hetken juttu kulkee, mutta sitten ei enää huvita olla baarissa tai juomassa muiden seurassa? Mistä tämä johtuu?
täälläkin on nyt paljon puhuttu tuosta ja olen huomannut itsessäni saman jutun, ei vain tule sellaista oloa. Puhun hetken mitä sattuu, valehtelen aina humalassa jostain syystä asioista, sitten ei ole enää hauskaa.
En juo kuin viikonloppuisin, mutta tuntuu, että juomiseen käytetyn ajan ja rahan voisi kyllä käyttää muuhunkin. Lisäksi krapulat ovat minullakin karmeita, alkuviikko menee aina töissä pieleen sen takia. On vaikea pysyä hereillä, masentaa, en halua puhua kenellekään, en halua nähdä ketään ja koen morkkiksia monen päivän ajan, jos olen juonut muistini pois(niin käy usein, monta kertaa kuussa).
Ei taida olla ryyppääminen enää sen arvoista.
Täytyisi jotain muuta keksiä elämälle.
täälläkin on nyt paljon puhuttu tuosta ja olen huomannut itsessäni saman jutun, ei vain tule sellaista oloa. Puhun hetken mitä sattuu, valehtelen aina humalassa jostain syystä asioista, sitten ei ole enää hauskaa.
En juo kuin viikonloppuisin, mutta tuntuu, että juomiseen käytetyn ajan ja rahan voisi kyllä käyttää muuhunkin. Lisäksi krapulat ovat minullakin karmeita, alkuviikko menee aina töissä pieleen sen takia. On vaikea pysyä hereillä, masentaa, en halua puhua kenellekään, en halua nähdä ketään ja koen morkkiksia monen päivän ajan, jos olen juonut muistini pois(niin käy usein, monta kertaa kuussa).
Ei taida olla ryyppääminen enää sen arvoista.
Täytyisi jotain muuta keksiä elämälle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sitä se.
Jatkossa ryyppääminen olisi vain krapulan siirtämistä, eli pakkopullaa.
siis onko tuohon jotain syytä, miksei tule enää humalaa ja sitä hyvää fiilistä(tai "menoa")? Onko aivojen jokin osa vain niin turtunut alkoholiin, ettei se enää toimi samalla tavalla?
Voiko pelkästä viikonloppujuomisesta käydä näin?
Kaikki viimeisen tuopin kumoaa. Lauloi Tapio Rautavaara.
Teeppä se ja vielä tänään huomisessa ei ole elänyt ihmisitä kenkään.
siis tiettyhän se voip johtua pelkästä alkoholistakin, ja raitustumalla olotilat helpottuu aivan hemmetisti. veikkailisin, että käsittelemättömiä asiota niin paljon" repussa ", ja alat se tiedostamaan, että syyllisyys tulee jo juodessa. eipi se ryyppääminen varmasti ole sen arvoista, mut ei se sen lopettaminenkaan varmasti helppoa ole...kyllähän se elämä hukkaan menee, ainaisilla rapuloilla, morkkisilla ja syyllisyydellä...mitä äkkiämmin sen ymmärtää, sen helpompi sieltä on nousta. jokaisella vaan tulee se ämpärinpohja eteen aikanaan, jos on tullakseen, ja moni menee viel sen pohjän läpi että heilahtaa....kuulostaa kyllä siltä, et vaikka juomisen nyt lopettaisit ja itsesi/menneisyytesi kohtaist ja käsittelisit....et koskaan enää voisi silti alkoholia käyttää. ja noi, ei taida ja täytyisi jotain muuta....kuulostaa ikävä kyllä aika hataralta.