministerit Helsingissä ja kenraalit Mikkelissä eivät heinäkuun ensimmäisellä viikolla voineet tietää, että pahin oli ohi. "
Kummasti vaan jälleen kerran JR 61:n tekemisiä ja Tienhaaran tapahtumia vatkataan tuossakin kirjassa, vaikka ollaan muka niin yleisellä tasolla ja tunnemaisemissa!. Tämäkin kirja on siis osa suomenruotsalaisen sotilasmaineen palautusta Suomessa. Tämä on tietenkin suunnattu tapahtumia ennestään tuntemattomalle nuoremmalle sukupolvelle, jotka pian luulee, että suomenruotsalaiset pelastivat Suomen 1944.
http://www.hs.fi/tulosta/HS20091001SI1KU01rgk
"Jalkaväkirykmentti 61:llä oli avainosa Talin-Ihantalan suurtaistelun ratkaisevalla hetkellä, kun suomalaisten puolustus alkoi menestyä. Se porukka puhui ruotsia."
kuuluu.
JR61
Tämä suomeruotsalaisten muita huonompi pärjääminen sodassa, on imeisesti aiheuttanut jonkinlaisen trauman, jota ilmeisesti vieläkin pitää hoitaa, koska perinteinen rälsimme eli aatelistomme on vahvasti suomenruotsalainen.
On syntynyt jonkinlainen identtiteettiongelma, aatelisto jonka pitäisi olla ammattisotilaiden ja velvollisuuksien täyttämisen esimerkkiryhmä, on joutunut suomenruotsalaisen taustansa takia enempi rintamakarkureiden ja muiden pelkureiden synonyymeiksi, vaikka monet niistä on täyttäneet velvollisuutensa kuten kuuluukin.
Itse en yhdistäisi näitä kielikiistoja ja muita ongelmia, mitä näissä suomenruotsalaisissa joukko-osastoissa ilmeni, toisiinsa mitenkään.
Marttisen rykmentti hoiti vain tehtävänsä. Mene sinä saatana jo hoitoon!
Sinun neuvoillasi olisi hoitopaikat jo Suomesta loppuneet. Sinulla kun tuppaa olemaan aina samat neuvot...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8681371#comment-41701345
#=)&%##¤??
Kurt West: Hurrit Itärintamalla kertoo millaista se oikeasti oli olla siellä Tienhaarassa 1944.
Kaikkea suunniteltiin ja kokeiltiin jotta olisi päästy pois etulinjasta ja rintamalta. Lankun läpi ampumisesta alkaen raajan haavoittamiseen omalla käsikranaatilla kulman takaa!
Eipä todellakaan ollut surujen taistelumoraali kummoisissa kantimissa. Tämä kaikki suomenruotsalaisen veteraanin itsensä kertomana!
Voihan sitä noinkin kutsua: >>toverien kaatuminen herätti hänessä voimakkaan henkiinjäämisvaiston>Åke Lindman on toteuttanut mieliin painuvan elokuvan suomen ruotsalaisten osuudesta jatkosodassa. Filmissä esiintyvä joukko-osasto JR 61 taisteli menestyksekkäästi mm. Tiehaaran maastossa, jonne venäläisten hyökkäys pysähtyi kesällä -44. Kurt West kuului tähän rykmenttiin. Hän joutui 18-vuotiaana sotaan. Päiväkirjojensa pohjalta hän on työstänyt tämän kiinnostavan dokumentin. Aluksi sota tuntui seikkailulta, mutta toverien kaatuminen herätti hänessä voimakkaan henkiinjäämisvaiston.
Kirjan antaa eloisan ja todentuntuisen kuvan sotilaan arkipäivästä asemasodan aikana kaikkine vartiopalvelun rasituksineen, iloineen ja suruineen, pienine ja suurine tapahtumineen.
Tienhaaran ratkaisutaistelut on kuvattu elävästi. >Kurt West kuului legendaariseen JR 61.Hän joutui 18-vuotiaana jatkosotaan ja kirjoitti siellä päiväkirjaa, jonka pohjalta hän on työstänyt v 2002.ilmestynyt kirjan "Vi slogs och blödde". Sitä on painettu 4 painosta. Nuoruutensa vuoksi hän koki alkuun sodan seikkailuna, mutta kun tovereita hänen ympäriltään alkoi kaatuilla henkiinjäämisvaisto ja voiton tahto heräsivät hänessä voimakkaina. Kirja kuvaa sotilaiden mielialoja elävästi ja mielenkiintoisesti, avaa eteemme monenlaisia sotanäyttämöitä, kertoo kuinka "hurreja" pilkattiin kielensä takia. West oli mukana sekä Syvärillä että lopputaistelussa Tienhaarassa."Ainutlaatuinen dokumentti" sanoo Ruotsin Kirjastopalvelu.Åke Lindmanin elokuva "Etulinjan edessä" perustuu JR 61:n sotilaiden kokemuksiin.Ilmestyy maaliskuussa.
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=478
Sotapoliisin toimintakertomuus toukokuulta 1944
"Ruotsiin suuntautuva karkuruus sekä virosta tänne saapuvat pakolaiset ovat antaneet meripoliisille jatkuvasti ylimääräistä työtä. Karkaaminen Ruotsiin tapahtuu pääasiallisesti Merenkurkun seuduilta ja suuremman osan sinne menneistä muodostavat pohjanlahden rannikkopitäjien väestö. Niinpä Siipyystä on kuluneen toukokuun aikana paennut Ruotsiin 22 henkilöä (joista sotilaita 5), Munsalasta 25 (sotilaita 21), Närpiöstä 8 (sotilaita 5), Pietarsaaresta 22 (sotilaita 20), Kristiinasta 7 ja Oravaisesta 7, eli yhteensä 91, joista sotilashenkilöitä 50 Virolaisia pakolaisia on toukokuun aikana pidätetty kaikkiaan 267 henkilöä, joista on tehty määräysten mukaiset ilmoitukset ja luovutettu Turun väestönsiirtoleirille."
"Erillisen Sotapoliisiosastonkin havaintojen mukaan Ruotsiin suuntautuvan sotilashenkilöiden karkaaminen toukokuun aikana osoittanut lisääntymisen merkkejä. Maitse tapahtuneita rajanylityksiä on todettu vain 2, mutta meritse Ruotsiin sen sijaan on, kuten jo aikaisemmin mainittiin, kuukauden kuluessa poistunut 50 sotilaskarkuria ja 41 siviilihenkilöä. Kuljettajina ovat toimineet paikalliset kalastajat ja kuljetusmaksupalkkioksi on ilmoitettu vaaditun jopa mk. 50.000:- henkilöltä. Er.SPol.Os. on asettanut ylikulkua estämään sekä auto- että polkupyöräpartioita paikallisen poliisin ja valtiollisen poliisin käytettäväksi."
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=472
Sotapoliisin toimintakertomus kesäkuulta 1944
"Aikaisemmin melko vilkas pakolaisliikenne Virosta on kertomuskaudella ollut kokonaan pysähdyksissä. Ruotsiin suuntautuva karkuruus antoi sen sijaan meripoliisille jatkuvasti ylimääräistä työtä. Ylimenot tapahtuivat nytkin pääasiallisesti Merenkurkun seuduilta ja menijät olivat suurimmalta osaltaan rannikkopitäjien väestöä. Ahvenanmaalta on todettu paenneen sota-aikana kaikkiaan 112 henkilöä (joista 5 sotilaita). Pohjoisemmalta rannikkoalueelta on todettu lähteneen n. 100. kaikkiaan 56 siviilihenkilöä ja 19 sotilasta on saatu pakomatkalla pidätetyksi. Ruotsiin luvattomasti yrittäneitä virolaisia on pidätetty 20."
"Erillisen sotapoliisiosastonkin havaintojen mukaan näyttää sotilaiden karkuriliike Ruotsiin lisääntymisen oireita erittäinkin Merenkurkun (20-30 tapausta) ja Tornionjokilaakson kohdilta (30-35 tapausta). On todennäköistä, että luvaton rajanylitys yhä lisääntyy öitten alkaessa pimetä."
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=502
Sotapoliisin toimintakertomus heinäkuulta 1944
"Karkuruus ruotsiin on edelleenkin jatkunut runsaana." "Karkuruus ruotsiin on edelleenkin jatkunut runsaana. Esimerkkinä mainittakoon, että n. 90 % kaikista niistä, jotka saivat lomaa Kolarin ja Enontekiön kuntiin, karkasivat Ruotsiin. Myöskin muihin Tornionjokilaakson kuntiin lomaa saaneista teki huomattava osa samoin ja palvelukseenastumismääräyksen saaneista tämän seudun miehistä suuri joukko seurasi esimerkkiä. M.m. Enonteköstä karkasi 30.7.1944 Ruotsiin kolme veljestä, jotka olivat saaneet lomaa neljännen veljensä sankarihautajaisiin. Karkulaiset eivät tiettävästi läheskään kaikki ilmoittaudu Ruotsin viranomaisille, koska pelkäävät joutuvansa keskitysleireihin, vaan oleskelevat sukulaistensa ja tuttaviensa luona rajaseudun syrjäkylissä. On oletettavissa, että he talven tullen siirtyvät Suomen puolelle metsäkaartilaisiksi. – Vastatoimenpiteeksi ehdottaa Er.SPol.Os., että kaikki lomat Lapin läänin läntiselle matkustuskieltoalueelle kiellettäisiin sekä että vastaisuudessa Tornionjokilaaksosta palvelukseen kutsutuille reserviläisille ei lähetettäisi palvelukseenastumismääräystä poliisiviranomaisten toimesta, vaan ne annettaisiin osaston Torniossa sijaitsevalle asemakomennuskunnalle, joka noutaisi miehet palvelukseen."
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?cat=45
Sotapoliisin toimintakatsaus elokuulta 1944
"Karkuruutta Ruotsiin jatkui edelleenkin, joskin vähentyneenä. Valvonnan tehostamisella sekä yhteistoiminnalla muiden viranomaisten kanssa saatiin joukko karkureita sekä neljä ammattimaisesti näitä Ruotsiin kuljettanutta henkilöä pidätetyksi.
Pakolaisliikenne Ahvenanmaalta Ruotsiin loppui melkein kokonaan. Ainoastaan yhden nuorukaisen todettiin lähteneen luvatta maasta. Sen sijaan arviolta 750–800 henkilöä, joista huomattava osa sotilaita, pitkin Pohjanlahden rannikkoa on siirtynyt luvattomasti Ruotsin puolelle. Eniten näitä tapauksia Korsnäs´in, Närpiön, Koivulahden ja Munsalan pitäjissä. Kun vahvistetusta vartioinnista huolimatta rajanylitys kasvoi, ryhdyttiin epäilyttävissä tapauksissa takavarikoimaan moottoriveneitä tai poistamaan niistä koneosia.
Valtioneuvoston heinäkuun 27 päivänä 1944 antama päätös liikenteestä merialueella ei ilmeisesti ole tuottanut odotettua tulosta. Ensinnäkin tuntuu lupia myönnetyn liian paljon ja toiseksi paikallisella poliisilla ei ole ollut tarpeeksi voimia kulkuneuvoja käytettävänä valvoakseen tehokkaasti määräysten noudattamista."
Kummallista ettei aiheesta ole tehty kunnon tutkimusta Suomeksi. Kaikkea tutkitaan, mutta suomenruotsalaisten loikkaukset länteen sodan aikana jätetään muutamien mainintojen varaan, kuten Kulomaankin kirjassa on tehty.
Ainoa asiasta tehty jonkinmoinen selvitys on ruotsin kielinen.
Andersen, Matts: Flykten västerut. Sahlgren Förlag, 1987. ISBN 9519601201.