Kekkonen - virhearvioiden mestari

...eikö tule kommentteja?

Kekkosen suurimpia harhoja olivat kaikkivoipaisuuden ja mahtipontisuuden ajatukset. Tässä mielessä hän muistutti Ceausescua. Tuhotessaan kyvykkäätkin kilpailijansa hän toimi samassa mustasukkaisuushengessä kuin Stalin. Pienen osa-aika-demokraattisen valtion johdossa hänellä ei ollut valtaoikeuksia sentään ammuttaa jokaista potentiaalista vihollistaan tai "tunaria". Mutta kun keksittiin nämä Johannes Virolaisen hyvin nimikoimat "yleiset syyt", sai panna porukkaa sivuun mielivaltaisesti tähän syyhyn vedoten.

Kerronpa tarinan. 1950-luvun lopulla suojelupoliisin etsivä räjäytti koko KGB:n Suomen verkoston.Hänellä oli todisteet niin merkittävästä vakoilusta, että lähtöpassin olisi saanut nivaska lähetystöväkeä. Pääpiruna oli Zenihov, pienempänä silakkana muutama muu. Kun "Suopon", kuten sitä silloin sanottiin, johtaja meni Kekkosen puheille, Kekkonen oli kerrankin häkeltynyt - vakoojat olivat hänen tärkeimpiä kontaktejaan! Niinpä hän antoi määräyksen, ettei heihin kajota. Lisäksi tällöin hän määräsi suojelupoliisin raportoimaan hänelle kaikesta: syntyi käsite "presidentin poliisi".

Kaksi Kekkosen suojelemista KGB-miehistä omasi myöhemmin suuren roolin itsenäisyytemme valjastamisessa, toinen profiloitui noottikriisin aikana ja toinen myöhemmin ottamalla koko Suomen eliitin vaihe vaiheelta käpäläänsä. Tämä mies, Viktor Vladimirov, oli vielä Koivistonkin kotiryssä (vaikka Manu ehti väittää, ettei tuntenut koko miestä).

Seppo Tiitinen oli viimeinen maalaisliittolainen salapoliisipomo, joka toimi ikään kuin "Kekkosen hengessä".

Kun Kekkosen valta 1940 ja 1944 oli pienempi, muut hillitsivät hänen impulsiivisia virheitään ja ennakkoluulottoman äkillisiä ja "raikkaita" päätöksiään. Myöhemmin hän vei meitä vääjäämättä kohti sovjetisoimista ja 1970-luvulla uskoi tuon järjestelmän voittoon. Käsittämättömän keskinkertainen talouspoliitikko siis. Kaavahan menee näin: kun "imperiumi" laajenee, laajemmat vartioitavat alueet vaativat enemmän rahallisia ponnistuksia etujen vartioimiseen - tulee konkurssi. Ainoastaan Yhdysvaltain teollisuus ja kulttuuri saattoi pitemmän päälle kestää, vaikka välillä budjetti oli kolme biljoonaakin alijäämäinen!

Taloustieteilijä Timo Tiusanen ennusti Neuvostoliiton romahtamisen jo 1970-luvulla ja melko tarkastikin. Mutta hänet oli muistaakseni koulutettu Irlannissa. Lännessä tunnettiin Neuvostoliitto, ei meillä, koska meillä valehdeltiin kaikille, humpuukipuhe levisi tieteisiinkin. Meidän "venäjäntuntemuksemme" oli ja on edelleen surkeata, vaikka mielellämme kuvittelemme muuta.