Jehovan todistajat ovat aikaa sitten kadottaneet sen ilosanoman, minkä Jeesus toi.
Porukka istuu jatkuvasti kokouksissa, mutta miksi silti ihmiset ovat onnettomia?
Eikö Jehovan todistajien kannattaisi jättää kokoukset ja puheet vähemmälle, ja mennä enemmän ihmisten luokse. Eiköhän silloin ihmisiäkin tulisi mukaan enemmän?
On ajanhukkaa istua joka toinen ilta kokouksissa ja sanoa: "kuka oli Jumalan poika" ja sitten joku vanhin vastaa: "Jeesus".
Miten tämmöistä joutavaa paskapuhetta jaksaa kukaan terve ihminen kuulla vuodesta toiseen?
Mitäpä jos lopetettaisiin jonninjoutavat koulut ja kokoukset ja lopetettaisiin puheet ja sensijaan tehtäisiin tekoja? Onko tämä vaikeaa?
Eikö kannattaisi lopettaa naurettavat kokoukset, joissa puhutaan Babylonin kuninkaan pojan veljen siskon vaimosta, joka sanoi näin: "Isabel lausui rukouksen". Sitten tutkitaan kuusi viikkoa tätä ihmelausumaa.
Mitä helvetin järkeä on lukea tämmöisiä paskajuttuja vuodesta toiseen, juttuja, joilla ei ole mitään järkevää tehtävää nykyihmisen tavallisessa arjessa?
Eikö olisi sata kertaa järkevämpää jättää nämä tyhjänpäiväiset kokoukset pitämättä ja mennä vaikkapa sinne kuudentoista kilometrin päässä asuvan yksinasuvan lesken luokse ja lapioida lumet portailta. Sitten voisi suunnitella seuraavaksi päiväksi, miten veliporukka tulisi vähän remontoimaan lesken ikivanhaa pottukellaria paremmaksi.
Jeesushan toi nimenomaan iloista sanomaa ja toivoa kovien aikojen piinaamille ihmisille.
Sen ajan ihmisillä oli kyllä uskovaisten johto, paimenluokka, joka johti heitä. Miksi kuitenkin ihmiset menivät tämän tuikitavallisen ihmisen mukaan, eivätkä ainoaa tosi uskoa tarjoavan johtoluokan mukaan?
Sama juttu nykyaikana.
Jehovan todistajat on kylmä ja maailmasta etääntynyt pukumiesten luokka, joka "jakaa ruokaa ajallaan".
Ihmettelen kovasti, miksi ihmiset eivät sankoin joukoin riennä tähän ihmeelliseen uskontoon.
Eivät ihmiset halua mennä tämmöiseen uskontoon:
- On pakko mennä ihmisten oville
- On pakko ilmoittaa tekemänsä tunnit johtajille
- Johtajat ovat kylmiä pukuherroja, jotka käyvät pari kertaa vuodessa nauttimassa seurakunnan majoitusta, ja samalla puuttuvat pilipaliongelmiin, ja sulkevat silmänsä tosiongelmista
- Mahtava johtoluokka käyskentelee johtamassa taviksia konventeissa
- Järjestö on kylmä ja käskee vain tekemään kenttää ja tekemään uusia uskovaisia, pakko pakko ja pakko
- Ihmiset eivät jouda kaikkien kokousten takia auttamaan yksinasujia, mutta tärkeintä onkin kait istua kokouksessa
- Missä on teot, puheita kuullaan neljä kertaa viikossa, monta tuntia illassa, mutta miksi on niin paljon yksinäisiä ihmisiä, yksinasuvia veljiä ja sisaria jotka kaipaisivat seuraa
Porukka istuu jatkuvasti kokouksissa, mutta miksi silti ihmiset ovat onnettomia?
Eikö Jehovan todistajien kannattaisi jättää kokoukset ja puheet vähemmälle, ja mennä enemmän ihmisten luokse. Eiköhän silloin ihmisiäkin tulisi mukaan enemmän?
On ajanhukkaa istua joka toinen ilta kokouksissa ja sanoa: "kuka oli Jumalan poika" ja sitten joku vanhin vastaa: "Jeesus".
Miten tämmöistä joutavaa paskapuhetta jaksaa kukaan terve ihminen kuulla vuodesta toiseen?
Mitäpä jos lopetettaisiin jonninjoutavat koulut ja kokoukset ja lopetettaisiin puheet ja sensijaan tehtäisiin tekoja? Onko tämä vaikeaa?
Eikö kannattaisi lopettaa naurettavat kokoukset, joissa puhutaan Babylonin kuninkaan pojan veljen siskon vaimosta, joka sanoi näin: "Isabel lausui rukouksen". Sitten tutkitaan kuusi viikkoa tätä ihmelausumaa.
Mitä helvetin järkeä on lukea tämmöisiä paskajuttuja vuodesta toiseen, juttuja, joilla ei ole mitään järkevää tehtävää nykyihmisen tavallisessa arjessa?
Eikö olisi sata kertaa järkevämpää jättää nämä tyhjänpäiväiset kokoukset pitämättä ja mennä vaikkapa sinne kuudentoista kilometrin päässä asuvan yksinasuvan lesken luokse ja lapioida lumet portailta. Sitten voisi suunnitella seuraavaksi päiväksi, miten veliporukka tulisi vähän remontoimaan lesken ikivanhaa pottukellaria paremmaksi.
Jeesushan toi nimenomaan iloista sanomaa ja toivoa kovien aikojen piinaamille ihmisille.
Sen ajan ihmisillä oli kyllä uskovaisten johto, paimenluokka, joka johti heitä. Miksi kuitenkin ihmiset menivät tämän tuikitavallisen ihmisen mukaan, eivätkä ainoaa tosi uskoa tarjoavan johtoluokan mukaan?
Sama juttu nykyaikana.
Jehovan todistajat on kylmä ja maailmasta etääntynyt pukumiesten luokka, joka "jakaa ruokaa ajallaan".
Ihmettelen kovasti, miksi ihmiset eivät sankoin joukoin riennä tähän ihmeelliseen uskontoon.
Eivät ihmiset halua mennä tämmöiseen uskontoon:
- On pakko mennä ihmisten oville
- On pakko ilmoittaa tekemänsä tunnit johtajille
- Johtajat ovat kylmiä pukuherroja, jotka käyvät pari kertaa vuodessa nauttimassa seurakunnan majoitusta, ja samalla puuttuvat pilipaliongelmiin, ja sulkevat silmänsä tosiongelmista
- Mahtava johtoluokka käyskentelee johtamassa taviksia konventeissa
- Järjestö on kylmä ja käskee vain tekemään kenttää ja tekemään uusia uskovaisia, pakko pakko ja pakko
- Ihmiset eivät jouda kaikkien kokousten takia auttamaan yksinasujia, mutta tärkeintä onkin kait istua kokouksessa
- Missä on teot, puheita kuullaan neljä kertaa viikossa, monta tuntia illassa, mutta miksi on niin paljon yksinäisiä ihmisiä, yksinasuvia veljiä ja sisaria jotka kaipaisivat seuraa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan asiaa oli. Kokouksien suhteen sanoisin Jehovalaisille, että määrä ei ole tärkeämpää kuin laatu.
Ajatelkaapa esim Vartiotornilehden tutkiskelua: Luetaan juttu ääneen. Luetaan perään valmiit jutun alareunaan painetut kysymykset. Ihmiset vastaavat kysymyksiin lukemalla sopivat kohdat suoraan jutusta.
Siis eihän tässä ole mitään järkeä. Ei synny keskustelua, ei lisänäkökulmia aiheeseen, ei mitään.
Kävin kokouksissa aikoinaan puoli vuotta ja nämä tutkiskelut olivat äärimmäisen puuduttavia. Kokoajan toivoin, että juttu luettaisiin nopeammin ja että ihmiset lukisivat vastauksia mahdollisimman lyhyesti, jotta saataisiin kokous loppumaan. Kerran saatiin etuajassa valmista, ja ehdin olla jo tyytyväinen. Sitten jatkettiin kertauskysymyksillä, se oli aivan kauheaa.
Sunnuntailuento, joka sinänsä oli ihan kiinnostava, oli melko lyhyt ja nykyisin se on käsittääkseni vieläkin lyhempi. Lyhennetty puoleen tuntiin.Ei työssäkäyvillä, väsyneillä ja perheellisillä ihmisillä ole aikaa eikä voimia istua jokailta salilla tai jonkun kotona lukemassa kirjaa tai lehteä ääneen. Tämä vie valmistautumisineen ja matkoineen tunteja. Ja sen voi jokainen tehdä itse kotonakin. Sitten jos ei joka ikinen kerta pääse, niin vihjaillaan "älkää jättäkö yhteen kokoontumisia" tms.
niin kuin minäkin ne koen.Jonninjoutavaa ajanhukkaa ja puuduttavaa hommaa.En muuta toivo niissä,kuin että loppuisi mahdollisimman pian.Jos ei taas tule niihin tilaisuuksiin,niin kohta on jo joku sanomassa,että kyllä sinun nyt pitäisi olla tutkisteluissa.Mitähän vareten,kun en meinaa kestää niitä tilaisuuksia enkä jaksa seurata niitä enkä opi niistä mitään.Luen kotonani samat aiheet ajatuksella ja saan kaiken irti niistä järkevällä tavalla.En tosin nykyisin käy enää kokouksissakaan.Sellainen pitkäveteinen pakkopulla ei vedä.En halua käydä piinaamassa itseäni.
Niin juuri.
Vanha mummeli olisi tosi innoissaan, kun monta veljeä tulisi remppahommiin.
Nämä veljet voisivat halkoa pari mottia halkojakin talven varalle.
Pari vanhaapoikaa taas olisivat tosi kiitollisia, kun saisivat päivän ruuan mummolta.
Mummo paistaisi jopa pullaa, joka maistuu kylmän maidon kanssa tosi makoisalta.
Oujee, pelkkä pullantuoksu saa veljet onnellisiksi.
Sitten nämä vanhat pojat hoksaavat: miksi mummon piharakennus on vähän rempallaan?
Vanhat pojat lupaavat tulla seuraavana päivänä korjaamaan mummon piharakennuksen.
Heillä on aikaa, eikä heidän tarvitse mennä kokoukseen kahdeksi tunniksi lukemaan Vartiotornista: "kuinka voimme auttaa leskiä". Sen kaksi tuntia he käyttävät tekoihin, eivät puheisiin.
Sitten sattuu pihalle sattumoisin myös eräs naapuriseurakunnan sisko, jolla oli myös vapaata kun ei ollut kokouksia. Telkkaria sisko ei halunnut katsoa, koska se on ajanhukkaa.
Silloin tämä siskokin sattui olemaan pihalla haravoimassa lehtiä, ja arvatkaapa mitä sitten tapahtui.....
Löysikö se reipas vanhapoika sielunkumppanin, se jää nähtäväksi......