Syylliset muualla kuin ..

"Rekan kuljettaja on automatiikan vanki"

Kun sain aikanaan erikoisluvan alkaa ajaa suurilla, 22-metrisillä rekoilla, muistan yllättyneeni positiivisesti siitä, miten johdonmukaista niitä oli hallita vaikeissakin keliolosuhteissa.

Silloin yhdistelmän kokonaispaino oli 42 tonnia, eli vetoautoon ja perävaunuun sai lastata lähes saman verran kuormaa.

Kun kokonaispaino nostettiin 48 tonniin, lisäkuorma lastattiin perävaunuun. Tällöin huonoissa kelioloissa perävaunu saattoi alkaa ohjailla vetoautoa. Arvelin, ettei kokonaispainoja enää voitaisi korottaa.

Toisin kävi, kokonaispaino nostettiin 60 tonniin. Käytännössä lisäkuorma tuli perävaunuun, johon lisättiin yksi akseli.

Tällöin perävaunu alkoi entistä enemmän ohjailla vetoautoa, eikä vain ohjailla, vaan myös työntää, koska karkeasti yksi kolmasosa painosta oli vetoautossa ja kaksi kolmasosaa perävaunussa.

Ennen perävaunussa oli jarrutehon käsisäätöventtiili, nyt määrättiin uudet automaattiset alp-venttiilit. Auto ei meinannut pysähtyä enää lainkaan ja jarrut vaativat hirveän poljinvoiman, jolloin auton etupyörät lukkiutuivat ja ohjattavuus katosi.

Sitten erillinen perävaunujarrun hallintakahva kiellettiin. Olin tottunut hankalissa tilanteissa käyttämään perävaunujarrua ja laittamaan samalla lisää vetoa, jolloin auto pysyi hallinnassa, mutta nyt tuli avuton olo, kun yksi hallintalaitteista oli poistettu.

Kun nopeudenrajoittimet asennettiin, mietin, miten niin vaarallisia laitteita voi edes ajatella käytettäväksi näin vaikeissa tie- ja kelioloissa, Keski-Euroopassa ehkä, mutta miten täällä?

Tällöin ensi kertaa pelkäsin rekan ratissa. Myös rekalla tulee joskus tarve ohittaa.

Toisinaan on nimittäin vaikeaa, raskasta ja riskialtista, varsinkin huonolla kelillä, ajaa sellaisenkin henkilöauton perässä, jonka kuljettaja ajaa omasta mielestään turvallisesti.

Sama turvallisuuden kokemus ei aina toistu rekan ratissa, sillä ajoneuvojen massat ja ominaisuudet ovat tyystin erilaiset.

Kun lähden ohittamaan hiljaista tai edestakaisin sahaavaa nopeutta käyttävää henkilöautoa, joka usein tekee myös yllättäviä jarrutuksia, henkilöauto nostaakin rekkani päästyä rinnalle nopeuden samaksi kuin minulla. Tämän henkilöauton kuljettaja tekee siksi, että etten pääsisi ohi.

Nopeuteni hirttää rajoittimeen, jään rinnalle, mitä teen? En mitään, olen avuton.

Ennen rajoitinta en muista kohdalleni sattuneen yhtään vaarallista ohitusta, koska ohitus oli helposti ennakoitavissa. Ei tarvinnut edes mennä lähelle henkilöautoa ennen ohitusta, jolloin auto ja kuorma olivat turvallisesti käsissäni.

Entä jos edessä on mutkainen, jyrkkä alamäki? Tien kallistus muuttuu pariin otteeseen, tiessä on ehkä myös kulumisuria, kun huomaan, että alamäki onkin jäinen.

Vauhti nousee, eikä jarruttaminen onnistu, ja auto meinaa karata käsistä. Samalla perävaunu työntää ja koetan lisätä vetoautoon vetoa. Se auttaa, mutta jos rajoitin lyö päälle, kaasu menee veteläksi, eli tärkein hallintalaite on pois pelistä, ja perävaunu työntyy rinnalle.

Silloin voi enää vain rukoilla, ettei tulisi ketään vastaan. Voi myös olla, että joutuu ajamaan kuorma-automerkkiä, jonka jarrupoljin on kova ja tunnoton kuin pallo, jarrut etupainoiset, koska insinööri on niin laskenut.

Suunnittelupöydällä kaikki näyttää todella hyvältä, mutta auto on vaarallinen ja vaikea jarrutettava.

Kunpa olisi saanut laittaa edes jarrutehonpuolittajan etujarruihin, kuten ennen tehtiin, että ohjattavuus säilyisi, mutta kun ei enää saanut.

Jos auto on uusi ja siihen on laitettu luistonestojärjestelmä, se lyö mutkassa päälle aivan kuin rajoittaja, sillä kaasupoljin menee veteläksi, etkä saa enää lisää vetoa. Perävaunu alkaa taas työntää vetoautoa.

Vallitsevana on käsitys, että mitä enemmän automatiikka hoitaa rekan ajamiseen liittyviä toimintoja, sitä turvallisemmaksi liikennöinti tulee.

Minun käsitykseni mukaan tilanne on päinvastainen. Mitä vähemmän kuljettaja voi vaikuttaa rekan ajamiseen liittyviin toimintoihin, sitä vaarallisempaa on liikkua.

Nyt ollaan jo siinä pisteessä, ettei rekka-autonkuljettaja voi enää kantaa vastuuta niistä tehdyistä asioista ja toimenpiteistä, joihin hän ei itse ole voinut mitenkään vaikuttaa. Tuntuu siltä, että liikenteen asiantuntijoilla on hyvin varmat tiedot siitä, miten rekalla liikutaan turvallisesti.

Heitä kuullaan asiantuntijoina nimenomaan virkansa puolesta, ei siksi, että he todella tietäisivät, mistä on kysymys. Siksi tämä onkin vaarallista, koska he eivät itse tiedä, etteivät tiedä.

Se unohdettu näkökulma

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä

Helsingin Sanomat
[email protected]"

ovat todella mestarillisia selittäjiä aina kun
ajavat esim. auton ojaan,niin aina syy löytyy jostain
muualta kuin ratin ja penkin välistä.

keskustelu on jatkunut jo liian pitkään...
Itse menetin työkaverini kyseisessä onnettomuudessa. Voitte vain kuvitella mikä hässäkkä toissä, kun koko laskutus sekaisin.
Tosiasiahan on, että useat pistävät nykyään koelautaan perävaunujarrun käyttövivun.
P*askapuhetta, että autot olisi joka vuosi aina vaan pidempiä. Joskus 70-luvun lopulla vai millon se oli kun jo vietiin kolmea tukkia.
ABS-jarrut yms. on tullut helpottamaan kuljettajan selviytymistä työstä.
Nyt vielä jotkut henkilöautojen kuljettajat ovat alkaneet näyttämään rekoille (huom. ei mitään väliä mikä rekka) sormimerkkejä.
Aivan H*ELVETIN lapsellista touhua.
Sitten vielä nelostie on otettu erityiseen kunnossapitoon. Kaikki muut tiet entiseen malliin vaan... voi hyvä tavaton!