Useat uskovat ovat tuomitsemassa ihmisiä kadotukseen ja leuhkivat elävänsä itse iankaikkisuuselämää.
Kuitenkin ainoastaan Jumala voi tuomita kadotukseen. Ainoastaan Hän tietää, kuka tulee olemaan paratiisissa. Vaikka uskoisin kuinka, en voi koskaan itse olla varma lopputuloksesta.
Me emme voi tietää, kumpi perii iankaikkisen elämän, Hitler vai hartain uskovainen.
Sitä paitsi, mitä arvoa on sellaisella uskolla joka perustuu palkkioon? Eikö jokainen tee palkkion toivossa mitä tahansa? Eikö pyyteettömämpi ole fanaattinen, julma natsikiduttaja, joka sokeasti tottelee johtajiaan ilman palkkion toivokaan, saadessaan tyydytyksen pelkästä mahdollisuudesta palvella häntä?
Jeesuksen seuraaja ei ajattele kauhulla helvetin tuskia tai hekumoi etukäteen paratiisin iloista. Hänelle riittää, että saa palvella Herraansa.
Kuitenkin ainoastaan Jumala voi tuomita kadotukseen. Ainoastaan Hän tietää, kuka tulee olemaan paratiisissa. Vaikka uskoisin kuinka, en voi koskaan itse olla varma lopputuloksesta.
Me emme voi tietää, kumpi perii iankaikkisen elämän, Hitler vai hartain uskovainen.
Sitä paitsi, mitä arvoa on sellaisella uskolla joka perustuu palkkioon? Eikö jokainen tee palkkion toivossa mitä tahansa? Eikö pyyteettömämpi ole fanaattinen, julma natsikiduttaja, joka sokeasti tottelee johtajiaan ilman palkkion toivokaan, saadessaan tyydytyksen pelkästä mahdollisuudesta palvella häntä?
Jeesuksen seuraaja ei ajattele kauhulla helvetin tuskia tai hekumoi etukäteen paratiisin iloista. Hänelle riittää, että saa palvella Herraansa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aika hiljaista on...
Please, joku!
Haluatko keskustelua vai mitä huhuilet?
Olen samaa mieltä, ihminen ei voi tietää kuka pelastuu. Mutta ei kait näitä asioita ole huvin vuoksi Raamattuun kirjoitettu. Ei, vaan sitä varten että sitä tutkisimme ja saisimme Uskon, Toivon ja Rakkauden, mutta suurin näistä on Rakkaus. Itse olen JT juuri rakkaudesta Jehovaan, en pääasiallisesti pelastuksen toivosta, mutta koska iankaikkisuus on pantu ihmisen sydämeen, ei hän koskaan halua kuollakaan (jos on rehellinen itselleen).
Tulee vielä mieleen Sadrak, Meesak ja Abednego, jotka kieltäytyivät palvomasta kultaista kuvapatsasta ja kun heidät uhattiin heittää palavaan tulipätsiin, jos eivät tottele, he vastasivat: "Jos niin on määrä olla, kykenee Jumalamme, jota me palvelemme, pelastamaan meidät. Palavasta tulipätsistä ja sinun kädestäsi, oi kuningas, hän pelastaa meidät. Mutta jos ei (pelastaisikaan), niin tulkoon sinun tietoosi, oi kuningas, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista kuvapatsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme varmasti palvo."
Dan. 3:17,18.
Olen samaa mieltä kanssasi, Rabbi.
Elän itse juuri nyt tilanteessa, jossa hengelliset kysymykset ovat koko ajan mielessäni (tiedättehän, uskossa-olossa on erilaisia jaksoja...)
En voi lakata miettimästä oman uskoni "oikeellisuutta". Minua pelottaa se, etten ymmärrä monia asioita mitä Raamatusta luen. Mietityttää myös se, että kunnioitan kovasti Jehovan todistajien uskoa ja uskonelämää, mutta en sittenkään ole kaikesta samaa mieltä. Voinko edes sanoa olevani uskossa ja rakastavani Kristusta ja seuraavani Jumalaa, jos tulkitsen Raamattua liian suurpiirteisesti?
Tällä hetkellä olen ratkaissut asian niin, että pidän kymmenen käskyä ja Jeesuksen opetukset, luen Raamattua ja rukoilen joka ilta paitsi läheisteni puolesta, myös itselleni parempaa ymmärrystä. Kristus sanoo, että lapsenkaltaisten käy hyvin. Ei kai minun tarvitse osata ja tietää ja ymmärtää kaikkea?
En tiedä, miten minun käy kun kuolleet herätetään. En tiedä helvetistä, Paratiisista enkä Taivaasta, millaisia ne ovat, ovatko ne, ja kuka niihin joutuu tai pääsee. Mutta minä TIEDÄN että Jumala on oikeudenmukainen. Mitä siis murehtisin kuolemanjälkeisestä? Minä TIEDÄN että Kristus voitti kuoleman. On riittävästi tekemistä siinä, että yrittää tehdä ja elää oikein ja pitää uskonsa ja Raamatun sanat.
Jumala ymmärtää varsin hyvin heikkoutemme, hänhän tuntee meidät paremmin kuin me itse. Itseäni rohkaisee kovasti sen ajatteleminen miten Jehova kantaa meitä myös heikkoina hetkinämme, kun vain emme luovuta kokonaan. Saatamme epäillä omaa uskoammekin, johon taas voi olla moniakin syitä. Elämässämme voi olla monenlaisia vaiheita, jotka repivät ja raastavat ja voivat aiheuttaa uskonpuutetta ja luottamuksen puutetta Jehovan huolenpitoa kohtaan. Jos vaikeuksista huolimatta jaksamme ottaa vastaan Jehovalta tulevaa hengellistä ravintoa, ajan myötä se vahvistaa ja alamme saada uutta voimaa, joka ylittää tavanomaisen.
Tässä levottomassa maailmassa on suuri siunaus saada tuntea sitä mielenrauhaa, joka luvataan Jes. 48:17,18:ssa: ... Minä Jehova, olen sinun Jumalasi, joka opetan sinua hankkimaan hyötyä itsellesi, joka panen sinut astumaan sitä tietä, jota sinun tulee vaeltaa. Oi kunpa vain todella kiinnittäisit huomiota minun käskyihini, silloin rauhastasi tulisi niin kuin virta ja vanhurskaudestasi kuin meren aallot.