miksi me muka olemme kaksikielisiä. Eihän meillä Suomessa ole kuin hyvin pieni osa ns. kaksikielisiä. Tässä allaolevassa on vähän selvitystä siihen kuinka Suomeen ja suomalaiseen koulutusjärjestelmään rantautui pakkoruotsi.
Tässä tulee oikea syy ruotsin pakollisuudelle ja ns. "kaksikielisyydelle":
Opettaja A. Joutsimäki kirjoittaa OAJ:n ammattiosaston Opettaja-lehden numerossa 10/2004:
"...Jo 70-luvulla eräässä peruskoulukokouksessa, muistaakseni Jyväskylässä Peruskoulu 5-vuotta -seminaarissa, uskalsi eräs silloisen kouluhallituksen ruotsinkielisen osaston edustaja esittää pakollisuuden todellisen syyn, joka paljastaa, että alkujaankaan ei ole ollut kysymys koulujen kielipolitiikasta vaan yleisestä yhteiskuntapolitiikasta.
Hän sanoi pakkoruotsista käydyssä keskustelussa jokseenkin sanatarkasti näin: "Suomen kaltaisessa maassa pienen vähemmistön on pakko oppia valtaväestön kieli eli suomi, jos haluaa työtä pienen kotipaikkansa ulkopuolelta - varsinkin ruotsinkielisellä rannikolla. Ruotsinkielisiltä lapsilta kuluu siihen valtavasti aikaa ja voimia, jos suomenkielisillä ei olisi tätä vastaavaa "rasitetta", he voisivat käyttää aikansa ja voimansa hyödyllisemmin esim. englantiin tai matematiikkaan, jolloin ruotsinkieliset lapset joutuisivat epäoikeudenmukaiseen asemaan."
RKP:n päämäärä on aiheuttaa suomenkielisille ylimääräisiä rasitteita.
RKP ei halua poistaa "pakkosuomea" ruotsinkielisiltä, koska RKP tietää, että ilman suomen taitoa ruotsinkieliset joutuvat huonoon asemaan Suomen työmarkkinoilla. Ruotsinkielisillä on siis pakko olla rasitteena "pakkosuomi", joten "tasa-arvon" takia RKP:läiset yrittävät saada ylimääräisiä rasitteita suomenkielisille, jottei suomenkielisillä menisi liian hyvin koulutuksessa.
Tämä ei ole vain suomenkielisten rasite vaan samalla rasite koko Suomen hyvinvoinnille ja kilpailukyvylle.
Tässä tulee oikea syy ruotsin pakollisuudelle ja ns. "kaksikielisyydelle":
Opettaja A. Joutsimäki kirjoittaa OAJ:n ammattiosaston Opettaja-lehden numerossa 10/2004:
"...Jo 70-luvulla eräässä peruskoulukokouksessa, muistaakseni Jyväskylässä Peruskoulu 5-vuotta -seminaarissa, uskalsi eräs silloisen kouluhallituksen ruotsinkielisen osaston edustaja esittää pakollisuuden todellisen syyn, joka paljastaa, että alkujaankaan ei ole ollut kysymys koulujen kielipolitiikasta vaan yleisestä yhteiskuntapolitiikasta.
Hän sanoi pakkoruotsista käydyssä keskustelussa jokseenkin sanatarkasti näin: "Suomen kaltaisessa maassa pienen vähemmistön on pakko oppia valtaväestön kieli eli suomi, jos haluaa työtä pienen kotipaikkansa ulkopuolelta - varsinkin ruotsinkielisellä rannikolla. Ruotsinkielisiltä lapsilta kuluu siihen valtavasti aikaa ja voimia, jos suomenkielisillä ei olisi tätä vastaavaa "rasitetta", he voisivat käyttää aikansa ja voimansa hyödyllisemmin esim. englantiin tai matematiikkaan, jolloin ruotsinkieliset lapset joutuisivat epäoikeudenmukaiseen asemaan."
RKP:n päämäärä on aiheuttaa suomenkielisille ylimääräisiä rasitteita.
RKP ei halua poistaa "pakkosuomea" ruotsinkielisiltä, koska RKP tietää, että ilman suomen taitoa ruotsinkieliset joutuvat huonoon asemaan Suomen työmarkkinoilla. Ruotsinkielisillä on siis pakko olla rasitteena "pakkosuomi", joten "tasa-arvon" takia RKP:läiset yrittävät saada ylimääräisiä rasitteita suomenkielisille, jottei suomenkielisillä menisi liian hyvin koulutuksessa.
Tämä ei ole vain suomenkielisten rasite vaan samalla rasite koko Suomen hyvinvoinnille ja kilpailukyvylle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei kai kukaan ole sinua kaksikieliseksi väittänytkään?
Vai tuollainen oli Asseri Joutsimäen näkemys. Mutta miksi pitäisi uskoa, että tuo Joutsimäen esittämä olisi todellinen syy?
Ei ole väittänyt, mutta sinä yritit kääntää keskustelun tapasi mukaan pois aiheesta. Kirjoittaja kertoi syyn suomeen pesiytyneeseen pakkoruotsiin. Joka ei siis ollut kielipoliittinen vaan poliittinen. Näin se minun mielestäni menee.
Lappalainen, Antti
Peruskoulun opetussuunnitelman syntyprosessi ja peruskouluopetuksen johtamisjärjestelmän muotoutuminen. - Helsinki, 1985. - (Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia ; 28),
jonka lähdeviitteet myös ovat hyödylliset
ja kansanomaisemmin rinnakkaisteoksessa
Lappalainen, Antti
Kamppailu peruskoulusta. - 1985.
Peruskoulun puitelakia, johon määräykset kieltenopetuksesta sisältyvät, käsiteltiin eduskunnassa vuosina 1967-1968. Rafael Paasion hallituksen ((6 SDP, 5 Kesk, 3 SKDL ja 1 TPSL) esityksessä, jonka opetusministeri R. H. Oittinen toi eduskunnalle 21.4.1967 torjuttiin ajatus kahdesta pakollisesta kielestä pedagogisin perustein. Pääsääntöisenä pakollisena kielenä olisi englanti. Lähetekeskustelussa ja sivistysvaliokunnan pyytämissä asiantuntijalausunnoissa toisaalta kuitenkin tähdennettiin pakollisen ruotsin kielen tärkeyttä. Sivistysvaliokunta äänesti asiasta joulukuussa 1967, jolloin hallituksen esittämä yksi pakollinen kieli voitti hallituspuolueiden äänin 10-7. Jo helmikuussa 1967 RKP oli ottanut kantaa asiaa. Tällä taholla katsottiin, että yhden kielen järjestelmä saattaisi ruotsinkieliset koululaiset eriarvoiseen asemaan, koska heidän olisi olosuhteiden pakosta joka tapauksessa opiskeltava maan enemmistökieltä kun suomenkieliset voisivat keskittyä maailmankieleen. Eduskunnan perustuslakivaliokunnassa RKP:n edustajat vaativat lain käsittelyä perustuslain säätämisjärjestyksessä, mikä kanta jäi vähemmistöön. Asia sai julkisuudessa suuren huomion ja liittyi mm. silloin käymässä olevaan presidentinvaalikeskusteluun. Monet suomalaiset kulttuurihenkilöt puolustivat ruotsin kielen opetusta (mm. Helsingin yliopiston kansleri Paavo Ravila ja ylipormestari Lauri Aho Senaatintorin uudenvuoden puheessaan). Viimein myös presidentti (ja presidenttiehdokas) Urho Kekkonen antoi heille merkittävää sivustatukea puhuessaan RKP:n vaalitilaisuudessa 10.1.1968. Presidentinvaalien yhteydessä myös maan hallitus päätettiin panna uusiksi, ja RKP:lle tarjoutui mahdollisuus tulla mukaan hallitukseen. Puolueen puheenjohtaja Jan-Magnus Jansson ja sihteeri Patrik Lilius saivat ilmeisen vastahakoisen puolueväen hallitukseen menon taakse asettamalla ehdoksi kahden kielen opetuksen säilyttämisen. Uudessa Mauno Koiviston hallituksessa (6 SDP, 5 Kesk, 3 SKDL, 1 TPSL, 1 RKP) opetusministerinä oli Johannes Virolainen, joka oli pontevasti kahden kielen opettamisen kannalla. Tämä näkemys kirjattiin myös hallitusohjelmaan ja asian käsittely eduskunnassa alkoi uudelleen. Sivistysvaliokunnan uudessa äänestyksessä 13.3.1968 yhden kielen puolustajat voittivat 11-6, mutta kahden kielen puolesta äänesti nyt myös kaikkien hallituspuolueiden edustajia. Seuraavassa vaiheessa asiaa ryhtyi käsittelemään uuden hallituksen asettama ministerivaliokunta, johon kuuluivat Virolainen (Kesk), Grels Teir (RKP) ja Anna-Liisa Tiekso (SKDL). Työryhmä päätyi kompromissiin, jonka mukaan pääsääntöisesti kaikki opiskelivat kahta kieltä joskin huonosti ensimmäisessä kielessä menestyneillä olisi ollut mahdollisuus saada vapautus toisesta. Hallituspuolueiden päättävissä elimissä ja eduskuntaryhmissä mielipiteet asiasta jakautuivat, mutta kussakin enemmistö onnistuttiin taivuttamaan kahden kielen kannalle.
jatkuu...
Oppositiopuolueista kokoomusta mm. taivutteli keskeisten kaupan ja teollisuuden järjestöjen kirjelmä, jossa vaadittiin talouselämän etujen vuoksi kahden pakollisen kielen opetusta. Suuri valiokunta päätyi hallituksen ajaman kahden kielen taakse tiukan väittelyn jälkeen. Vaikka eduskunnan lopullisessa käsittelyssä vielä esitettiin vastaväitteitä, voitti hallituksen ajama kahden kielen sisältämä lakiesitys lopullisessa äänestyksessä 21.5.1968 taakseen 137 ääntä.
Antti Lappalainen arvioi käytyä kiistaa niin, että pedagogiset näkökannat hävisivät kulttuuri- ja puoluepoliittisille näkökannoille. Voittanut puoli korosti pohjoismaista suuntautumista, perinnettä ja maan virallista kaksikielisyyttä. Mitään muuta RKP:n painostuksen muotoa Lappalainen ei tunne kuin hallitukseen osallistumisen tai osallistumattomuuden, mikä lienee normaali politiikan tekemisen tapa. Uusi pääministeri Koivisto tarvitsi hallituksensa parlamentaarisen voiman lisäämistä mm. varmistaakseen tulopoliittiseen ratkaisuun liittyvän valtuuslain hyväksymisen eduskunnassa (näin Juhani Suomi teoksessaan "Taistelu puolueettomuudesta", s. 33). Toisaalta voi ajatella, että nimenomaan Keskustapuolue näki mielellään RKP:n hallituksessa, vahvistihan se porvarillista panosta sosialistienemmistöisessä valtioneuvostossa aikana jolloin eduskunta oli vasemmistoenemmistöinen. Kielikiistaa epäilemättä myös seurattiin Ruotsissa, mm. Ruotsin kouluylihallituksen pääjohtaja seurasi asian kolmatta käsittelyä eduskunnan lehterillä. Virolainen on useissa kirjoissaan selittänyt omaa kantaansa, perusteellisimmin kai kirjassa
Kolmas elämä / Kyllikki Virolainen ja Virolainen. - Porvoo, 1998.
Koulukaupungissaan monikielisessä Viipurissa hän oli yhteydessä moniin ruotsikielisiin ikätovereihin ja opiskeluvuosinaan Helsingissä hän vierasti yliopiston kiihkeätä kielitaistelua. Myöhemmin hän kertoo ottaneensa oppia entiseltä suomalaisuuspolitiikolta presidentti Paasikiveltä, jota vielä oli arvostellut ruotsalaisalueiden suojelemisesta karjalaisen siirtoväen asuttamisen vuosina sodan jälkeen. Paasikivi oli presidenttinä pitänyt äärimmäisen tärkeänä pohjoismaisten yhteyksien vaalimista ja sen yhtenä ehtona ruotsin kielen laajaa osaamista. Virolaisen mukaan Paasikiven kielipoliittinen testamentti oli: "Älkää heikentäkö ruotsin kielen asemaa kouluissa. Jos sen virheen teette, pelkään että kouluihimme tulee toinen vieras kieli eikä se varmasti ole espanja!" Huomattakoon, että Viljo Ripatin mukaan myös Virolaisen vastapeluri R.H. Oittinen niin ikään pohjoismaisten yhteyksien vaalijana oli alkuaan ajatellut, että ainoa pakollinen kieli olisi ruotsi (s. 256-257 teoksessa "R.H.Oittinen : työväen sivistäjästä koulun uudistajaksi". - 1992).""
Peruskoulu : synty, kehittyminen ja tulevaisuus / Urho Somerkivi. - Vantaa, 1982.
Svenska folkpartiet 5 : 1956-1970 / Göran von Bonsdorf, Henrik Ekberg. - Helsingfors, 1997.
Copyright © Helsingin kaupungi
Kirjoittaja aloitti "Moni ei tiedä vieläkään miksi ...miksi me muka olemme kaksikielisiä"
Vastasin arvelemalla, ettei kovinkaan moni liene todella epäillyt tuon kirjoittajaa kaksikieliseksi. Kirjoitin siis samasta aiheesta kuin aloituksen kirjoittaja, mutta nimimerkki saippuan mielestä 'yritin siirtää keskustelun pois aiheesta'.
Toisekseen kommentoin myös aloituksessa mainittua Joutsimäen kirjoitusta. Mutta nimimerkki saippuan mielestä 'yritin siirtää keskustelun pois aiheesta'!
Nyt kysyn jo suoraan onko nimimerkki saippualla kaikki inkkarit kanootissa?
No, eihän tuosta nyt ainakaan voi sellaista johtopäätöstä vetää kuin Asseri Joutsimäki teki!
Eli, vastasit omaan arveluusi, sen sijaan, että olisit kommentoinut keskustelun avaajan alkupuheenvuoroa. Tyypillistä venkoilua, sitähän se on.
PS. Nimimerkkini on sappua, ei saippua. Kuulunetko sinäkin noihin runon harittavasilmäisiin?
kun ei pystynytkään kääntämään keskustelua valehtemalla ja saivartelemalla. Tosin eihän Tapsalle kelpaa todisteet jos ne poikkevat Tapsan mielipiteestä. Oman mielipiteensä hän sitten jättää toki perustelematta. No, se on netti svekoilua se.
"Nimimerkkini on sappua, ei saippua"
Outoa. Vasta joku päivä sitten kun viestiisi oli vastattu nimimerkillä 'saippua' väitit sen olevan rekisteröity nimimerkkisi. Osaisitko päättää, mikä on nimimerkkisi? Tai ehkäpä sinulla on useampia? Multinikkeilyhän onkin netti fennojen keskuudessa tavattoman suosittua.
"Eli, vastasit omaan arveluusi, sen sijaan, että olisit kommentoinut keskustelun avaajan alkupuheenvuoroa."
Ei, vaan esitin arveluni vastaukseksi aloituksen kirjoittajalle. Kommentoin siis hänen alkupuheenvuoroaan. Kirjoitin siis samasta aiheesta kuin aloituksen kirjoittaja.
Mutta onko sappua/saippualla kaikki muumit laaksossa?
Mutta eihän noissa lainauksissa mikään tukenut aloituksessa väitettyä 'oikeaa syytä' kaksikielisyydelle tai edes pakolliselle kouluruotsille! Eikähän edes Asseri Joutsimäki väittänyt esittävänsä mitään syytä kaksikielisyydelle. Suomihan on ollut vähintään kaksikielinen aina.
Älä horise
"Älä horise "
En tietenkään. Jos et pysy omista kirjoituksistasi perillä niin tietysti voit aina pyytää apua kotiavustajaltasi. Miksipä ei?
Rautalapio:
Onko sinulla paha olla? Haluaisitko jutella?
Ps. Ottakaas tuo "numerovarmennus" pois, koska sen takia en voi lähettää viestejä nopeasti. Taas meni monta kymmentä minuuttia kun koitin laskea 2 6. Olisinpa aikoinaan opiskellut ruotsin sijaan matematiikkaa, niin olisin voinut selvitä tästä helpommin.
Suomessa elävä kaksikielisyys tarkoittaa sitä, että pieni vähemmistö on kaksikielistä ja suuri enemmistö yksikielistä. Siis suomen ja ruotsin suhteen.
Muitahan kieliä ei jostain syystä lasketa kielitaitoon kuuluvaksi. Tämäkin suomalainen erikoisuus.