Onko Tuomasmessu ottanut mallia katolisesta messusta? Itse luterilaisena ja ennen tuomasmessussa käyneenä, nyt katolisessa messussa usein vierailleena huomaan että näissä on paljon yhteistä- siis Tuomasmessu muistuttaa katolista messua enemmän kuin tavallisen luterilaisen kirkon jumalanpalvelus.
Tuomasmessu/katolinen messu
kysyvä?
511815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
En osaa vastata, onko Tuomas-messun tapauksessa kyse katolisen kirkon traditioiden plagioimisesta mutta monessa muussa asiassa luterilaiset ovat ottaneet mallia meiltä.
Esimerkkejä plagioimisesta ovat esimerkiksi:
- ristinmerkin tekeminen
- toisinaan käytetty uskontunnustus, joka on suora kopio omastamme paria pikkuseikkaa lukuunottamatta
Plagioimisessa ei ole mitään pahaa mutta en voi välttyä tunteelta, että luterilaiset ovat palaamassa juurilleen tai ainakin poimivat rusinat pullasta kuten sanotaan. Katolisen kirkon näyttävät menot ja muu juhlavuus näköjään kelpaavat latistuneelle luterilaiselle kirkolle. Vielä kun luterilaiset oppisivat kunnioittamaan myös kirkkomme opetuksen sisältöä.
Kyllähän luterilaisilla on mahdollisuus jonkinlaiseen ripittäytymiseenkin. Kysymys ei tietenkään ole vastaavasta kuin katolisessa kirkossa mutta kertonee sekin luterilaisten kaipuusta katolisuuteen.
"Katolisen kirkon näyttävät menot ja muu juhlavuus näköjään kelpaavat latistuneelle luterilaiselle kirkolle."
Miksi ne eivät kelpaa kaikille katolilaisille?
Tuo nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen käyttäminen ei ole plagiointia katolilaisilta, vaan sekä apostolinen että n-k uskontunnustus ovat ihan vanhastaan myös luterilaisessa kirkossa käytössä. Ainakin minä muistan 1960-luvulla silloisessa kotiseurakunnassani Varsinais-Suomessa käytetyn juhlavammissa jumalanpalveluksissa tätä nikealais-konstantinopolilaista ihan jatkuvasti, ilman että jumalanpalvelus olisi miltään osin poikennut siitä tavanomaisesta.
Itse asiassa reformaation alun luterilainen kirkko noudatti katolisen messun kaavaa, mutta tekstejä muutettiin sekä painopiste muutettiin vähitellen alttarilta saarnastuoliin. Tuomasmessu voi olla jatkumo jonkinlaisesta varhaisesta luterilaisesta jumalanpalveluksesta. Tuomasmessun rakenne ja tyyli poikkeaa
kuitenkin perinteisestä katolisesta messusta. Tuomasmessussa maallikkojen osuus tehtävistä on merkittävä ja pappi toimii jonkinlaisena seremonian johtajana. Katolisessa messussa taas pappi viettää messua Kristuksen persoonassa, eli in persona Christi. Näinollen pappi on mies, koska Kristus ei voi näyttää naiselta. Julistaessaan evankeliumia katolinen pappi ilmentää Kristusta julistaessaan. Eukaristia taas on ikäänkuin viimeisen ehtoollisen heijastuma, toisinto. Tämä on vahva käsitys uskossamme ja selkeä ero protestanttisiin kirkkokuntiin nähden. Tuomasmessu on varmasti ihan vaikuttava kokonaisuudessaan ja pidän itse siitä periaatteesta, että musiikkiin satsataan. Tuomasmessun musiikki on vähän makuasia. Itse pidän enemmin siitä, että tekstit ovat raamatusta tai kirkon traditiosta suoraan. En ole mikään tuomasmessun asiantuntija, joten mielipiteeni on vain omani.
Kyllähän näin on. Tuomasmessut syntyivät 1980-luvulla, jolloin luterilaiset päiväjumalanpalvelukset vietettiin vielä vanhan kaavan mukaan. Tuomasmessua luotaessa otettiin mukaan lukuisia elementtejä katolisesta messusta, esim. yhteen ääneen lausuttu uskontunnustus (joka itse asiassa on kopio katolisen messun uskontunnustuksesta, tosin ilman viittausta pyhimyksiin), kolme lukukappaletta tuolloisen kahden sijasta, uskontunnustuksen sijoittaminen vasta saarnan jälkeen ja tuolloista luterilaista messua laajempi eukaristinen rukous.
Toisaalta Tuomasmessuun liittyy myös elementtejä, jotka eivät ole peräisin katolisuudesta, vaan lähinnä vapaista suunnista. Tällaisia ovat ennen muuta maallikkoaktiivien keskeinen rooli, esim. rukousavustajina, alttarien rakentajina ja synnintunnustajina. Tuomasmessun ideana oli rikastuttaa luterilaista jumalanpalveluselämää eri kirkoista noudetuista elementeistä. Sitä paitsi useat katolisesta messusta omaksututkin elementit palvelivat ennen muuta maallikkoaktiivisuuden lisäämistä. Esimerkiksi yhteen ääneen lausuttu synnintunnustus, keskinäinen rauhantervehdys ja tietyt osiot eukaristisessa liturgiassa pyrkivät nimen omaan tekemään messuvieraista jumalanpalveluksen aktiivisia toimijoita kuuntelijoiden ja katselijoiden sijaan.
Toisaalta on sanottava sekin, että nykyinen katolinen messu (siis ei tridentiinen) on omaksunut useita piirteitä luterilaisesta messusta. Tällaisia ovat esim. kansankielisyys ja seurakuntalaisten yhteinen laulu. Tässäkin siis kirkkokunnat ovat antaneet toisilleen ja saaneet toisiltaan.
Miksi luterilaisille kelpaakin yhtäkkiä niin moni katolilainen asia?
Tuliko tehtyä virhe 500 vuotta sitten?
"Tuliko tehtyä virhe 500 vuotta sitten?"
Ei reformaatio ollut rahvaan, vaan kuninkaan tahto. Kruunu tahtoi ryöstää itselleen kirkkojen ja luostarien omaisuuden ja tehdä lopun kirkon riippumattomasta asemasta, koska kuningasvalta koki sen uhaksi itselleen.
Katolilaisuuden hidas poisjuuriminen kansan keskuudesta kesti Suomessakin 1600-luvun alkuun saakka.
olisi kestänyt pidempäänkin? Milloin esim. keskiaikaisten kivikirkkojen seinämaalauksia ruvettiin peittämään?
on ruma sana näissä yhteyksissä. Olihan se pakkoa, ei siinä mitään. Kysytään kuitenkin myös mikä oli tilanne katolisissa maissa samaan aikaan? Oliko se vapaaehtoista katolilaisuutta? Oliko katolisissa maissa uskonnonvapautta esim. siten, että katolisesta saattoi tulla protestantti? Milloin valdolaiset saivat uskonnovapauden ja täydet kansalaisoikeudet Italiassa?
http://www.tuomasmessu.fi/?sid=42 Tuossa selitetään Tuomasmessun taustaa. Englanninkielisessä versiossa sanotaan myös että taustalla on ekumeeninen ajattelu.
Englannissa asuvana ja täällä sekä katolisessa että luterilaisessa messussa käyneenä, olen huomannut että myös luterilaisessa kirkossa on tuo rauhantervehdys, ja katolisen kirkon saarna ei ole niin vakava kuin mitä oletin, vaan siinä on myös hauskoja juttuja.
Kustaa Vaasa teki, mitä teki. Ei katolilaisuutta ole kuitenkaan kitketty kokonaan pois Suomesta vieläkään. Luterilaisen kirkon väki vähenee ja katolilaisten määrä kasvaa.
Viidestä suomalaisesta neljä on luterilaisia.Ei haittaa vaikka kirkon jäsenistössä käy pieni kato. Katolilaisten määrä kasvaa vain koska rajat ovat auki kolmannen maailman maahanmuuttajille ja silti teitä on vasta alle 10 000. Suomalaisia ( usein toisen tai kolmannen polven mamuja) katolisia on ehkä saman verran kuin mormoneja eli 4 500. Turha on pullistella.
yhteen ääneen lausuttu uskontunnustus (joka itse asiassa on kopio katolisen messun uskontunnustuksesta"
Jo on sulla tiedot. Evankeliset eivät ole kopioineet roomalaiskatolisilta mitään, mutta yhteistä perinnettä löytyy jakamattomattoman alkulkirkon päiviltä. Me olemme vain puhdistaneet sen vääristymistä. Emme esim. palvo pyhien luita tai rukoile kuvapatsaita.
"Ei haittaa vaikka kirkon jäsenistössä käy pieni kato."
Ei niin. Pelkästään eilen yhden nettisivuston kautta luopui luterilaisuudestaan yli 600 kansalaista.
"Evankeliset eivät ole kopioineet roomalaiskatolisilta mitään, ..."
Eivätpä tietenkään, vaikka itsekin hän tietää asian oikean laidan. Pelkästään tässä ketjussa on tuotu esille muutamia merkittäviä kopiointeja. Asiat on niin helppo kääntää päälaelleen ja siten kuvitella olevansa oikeassa. Voi-voi Lutherilais-parkaa.
Koska sinä, Lutherilainen, olet noin valtavan kiinnostunut katolisesta kirkosta, ehdotan, että eroat ev-lut.kirkosta ja alat opiskella katolilaiseksi. Kun aikanaan saat sitten vahvistuksen sakramentin, voit ihan oikeana katolilaisena osallistua kirjoitteluun tällä palstalla.
Ihmeen ahkerasti katolisiin keskusteluihin osallistuva nimimerkki Lutherilainen hämmentää tarkoituksella tätäkin keskustelua. Hän antaa asiantuntevan kuvan itsestään, vaikka todellisuudessa hänen tietämyksensä on hataraa ellei peräti surkeaa.
Erityisesti hänen puhdistusväitteensä ovat naurettavia. Hän ei taida muistaa sitä, että katolinen kirkko painosti Lutheria luopumaan katolisesta uskostaan. Nimimerkki Lutherilainen toistaa ruotsalaista historian tulkintaa, joka antaa tilanteesta täysin päinvastaisen ja väärän kuvan. Tähän historian vääristelyyn pohjautuu nimimerkinkin tuntemat antipatiat kirkkoamme kohtaan. Antipatian selkein ilmentymä ovat hänen mainintansa luiden palvonnasta ja kuvapatsaiden rukoilemisesta.
Mitä tulee hänen väitteisiinsä luterilaisuudesta isona tekijänä kristillisten yhteisöjen joukossa, voidaan asiasta olla montaa mieltä. Ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa evankelis-luterilaisuudella on merkittävä asema, mitä ei maiden yhteisen historian takia varmaankaan tarvitse ihmetellä. Pohjois-Saksaa lukuunottamatta voidaankin muiden valtioiden kohdalla puhua marginaalikirkosta, valitettavasti.
Plagiointia kommentoin myös ja tuon esille oman kauhuskenaarioni. Monta asiaa luterilaiset ovat meiltä kopioineet mutta järkyttävintä olisi se, jos Ave Mariakin otettaisiin mukaan luterilaisuuteen. Onneksi edes tämä asia säilynee katolilaisena ilmiönä johtuen luterilaisten opista, että seurakuntalainen on suoraan yhteydessä jumalaan. Mutta voimmeko olla enää mistään varmoja?
Pullikoijia on ollut olemassa maailman sivu. Lutherkin oli vain yksi sellainen.
Ei sota yhtä miestä kaipaa -sanonta sopii minusta hyvin Lutheriin.
Kustaa-kuninkaalla oli pelisilmää, se on pakko myöntää. Lutherin opetuksia hyödyntämällä hän sai kruunun tyhjyyttä ammottavan rahakirstun taas pullolleen ja samalla kaiken vallan itselleen valtakunnassaan. Ei siinä uskonopeilla ollut osaa eikä arpaa. Jos Ruotsin valtio ei olisi ollut rutiköyhä sotimisensa takia, olisi se, ja Suomi siinä sivussa, vieläkin katolinen maa.
Katoliselle kirkolle Lutherin menettäminen ei ollut isokaan juttu. Suomalaisten kannalta sen sijaan oli hyvä juttu, että messuissa alettiin käyttää kansan omaa äidinkieltä. Sitä ei kai kukaan kiistä, oli uskonasioista mitä mieltä tahansa. Tuo historiankirjoitus on kuitenkin mielenkiintoinen juttu. Yhdestä näkökulmasta tarkasteltuna Luther oli ajatuksineen merkittävä henkilö ja toisesta näkökulmasta tarkasteltuna hän oli vaan yksi toisinajattelija, ei sen kummempaa. Vähän niin kuin nämä Suomen katkirkkolaiset ovat.
Lutherhan halusi vain, että katolinen kirkko muuttuu sellaiseksi kuin hän haluaa. Voi, voi! Eikö se muuttunutkaan. Silloin pitää nostaa kytkintä ja poistua. Mutta että hän ryhtyi vielä kiukuttelemaan ja naulaamaan teesejään kirkon oviin. Tsot-tsot.
Miksi Suomessa elämä on niin ankeaa ja harmaata? Kysykää sitä Lutherilta.
Miksi Suomessa suhtaudutaan virkamiehiin niin kuin suhtaudutaan? Miksi täällä ei nousta barrikadeille kuten Ranskassa tai Italiassa? Kysykää Lutherilta. Sama ilmiö näkyy suomalaisten suhtautumisessa Euroopan Unionin määräyksiin ja direktiiveihin. Ai, niin mutta mehän olemmekin niitä mallioppilaita, joita Luther halusikin.
Miksi ekumeenisuus on niin vaikea saavuttaa luterilaisten ja meidän välillemme? Kysykää sitäkin Lutherilta. No, taisihan hän pysyä muodollisesti katolilaisena, vaikka olikin suivaantunut, närkästynyt, loukkaantunut ja erityisesti kettuuntunut kirkkoamme ja paavia kohtaan. Mutta sellaista sattuu ja rapatessa roiskuu ja sitä saa, mitä tilaa. Ihan vaan opiksi ja ojennukseksi.
Lutherko uskonpuhdistaja?
Millä perusteella hän on saanut tuollaisen arvon?
Luther oli vaan idealisti/häirikkö/visionääri/toisinajattelija, joka 500 vuotta sitten yritti muuttaa sen ajan maailmaa. Toisten mielestä hän oli sankari ja uskonpuhdistaja, toisten mielestä hänessä ei ollut mitään ihmeellistä tai erikoista. Olihan tuohon aikaan muitakin pullikoitsijoita kuin Luther.
Mutta olkoon sitten uskonpuhdistaja, kun historiankirjoitus on hänelle sen arvon antanut. Mutta on se kyllä kumma, kun puhdistajan oppi ei ole saanut kuin 60-70 miljoonaa kannattajaa maailmassa.
Tämä ei ehkä liity varsinaisesti aiheeseen, mutta olisikohan tuo "Jumalan hiljaisuus" mistä kertoo Ingmar Bergmanin elokuva Talven valoa (jos joku olisi nähnyt tämän), mahdollista jos pappi olisi ollut katolinen? Joo, hän tosin oli ollut naimisissa, mikä ei olisi ollut mahdollista jos hän olisi ollut katolinen pappi. Eli siinä on vanhempi pappi, joka on menettänyt vaimonsa, ja olisiko niin, että sitä kautta myös uskon? Tosin hän on nähnyt paljon kauheuksia maailmassa. Hän ei pysty lohduttamaan seurakuntalaista, joka päätyy itsemurhaan. Elokuva on hirveän lohduton, ja siinä on ajatus Jumalan hiljaisuudesta, kun ei saa vastausta mihinkään, rukoukseen tms.
Niin, olisikohan tuollainen hiljaisuus mahdollista katolisessa kirkossa?
Kun astuu sisälle katoliseen kirkkoon, aistii heti Kristuksen läsnäolon. Ei tarvita pappia eikä muutakaan, pelkkä hiljentyminen ja polvistuminen riittävät.
Lohdutuksen kokee heti. Onko se jumalan hiljaisuutta vai mitä mutta rauhoittavaa ja lohduttavaa joka tapauksessa. Tiesitkö, että Kristus on joka hetki läsnä kirkoissamme?
Siinä elokuvassa jumalan hiljaisuus tarkoitti sitä, että jumala ei vastannut kysyvälle - se oli yksinäisyyttä. Katolisessa kirkossa on kyllä erilainen tunnelma, tiedän sen, eikä samanlaista yksinäisyyttä pääse syntymään. Usko on enemmän läsnä jokapäiväisessä elämässä.
Dietrich Emme on päätynyt mielenkiintoiseen tulkintaan Lutherista:
- salamalegenda on pelkkä legenda
- Luther hakeutuikin luostariin turvaan tapettuaan opiskelutoverinsa.
Mielenkiintoista. Tällaista ei koulussa opetettu jostain kumman syystä.
"Ei haittaa vaikka kirkon jäsenistössä käy pieni kato."
Ei niin. Pelkästään eilen yhden nettisivuston kautta luopui luterilaisuudestaan yli 600 "
Vai toistelet sinä täällä ateistien propapaganasdaa. Tilastokeskuksen tietoa tässä-
kansalaista.Kirkkoon liittyi vuonna 2009 enemmän uusia jäseniä kuin koskaan aikaisemmin. Liittyneitä oli 12 588. Tämä on 1825 enemmän kuin vuonna 2008.
Kirkosta eronneiden määrä kääntyi laskuun. Eronneita oli 41 225, mikä on 10 978 vähemmän kuin edellisenä vuonna.
Hyvät paavinuskoiset, mistähän johtuu että protestanttiset maat ovat sosiaalisesti kehittyneitä ja vähiten korruptoituneita, katoliset maat päinvastoin?
Onkohan asia noin? Suomessakin paljastuu aina välillä korruptiota, josta ei ole oltu perillä aiemmin. Sosiaaliturvan puolesta Suomi lienee länsieurooppalaista keskitasoa.
"Sosiaalisesti kehittyneen" voi ymmärtää toisinkin. Katolisissa Euroopan maissa yhteisöön kuuluminen on paljon vahvempaa kuin Suomessa. Toisista välittäminen ja huolenpito omaisista ja ystävistä, sitoutuminen omaan kylän, seurakunnan, korttelin väkeen on paljon voimakkaampaa katolisissa maissa kuin Suomessa, missä kerrostaloasukkaat eivät tunne eivätkä tervehdi toisiaan.
Ovatko esimerkiksi Saksa ja Irlanti sosiaalisesti kehittymättömiä ja korruptoituneita maita?
Suomalaisilla noin yleisesti ei ole sosiaalisia taitoja käytöstavoista puhumattakaan. Katolilaisille tunnusomainen yhteisöllisyys on myös luterilaisille vieras käsite.
Tarkoitit varmaan latinalaisia maita ja niiden kulttuureja tuolla typerällä heitollasi. Oletko edes koskaan vieraillut Etelä-Amerikassa? Kun vertaat Suomea ja pohjoismaalaisuutta sikäläiseen elämäntyyliin, et voi mitenkään tehdä sellaista johtopäätelmää, että tietyt erot ovat seurausta protestanttisen kirkon valta-asemasta täällä meillä. Tuolla logiikalla väität kohta, että Suomen katolilaisilla ei ole sosiaalisia taitoja ja he ovat korruptoitavissa.
Minusta 5 miljoonan asukkaan maassa 40 000 - 50 000 kirkosta eroavaa vuodessa on järkyttävän iso määrä varsinkin, kun eronneet ovat joko aikuisia tai nuoria aikuisia. Entäpä jos vauvat ja lastentarhaikäisetkin miettisivät noita asioita? HUH-HUH!
40000-50000 eronnutta vuodessa 4 miljoonasta on suhteessa vielä järkyttävämpi luku. Pitää muistaa, että ev.lutteja ei ole 5 miljoonaa.
40000-50000 on yksi isohko suomalainen kaupunki asukasmäärältään. Kaupungit loppuvat kesken tätä menoa.
No lutherilainen viittasi tähän artikkeliin, niin sieltä löytyy syykin:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/uusimmat/article/?bid=73&id=3519
Onko rikkaat maat valmiita poistamaan köyhyyden? Eikö rikkaat tarvitse köyhiä? Onko niin, että jos kaikki maailman ihmiset olisivat rikkaita, emme tarvitsisi rahaa ja käy niin kuin Neuvostoliitto 1959 unelmoi tapahtuvan:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1856485
Mikä on korruptiota? Sekö, että joku pyrkii huonoista oloista pois kaikin keinoin käyttäkseen ihmisten huonoa elämänmahdollisuuksia hyödyksi? Vai sekö, että jo hyvin koulutettu hyödyntää kansan varoja omiin menoihin ja korottaa omaa palkkaa kysymättä kansalta ensin? Viimeksi mainittu oli kyllä laillinen, mutta eikö se ole kansan hyödyntämistä ja tyhmänä pitämistä? Eikö tämä ole Suomessakin tuttu ilmiö?
Teilipyörälle kiitos linkeistä.
Lutherilainen tulkitsi Kotimaa-lehden tilastoa aika mielenkiintoisesti: poimi omalta kannaltaan kivat jutut ja jätti kirjoituksessaan(tölväisyssään) omalta(protestanttiselta) kannaltaan ikävät yksityiskohdat kertomatta, vaikka Rytkönen tulkitsi ja analysoi tilastoa oikein ja rehellisesti.
Rytkönen kuvasi kulttuurisia eroja ja lahja-käsitettä ansiokkaasti eikä unohtanut kommentoida vaikeutta, mikä liittyy myös nimimerkki Lutherilaisen väitteeseen siitä, että uskonnolla olisi jotain tekemistä yksittäisen valtion sijoittumiseen korruptiolistalla.
Lutherilainen tulkitsi tätäkin asiaa miten sattuu ja aika härskillä tavalla. Mutta sehän ei ole kenellekään uutta hänen tapauksessaan.
Täytyy vielä miettiä sitäkin mahdollisuutta, että useimmiten köyhissä maissa ei ole eläkemahdollisuutta, eikä työttömysturvaa. Lapset joutuvat maksamaan vanhempiensa toimeentulot. Tervetuloa meidän tulevaisuuteen. Meilläkin saatetaan joutua turvamaan vanhempiemme elintason. Tai onhan täällä luterilaisissa ja kalvinilaisissa kulttuureissa tapana kannattaa eutanasiaa eli pitää vanhoja ja epäkelvollisia hyödyttömänä, joten taas kilpailu rahasta on tämäkin kuin on korruptio. Itse kukin omalla tavalla, ja varmasti samaan tulokseen johtaa.
Turha on pullistella!
Kun Kristus on korvattu epäjumalilla ja papittaret ja sodomiitit päästetty Herran huoneisiin riekkumaan, mitä muutakaan voi odottaa? Ihmisethän voivat palvoa Saatanaa omassa syntisessä elämässään, eivät he siihen Suomen valtionkirkkoa tarvitse.
Luterilaisuudessa ei tätä elävää yhteyttä ole, ja sitä tyhjyyttä Bergmanin elokuvakin (jonka olen nähnyt) kuvastaa.
Rytkösen analyysi oli ekumeenista liirum laarumia. Mistä johtuu erot krruotiossa vauraiden kansakuntien sisällä. Turha on puhua lahja-käsiteen erilaisuudesta kun verrataan vaikka katolisia Italiaa. Espanjaa, Portugalia ja luterilaista Pohjolaa keskenään korruptiotilastoissa.
Kyse on siitä että protestantismi on luonut yrittäjänmoraalin, joka katolisesta maailmasta puuttuu. Protestantismi tekee tiukan rajan laillisen ja laittoman vaurastumisen välillä, mutta ei tuomitse vaurautta ja rahaa sinänsä. Protestantismiin kuuluu kova synnintunto, katoliset vapautuvat ripissä raskaistakin rikoksista ja voivat aloittaa alusta rötöstelyn.
Muuten Saksa on historiallisesti hyvin protestanttinen maa. Sen koko modernia historiaa määrittävät politiikan, talouden ja kulttuurin keskukset ovat protestanttisella alueella ja sen vaikuttajat ovatn olleet protestantteja myös katolilaista Hitleriä lukkuunottamatta.
Just joo.
Pelkästään Berliinissä on yli 120 katolista kirkkoa ja kirkollisessa käytössä olevaa rakennusta. Pidät varmaan Berliiniäkin protestanttisena kaupunkina.
Berliini on protestanttisen Preussin, Saksan yhdistäjävaltion historiallinen pääkapunki. Koko Saksan pääkaupunkina se on kerännyt tietenkin myös katolilaista väestöä, jolla on omat kirkkonsa. Se ei kerro, että Berliini olisi katolinen kaupunki.
Berliinissä asui 1900-luvun alussa 1,6 miljoonaa luterilaista, vajaa neljännes miljoona katolilaista ja lähes satatuhatta juutalaista.
http://www.newadvent.org/cathen/02493b.htm
Koitan etsiä uudempaa dataa, joka todistaa Berliinin olevan luterilainen kaupunki.
http://en.wikipedia.org/wiki/Berlin
A majority of Berlin residents (60%) have no registered religious affiliation. The largest denominations are the Evangelical Church of Berlin-Brandenburg-Silesian Upper Lusatia (a united church within the Evangelical Church in Germany) at 19.8% of the population[56] and Roman Catholics at 9.4%[57]. 2.7% of the population adhere to other Christian churches, and 8.8 % adhere to Islam[58]. Most of the over 120,000 Jews in Berlin have come from the former Soviet Union.[59]
Uskoakseni uskonnottomien enemmistö nyky-Berliinissä selittyy paitsi moderniin aikaan kuuluvalla maallistumisella joka vaivaa Saksan ohella kaikkia kehittyneitä länsimaita myös sillä että itäinen puoli kaupungista eli vuoskymmeniä ateistisen terrorin alaisena. Mielenkiintoista on, että virallisesta ateismista huolimatta evankeilinen kirkko näytteli merkittävää osaa DDR:n oppositioliikkeen kehityksessä.
Onko Berliini protestanttinen kaupunki?
Saksa on kristillisenemmistöinen maa. Se on varmaan kaikista lukijoista tärkein asia.
Saksan kristityistä karkeasti ottaen puolet on katolilaisia ja toinen puoli protestantteja. Kaikkiin uskontokuntiin kuuluvia asuu luonnollisesti joka puolella Saksaa, katolilaisenemmistö asunee Etelä- ja Länsi-Saksassa ja protestanteista suurin osa Itä- ja Pohjois-Saksassa.
Lutherilaisen on minusta hyvä ymmärtää, että luterilaisia maita ei ole kuin täällä pohjoismaissa. Ja olisihan se nyt outoa, jos Lutherin kotimaassa ei olisi luterilaisia.
Uskonnottomien suuri määrä Saksassa on huolestuttava asia. Toivottavasti ilmiö ei leviä meille ainakaan tuossa mittakaavassa.
Mitä tulee Berliiniin, voidaan kai todeta, että uskonnottomien osuus asukkaista on siellä hämmästyttävän korkea, kaksi kertaa kristittyjen osuutta suurempi. Mitenkään ei voi kuitenkaan tulla siihen johtopäätökseen, että Berliini olisi luterilainen kaupunki.
Onko Berliini luterilainen kaupunki?
VASTAA!!!
Berliinissä luterilaiset ovat suurin usontokunta ja enemmistö uskonnottomista on peräilemättä taustaltaan luterilaisia.
Mutta olennaista on että koko moderni Saksa on poliittisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti lurtilaisten luomus. Missä on katolinen Fredrik Suuri, joka loi Preussistanmodernin valtion ja perusti kansakoululaitoksen? Missä on katolinen Bismarck, Saksan yhdistäjä ja maailman ensimmäisen sosiaaliturvajärjestelmän luoja? Missä ovat katoliset Bach, Brahms ja Wagner? Missä ovat katoliset Dürer ja Grümwald? Missä katoliset Goethe, Thomas Mann ja Gunther Grass? Missä ovat katolinen Kant, Hegel, Heidegger? Missä on katolinen Krupp, joka loi Saksasta teräsmahdin ja Ruhrista maailman johtavan teollisuusalueen?
Sanokaa yksiksin edellisiin verrattava katolinen
vaikuttaja. Hitler tietysti, mutta hän olikin itävaltalainen.
Ludvig van Beethoven, Heinrich Böll, Helmut Kohl ... ovat joillekin tuttuja nimiä. Miten lienee Lutherilaisen laita?
Mitä ihmeen jorinoita sinä taas täällä laskettelet?
Johann Gutenberg ei saa unohtaa, se se vasta auttoikin sivistyksen leviämisessä. Ja jotta olisimme maapallolla pysynneet elossa Berliinin jakoon asti, emme saa Alexander Flemingiä unohtaa. Hän keksi penisilliinin. Ja mitä ilman Michelangelon taidetta ja arkitehtiuutta. Ja täytyy John F. Kennedyn mainita, koska hänen Kuuban kriisi liittyy jaettuun Berliinin ja samalla rakettitieteeseen. Valitettavasti, vaikka tahtoisimmekin olla eri uskontoihin jaettu, on meidät ihmisinä linkitetty kaikkeen, mitä teemme ja kehitämme maapallolla toistemme hyödyksi ja haitaksi. Maapallosta emme pääse eroon ilman ihmisen kuolemaa. Sillä ei ole väliä onko mikäkin kaupunki mikäkin pääuskonnoltaan, nyt se on pääkaupunki, ja Saksan valtio ei tunnusta uskontoa, kuten ei nimellisesti Suomen valtiokaan.
Älä unohda Claudia Schifferiä ja Franz Beckenbaueria. :)
Lutherilainen piikittelee jostain syystä Hitlerillä. Älä unohda sitten von Stauffenbergiä.
Ai, niin mutta eihän Lutherilainen osaa yhdistää noita kahta miestä toisiinsa.
ja muuntunut luterilaiseen "hiljaisuuteen". Perustaja Olli Valtonen on täyttynyt Pyhällä Hengellä Torontoliikkeen John Arnottin tilaisuuksissa. Toronton liike on lähellä karismaattista katolilaisuutta, jota edustaa piispa Raniero Cantalamessa joka vieraili Nokia missiossa. Myös John Arnott on vieraillut Nokia misiossa.
http://www.nokiamissio.fi/jyvaskyla/index.php/artikkelit-mainmenu-10/220-raniero-cantalamessan-haastattelu-uudenvuoden-juhlassa-...
"Olli Valtonen vaikuttaa monessa paikassa, ainakin Helsinki Missiossa, Tuomasmessussa ja Hiljaisuuden liikkeessä ja niin sanotussa aamupiirissä. ”Tuulet tulevat” kirjan loppupuolella Valtonen kertoo miten voimakas kokemus hänelle oli ensimmäinen hiljaisuuden retriitti. Se oli käänteentekevä kokemus hengellisyydelle. Toinen vahva kokemus oli vierailu Lontoon Holy Trinityn eli Pyhän Kolminaisuuden anglikaaniseurakunnassa Bromptonissa. Valtosen vierailun aikaan oli Lontoon Holy Trinity seurakunnassa Toronton seurakunnan vetäjä pastori John Arnott. Kirkkoherra Sandy Millarin rukoillessa Olli Valtonen sai sellaisen hengen kosketuksen mitä nyt näissä yhteyksissä yleensä kuvataan rakkaudessa likoamisena".
Cantalmessan haaastattelu on protestanttisen Nokia-mission sivuilla ja se levittää hänen suomennettuja kirjojaan. Täällä keskustelussa kukaan ei ole kertonut millainen oli tämän paavin hovisaarnaajan saarna Henrikissä.