"
Faktahan on, että samaten kuten sukupuolitautien ehkäisyssä, varma keino välttyä suhdeväkivallalta on pidättäytyä suhteista.
"
Hmm, tämä 'Ihmissuhteet' blogista napattu toteamus tiivistää koko homman idean.
Jos ei halua lasta pitää pidättäytyä seksistä, jos haluaa sataprosenttisen varmuuden, ettei saa sukupuolitautia, pitää niinikään pidättäytyä seksistä...
Niinhän se on, parisuhdeongelmien syy on yleensä parisuhde. ;)
Faktahan on, että samaten kuten sukupuolitautien ehkäisyssä, varma keino välttyä suhdeväkivallalta on pidättäytyä suhteista.
"
Hmm, tämä 'Ihmissuhteet' blogista napattu toteamus tiivistää koko homman idean.
Jos ei halua lasta pitää pidättäytyä seksistä, jos haluaa sataprosenttisen varmuuden, ettei saa sukupuolitautia, pitää niinikään pidättäytyä seksistä...
Niinhän se on, parisuhdeongelmien syy on yleensä parisuhde. ;)
Vastaukset 1
Vanhimmat
pyrkii huomioimaan sukupuolten erilaiset "äänet" teorioissaan. Mielestäni oivalluksesi osui naulan kantaan. Monesti katsotaan, että pelkästään naiseus, että on nainen parisuhteessa on lähde ongelmille, kuten perheväkivalta, syrjintä ja epätasa-arvo.
Sukupuolinen asia on fyysinen ero; yleensä vähemmän voimaa, yhteiskunnan rakenteelliset tekijät; erilaisia sukupuolirooleihin liittyviä odotuksia ja lisäksi biologiset tosiasiat; nainen synnytää ja on varsinkin pikku-lapsivaiheessa melko riippuvainen läheisen tuesta. Tämä asetelma houkuttelee käyttämään väärin valtaa, väkisin otettua valtaa, väkivaltaa. Tällöin katsotaan väkivallan johtuvan jännitteestä sukupuolten välillä.
Tietysti väkivalta on myös valinta. Jokainen vaihe on tietoinen; mikä otaa päähän, miksi reagoin purkamalla läheiseen, miksi valitsin tietyn tavan tehdä väkivaltaa...jne. Sekin on oppimisprosessi, johon osaltaan vaikuttaa vanhempien malli. Onko lasta lyöty, alistettu, nöyryytetty. Osittain se on itsetuntokysymys, vieläpä erilaisen psyykkisen rakenteen kysymys. Jollekin väkivalta tuottaa nautintoa kierolla tavalla.