Miten SINÄ käyttäydyt kun olet ihastunut?

En osaa käyttäytyä ollenkaan....pahempi juttu se....

Ihastun todella harvoin, mutta kun ihastun niin ihastun sitten kunnolla, vaikka se käykin hitaasti. Valitettavasti en vaan osaa näyttää ihastustani oikein, edellisen suhteen pilasin olemalla etäinen ja viileä tätä henkilöä kohtaan vaikka oikeasti hän oli mielestäni täydellinen juuri sellaisena kuin oli ja tykkäsin hänestä hirveästi. Jotenkin ihastumisen tunne aiheutti varmaan sitten epävarmuutta itsessäni ja käytökseni muuttui sen takia aika typeräksi.. Jos nyt voisi palata ajassa taaksepäin kehuisin tätä henkilöä kritisoinnin sijaan ja olisin yleisesti paljon positiivisempi ja koittaisin olla rennompi, sellainen miten varmaan useimmat muut ihastuneina on. Mutta ei voi enää mitään, hänkään ei ihastunut minuun koska olin tuollainen.. ehkä sitten joskus osaan ottaa vähän rennommin ihastuneena, kivaahan sen pitäisi olla eikä stressaavaa :)

Jos kukaan ei tule sanoon mitään, tulkitsen ettei kiinnosta.
Et silleen.


Yritä kehittää jotain kontaktia..................... ;)

esim. tietääkö vastapuoli, että olisin ihastunut siihen tms.
Yleensä nauran aika paljon, tuojottelen myöskin sitä, meen ehkä juttelee..
Kuitenkin hirvee himo olla kyseisen henkilön lähellä vaikken mitään uskaltaisi tehdä.

- typerää hymyilyä
- vaivaantunutta liikehdintää
- tuskan hiki, kainalot litimärkänä
- silmiin sattuu kun katseet kohtaa
- pakkomielteistä katsekontaktin hakemista, silmiin tuijotusta ja jatkuvaa vilkuilua
- hysteerisiä naurunpyrskähdyksiä mitään muuta sanomatta
- Hermostunut olo ja kiilto silmissä toljotusta
- jatkuva halu hakeutua seuraan
- jatkuva haaveilu että olisi kyseisen ihmisen seurassa
- Ym. sekavaa käytöstä.

Tehkääs itse perässä, en voi kyllä väittää suosion olevan suuri :D

Aluksi kun ihastuin:

- olin innoissani, halusin päästä lähelle häntä ja jutella
- hakeuduin lähelle aina kun pystyin
- uskoin itseeni ja mahdollisuuksiini, olin iloinen ja positiivinen
- haaveilin

Sitten kun en saanut kunnolla vastakaikua (mutta kuvittelin sitäkin enemmän sitä):

- vilkuilin häntä paljon
- aloin jännittää häntä, en uskaltanut paljoa enää jutella
- vapisin, tunsin fyysistä heikotusta, kuumotusta, ruokahaluni katosi, ajattelin häntä jatkuvasti, ravasin koko ajan vessassa (kiihtynyt aineenvaihdunta) yms.
- haaveilin

Nyt kun tilanne on jatkunut samanlaisena:

- uskallan katsoa häntä yleensä vain kun hän ei katso takaisin
- jännitän niin paljon etten voi jutella tai olla hänen seurassaan -> välttelen vaikken haluaisi :(
- haaveilen ja ahdistun

perhosia vatsassa, kun ihastus on lähellä -> pakki sekaisin -> ravaan vessassa
punastumista kun jutellaan
punastumisesta johtuen koitan välttää kahdestaan jäämisiä ja jutteluita, vaikka haluan niitä enemmän kuin mitään!
Jutut muuttuu tavallista typerimmiksi, hermostunuttta naurua joka asiaan
sydän pamppailee
tuntuu että taju menee
ajatukset harhailee aina häneen

ei näillä eväillä juuri ole menestystä saavutettu.

-perhosia vatsassa
-pakko ravaa vessassa (kiihtynyt aineenvaihdunta)
-ruokahalu ihan sekaisin, välillä en syö mitään koko päivänä ja välillä syön niin että meinaa lentää laatta
-vatsa täysin sekaisin, ripulia
-hirveä kylmä hiki kokoaika
-punastelen
-kädet hikoaa
-sanat menee sekaisin ja sanaripulia
-aivan älyttömiä sekavia naurunpurskahduksia, täysin tyhjästä
-hermostuttaa, kynsien pureskelu kokoaika

En uskalla katsoa päin, paitsi jos hän on kauempana, mutten kuin ehkä sekunnin silmiin.
Jossain tilanteissa saattaisin tuijottaa vaikka seinää tiiviisti aivan kuin se olisi maailman mielenkiintoisin asia, vaan koska en uskalla katsoa häntä päin.

Olen hermona, mutta ei sitä minusta varmaan näy ulos päin.
Saatan tuntea oloni niin jännittyneeksi, että yritän lähteä pois paikalta, tai piiloutua jotenkin. Voin hengittää vasta kun en häntä näe, mutta kuitenkin haen häntä katseellani.

Jos hän katsoisi minua pitkään, varmaan saattaisi naamaa ruveta kuumottamaan ja sitten sen varmana huomaisi :D Ja jos hän painaisi kämmenensä sydämeni kohdalle, saattaisi huomata miten kovasti se takoo.
Mutta olen todella huono osoittamaan kiinnostustani selvästi... jos saan tilaisuuden olen kyllä huomaavainen, mutta eipä sellaisia tilaisuuksia ole tähän mennessä oikein ilmaantunut.

Että mulla on vähä sama juttu... toki voisit kertoa hänellä tunteesi tai vaikka pyytää häntä ulos...
minä itse olen kokeillut tuota että sanon hänelle sen mutta en uskalla sanoa muuta hänelle koska pelkään että hän ei tykkääkkään minusta tai on jo varattu... =(

Vedän käteeni ajatellen ihastukseni kohdetta.

joo, meen ihan puihin enkä osaa olla. mies 32.v, nii.

Hakeudun lähelle, juttelen, hymyilen, katson silmiin yms.

Alan puhua liikaa ja liian kovaa, käyttäydyn kuin hullu. Punastelen, tärisen.

Nyt en kyllä oo ihastunut.

-Ajattelen hyvin paljon ihastusta
-Kirjotan asioita ihastuksesta
- Setvin sen käytöstä kavereiden kanssa
- Katson paljon sivusilmällä
- Nauran ja puhun paljon hänen ollessa läsnä
- Olen huomannut että hiplaan hirveästi hiuksiani :D

yritän käyttäytyä mahdollisimman tavallisesti ja uskon olevani aika hyvä siinä :P

en osaa käyttäytyä ollenkaa, sekoan.

Katselen muualle, pakoilen tilannetta ja kiroilen itseni sisällä, itselleni saamattomuuttani. Ujoutta varmaan...

Onko nainen ihastunut vai vihastunut kun kanssa pakoilee, vilkuilee jännästi, ei puhu koskaan kun oon lähellä, yhtäkkiä hääräilee päämäärättömästi, säikähtää jos tuun liian lähelle, hermoilee ja ei oo rentona ollenkaa?

Vetoan moniin ihmisiin täällä ja nyt viimeinkin viitin kirjoittaa tänne omaa "ihastus probleemaa" (xD)

Tosiiankin oon ihastunut yhteen poikaan jo "huimat" 2 kuukautta, silti se tunne on sitä kohtaan luja. En tavallaan tunne häntä mutta hän on esillä oleva ja hyvin sosiaalinen, niin että tuttuja jo ollaan.
Hän ei ole samalla luokalla mutta vierus luokalla on, joten olemme usein tekemisissä toisen luokan kanssa.

Kaikissa oudointa on tässä että juuri ihastukseni on parini Fysiikassa, sitä kautta olen ihastunut häneen.

IHASTUKSENI PARHAAT PUOLET:

-Reipas
- kasvot
-kroppa
- sosiaalinen
- hymy
- ääni
- kaverikeskeinen (suosittu kamuporukas)
- Urheilullinen
- hyväkäytöksinen (perus)

NÄIN MINÄ REAGOIN HÄNEEN:
- hymy
- hermostunut nauru
- välttelen katseita kun hän on lähellä
- katselen kun hän on kaukana
- kädet hikoaa (joskus)
- mietin häntä usein joka muistuttaa
- punastelen
- pysyn kaukana

Noiden perusteella olen aika UJO tapaus ihastuksen suhteen. En uskalla mennä puhumaan hänelle koska ei ole mitään JÄRKEVÄÄ puhumista. En halua että hän tietää tästä joten yritän "esittää" etten välitä hänestä. Syitä ovat tälläinen hermusteneisuus ja ahdisteneisuus koska olen epävarma TYKKÄÄKÖ HÄN MINUSTA.

Vaikka osaankin hyvin lukea ihmisiä, niin hän on vaikea tapaus. Olen huomannut pari merkkiä hänestä, että voisi olla vähänkin kiinnostunut mutta EN TIEDÄ.

EN HALUA KERTOA HÄNELLE, KOSKA:

- Entäs jos hän ei pidä minusta (?)

- Siitä tulisi varmaankin juoru luokissa.

- Sen takia turhaan joka ilta ahdistelen ajatusta että minulle naurettaisiin koulussa

Haluan pysyä massassa mielummin kuin erottua! Ujo tyyppiä ~ 12-14v. Tyttö.

Höperösti, koska menen aivan sekaisin.

Jos punastuu ja ns. hautautuu takin sisään kun ei pakoon pääse, niin onko merkki mahdollisesta ihastumisesta vai ujoutta?

Tällä hetkellä reagoin ihastukseeni näin:

* vilkuilua tietyin väliajoin
* jos jään katseesta kiinni, käännän heti pääni pois - SAATAN MYÖS PUNASTUA JA PAHASTI
* pientä jännitystä; välillä tulee olo, etten uskalla mennä samaan tilaan hänen kanssaan vaan haluan vain piiloutua
* hakeudun seuraan/lähelle
* vieressä näytän normaalilta, mutta mieleni huutaa hänen nimeään ja tunnen itseni maailman onnellisimmaksi
* saatan kiihottua, jos olemme ihan lähekkäin (tämä hieman hävettää...)
* kun jutellaan, puhun kirjaimellisesti pelkkää paskaa vähän liiankin innokkaan näköisenä (jälkikäteen hävettää aivan helvetisti) - tämä taitaa johtua siitä, että haluan jutella hänen kanssaan ja sanon heti mitä mieleeni pälkähtää miettimättä ollenkaan, onko aihe kummankaan mielestä lainkaan kiinnostavaa. Ja usein ei kyllä ole. :D Tänään sain hävetä silmät päästäni, puhuessani vaan eteenpäin mietin samalla, että mitä helvettiä sä taas päästät suustasi, lopeta nyt jo!!!! Sitten hiljeninkin pitkäksi aikaa maata tuijotellen.

Tässä on tapahtunut jotain todella mielenkiintoista. Tämä on elämäni ensimmäinen kerta, kun uskallan jutella ihastukseni kanssa, mutta se on näköjään mennyt siihen sitten, että jauhan täyttä paskaa. Eli onko sekään nyt täysin hyvä juttu. Ennen käyttäydyin niin, etten pystynyt puhumaan sanaakaan ja pakenin aina, jos oli lähellä. Eli tylysti, vaikka halusin kovasti juttelemaan ja lähelle. Esimerkiksi kouluaikana pystyin juttelemaan yhdelle pojalle normaalisti, mutta kun ihastuin häneen viimeisenä vuonna, niin en vaihtanut sanaakaan hänen kanssaan, koska en uskaltanut. Nykyisen ihastuksen kanssa on vähän toisin, välillä välttelen paljon, mutta en pelkää jutella. Häpeä juttelun jälkeen on usein aika kova, mutta toisaalta olen jotenkin todella tyytyväinen, että kykenen sanomaan edes jotakin. Ja ehkä suurin saavutukseni entiseen verrattuna on se, että aloitin juttelun ensimmäisenä...

Noinhan se varmaan menee viisitoistajakaksi kaikilla ihastuneilla. Kuulosti hauskalta, ei pahalla. Se on jännä, muiden kanssa sitä puhua pälpättää vaikka mitä ja sit jonkun tosi kiinnostavan ihmisen kohdalla miettii että enhän mä voi mennä jutteleen kun en tiedä mitä helkuttia sitä juttelis, jotain typerää kuiteskin sopertais.