Kuinka hyvin ruotsia pitäisi osata?
Nykyisin erotetaan kuusi eri tasoa: A1 ja A2, B1 ja B2 sekä C1 ja C2. Valtion virkamiehiltä edellytetään samaa osaamistasoa kuin B1 mutta Oulun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan moni virkamies jää tämän tason alapuolelle. Viimeksi on Kokkolaa koskevassa kiistassa tullut ilmi, että taso B1 ei tyydytä perustuslain vaatimuksia.
Kielten opiskelussa voi olla erilaisia tavoitteita: halu selviytyä turistina vieraassa maassa tai lukea vieraskielisiä kuvalehtiä. Jos sujuva jutustelu vieraalla kielellä riittää, niin ei esim. kieliopilla ple niin suurta merkitystä. Sen sijaan, jos aikoo käyttää vierasta kieltä työelämässä, olisi tärkeää puhua hyvää, kieliopillisesti moitteetonta kieltä. Opiskelussa ja vaativanpuoleisissa tehtävissä tarvitaan kunnollista osaamista, mikä ei vielä merkitse, että puhuja osaisi täydellisesti vierasta kieltä.
Nykyisin englannin osaaminen avaa suurimmat mahdollisuudet, mutta kuinka paljon pitäisi osata sitä toista kotimaista? Ruotsin osaaminen ei tule lahjaksi, vaan se vaatii työtä joka ei lopu koskaan. Kielitaito ruostuu käytön puutteessa, ja kun vain harvalla suomenkielisellä on mahdollisuus käyttää oppimaansa ruotsia, hänen täytyy turvautua kielikusseihin ja itseopiskeluun säilyttääkseen kielitaitonsa. (Olen asunut Espoossa 35 vuotta ja käyttänyt ruotsia kahdesti.)
Omille sukulaisilleni olen tähdentänyt, että ruotsia on osattava kunnolla, jos siitä aikoo jotain hyötyä, tai sitten riittää muutaman fraasin osaaminen. Puutteellisesta kielitaidosta ei ole hyötyä eikä iloa. Sen vuoksi ruotsin pitäisi olla koulussa valinnanvarainen aine, jolloin ne jotka haluavat sitä opiskella pääsisivät paremmin eteenpäin, kun vastaan hangoittelevia ei enää olisi luokassa.
Ei kaikkien tarvitse osata ruotsia. Meillä on 265 000 suomenruotsalaista, jotka voivat hakeutua lähihoitaja- ja poliisikoulutukseen, hälytyskeskuksiin ja muihin tehtäviin, joissa ruotsia tarvitaan. Ruotsinkielisten on turhaa vaatia kaikilta ruotsin osaamista, kun voivat hoitaa palvelunsa myös itse.
En vastusta ruotsin opiskelua, ruotsin kieltä tai suomenruotsalaisuutta, vaan haluan, että kielipolitiikkaa kehitetään realistisempaan ja käytännönläheiseen suuntaan, ja että ruotsinkielisemme ottaisivat enemmän vastuuta omien palvelujensa hoitamisesta eivätkä jättäisi niiden hoitamista suomenkielisten asiaksi.
Nykyisin erotetaan kuusi eri tasoa: A1 ja A2, B1 ja B2 sekä C1 ja C2. Valtion virkamiehiltä edellytetään samaa osaamistasoa kuin B1 mutta Oulun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan moni virkamies jää tämän tason alapuolelle. Viimeksi on Kokkolaa koskevassa kiistassa tullut ilmi, että taso B1 ei tyydytä perustuslain vaatimuksia.
Kielten opiskelussa voi olla erilaisia tavoitteita: halu selviytyä turistina vieraassa maassa tai lukea vieraskielisiä kuvalehtiä. Jos sujuva jutustelu vieraalla kielellä riittää, niin ei esim. kieliopilla ple niin suurta merkitystä. Sen sijaan, jos aikoo käyttää vierasta kieltä työelämässä, olisi tärkeää puhua hyvää, kieliopillisesti moitteetonta kieltä. Opiskelussa ja vaativanpuoleisissa tehtävissä tarvitaan kunnollista osaamista, mikä ei vielä merkitse, että puhuja osaisi täydellisesti vierasta kieltä.
Nykyisin englannin osaaminen avaa suurimmat mahdollisuudet, mutta kuinka paljon pitäisi osata sitä toista kotimaista? Ruotsin osaaminen ei tule lahjaksi, vaan se vaatii työtä joka ei lopu koskaan. Kielitaito ruostuu käytön puutteessa, ja kun vain harvalla suomenkielisellä on mahdollisuus käyttää oppimaansa ruotsia, hänen täytyy turvautua kielikusseihin ja itseopiskeluun säilyttääkseen kielitaitonsa. (Olen asunut Espoossa 35 vuotta ja käyttänyt ruotsia kahdesti.)
Omille sukulaisilleni olen tähdentänyt, että ruotsia on osattava kunnolla, jos siitä aikoo jotain hyötyä, tai sitten riittää muutaman fraasin osaaminen. Puutteellisesta kielitaidosta ei ole hyötyä eikä iloa. Sen vuoksi ruotsin pitäisi olla koulussa valinnanvarainen aine, jolloin ne jotka haluavat sitä opiskella pääsisivät paremmin eteenpäin, kun vastaan hangoittelevia ei enää olisi luokassa.
Ei kaikkien tarvitse osata ruotsia. Meillä on 265 000 suomenruotsalaista, jotka voivat hakeutua lähihoitaja- ja poliisikoulutukseen, hälytyskeskuksiin ja muihin tehtäviin, joissa ruotsia tarvitaan. Ruotsinkielisten on turhaa vaatia kaikilta ruotsin osaamista, kun voivat hoitaa palvelunsa myös itse.
En vastusta ruotsin opiskelua, ruotsin kieltä tai suomenruotsalaisuutta, vaan haluan, että kielipolitiikkaa kehitetään realistisempaan ja käytännönläheiseen suuntaan, ja että ruotsinkielisemme ottaisivat enemmän vastuuta omien palvelujensa hoitamisesta eivätkä jättäisi niiden hoitamista suomenkielisten asiaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ruotsin kieltäkin pitää harjoitella jatkuvasti, että olisi aina paremmat ja paremmat mahdollisuudet harjoitella sitä enemmän. Onhan se taidokasta, että osaa ruotsia, vaikkei sitä missään varsinaisesti tarvitsikaan.
Suruista olisi vasta sitten hyötyä Suomelle, kun he itse hoitaisivat ruotsinkieliset palvelut ja suhteet Pohjoismaihin. Suomalaiset hoitaisivat omat palvelunsa ja suhteet muihin maihin.