Ikää on nyt 35, olen nainen. Kaljoittelu ja biletys "jäivät päälle" pitkähkön opiskeluajan jälkeen, mikä päättyi viisi vuotta sitten. Aina on ollut joku "syy" juomiselle; juhlia, kaverin kanssa kaljalle (=kolmelle, neljälle, viidelle...), viikonloppu, saunakalja (=toinen, kolmas, neljäs), lista on loputon. Todellinen syy on tietysti ollut se, että alkoholi ns. maistuu, siitä tulee hetkellisesti mahtava olo, ihan kuin ei olisi mitään huolta huomisesta.
Olen elämässäni ollut kerran yli kuukauden tipattomalla (olin jotain 27-28v.). Muulloin alkoholia on kulunut aina enemmän tai vähemmän, viime vuosina koko ajan enemmän. Kuivimpina aikoina olen juonut "vain" kerran viikossa, mutta yleensä pari-kolme kertaa viikossa. En aina humalaan asti, mutta usein niinkin. Jos olisin pitänyt kalenteria kaikista juomisistani, luulen, että n. kolmasosa aikuiselämästäni on mennyt joko huppelissa, humalassa tai krapulassa.
Viimeisen kahden-kolmen vuoden aikana olen siirtynyt kaljan litkimisestä viinin lipittämiseen. Kauhukseni huomasin, että join viikollakin usein puoli pulloa tai jopa pullollisen viiniä illan aikana. Moneenkohan otteeseen olen päättänyt, että nyt vähennän/lopetan? Ehkä joka toinen päivä parin vuoden ajan. Mutta viiniin oli oikein himo, jos olin vaikka päivänkin ilman, niin seuraavana iltana jo taas korkkasin. Vuoden 2009 aikana join varovaisen arvion mukaan n. 200 pulloa viiniä.
Puolitoista viikkoa sitten sain ruokamyrkytyksen ravintolasta (silloin join vain vettä). Viikkoon ei maistunut oikein edes ruoka, puhumattakaan alkoholista. Viikkoon, kuinka naurettavan lyhyeltä ajalta se näin kirjoitettuna kuulostaakaan! Mutta minun juomishistoriallani se on pitkä aika.
Nyt aion tosissani tsempata, etten ala taas juoda, kun olen parantunut (ruokamyrkytyksestä). Ajatuskin juomisesta etoo, ihan kuin olisi valtava morkkis kaikista niistä suusta alas huuhdotuista lasillisista. Samaan aikaan pelottaa, että jossain vaiheessa taas pikkuhiljaa lipsun takaisin entiseen. Ensin yksi lasillinen kerran viikossa, sitten kaksi, sitten kahtena iltana jne.
Miksi kirjoitan tästä? Tuntuu, että jos edes anonyymisti laitan tämän julkisesti näkyviin, minulla on suurempi vastuu juomiseni hallitsemisesta kuin jos teen vain itsekseni päätöksen.
Olen elämässäni ollut kerran yli kuukauden tipattomalla (olin jotain 27-28v.). Muulloin alkoholia on kulunut aina enemmän tai vähemmän, viime vuosina koko ajan enemmän. Kuivimpina aikoina olen juonut "vain" kerran viikossa, mutta yleensä pari-kolme kertaa viikossa. En aina humalaan asti, mutta usein niinkin. Jos olisin pitänyt kalenteria kaikista juomisistani, luulen, että n. kolmasosa aikuiselämästäni on mennyt joko huppelissa, humalassa tai krapulassa.
Viimeisen kahden-kolmen vuoden aikana olen siirtynyt kaljan litkimisestä viinin lipittämiseen. Kauhukseni huomasin, että join viikollakin usein puoli pulloa tai jopa pullollisen viiniä illan aikana. Moneenkohan otteeseen olen päättänyt, että nyt vähennän/lopetan? Ehkä joka toinen päivä parin vuoden ajan. Mutta viiniin oli oikein himo, jos olin vaikka päivänkin ilman, niin seuraavana iltana jo taas korkkasin. Vuoden 2009 aikana join varovaisen arvion mukaan n. 200 pulloa viiniä.
Puolitoista viikkoa sitten sain ruokamyrkytyksen ravintolasta (silloin join vain vettä). Viikkoon ei maistunut oikein edes ruoka, puhumattakaan alkoholista. Viikkoon, kuinka naurettavan lyhyeltä ajalta se näin kirjoitettuna kuulostaakaan! Mutta minun juomishistoriallani se on pitkä aika.
Nyt aion tosissani tsempata, etten ala taas juoda, kun olen parantunut (ruokamyrkytyksestä). Ajatuskin juomisesta etoo, ihan kuin olisi valtava morkkis kaikista niistä suusta alas huuhdotuista lasillisista. Samaan aikaan pelottaa, että jossain vaiheessa taas pikkuhiljaa lipsun takaisin entiseen. Ensin yksi lasillinen kerran viikossa, sitten kaksi, sitten kahtena iltana jne.
Miksi kirjoitan tästä? Tuntuu, että jos edes anonyymisti laitan tämän julkisesti näkyviin, minulla on suurempi vastuu juomiseni hallitsemisesta kuin jos teen vain itsekseni päätöksen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Älä sorru siihen että yrität vain vähentää ja pienentää annosta, se ei toimi pidemmänpäälle, vaan paluu entiseen on lähes varma ja terveydellisiä haittoja alkaa tulemaan.
Lopettamisessa on myös kyse henkisen kasvun löytymisestä ja tajuamisesta että voi mennä tilanteisiin ilman känniä, voi olla juhlissa selvinpäin, myös ravintolassa, ei tarvitse puuduttaa päätään viinalla iltaisin kotona. Tuon yli kun pääsee, ihmettelee miten on ollut joskus niin typerä, että on kärsinyt monet krapulat, haaskannut rahansa, ihan turhaan. Tilalle voi tulla inho juopumista kohtaan, itselle on tainnut käydä näin, se auttaa kummasti pysymään erossa kännäilystä. Juomista en halua muilta kieltää, se pitää tajuta itse.
Monella homma jää tähän vaiheeseen, ei löydy henkistä kasvua, sillä siihenkin tarvitaan oma halu.
Sinä olet päässyt eteenpäin, näet selkeästi kokonaisuutena oman juomishistorian ja tajuat että se jatkuu kenties kymmeniä vuosia ellet tee päätöstä lopettaa, se on jokaisen tehtävä yksin omassa päässään.
Jep, nyt on kova motivaatio olla kokonaan ilman, vaikka sitten koko loppuikä. Tuntuu kuitenkin helpommalta tehdä päätös pienissä erissä: nyt ensin uuden vuoden juhlien yli raittiina, sitten ns. tipaton tammikuu, sitten helmikuu...
Olen muutama vuosi sitten lopettanut tupakoinnin, ja siinä tuli repsahduksia ennen kokonaan lopettamista. Tiedän, että olen lopun ikääni tupakoitsija sekä alkoholin suurkuluttaja, vaikka en kumpaankaan enää koskaan koskisi. Riippuvuudet on vahvoja.
Seuraava tärkeä askel on puhua tästä (avo)miehen kanssa. Hän juo aika reippaasti, tämä on varmaan yksi "syy" siihen, miksi itsekin olen viime vuosina juonut enenevissä määrin (aina näitä syitä löytyy, huoh). Saa nähdä, miten hän suhtautuu. Lähinnä sen vuoksi jännittää, että hän saattaa ottaa asian itseensä, kun juo niin paljon. Toisaalta, ei mikään huono juttu, jos ottaa itseensä.
Kunhan nyt vain pidän itseni selvillä vesillä ja tahtotilan vahvana.
Jos lopetat lopeta ainostaan itsesivuoksi.
tänne. Tuo sana anonyymisti viittaa kovasti AA:han ja siellä on sun tapaisiasi naisia ja miehiä.
Tosi hieno homma, kun itse näet juomisesi haitallisuuden ja haluat pyristellä siitä irti. Samassa veneessä olen myös minä, ja juomahistoriakin samantyyppinen. Monesti olen yrittänyt päästä kuiville ja voin sanoa, että helppoa se ei ole. Siis olen sortunut aina, kun olen kuvitellut, että nyt osaan fiksun juomisen. Minulle ainakin sopii vain täysi raittius. Siihen pyrin nyt, mutta en tiedä miten pääsen. Tiedän vain tämän juomattoman hetken ja voin olla tästä onnellinen. Huomisesta en osaa luvata mitään, enkä edes tästä illasta.
Voimia sinulle, minulle ja meille kaikille jotka haluamme ottaa oman elämämme omiin käsiimme, pois viinan ohjauksesta.
nimim: ja minulle: "Monesti olen yrittänyt päästä kuiville ja voin sanoa, että helppoa se ei ole. Siis olen sortunut aina, kun olen kuvitellut, että nyt osaan fiksun juomisen."
Kuinka pitkiä nuo ajat on olleet (ennen sortumista), kun olet ollut täysraittiina tai juonut ns. kohtuudella? Viikko, viikkoja, kuukausi, kuukausia?
Kiinnostaa kovasti, koska itse olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni tosissani pyristelemässä irti alkoholista. Olisi sitten joku, tuntematonkin, varoittava esimerkki mielessä, kun jossain vaiheessa kuitenkin mietin, että mitä jos sitä kuitenkin ottaisi ihan vaan vähän.
Aluksi minulle juominen oli ongelma vain loma-aikoina. Esim. kesäloman jälkeen kun työt alkoivat lopetin juomisen tai ainakin vähensin sen viikonloppuihin ajoittuvaksi. Se toimikin monia vuosia. Pikkuhiljaa joulua ja siis seuraavaa pitempää vapaata lähestyttäessä tilanne alkoi taas lipsua, viikonloput muuttuivat kosteammiksi. Ja sitten joulun aika melkoista juomista. Joulun jälkeen kamala katumus. Tipaton tammikuu on onnistunut monena vuonna, mutta sitten olen kuvitellut osaavani juoda. Ja taas sama ralli on alkanut. Ensin ehkä kerran kuussa jossain reissussa tai juhlassa, sitten vähän useammin, ja kun kesäloma alkaa, on täysi rumba taas päällä. Eli kuukausi pari on mennyt ihan kuivilla, sitten pikkuhiljaa ote on lipsunut. Puolivuosittain olen aloittanut alusta. Tätä on jatkunut jo vuosikausia. Nyt on taas katse tipattomassa tammikuussa, jospa ensi vuonna jo osaisin jatkaa pitemmällekin.
Sitä en osaa sanoa sopiiko sinulle vähäinen ottaminen. Minulle se sopii muutaman viikon tai kuukauden, mutta näyttää aina johtavan jokapäiväiseen juomiseen.
Kiva on kuulla sinun kuulumisia, itse voin kertoa omiani täällä myös.
esimerkkejä löydät helposti kotikulmiesi kapakoista.
Raittiuteen kannustavia ja sinua tukevia on mahdollista tavata erilaisissa vertaistukiryhmissä. Esimerkiksi täällä kirjeopistossa mutta myös livenä aa-palavereissa.
Vuodenvaihde on ohitettu tipattomasti.
ja minulle: Kiitos kertomastasi ja kommenteista. Ihan samanlaista on mun taustalla. Tosin tipattomia tammi- tai muitakaan kuukausia en ole pitänyt. Ns. kohtuujuominen saattaa kestää jonkin aikaa (viikkoja, jopa pari kuukautta), mutta sitten se aina lipsuu päivittäiseen tissutteluun. Kun parina päivänä on ottanut vain annoksen, niin sen jälkeen onkin jo ollut niin enkelimäinen olo, että mikään ei ole pidätellyt ottamasta esimö puolta pulloa viiniä muutamana seuraavana päivänä. Ja kun niitä tilaisuuksia ja tapaamisia, missä alkoholia juodaan ja tarjotaan on niin perhanan paljon...
voipytylle: En samaistu niihin kotikulmien kapakoissa ryyppääviin. Itse käyn hyvin harvoin baareissa. Sen, mitä olen käynyt, niin nämä rankimmat kanta-asiakkaat tuntuvat olevan työttömiä (en ole varma) ja ns. elämässä syrjäytyneitä. Minä en noita asioita ole. Vaikka sanoisit, että varo vaan, kohta olet jos jatkat juomista, en siltikään samaistu heihin. Juomiseni on ns. sofistokoitunutta; lipitellään ja maistellaan erilaisia viinejä ja oluita, usein hyvien ruokien kanssa. Jos on varsinaiset bileet, niin koko porukka on hyvin toimeentulevia, työssä käyviä ja ns. normaaleja ihmisiä, ei mitään renttu-juoppoja. Tämä "sosiaalinen status" ei tietenkään muuta miksikään sitä, että suurkulutus on suurkulutusta, ja itselleni kohtuujuominen kun tuntuu olevan kaukainen haave, niin tipaton (ainakin tällä erää - tuntuu hyvin vaikealta ajatella tämän asian kanssa pidempään kuin kuukausi-kaksi kerrallaan) on minulle parempi vaihtoehto.
Kiva, että olet mukana. Yritin vastata tähän seuraavaan lauseeseesi, jonka lainasin tekstistäsi:
"Olisi sitten joku, tuntematonkin, varoittava esimerkki mielessä, kun jossain vaiheessa kuitenkin mietin, että mitä jos sitä kuitenkin ottaisi ihan vaan vähän."
No, onneksi olet sen verran käynyt baareissa, että olet niitä varottavia esimerkkejä nähnyt. Minä näin joskus niitä esimerkkejä liikkuessani tehtävieni puolesta maailmalla, etupäässä Suomessa, tuommoisissa päällikkö- ja johtotason piireissä. Eräs liiketuttava kuitenkin kertoi muutaman vuoden raittiuden saavutettuaan minulle AA:sta. Siellä olen sitten tavannut muuallakin kuin liikemaailmassa menestyneitä naisia ja miehiä.
On hieno juttu, että näet selvästi eron alkoholin kohtuukäytön ja suurkulutuksen välillä ja myös reaaliset mahdollisuutesi kohtuujuomiseen.
Raittius on iloinen asia, ihmisen elämään kuitenkin kuuluu muutakin kuin iloa ja juhlaa. Selvänä on helpompi kestää tätä elämää ja raittius on minulle helppoa, kun olen myöntänyt olevani alkoholisti. Antauduin, en taistele enää alkoholia vastaan. Olin sinun ikäluokkaasi päästyäni AA:han.
Hyvää alkanutta vuotta sinulle
t.voipytty
Ihan hyvin meni minunkin uusivuosi, eipä onneksi tarvinnut ruveta edes tissuttelemaan saati sitten ryyppäämään.
Minäkään en ole mikään ryyppäjäis- tai kapakassaistujatyyppi, kotona nautiskelen hiljalleen, ja pikkuhiljaa valitettavasti tiheämminkin. Mutta nyt on taas kova yritys edes tämän kuukauden verran olla ilman, jotta saa elimistön vähän puhtaammaksi ja olon reippaammaksi. Ja jos vaikka jo nyt oppisi, että ei sitä sivistynyttä juomista edes alkaisi yrittämään.
Kyllähän tämä meikäläisen tyyppinen juopottelu ehkä kuulostaa jonkun mielestä vaatimattomalta, jonkun mielestä alkoholismilta. Mutta koska tämä minua itseäni häiritsee, jotain on tehtävä. Ehkä tämä häiritsee läheisiänikin, mutta eivät nuo vielä ole valittaneet, eivät tissuttelusta eivätkä tipattomuudesta. Sen verran vähän julkisesti juon, että ei ole toistaiseksi koskaan herättänyt suurta huomiota, jos olen seurassa ollut kokonaan ottamatta. Vaikkapa autolla tulo on hyvä ja helppo syy, ei sen kummemmin tarvitse selittää. Tai sitten olen onnistunut ottamaan vain sen yhden, sellaisia ystäviä minulla on monia.
Mutta tsemppiä yhä vaan!