Helsinki on uusien haasteiden edessä pyrkiessään selviytymään pääkaupunki statuksen sille asettamista velvoitteista.
Helsinki ja laajemmin koko pääkaupunkiseutu elää voimakkaan laajentumisen kautta.
Alueen resursseja on ohjattava järkevään käyttöön ja asennevammaisesta ajattelusta johtuvat pattitilanteet laukaistava.
Pääkaupunkiseutu tulee kohtaamaan mm. suurien lähiöiden osalta sellaisen saneerausruljanssi, kun suuret asuntomäärät lähestyvät korjausikää samanaikaisesti. Eri osien infrastruktuuri pitäisi ylläpitää, eikä mitään kaupunginosaa saisi päästää vajoamaan Bronxin kaltaiseksi ghettoalueeksi, jossa niin asukkaat kuin muutkin kulkijat ovat vaarassa.
Pääkaupunkiseudun kehitystä ei suinkaan kannusta yhtään eteenpäin asenne, jonka mukaan miksi olla hankala ja yhteistyökyvytön, kun aivan pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton ja estää kaikenlaisen edistyksen...
Pääkaupungin kehittyminen sopivasti työpaikkoja ja asuntoja sisältäväksi harmooniseksi alueeksi on viisaampaa politiikkaa, kuin suurten ihmismäärien päivittäinen siirtäminen kaupungin eri osien välillä.
Pääkaupunkialueen julkisen liikenteen erityisesti metron ja kevyt/pika//lähiliikenteen osalta täytyy olla niin hyvin suunniteltua, että mahdollistetaan erilaisten liikennevälineiden mahdollisimman tehokas käyttö ruuhka-aikoina ristiin erilaisilla rataverkoilla.
Ei ole mitään järkeä rakentaa useita rinnakkaisia järjestelmiä, joiden kuljetusvälineet eivät pysty hyödyntämään esim raideliikenteen verkostoa täysipainoisesti niin maanalla kuin maan päällä.
Pitkällä aikavälillä tämä on varmasti kustannustehokkain vaihtoehto.
Kysymys on vain tahdosta, eikä siitä,etteikö tekniset mahdollisuudet tätä sallisi.
Keskustan halu kehittää yhteiskuntaa vähilläkin rahoilla on viisasta politiikkaa, koska yhteiskunta ei lakkaa olemasta vaikeinakaan aikoina.
Ja kun paremmat ajat koittavat, tekemättä jääneet infrastruktuurin ylläpito ja laajennushankkeet rajoittavat kasvua mahdollisuuksien täysimittaista hyödyntämistä..
Keskustan politiikkaa on pitää koko maa asuttuna.
Se tarkoittaa myös sitä, että Helsingissa ja pääkaupunkiseudulla pystytään asumaan.
Tarkoitus on kannustaa ja sallia yritteliäille ihmisille tulevaisuuden luomisen mahdollisuus ja tehdä työntekeminen aina kannattavammaksi kuin yhteiskunnan tukien varassa eläminen.
Pääkaupunkiseudulla on monia ulottuvuuksia ja alueelle voidaan luoda useampia aluekeskittymiä.
Kaiken liikenteen ei ole pakko tapahtua päärautatieaseman kautta.
Kaiken liiketoiminnan ei ole pakko keskittyä luomaan ruuhkaa Helsinkin keskustaan.
Joidenin esimerkiksi kansainvälisiä turisteja, liikematkaajia ja konferenssejä tukevan toiminnan on jo melkein imagosyistä tapahduttava ainakin osittain Helsingin sydämessä.
Mutta esimerkiksi lentoaseman kytkeminen rataverkkoon on enemmän kuin perusteltua.
Raskaan tavaraliikenteen saaminen pois keskustasta
on kaikkien etu. Jättiluokan laivanrakennus keskellä kaupunkia on ehkä kuitenkin enemmän oman imagon ylläpitoa kuin todellista tarvetta.
Niin, Helsingin ja pääkaupunkiseuden eteen on paljon tehtävissä järkevällä organisoinnilla.
Kyse ei ole siitä, etteikö resursseja olisi.
Aika usein on kyse siitä, että alueen resursseja ei käytetä tarkoituksenmukaisesti aluerajojen takia.
Samoin nurkkakuntainen kissanhännän vääntö pääkaupungin kuntien välillä muistuttaa välillä enemmän farssia kuin aitoa toimivaa yhteiskunnallista hallintojärjestelmää.
Suurien ihmismäärien hallinnon ja palveluiden järjestämiseksi ei aina tarvita jättimäisiä keskitettyjä laitoksia.
Riittää kun hajautettu järjestelmä tarjoaa palveluita siellä missä kansalaiset muutenkin liikkuisivat.
Eihän ole mitään järkeä, että eri alan erikoisliikkeet kootaan samalle alueelle tai että yhdellä luukulla voi hoitaa vain yhden asian.
Puhelimet ja tietoverkot on keksitty.
Peruspalvelut pitäisi pystyä hoitamaan paikallisissa yksiköissä ja monimutkaisempien asioiden takia hoitamisen pitäisi vasta edellyttää yhteyttä hierarkiassa suurempaa yksikköön..
Tosin tämä ei tarkoita sitä, että kaikki ovat vaan töissä ja eivät tiedä mitään.
Osaamisesta on maksettava hallinnollisissakin viroissa. Mutta mikä tärkeämpää, osaamista on myöskin edellytettävä hallinnollisissakin viroissa.
Keskusta pyrkii sallimaan yritteliäiden ja motivoituneiden ihmisten tulevaisuuden rakentamisen , ja tekemään työntekemisen aina kannattavammaksi vaihtoehdoksi kuin pelkän yhteiskunnan tukien varassa elämisen.
Kansakunnan tulevaisuutta ei voida pitää pöytälaatikossa odottamassa, kunnes tehtävät kasvavat riittävän suuriksi johtajan vaatimiin mittoihin.
Kansakunnan tulevaisuutta on rakennettava jatkuvasti ja annettava johtajille mahdollisuus pyrkiä kasvamaan tehtävien vaatimiin mittoihin.
Menettyä aikaa, mahdollisuutta tai motivaatiota ei voida palauttaa takaisin tai säästää käytettäväksi myöhemmin.
Haasteisiin on vastattava niiden osuessa kohdalle, mutta mikäli se syystä tai toisesta ei ole mahdoolista, on korkeimmankin johtajan väistyttävä ja annettava muiden hoitaa ne asiat, jotka hoidettavissa on.
Pääkaupunkiseudun tulevaisuus ei ole pöytälaatikossa tai suurissa aatoksissa.
Pääkaupunkiseudun tulevaisuus on vastaamisessa ajan haasteisiin ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin varautuminen.
Tyhjän saa pyytämättä, mutta niin epäonnistuminen kuin onnistuminen vaativat välittömiä toimipiteitä toivotun päämäärän saavuttamiseksi..
Helsinki ja laajemmin koko pääkaupunkiseutu elää voimakkaan laajentumisen kautta.
Alueen resursseja on ohjattava järkevään käyttöön ja asennevammaisesta ajattelusta johtuvat pattitilanteet laukaistava.
Pääkaupunkiseutu tulee kohtaamaan mm. suurien lähiöiden osalta sellaisen saneerausruljanssi, kun suuret asuntomäärät lähestyvät korjausikää samanaikaisesti. Eri osien infrastruktuuri pitäisi ylläpitää, eikä mitään kaupunginosaa saisi päästää vajoamaan Bronxin kaltaiseksi ghettoalueeksi, jossa niin asukkaat kuin muutkin kulkijat ovat vaarassa.
Pääkaupunkiseudun kehitystä ei suinkaan kannusta yhtään eteenpäin asenne, jonka mukaan miksi olla hankala ja yhteistyökyvytön, kun aivan pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton ja estää kaikenlaisen edistyksen...
Pääkaupungin kehittyminen sopivasti työpaikkoja ja asuntoja sisältäväksi harmooniseksi alueeksi on viisaampaa politiikkaa, kuin suurten ihmismäärien päivittäinen siirtäminen kaupungin eri osien välillä.
Pääkaupunkialueen julkisen liikenteen erityisesti metron ja kevyt/pika//lähiliikenteen osalta täytyy olla niin hyvin suunniteltua, että mahdollistetaan erilaisten liikennevälineiden mahdollisimman tehokas käyttö ruuhka-aikoina ristiin erilaisilla rataverkoilla.
Ei ole mitään järkeä rakentaa useita rinnakkaisia järjestelmiä, joiden kuljetusvälineet eivät pysty hyödyntämään esim raideliikenteen verkostoa täysipainoisesti niin maanalla kuin maan päällä.
Pitkällä aikavälillä tämä on varmasti kustannustehokkain vaihtoehto.
Kysymys on vain tahdosta, eikä siitä,etteikö tekniset mahdollisuudet tätä sallisi.
Keskustan halu kehittää yhteiskuntaa vähilläkin rahoilla on viisasta politiikkaa, koska yhteiskunta ei lakkaa olemasta vaikeinakaan aikoina.
Ja kun paremmat ajat koittavat, tekemättä jääneet infrastruktuurin ylläpito ja laajennushankkeet rajoittavat kasvua mahdollisuuksien täysimittaista hyödyntämistä..
Keskustan politiikkaa on pitää koko maa asuttuna.
Se tarkoittaa myös sitä, että Helsingissa ja pääkaupunkiseudulla pystytään asumaan.
Tarkoitus on kannustaa ja sallia yritteliäille ihmisille tulevaisuuden luomisen mahdollisuus ja tehdä työntekeminen aina kannattavammaksi kuin yhteiskunnan tukien varassa eläminen.
Pääkaupunkiseudulla on monia ulottuvuuksia ja alueelle voidaan luoda useampia aluekeskittymiä.
Kaiken liikenteen ei ole pakko tapahtua päärautatieaseman kautta.
Kaiken liiketoiminnan ei ole pakko keskittyä luomaan ruuhkaa Helsinkin keskustaan.
Joidenin esimerkiksi kansainvälisiä turisteja, liikematkaajia ja konferenssejä tukevan toiminnan on jo melkein imagosyistä tapahduttava ainakin osittain Helsingin sydämessä.
Mutta esimerkiksi lentoaseman kytkeminen rataverkkoon on enemmän kuin perusteltua.
Raskaan tavaraliikenteen saaminen pois keskustasta
on kaikkien etu. Jättiluokan laivanrakennus keskellä kaupunkia on ehkä kuitenkin enemmän oman imagon ylläpitoa kuin todellista tarvetta.
Niin, Helsingin ja pääkaupunkiseuden eteen on paljon tehtävissä järkevällä organisoinnilla.
Kyse ei ole siitä, etteikö resursseja olisi.
Aika usein on kyse siitä, että alueen resursseja ei käytetä tarkoituksenmukaisesti aluerajojen takia.
Samoin nurkkakuntainen kissanhännän vääntö pääkaupungin kuntien välillä muistuttaa välillä enemmän farssia kuin aitoa toimivaa yhteiskunnallista hallintojärjestelmää.
Suurien ihmismäärien hallinnon ja palveluiden järjestämiseksi ei aina tarvita jättimäisiä keskitettyjä laitoksia.
Riittää kun hajautettu järjestelmä tarjoaa palveluita siellä missä kansalaiset muutenkin liikkuisivat.
Eihän ole mitään järkeä, että eri alan erikoisliikkeet kootaan samalle alueelle tai että yhdellä luukulla voi hoitaa vain yhden asian.
Puhelimet ja tietoverkot on keksitty.
Peruspalvelut pitäisi pystyä hoitamaan paikallisissa yksiköissä ja monimutkaisempien asioiden takia hoitamisen pitäisi vasta edellyttää yhteyttä hierarkiassa suurempaa yksikköön..
Tosin tämä ei tarkoita sitä, että kaikki ovat vaan töissä ja eivät tiedä mitään.
Osaamisesta on maksettava hallinnollisissakin viroissa. Mutta mikä tärkeämpää, osaamista on myöskin edellytettävä hallinnollisissakin viroissa.
Keskusta pyrkii sallimaan yritteliäiden ja motivoituneiden ihmisten tulevaisuuden rakentamisen , ja tekemään työntekemisen aina kannattavammaksi vaihtoehdoksi kuin pelkän yhteiskunnan tukien varassa elämisen.
Kansakunnan tulevaisuutta ei voida pitää pöytälaatikossa odottamassa, kunnes tehtävät kasvavat riittävän suuriksi johtajan vaatimiin mittoihin.
Kansakunnan tulevaisuutta on rakennettava jatkuvasti ja annettava johtajille mahdollisuus pyrkiä kasvamaan tehtävien vaatimiin mittoihin.
Menettyä aikaa, mahdollisuutta tai motivaatiota ei voida palauttaa takaisin tai säästää käytettäväksi myöhemmin.
Haasteisiin on vastattava niiden osuessa kohdalle, mutta mikäli se syystä tai toisesta ei ole mahdoolista, on korkeimmankin johtajan väistyttävä ja annettava muiden hoitaa ne asiat, jotka hoidettavissa on.
Pääkaupunkiseudun tulevaisuus ei ole pöytälaatikossa tai suurissa aatoksissa.
Pääkaupunkiseudun tulevaisuus on vastaamisessa ajan haasteisiin ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin varautuminen.
Tyhjän saa pyytämättä, mutta niin epäonnistuminen kuin onnistuminen vaativat välittömiä toimipiteitä toivotun päämäärän saavuttamiseksi..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taas kerran täytyy todeta, että keskustalaisen viileä ja älyllinen keskustelunavaus hakkaa karkean sosialistisen uhon mennen tullen! Näen silmissäni, miten moni sossu siihen nyt punnertaa vastausta punoittaen ja hikoillen, ja roskakori täyttyy hylätyistä konsepteista! Saapa nähdä, moniko "teos" läpäisee itsekritiikin seulan. Eihän se tosin kepukaunaisella kovin tiheä ole.
Loistava teksti, kertakaikkiaan! Ja aivan osuva analyysi pääkaupunkiseudun tulevista haasteista!
Pääkaupunkiseudulla on selvä tilaus avoimelle keskustalaiselle demokratialle. Helsingin tuleva ylipormestari voitaisiin ihan hyvin valita vaaleilla. Kokoomus ei vaalia kannata, kuuluhan ylipormestarin paikka ammoin sitten tehdyn kabinettipäätöksen mukaan heille. Vastustava suhtautuminen vaaliin osoittaa kuinka syvässä mieltymys hämärään hallinnointiin istuu.