Atanasius on ensimmäinen henkilö, joka määritteli Uuden testamentin sisällöksi ne 27 kirjaa, joista nykyinenkin raamattu koostuu. Kuten tiedämme, ns. pyhiä kirjoituksia oli huomattavasti enemmän, mutta kun piispa tuota kirjelmää määritteli vuonna 367 jaa., on selvää, että paljon hän joutui siitä pois jättämään. Pois jäi mm. Juudaksen evankeliumi. Juudaksen asema kristinuskossa on käsitetty täysin väärin. Hänhän teki tehtävänsä vain, kuten Jeesus oli asian suunnitellut.
Raamattu on siis koottu jokseenkin samalla menetelmällä kuin kotoinen Kalevalamme, joten olisi huomattavasti luontevampaa, että meillä vallitsisi Kalevainen uskontoperinne. Korkeimpana auktoriteettina toimisi Ukko ylijumala ja hänen profeettanaan Väinö.
Vaikka meillä olisikin Kalevalainen uskonto, olisin itse ateisti silti.
Raamattu on siis koottu jokseenkin samalla menetelmällä kuin kotoinen Kalevalamme, joten olisi huomattavasti luontevampaa, että meillä vallitsisi Kalevainen uskontoperinne. Korkeimpana auktoriteettina toimisi Ukko ylijumala ja hänen profeettanaan Väinö.
Vaikka meillä olisikin Kalevalainen uskonto, olisin itse ateisti silti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Atanasiuksella oli melko vaikea tehtävä - mutta diktaattorin valtuudet!
Hän sai aika vapaasti päättää, mitkä evankeliumeista olivat "alkuperäisiä" ja luotettavia, mitkä myöhäsyntyisiä ja "väärennöksiä".
Voimme vain uumoilla kuinka monta perinteessä säilynyttä Jeesuksen liittyvää aivan oikeaa anekdoottia meni tuolloin hukkaan, ja kuinka paljon disinformaatiota ja satuaineistoa evankeliumien mukana pääsi mukaan tähän nyt tuntemaamme kokoelmaan. No, Atanasiostahan auttoi se kuuluisa Pyhä Henki valitsemaan oikein...
Kuten tuonnempana joulun pintaan keskustelimme, Jeesuksen syntymistä ja lapsuutta koskevia tarinoita ei mukaan juuri huolittu, lukuun ottamatta Matteuksen evankeliumin Jeesuksen syntymätarinaa, joka objetiivisesti tarkkailtuna vaikuttaa sadunomaiselta, eikä saakaan tukea muilta evankelistoilta.
Merkille pantavaa on myös, että itse Jeesuksesta kertovia evankeliumeja tuli kokoelmaan vain neljä, ja loput ovat mm. Paavalin kirjeitä seurakunnilleen. Tämä kertoo tuona ajankohtana jo pitkälle alkuperästään eriytyneestä ja kehittyneestä kristinuskon teologiasta, jolla oli aina vain vähemmän tekemistä alkuperänsä, 300 vuotta aiemmin eläneen Jeesuksen elämästä.
tutkijat ovat sitä mieltä, että objektiivista tietoa Jeesuksen eksistenssistä ei ole. Aihetodisteet puuttuvat, kuten kriminologiassa sanotaan.