Raamattu kertoo:"He olivat kaikki yhdessä koolla.
Yhtäkkiä kuului taivaasta kohahdus, kuin olisi käynyt
raju tuulenpuuska....He tulivat täyteen Pyhää Henkeä (Apt.2:1-4
He eivät olleet yhdessä koolla kertoakseen toisilleen jotain
herkullisia yksityiskohtia jostakin skandaalista.
He eivät koettaneet paljastaa jokaista tahraa, minkä saattoivat
löytää veljensä luonteesta.
He tunsivat omat hengelliset tarpeensa ja huusivat Herran puoleen
saadakseen pyhän voitelun, joka auttaisi heitä voittamaan omat
puutteensa ja tekisi heidät sopiviksi työhön toisten pelastamiseksi.
He rukoilivat äärimmäisen vakavasti, että Kristuksen rakkaus voisi
täyttää heidän sydämensä.
Eikö tämä ole myös meidän tarpeemme tänä aikana jokaisessa srkunnassa?
Yhtäkkiä kuului taivaasta kohahdus, kuin olisi käynyt
raju tuulenpuuska....He tulivat täyteen Pyhää Henkeä (Apt.2:1-4
He eivät olleet yhdessä koolla kertoakseen toisilleen jotain
herkullisia yksityiskohtia jostakin skandaalista.
He eivät koettaneet paljastaa jokaista tahraa, minkä saattoivat
löytää veljensä luonteesta.
He tunsivat omat hengelliset tarpeensa ja huusivat Herran puoleen
saadakseen pyhän voitelun, joka auttaisi heitä voittamaan omat
puutteensa ja tekisi heidät sopiviksi työhön toisten pelastamiseksi.
He rukoilivat äärimmäisen vakavasti, että Kristuksen rakkaus voisi
täyttää heidän sydämensä.
Eikö tämä ole myös meidän tarpeemme tänä aikana jokaisessa srkunnassa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitään muuta ei seurakunnat tarvitse niin paljon
kuin Pyhää Henkeä.
Toinen tärkeä asia on yksimielisyys...
voiko sitä koskaan olla?
Mutta nyt ei olla yhdessä koolla, vaan haetaan eroja.
"Raamattu kertoo:"He olivat kaikki yhdessä koolla."
Raamattu kertoo myös motiivin: ovet lukossa hillittömän pelon vuoksi. Johtaja Jeesus oli tapettu ja kohta
olisi heidän vuoronsa! Mutta Jeesuksen annettua Pyhä henki heidän motiivinsa muuttui ja he astuivat kansan
eteen.
Ap. t. 2:44
Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä.
[2:44,45: Ap. t. 4:32,34-37]
Ap. t. 4:32
Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu.
Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä.
[4:32-37: Ap. t. 2:42-47]
Vasta sitten voimme sanoa itseämme apostoliseksi seurakunnaksi kun emme enää kiivaile: tämä on minun,
minun ja tämänkin pitäisi olla minun ja minä haluan vielä tuonkin. Kun emme rekisteröi profeettoja omaksi
suojatuksi tavaramerkiksi, olemme ottaneet pikku askeleen oikeaan suuntaan.