on mm. perusta sille, että olemme kelvollisia Jumalalle.
Ruots. "Rettfärdig." vapaasti käännettynä
"oikeudenkukainen valmius".
Jos kuka on tätä, niin Jumala on koko olemukseltaan juuri aina oikeudenmukainen ja valmis toimimaan oikeudenmukaisesti.
Vanhurskaus ei välttämättä aina ole niin mukava tälle syntiselle luonnollemme, siksi kai Raamattu varoittaakin olemasta niin perin vanhurskas toisten seurassa, sensijaan Raamattu suosittelee soveltamaan sitä omaan elämään ja ojentamaan oman uskonelämänsä vanhurskauden alaisuuteen, eikä niinkään sanoihin toisille.
Siksi kai me loukkaamme niin herkästi sanoillamme kun olemme niin vanhurskaita sanoissa, ja se ilmenee juuri siinä, että luemme Jumalan lain kirjainta toiselle, ja vielä "verhon" takaa, niinkuin näilläkin foorumeilla, missä liikumme nimimerkin takana.
Ja usein se tulee vielä ikäänkuin ylhäältä alas arvoasteikossa, se luo pakosta mielikuvan, että sanoja on asettanut itsensä lähes Jumalan asemaan, tuomitessamme Jumalan sanalla toista ihmistä. Mielestäni sen voi tehdä vain Jumala, varsinkaan, vielä pelastumatonta ihmistä emme missään tapauksessa kykene tuomitsemaan, sillä siinätapauksessa tuomitsemme myöskin itsemme.
Sitä tarkoittaa Sana , kun se sanoo. "Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa, sillä mistä toisen tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset."
Jos me käytämme Jumalan sanaa tuomitaksemme toisen, olemme välttämättä myös itse samanlain alla, ja joka on yhdessä kohdin rikkonut lain, on syypää koko lakiin.
Siksi kaiketi on itsellemme terveellisempää kun emme esiinny ylen vanhurskaina.
Olemme vapautetut laista, Kristuksen rakkaudenlain alle, joka on itseasiassa korkeampi laki kuin Mooseksen laki.
Vanhurskautetut Kristuksessa , omistamamme vanhurskaus on lahjavanhurskaus.
Olemme jokainen Aadamista viimeksi syntyneeseen kaikki syyllisiä ja tuomittuja Jumalan vanhurskaan lain alla, itsessämme ole täysin ilman Jumalaa, emmekä voi Häntä saavuttaa omilla, emmekä lain käskyä noudattaen.
Olemme kaikki synninlain alaisia. Jumala suuressa vahurskaudessaan ja rakkaudessaan vapautti meidät tästä orjuudesta Jeesuksen Kristuksen kautta.
Siksi meidän tulisikin siteeratessamme Raamattua, olla tietoisia asemastamme Jumalan edessä, ja asettaa äänenpainomme sen mukaan.
Jos kaikin mahdollisin merkein ja isoin kirjaimin huudamme Raamatun totuuksia täällä esimerkiksi, asetamme itsemme auttamattomasti toisten yläpuolelle, olemme silloin lain vartioita, emme sen täyttäjiä, joita siinä asemassa meidän tulisi olla, Sanan tekijä ja täyttäjä, eikä lain lukija.
Jumala voisi meistä vanhurskaimmankin hetkessä tuomita kadotukseen, ja olisi silti oikeudenmukainen tuomitesaan, mutta me emme voi tuomita ketään , koska itsekin olemme armahdetut.
Tässä tulee luonnostaan mieleen kertomus Raamatusta, kun velallinen anoi armoa saadakseen velkansa anteeksi, hän sai anteeksi, lähti pois, ja vastaan tuli palvelija jolla oli velkaa sille , joka äsken sai velan anteeksi, mutta oli armoton veljelleen, ja vaati viimeisenkin rovon maksettavaksi, isäntä sai kuullaa , miten anteeksi saanut oli menetellyt, panetti hänetkin vankauteen ja vaati maksettvakasi koko velan.
Näin käy meillekin jos emme armahda veljeämme, ja anna sydämestämme anteeksi, vanhurskautemme on menetetty.
Isämeidän rukouksessakin Herramme opettaa meitä antamaan anteeksi,opettaessaan meitä rukoilemaan näin : "Anna meille meidän syntimme anteeksi, NIINKUIN MEKIN ANNAMME anteeksi meidän velallisillemme."
Tässä mitataan meidän vanhurskautemme, saamme anteeksi niin paljon, kuin olemme valmiit antamaan veljellemme ja siskollemme anteeksi.
Kuinka usein, aina, seitsemänkymmentä kertaa seitemän kymmentä, joka Raamatun mukaan tarkoittaa aina, kun joku pyytää anteeksi, joka päivä, joka hetki. Ei se ole aina helppoa, mutta siinä on vanhurskautemme syvin olemus käytännössä.
Jos tätä kultaista sääntöä pidettäisiin totena, ja uskottaisiin mitä Jeesus opetti Isämeidän rukouksessa, niin lausuisimme tuon rukouksen ehkä paljon hartaimmin ja vakavammin.
Pieni rukouskirja:>>Armollinen, ristiinnaulittu Vapahtaja, kun kiusaukset lähestyvät, suo minun silloin ajatella TUSKIASI, niin että ne varjelisivat minut lankeamasta.
Ruots. "Rettfärdig." vapaasti käännettynä
"oikeudenkukainen valmius".
Jos kuka on tätä, niin Jumala on koko olemukseltaan juuri aina oikeudenmukainen ja valmis toimimaan oikeudenmukaisesti.
Vanhurskaus ei välttämättä aina ole niin mukava tälle syntiselle luonnollemme, siksi kai Raamattu varoittaakin olemasta niin perin vanhurskas toisten seurassa, sensijaan Raamattu suosittelee soveltamaan sitä omaan elämään ja ojentamaan oman uskonelämänsä vanhurskauden alaisuuteen, eikä niinkään sanoihin toisille.
Siksi kai me loukkaamme niin herkästi sanoillamme kun olemme niin vanhurskaita sanoissa, ja se ilmenee juuri siinä, että luemme Jumalan lain kirjainta toiselle, ja vielä "verhon" takaa, niinkuin näilläkin foorumeilla, missä liikumme nimimerkin takana.
Ja usein se tulee vielä ikäänkuin ylhäältä alas arvoasteikossa, se luo pakosta mielikuvan, että sanoja on asettanut itsensä lähes Jumalan asemaan, tuomitessamme Jumalan sanalla toista ihmistä. Mielestäni sen voi tehdä vain Jumala, varsinkaan, vielä pelastumatonta ihmistä emme missään tapauksessa kykene tuomitsemaan, sillä siinätapauksessa tuomitsemme myöskin itsemme.
Sitä tarkoittaa Sana , kun se sanoo. "Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa, sillä mistä toisen tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset."
Jos me käytämme Jumalan sanaa tuomitaksemme toisen, olemme välttämättä myös itse samanlain alla, ja joka on yhdessä kohdin rikkonut lain, on syypää koko lakiin.
Siksi kaiketi on itsellemme terveellisempää kun emme esiinny ylen vanhurskaina.
Olemme vapautetut laista, Kristuksen rakkaudenlain alle, joka on itseasiassa korkeampi laki kuin Mooseksen laki.
Vanhurskautetut Kristuksessa , omistamamme vanhurskaus on lahjavanhurskaus.
Olemme jokainen Aadamista viimeksi syntyneeseen kaikki syyllisiä ja tuomittuja Jumalan vanhurskaan lain alla, itsessämme ole täysin ilman Jumalaa, emmekä voi Häntä saavuttaa omilla, emmekä lain käskyä noudattaen.
Olemme kaikki synninlain alaisia. Jumala suuressa vahurskaudessaan ja rakkaudessaan vapautti meidät tästä orjuudesta Jeesuksen Kristuksen kautta.
Siksi meidän tulisikin siteeratessamme Raamattua, olla tietoisia asemastamme Jumalan edessä, ja asettaa äänenpainomme sen mukaan.
Jos kaikin mahdollisin merkein ja isoin kirjaimin huudamme Raamatun totuuksia täällä esimerkiksi, asetamme itsemme auttamattomasti toisten yläpuolelle, olemme silloin lain vartioita, emme sen täyttäjiä, joita siinä asemassa meidän tulisi olla, Sanan tekijä ja täyttäjä, eikä lain lukija.
Jumala voisi meistä vanhurskaimmankin hetkessä tuomita kadotukseen, ja olisi silti oikeudenmukainen tuomitesaan, mutta me emme voi tuomita ketään , koska itsekin olemme armahdetut.
Tässä tulee luonnostaan mieleen kertomus Raamatusta, kun velallinen anoi armoa saadakseen velkansa anteeksi, hän sai anteeksi, lähti pois, ja vastaan tuli palvelija jolla oli velkaa sille , joka äsken sai velan anteeksi, mutta oli armoton veljelleen, ja vaati viimeisenkin rovon maksettavaksi, isäntä sai kuullaa , miten anteeksi saanut oli menetellyt, panetti hänetkin vankauteen ja vaati maksettvakasi koko velan.
Näin käy meillekin jos emme armahda veljeämme, ja anna sydämestämme anteeksi, vanhurskautemme on menetetty.
Isämeidän rukouksessakin Herramme opettaa meitä antamaan anteeksi,opettaessaan meitä rukoilemaan näin : "Anna meille meidän syntimme anteeksi, NIINKUIN MEKIN ANNAMME anteeksi meidän velallisillemme."
Tässä mitataan meidän vanhurskautemme, saamme anteeksi niin paljon, kuin olemme valmiit antamaan veljellemme ja siskollemme anteeksi.
Kuinka usein, aina, seitsemänkymmentä kertaa seitemän kymmentä, joka Raamatun mukaan tarkoittaa aina, kun joku pyytää anteeksi, joka päivä, joka hetki. Ei se ole aina helppoa, mutta siinä on vanhurskautemme syvin olemus käytännössä.
Jos tätä kultaista sääntöä pidettäisiin totena, ja uskottaisiin mitä Jeesus opetti Isämeidän rukouksessa, niin lausuisimme tuon rukouksen ehkä paljon hartaimmin ja vakavammin.
Pieni rukouskirja:>>Armollinen, ristiinnaulittu Vapahtaja, kun kiusaukset lähestyvät, suo minun silloin ajatella TUSKIASI, niin että ne varjelisivat minut lankeamasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.