EU:n uudistuva sokeripolitiikka
uhka köyhien maiden tuotannolle
"EU:n maailman köyhimmille maille antaman yksipuolisen myönnytyksen (Everything but Arms, EBA) hyödyt jäävät köyhiltä mailta käyttämättä, jos EU uudistaa sokeripolitiikkansa komission kaavailemalla tavalla."
"EBA-aloite ei ole niin paha kuin miltä se näyttää. On vain kyse siitä, miten se toteutetaan."
"EBA-aloite voisi antaa maailman köyhimmille maille mahdollisuuden houkutella rahoittajia maataloustuotantonsa tehostamiseen. Tämä puolestaan toisi työllisyyttä köyhille. Työn avulla köyhät saisivat ruokaa pöytään, koulutusta lapsille ja terveydenhoitoa perheelle. Kauppa on parempi keino köyhien auttamiseen kuin suora kehitysapu.
Samalla, kun suomalaiset taistelevat oman sokerintuotantonsa puolesta, he voivat puolustaa maailman köyhimpien etuja."
"Maailman köyhimpien maiden ja Suomen tuottajilla on sama toive: pitää EU:n sokerin hinta niin korkeana kuin mahdollista. Luonnonolojen, pitkien etäisyyksien, pienten tuotantoyksiköiden ja korkeiden tuotantokustannusten takia nämä maat eivät pysty kilpailemaan alhaisten tuotantokustannusten maiden kanssa."
Lainaukset Ellen Huan-Niemen ja Leena Sepän kolumnista tänään Maaseudun Tulevaisuudessa.
Kirjoituksesta voidaan todeta, että Suomen ja köyhien maiden tuottajat ovat samassa veneessä
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/cgi-bin/weblehti.exe?Newsp=mtul&Date=040329&Depa=paakirj&Model=framemiel.html
uhka köyhien maiden tuotannolle
"EU:n maailman köyhimmille maille antaman yksipuolisen myönnytyksen (Everything but Arms, EBA) hyödyt jäävät köyhiltä mailta käyttämättä, jos EU uudistaa sokeripolitiikkansa komission kaavailemalla tavalla."
"EBA-aloite ei ole niin paha kuin miltä se näyttää. On vain kyse siitä, miten se toteutetaan."
"EBA-aloite voisi antaa maailman köyhimmille maille mahdollisuuden houkutella rahoittajia maataloustuotantonsa tehostamiseen. Tämä puolestaan toisi työllisyyttä köyhille. Työn avulla köyhät saisivat ruokaa pöytään, koulutusta lapsille ja terveydenhoitoa perheelle. Kauppa on parempi keino köyhien auttamiseen kuin suora kehitysapu.
Samalla, kun suomalaiset taistelevat oman sokerintuotantonsa puolesta, he voivat puolustaa maailman köyhimpien etuja."
"Maailman köyhimpien maiden ja Suomen tuottajilla on sama toive: pitää EU:n sokerin hinta niin korkeana kuin mahdollista. Luonnonolojen, pitkien etäisyyksien, pienten tuotantoyksiköiden ja korkeiden tuotantokustannusten takia nämä maat eivät pysty kilpailemaan alhaisten tuotantokustannusten maiden kanssa."
Lainaukset Ellen Huan-Niemen ja Leena Sepän kolumnista tänään Maaseudun Tulevaisuudessa.
Kirjoituksesta voidaan todeta, että Suomen ja köyhien maiden tuottajat ovat samassa veneessä
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/cgi-bin/weblehti.exe?Newsp=mtul&Date=040329&Depa=paakirj&Model=framemiel.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suomessa ei ole niin väliä, Suomen köyhät
hakevat EU:n avustuksella sokerinsa häpeällisistä
leipäjonoista.
Ja on siellä nähty raharikkaitakin jonottamassa,
kun on se ahneus verissä, niin miljonäärikin
lähtee kerjuulle vai liekö harraste?
Tullien ja kiintiöiden poistaminen ja madaltaminen ovat askeleita oikeaan suuntaan. Järjettömäksi asia tekee juuri se, että samaan aikaan kehittyneiden maiden sokerituotantoa subventoimalla hinta pudotetaan keinotekoisesti alas. EU:ssa ei tarvita koko sokerituotantoa, jos se ei ole globaalisti kannattavaa. Tässä olisi loistava mahdollisuus kehitysmaapolitiikkaan. Maailmanpankki on ottanut nimenomaan tämän sokerituotannon esimerkkinä siitä, miten maailmankauppaa on vinoutettu kehitysmaiden vahingoksi. Muistaakseni Maailmanpankin pääjohtaja ja/tai päätutkija juuri aiemmin ihmettelivät sitä, mitä järkeä sokeria on tuottaa EU:ssa sellaisessakin maassa kuin Suomi, kun maailmanmarkkinahinnat ilman subventointeja ja tulleja ovat kehitysmaiden osalta aivan eri tasolla. Maailmanpankki ei pitänyt sokeria edes sellaisena välttämättömyystuotteena kuin eräitä muita maataloustuotteita, joiden subventoitu tuottaminen olisi perusteltua maan elintarvikehuollon omavaraisuuden varmistamisen kannalta. Suomea on ihan turha rinnastaa kehitysmaihin tässä suhteessa. Suomi kuuluu subventoinneillaan samaan riistäjien kastiin kuin Ranskakin. Ei Suomi tässä kehitysmaiden etua aja, vaan pelkästään omaansa.