Sattumalla on merkittävä vaikutus elämään. Maailma on satunnaisuuden pelikenttä. Joissakin asioissa satunnaisuus vaikuttaa voimakkaammin kuin toisissa, mutta lähtökohtaisesti se vaikuttaa kaikkeen. Erityisen suuri vaikutus on mielestäni elämän laatuun, johtuen epäsuorista vaikutuksista. Ja ennen kaikkea satunnaissuus on äärimmäinen "epätasa-arvon" generaattori, julmuuden aiheuttaja.
On lukemattomia seikkoja, jotka vaikuttavat merkittävästi elämämme laatuun. Emme voi valita vanhempiamme. Emme voi vaikuttaa ulkonäköömme. Emme voi välttää (juurikaan) sairaiksia. Miten kaikki nämä ominaisuudet sitten määräytyvät? Sattumalta. Ei siinä mitään ihmeellistä. Mutta jokaisella ominaisuudella on jonkinlainen jakauma: on "hyviä" (ainakin tämän perse yhteiskuntamme ja kulttuurimme yleisen käsityksen mukaan) ja "huonoja" arvoja näille ominaisuuksille.
Elämä on varmasti mahtavaa, jos satut saamaan kaikki ominaisuudet jakauman oikealta, "positiiviselta" hännältä. Esimerkiksi puhtailla ulkonäöllisillä seikoilla voi menestyä tässä maailmassa huomattavasti. Tosin äärimmäinen menestys vaatii vielä satummanvaraista "voittoa" kilpailussa muiden kaikki ominaisuutensa jakauman parhaalta puolelta saaneiden kanssa. Esimerkiksi näyttelijöiksi on pitkä liuta komeita ja kauniita pyrkijöitä, jotka ovat voittaneet hyvät ulkoiset lahjat suuressa lottoarvonnassa. Mutta supertähteyteen tarvitsee vielä satunnaisuuden tuoman voiton näistä kilpakumppaneista. Monissa asioissa taidoilla ei ole juurikaan merkitystä.
Entä sitten, jos on saanut käytännössä kaikki ominaisuudet jakauman huonolta puolelta? Esimerkkinä voi "voittaa" täyden paketin ns. sosiaalisesti ongelmallisia ominaisuuksia, kuten ruman ulkonäön, kieroon katsovan silmän, puhevian, huonon ihon jne jne. Koska maailmassa on niin paljon ihmisiä, väistämättä jotkut saavat kaikki tällaisetkin ominaisuudet. Onko elämä tällöin yhtä mahtavaa? Jotkut (ihmiset, joita ihailen) ovat tästä huolimatta onnistuneet säilyttämään positiivisen asenteen ja he ovat onnistuneet nauttimaan elämästä.
Sen sijaan itse olen saanut melkein kaikki ominaisuuteni jakauman huonoilta puolilta ja tehnyt kaiken mahdolllisen ominaisuuksieni parantamiseksi, mutta elämäni on silti täysin perseestä. Surullisinta tässä kaikessa on kuitenkin se, etten ole kuitenkaan edes saanut sitä "huonointa mahdollista sekoitusta", kaikkia mahdollisimman huonoja arvoja samaan pakettiin. Voin kuvitella tällaista ihmisten elämän, jos omanikin on jo täyttä helvettiä. Vihaan satunnaisuutta ja kaikkea sen aiheuttamaa, enkä jaksa enää elää.
On lukemattomia seikkoja, jotka vaikuttavat merkittävästi elämämme laatuun. Emme voi valita vanhempiamme. Emme voi vaikuttaa ulkonäköömme. Emme voi välttää (juurikaan) sairaiksia. Miten kaikki nämä ominaisuudet sitten määräytyvät? Sattumalta. Ei siinä mitään ihmeellistä. Mutta jokaisella ominaisuudella on jonkinlainen jakauma: on "hyviä" (ainakin tämän perse yhteiskuntamme ja kulttuurimme yleisen käsityksen mukaan) ja "huonoja" arvoja näille ominaisuuksille.
Elämä on varmasti mahtavaa, jos satut saamaan kaikki ominaisuudet jakauman oikealta, "positiiviselta" hännältä. Esimerkiksi puhtailla ulkonäöllisillä seikoilla voi menestyä tässä maailmassa huomattavasti. Tosin äärimmäinen menestys vaatii vielä satummanvaraista "voittoa" kilpailussa muiden kaikki ominaisuutensa jakauman parhaalta puolelta saaneiden kanssa. Esimerkiksi näyttelijöiksi on pitkä liuta komeita ja kauniita pyrkijöitä, jotka ovat voittaneet hyvät ulkoiset lahjat suuressa lottoarvonnassa. Mutta supertähteyteen tarvitsee vielä satunnaisuuden tuoman voiton näistä kilpakumppaneista. Monissa asioissa taidoilla ei ole juurikaan merkitystä.
Entä sitten, jos on saanut käytännössä kaikki ominaisuudet jakauman huonolta puolelta? Esimerkkinä voi "voittaa" täyden paketin ns. sosiaalisesti ongelmallisia ominaisuuksia, kuten ruman ulkonäön, kieroon katsovan silmän, puhevian, huonon ihon jne jne. Koska maailmassa on niin paljon ihmisiä, väistämättä jotkut saavat kaikki tällaisetkin ominaisuudet. Onko elämä tällöin yhtä mahtavaa? Jotkut (ihmiset, joita ihailen) ovat tästä huolimatta onnistuneet säilyttämään positiivisen asenteen ja he ovat onnistuneet nauttimaan elämästä.
Sen sijaan itse olen saanut melkein kaikki ominaisuuteni jakauman huonoilta puolilta ja tehnyt kaiken mahdolllisen ominaisuuksieni parantamiseksi, mutta elämäni on silti täysin perseestä. Surullisinta tässä kaikessa on kuitenkin se, etten ole kuitenkaan edes saanut sitä "huonointa mahdollista sekoitusta", kaikkia mahdollisimman huonoja arvoja samaan pakettiin. Voin kuvitella tällaista ihmisten elämän, jos omanikin on jo täyttä helvettiä. Vihaan satunnaisuutta ja kaikkea sen aiheuttamaa, enkä jaksa enää elää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vittu sinä ihminen kirjoitat suoraan minun ajatuksiani. Oikeastaan ajattelin juuri äsken tälle palstalle tullessani elämän sattumanvaraisuutta ja siitä johtuvaa epätasa-arvoa.
Eniten minua vituttaa kun joku hyvät kortit saanut henkilö tulee sanomaan, että elämä on oikeesti hiton kivaa ja minä en vain tajua asiaa oikein. Jotkut ihmiset ihan tosissaan kuvittelevat, että on olemassa jokin kaikille yhteinen onnenpaikka nimeltä "elämä".
Vittu kun niitä elämiä on yhtä monta kuin eläjiäkin. Ei ole mitään yhtä elämää johon kaikki syntyy.
Onnistumiset ja "voitot" luetaan yleensä taidoiksi. Vastaavasti epäonnistumisista ja tappioista syytetään yleensä satunnaisuutta: "ei tätä pystynyt ennakoimaan" tai "minulla oli huono tuuri". Minusta monien asioiden suhteen sekä onnistumiset että epäonnistumiset ratkeavat (lähes) puhtaan sattuman tuloksena.
Monesti esim. meidän masennuksesta, yksinäisyydestä ym. ongelmista kärsville näiden "voittajien" viesti on lähestulkoon "olette itse aiheuttaneet ongelmanne". Tietyssä määrin tämä on totta: ei maailma ole täysin satunnainen paikka, jossai yhdelläkään teollamme ei olisi mitään merkitystä. Monissa asioissahan onni tasaantuu pitkässä juoksussa, mutta elämässä toistoja on valitettavasti tasan yksi ainoa (ainakaan toistaiseksi ei ole tietooni tullut, että kukaan olisi tietoisesti elämässä uutta elämää toisessa muodossa). Tätä voisi verrata yhteen suureen pokeripeliin, jossa kortteja on tarpeeksi kaikilel maailman ihmsille. Saat yhden käden. Voit saada ässät tai voit saada jonkun paskaparin. Teoriassa voit voittaa paskallakin kädellä, mutta tämä vaatii usein huomattavaa lisäonnea.
Hassua, että eksyin tälle palstalle (en ole erityisen masentunut) ja sain bongata mahtavan kirjoituksesi. Olen ammatiltani pokerinpelaaja, jonka vuoksi käsite varianssi on kovinkin tuttu minulle. Uskon, että olet hyvin pitkälle oikeassa kirjoittaessasi sattuman merkityksestä. Oikeastaan tekstiäsi oli jopa erittäin miellyttävä lukea, sillä itse olen pohtinut sattuman merkitystä myöskin.
Vaikka elämässä monet asiat ovat loksahtaneet paikoilleen, koen varianssin nurjan puolen potkivan minua yhä uudelleen ja uudelleen päähän ihmissuhteiden saralla. En voi kuitenkaan valittaa, sillä minulle on onneksi jaettu niin paljon "ässäpareja" ettei niistä joka kerta voida vetää ohi (ja muutenkin pokerinpelaajana minun on pakkokin sietää satunnaisuutta). Toisaalta, koen tämän meidän kotoisen Suomen yhteiskuntana myöskin melko sairaaksi paikaksi asua. Koen pakottavaa tarvetta mainita tämän vain siksi, että siinä missä suomalaiselta mieheltä vaaditaan likimain kaikkea maan ja taivaan väliltä, jotta mies ylipäätään kelpaisi parisuhteseen, niin on kulttuureja, joissa länsimaalainen mies on likimain Jumalasta seuraava, eikä itse parisuhteen hankkimisen eteen tarvitse tehdä mitään. Nojoo, kirjoitan vain omista ongelmakohdistani käsin.
Oikeastaan, hah, ei minulla ole mitään sen erityisempää kommentoitavaa. Mutta oli helvetin ilahduttavaa saada bongata tekstisi elämän satunnaisuudesta. Tulee muistaa, että on ollut esim. pyhimyksiä, jotka ovat olleet poikkeuksellisen rumia (Nisargadatta) ja esim. Ramana Maharshi oli fyysisesti aivan raajarikko, siltikin hän onnistui "saavuttamaan" nonduaalin tajunnan. Ja kuinka saavuttaa nonduaali tietoisuus? "It either happens or it doesn´t", sanoo Tony Parsons. Ja lisää: "Tough luck" Haha, jopa Tietoisuuden korkeimmille tasoille vaikuttaisi satunnaisuus heijastuvan. Sori, eksyin hitosti aihekategoriasta kohti Todellisuutta, joka aina hymyilee meille vaikka vain harvoin saamme tilaisuuden havahtua huomaamaan sen. Mutta tämä ei ole paikka advaita vedantalle (nonduaalille "filosofialle"), tiedostan sen.
Tai asenne, voiko sitä muuttaa? Se vaikuttaa paljon asiaan, eli se miten suhtaudumme asioihin ja elämän tapahtumiin. Näin ajatellen todellakin aiheutamme kaikki ongelmamme itse. Tyytyväisyys siihen mitä on ja kaiken hyväksyminen sellaisenaan on kai sitä onnellisuutta.
Itse sain hyvän ulkonäön ja terveyden, mahdollisuuden kaikkeen. Mikä estää tekemästä mitä haluaa?
Kävi päinvastoin tein ,kaiken pilatakseni molemmat, enkä vieläkään edes tiedä mitä oikeasti haluan ja pitäisikö haluta jotain. Ikääkin kertynyt jo ihan kiitettävästi ,enkä voi sanoa koskaan tunteneeni itseäni onnelliseksi. Ehkä juuri joku asennevamma?
Voittajat tarvitsee häviäjiä ja häviäjät voittajia, se on kuin yhtälö. 50% voittamisesta on itsestään kiinni,koska häviäjät nostavat voittajat,voittjat tekevät häviäjät. Se on vuorovaikutusta näiden kahden ryhmän välillä. Nykymaailmassa vain voittajat ruulaa, ei nähdä tätä kysymystä laajemmin voittajan täytyy myös kiittää häviäjää,joka omalla huonommudellaan on madollistanut voiton. mitä mieltä olette??
geenit on sattumankauppaa, mitä vanhemmat ovat valinneet ja miten ne ovat sekoittuneet. Senpä takia kaikki täällä metsästää "hyvägeenisiä" ihmisiä", koska heidän jälkeläiset ovat terveimpiä, älykkäimpiä, lahjakkaimpia, kauneimpia ja ennen kaikkea mieleltänsä hyväntuulisia (tietysti kaikilla mieliala heittelee välillä) mutta noin yleensäottaen. Joskus voi käydä niinkin, että joku "hyvä yksilö" menettää vanhemmat syystä tai toisesta ja menee piloille. Ulkonäöltään heikohkokin voi menestyä jos psyyke ja muut taidot on kohdillaan ja vanhemmat ovat olleet hyviä kasvattajia. Tärkeintä on se mieli ja älykkyys sen käyttämisessä.
HUH HUH! Ja mistäkähän sä oot saanut tän tiedon (=totuuden), että kysymys on satunnaisuudesta?
Ootko ihan varma, ettei kysymys oo esim. tarkasti harkitusta elämän lainalaisuudesta? Eli että se vahvin ihminen saakoon osakseen suurimman koettelemuksen...
Mun elämä on ollut helvettiä. Toisaalta se on aiheuttanut henkistä kasvua. JOS mun elämä olis ollut helppoa, olisin varmaan maannut aurinkoisella rannalla drinkkilasi kädessä ja pannut papan rahat haisemaan.... mitään kehitystä ei ois tapahtunut.
Näin vanhempana ihmisenä alan tajuamaan, että ehkä mä tarvitsin tän kovan kohtalon. Muuten en olisi oppinut ymmärtämään tätä elämää. Että materiaalinen onni ja menestys ja raha ja maine ei sittenkään ole se kaiken tavoiteltavin onni tässä elämässä. Että henkinen kasvu ja sen myötä seuraava vapaus ja onnellisuus on annettu mulle mm. JUURI rumuuteni, köyhyyteni ja HELVETILLISEN lapsuuteni ansiosta (ei pappaa, ei papan rahoja, mielisairas äiti vain ja ankara uskonnollisuus, yksinäisyys, alemmuudentunto yms. yms...)
Oiskohan nyt niin, että sullakin olis käynyt samanlainen mäihä? Eli että olet saanut lahjaksi kenkun elämän, JOTTA kasvaisit kypsemmäsi persoonaksi?
BINGO! Voit tuottaa lähimmäisillesi ja yhteiskunnalle suurta iloa, jos pääset yli katkeruutesi ja annat elämällesi uuden suunnan. Sen nimi on HENKINEN KASVU.