Nyt on sitten Matti Vanhasen näkemykset kuultu:
Apollonkadulla aamulla pitämässään infossa Vanhanen sanoi pitävänsä luontevana, että pääministeri vaihtuu samalla kun kepun puheenjohtajakin.
Se oli selventävä linjaus: nyt kepu joutuu etsimään johtoonsa henkilön, joka täyttää heti pääministerin saappaat.
Tai jos ei heti kesäkuussa, niin viimeistään jossakin elokuun huitteilla.
Se rajaa ehdokkaiden määrää oleellisesti. Ilman aikaisempaa ministerikokemusta tehtävään on liki mahdoton hypätä. Voisi vain kuvitella hallituksen istuntoa, jossa pääministeri olisi nykyisen ministerijoukon kokemattomin. Se ei sopisi seinillekään ja aiheuttaisi vain noloja tilanteita.
Eli nyt puhutaan pääasiassa neljästä nimestä (järjestys ei ole sattumanvarainen):
1. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki
2. Liikenneministeri Anu Vehviläinen
3. Kunta- ja hallintoministeri Mari Kiviniemi
4. Ex-ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.
Tietenkin listalla voi pitää vielä Paavo Väyrystä, joka tuntui innostuneen kovasti Ilta-Sanomien eilisestä nettikyselystä, jossa ihmiset - piruuttaan? - olivat nostaneet Väyrysen ykköseksi. Vuan tuskinpa sentään.
Mutta joillekin anttirantakankaille tilanne on kovin, kovin mahdoton. Monelle muullekin.
Talouskomissaariksi nousseen Olli Rehnin (kesk.) nimeä on väläytelty. Mutta niinkohän hän tulisi johtajaksi puolueseen, jossa edessä on ties mitä Novan ja Nuorisosäätiön jälkiselvityksiä - olisikohan noissa jälkisotkuissa myös yksi syy Vanhasen ratkaisuun?
Ja kannattaa muistaa, että vaikka keskusta pullistelee nyt kuin sammakko, sekään ei valitse pääministeriä kuin 9-10 kuukaudeksi. Sen jälkeen on vaalit ja keskustan seuraavat neljä vuotta saattavat kulua opposition penkillä. Olli Rehn saattaa hyvinkin muistella Kalevi Sorsan (sd.) taannoista pohdiskelua opposition merkityksestä: “Mitä sinne tekemään, kissanpoikia pesemään.”
Etelä-Pohjanmaalta kuului myös ääniä, että puoluesihteeri Jarmo “Kelmi” Korhonen pitäisi nostaa (Hesarin juttu) puolueen johtoon lyömään nyrkkiä pöytään. Sen päivän Setä A:kin haluaisi nähdä, että Korhonen löisi nyrkkiä pöytään Eurooppa-Neuvoston kokouksessa, mikä on myös kepulaisen pääministerin yksi päätehtävä. On hiukan helmpompaa lyödä nyrkkiä pöytään kyyjärveläisellä huoltoasemalla kuin Brysselissä, jossa saattaisi mennä sormi suuhun.
- Who is this Pörhönen from Finland?! ihmettelisi Gordon Brown.
- Comment vous appelez-vous?? kyselisi Nicolas Sarkozy.
Ilta-Sanomissa Korhonen sanoikin haluavansa jatkaa nykyisissä tehtävissään, mutta jos puheenjohtaja vaihtuu, paineita on puoluesihteerinkin vaihtamiseen, ehkä koko puoluesihteerijärjestelmän uusimiseen.
Entä sitten ex-pääministeri Anneli “olen puhunut niin totta kuin osaan” Jäätteenmäki? Niin, jotkuhan eivät kerrasta opi.
No nyt odotellaan ilmoituksia.
Eiköhän niitä loppiaisen jälkeen ala kuulua.
Ps 1.
Sitten onkin edessä kysymys, mitä tehdään käytetylle, mutta hyvin pidetylle Matille? Siellähän niitä on ministerin paikkoja vapautumassa, jos tai kun joku ministeri muuttaa pääministerin kansliaan. Varokaa, Lahnanen on tulossa!
Ps 2.
Ennakkoasetelmat ovat sellaiset, että puheenjohtajapelistä tulee keskustatapaan myös likainen, mistä on merkkejä jo nyt. Pentti Haanpään Iisakki Vähäpuheista mukaillen ehdokkaat voivat huokailla:
- Eikö se riitä, että menneet synnit käydään läpi, mutta että tulevatkin…
Apollonkadulla aamulla pitämässään infossa Vanhanen sanoi pitävänsä luontevana, että pääministeri vaihtuu samalla kun kepun puheenjohtajakin.
Se oli selventävä linjaus: nyt kepu joutuu etsimään johtoonsa henkilön, joka täyttää heti pääministerin saappaat.
Tai jos ei heti kesäkuussa, niin viimeistään jossakin elokuun huitteilla.
Se rajaa ehdokkaiden määrää oleellisesti. Ilman aikaisempaa ministerikokemusta tehtävään on liki mahdoton hypätä. Voisi vain kuvitella hallituksen istuntoa, jossa pääministeri olisi nykyisen ministerijoukon kokemattomin. Se ei sopisi seinillekään ja aiheuttaisi vain noloja tilanteita.
Eli nyt puhutaan pääasiassa neljästä nimestä (järjestys ei ole sattumanvarainen):
1. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki
2. Liikenneministeri Anu Vehviläinen
3. Kunta- ja hallintoministeri Mari Kiviniemi
4. Ex-ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.
Tietenkin listalla voi pitää vielä Paavo Väyrystä, joka tuntui innostuneen kovasti Ilta-Sanomien eilisestä nettikyselystä, jossa ihmiset - piruuttaan? - olivat nostaneet Väyrysen ykköseksi. Vuan tuskinpa sentään.
Mutta joillekin anttirantakankaille tilanne on kovin, kovin mahdoton. Monelle muullekin.
Talouskomissaariksi nousseen Olli Rehnin (kesk.) nimeä on väläytelty. Mutta niinkohän hän tulisi johtajaksi puolueseen, jossa edessä on ties mitä Novan ja Nuorisosäätiön jälkiselvityksiä - olisikohan noissa jälkisotkuissa myös yksi syy Vanhasen ratkaisuun?
Ja kannattaa muistaa, että vaikka keskusta pullistelee nyt kuin sammakko, sekään ei valitse pääministeriä kuin 9-10 kuukaudeksi. Sen jälkeen on vaalit ja keskustan seuraavat neljä vuotta saattavat kulua opposition penkillä. Olli Rehn saattaa hyvinkin muistella Kalevi Sorsan (sd.) taannoista pohdiskelua opposition merkityksestä: “Mitä sinne tekemään, kissanpoikia pesemään.”
Etelä-Pohjanmaalta kuului myös ääniä, että puoluesihteeri Jarmo “Kelmi” Korhonen pitäisi nostaa (Hesarin juttu) puolueen johtoon lyömään nyrkkiä pöytään. Sen päivän Setä A:kin haluaisi nähdä, että Korhonen löisi nyrkkiä pöytään Eurooppa-Neuvoston kokouksessa, mikä on myös kepulaisen pääministerin yksi päätehtävä. On hiukan helmpompaa lyödä nyrkkiä pöytään kyyjärveläisellä huoltoasemalla kuin Brysselissä, jossa saattaisi mennä sormi suuhun.
- Who is this Pörhönen from Finland?! ihmettelisi Gordon Brown.
- Comment vous appelez-vous?? kyselisi Nicolas Sarkozy.
Ilta-Sanomissa Korhonen sanoikin haluavansa jatkaa nykyisissä tehtävissään, mutta jos puheenjohtaja vaihtuu, paineita on puoluesihteerinkin vaihtamiseen, ehkä koko puoluesihteerijärjestelmän uusimiseen.
Entä sitten ex-pääministeri Anneli “olen puhunut niin totta kuin osaan” Jäätteenmäki? Niin, jotkuhan eivät kerrasta opi.
No nyt odotellaan ilmoituksia.
Eiköhän niitä loppiaisen jälkeen ala kuulua.
Ps 1.
Sitten onkin edessä kysymys, mitä tehdään käytetylle, mutta hyvin pidetylle Matille? Siellähän niitä on ministerin paikkoja vapautumassa, jos tai kun joku ministeri muuttaa pääministerin kansliaan. Varokaa, Lahnanen on tulossa!
Ps 2.
Ennakkoasetelmat ovat sellaiset, että puheenjohtajapelistä tulee keskustatapaan myös likainen, mistä on merkkejä jo nyt. Pentti Haanpään Iisakki Vähäpuheista mukaillen ehdokkaat voivat huokailla:
- Eikö se riitä, että menneet synnit käydään läpi, mutta että tulevatkin…
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos vähääkään pystyt arvioimaan poliitikkojen kykyä ja kokemusta Suomen etujen ajajana, päädyt, kuten minäkin, Väyryseen. Hän on täysin omaa luokkaansa.
Kuulut näköjään näihin spekuloijiin, jotka sekoittavat kaiken ja hämärtävät oleellisen.
Minulla ei ole puoluejäsenyyttä ja siksi oleellisen hahmottaminen on helppoa.
Noinko maikkarin Seta Arkadia kirjoittaa. Setaa lapsettaa vietävästi.
Politiikka on likaista peliä, mutta likaisuus ei johdu niinkään poliitikoista, vaan pääasiassa näistä setaarkadioista. Tuokin seta lausuu meidän Herramme nimeä päättömissä kolumneissaan. Jos hänen veneensä uppoaa metrin syvyiseen järveen, hän työntää kauhuisssaan sormet suuhunsa ja hukkuu.
Seta Arkadia ei ole nähtävästi huomannut, että Iisakki Vähäpuheisen huokailu sopii mitä parhaimmin poliittisiin toimituksiin. Siellähän käydään niin menneet kuin tulevatkin synnit läpi. Juuri sitä tarkoittaa Setan vihjaileva lausuma, jonka mukaan puheenjohtajapelistä tulisi keskustatapaan likainen. Ei ole kovin monta puoluetta, joissa on puheenjohtajan väistyessä käydään aitoja kilpoja.
-olisikohan noissa jälkisotkuissa myös yksi syy Vanhasen ratkaisuun?
Keskustassa ei taida olla oikein ketään, joka saisi lähellekään yli kolmasosan kannatusta puoluekokousväen keskuudessa. Ehdokkaita ilmaantuu todennäköisesti useampia ja kannatus hajoaa tästä syystä moneen osaan ainakin puheenjohtajakisan alkumetreillä ja puoluekokousta edeltävillä kenttäkierroksilla. Kun lisäksi tiedetään, että kepu käy aina sisäiset valtapelinsä suurella tunteella, niin ei liene väärin arvattu, jos sanoo, että lokaa lentää kaikkiin suuntiin, kun kepulaisten tunnettu tyyli on mieluummin liata vastustajia kuin kehua omaa ehdokasta.
Puheenjohtajaksi valitaan kuitenkin vain yksi henkilö. Siihen tarvitaan kaikki kaksi äänestyskierrosta. Kun voittajalla on alussa ollut vain alle kolmanneksen kannatus, niin vaalin kakkoskierroksella hän saa tuekseen enemmistön, josta noin puolet kannatti ensimmäisellä kierroksella muita ehdokkaita ja liki puolet äänesti uutta puheenjohtajaa vastaan loppuun saakka.
Olisi melkoinen ihme, jos tällainen puheenjohtaja saisi rivit yhtenäisiksi ja keskustan kannatuksen kasvuun. Vaalitaistelua hän toki voi johtaa räksyttämällä raivokkaasti joka suuntaan ja vaatimalla muutosta joka asiaan ja lupaamalla etuja maaseudulle ja kepun peruskannattajille. Omat joukot saattavat hurrata kovaakin, mutta 2003 eduskuntavaalien jälkeen menetettyjen äänestäjien houkuttelu takaisin kepun kannattajiksi voi olla hyvin ylivoimainen tehtävä ainakin, jos uusi puheenjohtaja ottaa pääministerin tehtävät hoitoonsa.
Kepun olisinyt hyvä ottaa huomioon, että Vanhasen edustama maltillisuus on ainoa tekijä, joka on pitänyt kepun kannatuksen näinkin hyvin samoissa lukemissa sdp:n kanssa. Jos kepussa nyt ryhdytään harrastamaan kovin radikaaleja irtiottoja pelkän valtapolitiikan merkeissä ja sen demonstroimiseksi, että uusi puheenjohtaja on "topakka linjanvetäjä", niin voi olla, että kepu näkee sinipunan palaavan valtaan 2011 eduskuntavaalin jälkeen.
Jospa käykin niin, että on taas punamullan vuoro?
Ei punamulta mahdoton vaihtoehto ole, mutta käytännössä se on aika mahdoton, kun jomman kumman, kepun tai sdp:n pitäisi vaalissa nousta kokoomuksen ohi päästäkseen neuvottelemaan hallituksen muodostamisesta omilla ehdoillaan.
Näillä näkymin vaikuttaa kovin ilmeiseltä, että Katainen pääsee valitsemaan hallituspohjan, jolloin hän valitsee sen kahdesta muusta suuresta, jonka kanssa syntyy parempi hallitusohjelma.
valitsisi demarit, koska silloin olisi helponpi leikata pelkästään köyhiltä, ja antaa rikkaille mitä annettavissa on.
Jos keskusta joutuisi oppositioon, hiin silloin saisivat köyhät ripustaa hampaansa puunoksaan, ja nukkua kylmässä taivasalla, jos ei sattuisi saamaan kaupungin vuokraläävää jostain betonislummista orjatyötä vastaan.
Ei katainen valitse hallituspohjaa, vaan hallitusohjelman ja siihen sellaiset puolueet, joiden kanssa ohjelman toteuttaminen sujuu.
Nyt on vireillä monta keskeneräistä asiaa, mm. sata-komitean työn saattaminen lainsäädännän tasolle, kuntarakenteen uudistus, eläkekysymykset, edellytysten aikaansaaminen sellaiseksi, että elinkeinorakenne uudistuu monipuolisemmaksi ja vähemmän haavoittuvaksi, talouskasvun ja työllisyyden parantaminen, velkojen takaisinmaksu, julkisten menojen kurissapitäminen, jne...
Nämä asiat ovat seuraavan hallituksen edessä. Siihen Katainen ottaa ne puolueet, joiden kanssa homma onnistuu, eli joko kepun tai sdp:n vihreiden ja rkp:n rinnalle. Vasurit, Kd ja persut taitavat pysyä oppositiossa edelleen.