Freudenthalin alkuperäiskirjoituksia löytyy vaikkapa noista lähteistä:
Axel Olof Freudenthalin rasismista voi lukea alkukielellä seuraavista hänen kirjoituksistaan:
- En blick på svenska språkets utveckilingshistoria. Svenska Litteratursällskapets Skrifter 9. Helsingingfors 1888.
- Om den svenska kolonin i Nyland. Album utgifven af Nyländingar I. Helsingfors 1860.
- Om svenskarnes inflyttningar till Finland. Odalmannen. Helsingfors 1881
Erinomainen lähde on Vikingen lehti, vuosikerrat 1870-74.
Aiheesta lisää:
Puntila, L. A. 1944: Ruotsalaisuus Suomessa - Aatesuunnan synty. Otava. Helsinki.
Mongoleja vai germaaneja? – rotuteorioiden suomalaiset. Toim. Arja Kemiläinen. Historiallinen arkisto 86. Suomen historiallinen seura, Helsinki 1985.
Pekka Isaksson & Jouko Jokisalo: Kallomittaajia ja skinejä – rasismin aatehistoriaa. Like, Helsinki 1999
Anssi Halmesvirta: Turanilaisia ja herrasmiesneekereitä – aatehistoriallisia tutkimuksia brittiläisestä rotuajattelusta. Historiallinen arkisto 103. Suomen historiallinen seura, Helsinki 1993.
Mattila, Markku 1999: Kansamme parhaaksi - Rotuhygienia Suomessa vuoden 1935 sterilointilakiin asti. Biblioteca Historica 44. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki.
Kemiläinen, Aira 1993: Suomalaiset, outo Pohjolan kansa - Rotuteoriat ja kansallinen identiteetti. Suomen Historiallinen Seura. Historiallisia Tutkimuksia 177.
Kemiläinen, Aira. Finns in the Shadow of the "Aryans": Race Theories and Racism. Helsinki: Finnish Historical Society, 1998. 320 pp., ill.
Axel Olof Freudenthalin rasismista voi lukea alkukielellä seuraavista hänen kirjoituksistaan:
- En blick på svenska språkets utveckilingshistoria. Svenska Litteratursällskapets Skrifter 9. Helsingingfors 1888.
- Om den svenska kolonin i Nyland. Album utgifven af Nyländingar I. Helsingfors 1860.
- Om svenskarnes inflyttningar till Finland. Odalmannen. Helsingfors 1881
Erinomainen lähde on Vikingen lehti, vuosikerrat 1870-74.
Aiheesta lisää:
Puntila, L. A. 1944: Ruotsalaisuus Suomessa - Aatesuunnan synty. Otava. Helsinki.
Mongoleja vai germaaneja? – rotuteorioiden suomalaiset. Toim. Arja Kemiläinen. Historiallinen arkisto 86. Suomen historiallinen seura, Helsinki 1985.
Pekka Isaksson & Jouko Jokisalo: Kallomittaajia ja skinejä – rasismin aatehistoriaa. Like, Helsinki 1999
Anssi Halmesvirta: Turanilaisia ja herrasmiesneekereitä – aatehistoriallisia tutkimuksia brittiläisestä rotuajattelusta. Historiallinen arkisto 103. Suomen historiallinen seura, Helsinki 1993.
Mattila, Markku 1999: Kansamme parhaaksi - Rotuhygienia Suomessa vuoden 1935 sterilointilakiin asti. Biblioteca Historica 44. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki.
Kemiläinen, Aira 1993: Suomalaiset, outo Pohjolan kansa - Rotuteoriat ja kansallinen identiteetti. Suomen Historiallinen Seura. Historiallisia Tutkimuksia 177.
Kemiläinen, Aira. Finns in the Shadow of the "Aryans": Race Theories and Racism. Helsinki: Finnish Historical Society, 1998. 320 pp., ill.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Lisää freudenthalismin thalidomidia
Kirjoittanut: heikki_tala 17.4.2007 klo 21.40
Ilmeisesti Axel Olof Freudenthal on ollut merkittävä henkilö suomenmaalaisessa kielipolitiikassa. Otin hyllystä akateemikko Päiviö Tommilan ja FL Maritta Pohlsin kirjan ”Herää Suomi” 1989. Freudenthal on jostain kumman syystä koko kirjan läpi käyvä henkilö:
s. 65: Ruotsinkielisissä piireissä etenkin sitten kielentutkija A. O. Freudenthalin toiminnan seurauksena ”keksittiin” uudessa tilanteessa ruotsinkielinen kansa, jossa alettiin nähdä omakielinen taustaryhmä. Sen läntisistä juurista ei ollut epäilyksiä; kiistaa käytiin vain sen iästä. Ruotsalaiskansallisen näkemyksen omanneet eivät voineet mitenkään nähdä suomenkielistä ja heimoltaan suomalaiskansallista kansaa omaksi identiteettiryhmäkseen, etenkin jos se edellä mainittujen rotutulkintojen perusteella katsottiin alempitasoiseksi, josta ei ollut sivistyskansaksi.
s 90: Samaan aikaan alkoi myös suomenmielisten vastapuoli hahmottua vivahteikkaammaksi. A. O. Freudenthalin ruotsalaiskansallinen liike alkoi saada jalansijaa laajemmaltikin kuin vain ylioppilaspolitiikassa ja vuonna 1871 syntyi nelisen vuotta elänyt, Freudenthalin ideologista julistusta tunnustava Vikingen-lehti. [juuri tämä Vikingen oli Freudenthalin kielipolitiikan tärkein äänenkannattaja, ja niinpä L A Puntila väitöskirjassaan on hyvin paljon siteerannut Viking-lehdessä olleita Freudenthalin rasistisia kirjoituksia].
s 101: Lehdistö kirjoitti nimenomaan ”svekomaanesista” ja ”ruotsinkiihkoisista” yleisemmin kuin aikaisemmin. Vaikka A. O. Freudenthalin Vikingen ei ollut heti saanutkaan seuraajia, jatkoivat sen työtä poliittista ruotsinmielisyyttä kehittäen Borgåbladet ja Viipurissa ensin Viborgs Tidning ja sitten Östra Finland”.
s 359: Heidän asianajajikseen ilmoittautui nuori yliopistomies A. O. Freudenthal, jonka pääteesejä oli se, että Suomen kansaan kuului kaksi eri kansallisuutta. Valtiolliset ja yhteiskunnalliset olot sekä historia eivät ratkaiseet, sen sijaan erottava tekijä oli kieli.
s 365: Kiven tulo uusmaalaiseen osakuntaan on noteerattu siinä vaiheessa, kun sinne vuonna 1862 ilmestyi ensimmäisiä fennomaaneja, joista svekomaani Freudenthal totesi, että he eivät pelkää julistaa kovaäänisesti fennomaanisia mielipiteitään. ”Ensimmäiselle tilalle panen Kiven, joka on kirjoittanut Kullervon ja on raivokas tai täysin käännyttämätön ihminen”.
s 388: Samalla kieli-kansallisuusideologialla mitä Snellman edusti kärjisti sitten kielitaistelun uudelleen A. O. Freudenthal, svekomanian johtava ideologi. Freudenthalin falangi, ”Viikingit”, oli monessa suhteessa rakikaalifennoihin verrattava rabulistiryhmä, joka sai osakseen suurta huomiota.
s 415: Ruotsinkieliset ovat Freudenthalin ja hänen jälkeensä kielipuolueen oppien mukaisesti harjoittaneet eristäytymispolitiikkaa puhumalla ruotsinkielisestä ”kansallisuudesta” vastakohtana suomalaisille.
Jos todella haluaa paneutua Axel Olof Freudenthalin rotuoppeihin, niin silloin on välttämättä mentävä Vikingen –lehden kirjoituksiin, jotka L. A. Puntila on huolellisesti tutkinut väitöskirjassaan. Monenmoista rasismia kuului Freudenthalin aikakauteen, mutta suomalaisiin, jotka hän sentään tunsi läpikotaisin, hänen rasistinen suhtautumisensa oli aikakauteenkin suhteutettuna ääri-ilmiö. Ja tällaisen rasistin nimeä kantaa edelleen Rkp:n jakama Freudenthal-mitali ”i tre valör”, josta kultaisen on saanut vain Elisabeth Rehn (jonka kuningatartien Suomen tasavallan presidentiksi kuulemma katkaisi Suomalaisuuden Liitto ry).
Olenkohan joskus sanonut, että suomenruotsalaisuuden kielipoliittinen historia on hyvin likainen? Jos en, niin sanon sen nyt!
Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori Axel Olof Freudenthal (1836-1911) oli ja on nykyisen RKP:n henkinen ISÄ. Muista AINA tämä asia.
"Hän (Freudenthal) oli Suomessa ruotsalaisuuden , ruotsalaisen sivistyksen, koko eurooppalaisen kulttuurin esitaistelija, joka seisoi kasvotusten idän (suomalaisen) raakalaisuuden kanssa." (Professori L A Puntilan tutkimus "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.)
Tiedämme hyvin mitä mieltä Freudenthal oli suomalaisista "tsuudeista".
Freudenthal on ruotsalaismielisen painostuksen ja alistamisen keulakuva. Tässä lainauksia L.A.Puntilan väitöskirjasta "Ruotsalaisuus Suomessa":
"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria". "Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla." "Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja ylipäänsä koko turaanilainen suku." "Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja muille kansoille." "Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä jäljessä."
Näihin Freudenthalin oppeihin perustuu RKP:n ideologia vielä tänäkin päivänä.
"Mikään muu puolue ei ammenna yhtä syvältä taistellessaan ruotsimme ja Pohjoismaisen yhteenkuuluvuutemme puolesta. Näitä perinteitä Rkp on vaalinut sukupolvien ajan. Kärjessä kulkeva puolue oikeudenmukaisuuden, taloudellisen vakauden, sosiaalisen turvan ja kansainvälisen yhteenkuuluvuuden luojana.
Ruotsalainen kansanpuolue on vakuuttunut siitä, että ruotsin kieli ja ruotsalainen kulttuuri ovat tärkeitä koko Suomelle - että ne ovat ratkaisevia tekijöitä tulevaisuuden suotuisalle kehitykselle. Suomenruotsalaiset verkostot tuottavat myönteistä yhteenkuuluvuutta, jonka seurauksena suomenruotsalaiset voivat keskimääräistä väestöä paremmin. Ruotsalaisuudessa on elämäniloa."
[Kielemme - turvamme, rkp:n kielipoliittinen ohjelma]
Axel Olof Freudenthal (1836-1904), Suomen ruotsalaisen kansallisliikkeen alkuunpanija, Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori 1878-1904.
Kansallisliikkeen aatteessa Freudenthalia kannusti kirjeessään mm. hänen opettajansa ruotsalainen professori Carl Säve Upsalan yliopistosta:
"Hän (Freudebthal) oli Suomessa ruotsalaisuuden , ruotsalaisen sivistyksen, koko eurooppalaisen kulttuurin esitaistelija, joka seisoi kasvotusten idän (suomalaisen) raakalaisuuden kanssa." (Professori L A Puntilan tutkimus "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.)
Näytteitä Freudenthalin opetuksesta. (Puntila)
"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria."
"Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja ylipäänsä koko turaanilainen rotu."
"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen uralla."
"Kukahan tahtoisi käyttää aikaa ja nähdä vaivaa näitten kehittymättömällä kielellä kirjoitettujen teosten tutkimiseen." (Ruotsalaisuuden liikkeen arvostelu suomenkielisistä väitöskirjoista 1860-luvulla.)
"Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä jäljessä."
"Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja muille kansoille."
"Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa."
"Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori Axel Olof Freudenthal (1836-1911) oli ja on nykyisen RKP:n henkinen ISÄ."
MISSÄ näin on sanottu? No tietenkin RKP:n sensuroiduila sivustoilla! Onneksi kaikki on tallessa!
"Axel Olof Freudenthal, jonka myös voi nähdä Ruotsalaisen kansanpuolueen henkisenä isänä."
http://web.archive.org/web/20041024004415/www.sfp.fi/fi/page.php?pageid=44
"Historia
Tällä sivulla esittelemme Ruotsalaisen kansanpuolueen historiaa ja puolueohjelmia kautta aikojen.
Jos olet kiinnostunut aiheesta syvällisemmin, on tarjolla rkp:stä kirjoitettu historiikki. Rkp:n historiikistä on ilmestynyt jo viisi osaa. Valitettavasti näitä ei voi tällä hetkellä ostaa suuren menekin takia.
Ruotsalainen puolue (n. 1870-1906)
Ruotsalainen puolue perustettiin n. 1870. Puolue perustettiin, koska haluttiin koota kaikki suomenruotsalaiset yhteen poliittiisen liikkeeseen. Tämän järjestön tarkoituksena oli tukea ruotsinkielistä kulttuuria ja ruotsin kieltä. Järjestön vaikutin oli Axel Olof Freudenthal, jonka myös voi nähdä Ruotsalaisen kansanpuolueen henkisenä isänä. Ruotsalainen puolue sai tukea liberaalisilta voimilta ja sillä oli suuri vaikutusvalta säätyvaltiopäivillä. Kun Ruotsalainen kansanpuolue perustettiin 1906 liberaaleilla voimilla oli edelleen huomattava vaikutusvalta aatteeseen."
RKP:n puheenjohtaja Enestam kirjoitti puolueen 100-vuotisjuhlapuheessa mm. näin:
.
.
.
Allt hade sin begynnelse i slutet av 1800-talet. Då var begreppet finlandssvensk obekant. I Finland talade man svenska eller finska. Det var ingenting märkvärdigt med det. Men i och med att den finska medvetenheten växte till sig uppstod det också ett behov av att samla landets svenskspråkiga kring en egen identitet. Den kanske främsta banerföraren för de svenska strävandena var Axel Olof Freudenthal. Han och hans gelikar lyckades samla de svenskspråkiga kring tanken att svenskan hade ett egenvärde. Finlandssvenskarna både i Österbotten och i södra Finland hittade sig själva.
Kaiken alku oli 1800-luvun lopussa. Silloin oli käsite suomenruotsalainen tuntematon. Suomessa puhuttiin ruotsia, tai suomea. Siinä ei ollut mitään erikoista. Mutta kun suomalainen tietoisuus kasvoi, syntyi myös tarve kerätä maan ruotsinkieliset oman identiteetin ympärille. Ruotsalaisten pyrkimysten ehkä merkittävin lipunkantaja oli Axel Olof Freudenthal. Hänen ja hänen kaltaisensa onnistuivat kokoamaan ruotsinkieliset sellaisen ajatuksen ympärille, että ruotsin kielellä oli itseisarvo. Suomenruotsalaiset niin Pohjanmaalla, kuin eteläisessä Suomessakin löysivät itsensä.
.
.
.
Därmed var grunden lagd för ett parti på språklig grund. Axel Lille och hans vänner kunde samla svensksinnade från alla delar av vårt land till ett möte den 20 maj 1906 i Helsingfors för att grunda vårt parti – Svenska folkpartiet. Att det inte var någon liten elits påfund framgick omedelbart, då det samma år grundades ett femtiotal lokalavdelningar i alla delar av de svenska områdena. Ett parti för folket hade grundats.
Siten oli perustukset luotu puolueelle, joka rakentui kielelliselle pohjalle. Axel Lille ja hänen ystävänsä pystyivät keräämään ruotsinmielisiä maamme kaikista osista kokoukseen, joka pidettiin 20. toukokuuta 1906 Helsingissä puolueemme, Svenska folkpartiet, perustamiseksi. Että kyseessä ei ollut jokin pienen eliitin keksintö, ilmeni välittömästi, kun samana vuonna perustettiin viitisenkymmentä paikallisosastoa kaikkialla ruotsalaisilla alueilla. Kansalle oli perustettu puolue.
.
.
.
Lopuksi haluan osoittaa lämpimän kiitoksen Svenska centralarkivetille ja sen pystyvälle henkilökunnalle hienosta näyttelystä, joka minulla on nyt kunnia avata.
Publicerad av Jan-Erik Enestam 2006-02-02 14:00
Julkaissut Jan-Erik Enestam 2006-02-02 14:00
http://enestam.svenskariksdagsgruppen.fi/extra/square/?id=101&language=2&instance=1
"Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalainen ja ylipäänsä koko turaanilainen rotu."
Tuo(kin) pätee kuin nyrkki silmään erinomaisesti palstan nettifennoihin.
Ja sitaattiti ovat puntilan mielipiteitä.
""Hän (Freudenthal) oli Suomessa ruotsalaisuuden , ruotsalaisen sivistyksen, koko eurooppalaisen kulttuurin esitaistelija, joka seisoi kasvotusten idän (suomalaisen) raakalaisuuden kanssa." (Professori L A Puntilan tutkimus "Ruotsalaisuus Suomessa", Otava 1944.)"
Vaikka tuo varmasti on hiukan yliampuvaa, niin asiassahan tuo on aika oikin. Tuohon maailman aikaan koko länsieurooppa seisoi kasvotusten idän raakalaisuuden kanssa. Idän raakalaisuus oli Venäjän takapajuinen ja vanhentunut harvainvaltainen yhteiskunta jossa maaorjuuskin vielä oli sallittua.
Kaikki suomalaiset ryhmittymät, jopa fennomaanit joskin vaisummin, vastustivat venäläistymistä. Vain näkemys keinoista ja vastustamisen asteesta oltiin eri mieltä. Freukka näki venäläsitymisen vaaran ("idän raakalaisuus") suurempana jos selkein ja näkyvin kytkös Ruotsiin ja musitutus länsimaisesta yhteiskuntamallista rappeutuisi. Ruotsinkielisen virkamiehistön ja -koneiston nopea heikentäminen ei myöskään olisi ollut ihan fiksuinta politiikkaa.
RKP on ottanut hänet esikuvakseen siksi että hän aikaisessa vaiheessa visioi kaksikielisestä länsisuuntautuneesta itsenäisestä Suomesta. Eli juuri sitä mitä RKP vaalii.
""Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria.""
Puntila siis myös harrasti tuota "valloituspropagandaa", joka ei käy yhteen historiantutkimusten näkemykseen jossa Nykyinen Suomi pala palalta liittoutui lännessä kasvavan liittotuman kanssa. Kun valtiot ja rajat (joskin pitkään ilman pohjoisrajaa), tänne syntyivät suuri osa nykyisen Suomen kamaran heimot oli jo liittoutuneet läntiseen liittoutumaan.
Ja lisäksihän Puntila, aitona fennomaanina, oli myös hyvin kallellaan rotuteorioihin. Mutta sitähän ovat myös nykyioset netti fennot.
Oletteko sama henkilö vai onko Freudenthal muuten suuri sankari svekomaanipiireissä? Aikaisemmin Tapsa on rynnännyt aina puolustamaan Freudenthalia, nyt sen tekee rautaako? melkein samalla puheenvuorolla. Kuinka montaa nimimerkkiä oikein käytät Rautalapio?
Freudenthal on historian henkilö josta hirtorioitsiat ovat kirjoittaneet. Ehkä olemme siis lukeneet historiaa eikä vihanlietsonnan käsikirjoja.
En minä ole mikään freukkafani, enkä minä häntä puolustele. Minä vaan oikaisen netti fennon valheita oli sitten heidän teemansa mikä hyvänsä.
Freukan valheellinen demonisointi tietysti johtuu siitä että' näin netti fennot hakevat oikeutusta törttöilylleen.
Kileipoliitikoilla on huono kielipää. Eivät erota hurrin kömpelöa hoonosoomea sivistyneen suomenkielisen annista.
Monesti näkee kirjoitettavan Freudenthalista kaiken pahan alkuna ja emärasistina. Itseasiassa jopa Freudenthaler hätkähti sitä miten ylimielisesti ja halveksuvasti tavallinen ruotsalainen rahvas suhtautui suomalaisiin. Freudenthaler jopa yritti hieman suitsea moista käytöstä, mutta toki ymmärsi ruotsalaisiaan tässä asiassa.
"Itseasiassa jopa Freudenthaler hätkähti sitä miten ylimielisesti ja halveksuvasti tavallinen ruotsalainen rahvas suhtautui suomalaisiin."
Rahvaat eivät olleet keskenään juurikan tekemisissä toistemnsa kanssa Freukan aikana. Miten lukutaidoton kalastaja ulkosaarestosta olisi pääsyt Saimaan rannan savolaista torpparia edes tapaamaan. Mitäköhän kieltä olisivat keskenään puhuneet.
Ehkä stadin duunareiden keskuudessa heitettiin huulta kun joukkoon rupesi tupsahtelemaan myös suomenkielisiä maaltamuuttajia. Mutta äkkiähän stadin slangilla rupesivat tulemaan toimeen.
Ainoa ylimielinen ryhmä lienee Snellmanin aatteen ja Forsmanin käytännön fennomaanit. Heille kun kelpasi vain yhden sortin ihmiset. Freukan ainoa varsinainen kielipoliittinen aate oli juuri yksikieli-mielistymisen vastustaminen. Kaksikielisyys takasi paitsi kaksikielisyyden myös länsisuuntautuneisuuden ja rakentamamme yhteiskuntamallimme vankistaminen,eli venäläistymisen vastustaminen joka oli tsaarien itsestäänselvä pyrkimys.
Mitään viitteitä rasisimiin ei ole. Hän tosin ihan oikein varmasti oli sitä mieltä että virkakoneiston heikentäminen siten etä ruotsin kieli nopeasti purettiin tai kielllettiin virkakielenä olisi ollut tuhoisaa. Sehän oli itsestäänselvästi pelannut venäläistäjien pussiin. Tästä ei pidä vetää mitään vihamielisiä eikä varsinkaan rasistisia johtopäätöksiä.
Freukka kehitti aikaisessa vaiheessa visioita itsenäisestä länsisuuntautuneesta, eli Ruotsin kanssa rakentamaamme yhteiskuntamalliin pohjautuvasta, kaksikielisestä Suomesta. Olkaamme ylpeitä Suomesta sekä rakentamastamme yhteiskuntamallista, jonka pystyimme kuin pystyimmekin puolustamaan. Muussa tapauksessahan rakenatmamme malli olisi olemassa enään vain Ruotsissa ja niinkään itsenäistyneessä Norjassa.
Me ruotsalaiset kaipaamme alituiseen Suomea... kovaapa oli kaipuu Itämaahan
"Ruotsin yleisen mielipiteen kehityksen suhteenkaan ei näyttänyt olevan suuria epäilyksiä. Vireitä voimia tuntui olevan jatkuvasti sekä Skandinavian yhdistymisen puolella että kannattamassa kostosotaa Venäjää vastaan. Ruotsinmieliset saattoivat Suomen vastaisuutta suunnitellessaan luottaa melko vakiintuneeseen mielipiteeseen Ruotsissa. Erikoisen kiinteältä tuntui tässä suhteessa Ruotsin kansallismielisten kanta. Heissä eli viha Venäjää vastaan, ja viha taas oli, Tegnérin käsityksen mukaan, liikkeellepanevia voimia kansan elämässä. 'Ainoa mikä meitä nyt pitää koossa ja on kansallistunne, on venäläisviha', hän kirjoitti. Jos se voitiin uhkaillen kansasta hävittää, Ruotsi vajosi 'täydelliseen mitättömyyteen'. Vuosikymmenien kuluessa ilmenee julkisessa sanassa ja muissa ruotsalaisten mielipiteen ilmaisuissa, että 1808-09 lyödyt haavat vuotivat jatkuvasti verta. Ei voitu uskoa todeksi, kuten muuan ruotsalainen lehti 1856 kirjoitti, että Suomen puolitoista miljoonaa ihmistä, joilla oli ruotsalaiset tavat ja laitokset ja sivistys, jotka olivat vuosisatojen aikana jakaneet Ruotsin kanssa kohtalon iskut ja onnen vaihtelut ja jotka olivat taistelleet tuhat taistelua yhteisen asian puolesta, olisi ikuisiksi ajoiksi Ruotsista erotettu. 'Me ruotsalaiset kaipaamme alituiseen Suomea', muuan tyyneksi tunnettu ruotsalainen kirjailija kirjoittaa 1863 Topeliukselle, 'ja tunnemme ehkä syvemmin kuin Suomi itse, mitä olemme menettäneet.'"
L. A. Puntila, 1944, Ruotsalaisuus Suomessa, Otava, s. 201-202
ilman riippakiveä nimeltä pakkoruotsi kaikki roskapuhe siitä kuinka ruotsin kieli tekee länsimaiseksi on
pelkkää propagandaa, jonka pohja on Freudenthalin rasistisissa suomenkielen vastaisissa kirjoituksissa
hän ei halunnut mitään kaksikielistä Suomea vaan ruotsinkielisten johtaman maan, jossa suomenkieliset
olisivat olleet toisen luokan kansalaisia.
Kovinpa kaikki yrittävät puolustella tuota Ruotsin ja suomenruotsalaisuuden mukanaan tuomaa länsimaisuutta. Sekö nyt on kaiken kulttuurin ensimmäinen, viimeinen ja ylväin kohokohta? Historiallinen totuus on tietenkin se, että roomalainen maailmankulttuuri tuli Suomeen 1200-luvulta lähtien juuri Saksan, Tanskan (Gotlannin) ja lopulta Ruotsin kautta Suomeen. Tässä suhteessa Ruotsi ja ruotsalaisuus olivat mainio ovi suomalaisille uuteen maailmankulttuuriin (=paavinusko, saksalais-roomalainen positiivinen lainsäädäntö ja muodollinen hallintokulttuuri). Totuuden nimessä on kyllä myönnettävä, että Ruotsi ja samalla sen suomalainen itämaa syntyivät vasta Kustaa Vaasan myötä 1500-luvulla. Tässä ei ole kenelläkään mitää hävettävää, näin se vain oli, mutta tässä ei ole kaikki.
Ennen saksalaisen ja roomalaisen kulttuurin maihinnousua koko Pohjois-Eurooppa oli voimakkaan itäisen kulttuurin pauloissa. Oikeastaan näin oli ollut hamasta muinaisuudesta lähtien. Asia ilmenee jokaiselle avoimelle sielulle mm. arkeologisten todisteiden kautta (parhaat palat löytyvät ruotsalaisista lähteistä!). Ruotsissa tämä asia vain tuntuu olevan tabu, keisari ilman vaatteita (ilmenee mm. Birka-hämmennyksenä). Ruotsalaiset eivät halua antaa millimikroniakaan periksi vanhimman kulttuurinsa "häpeälliselle itäisyydelle". Tämä kulttuuri tuli Suomeen ja osin Ruotsiinkin Venäjän (Kiovan, Novgorodin ja Staraja Ladogan) kautta Lähi-idästä, Bysantista, Kasariasta ja Kreikasta. Tämä oli aikansa ehdotonta korkeakulttuuria. Ruotsiin (lähinnä Upplandiin) itäiset virtaukset tulivat osittain myös kelttiläisten kautta, ja kelttiläiset olivat saaneet kulttuurinsa suoraan Kreikasta, Konstantinopolista ja Lähi-idästä - ei Saksasta tai Roomasta! Merkkinä tästä ovat Ruotsin tuhannet ("itäiset") kelttiläisristit riimukivissä. Rooma ja Saksa olivat tässä vaiheessa merkityksettömiä. Ruotsi oli siis ennen 1100-1200-lukujen saksalaishapatusta täysin itäinen maa, jossa oli suuri määrä pieniä ruhtinaskuntia tai kuningasryhmiä. On myös muistettava, että "Ruotsia" oli vain Götanmaista Upplandiin, sillä eteläpuolella oli Tanskaa ja Upplandin pohjoispuolella suomensukuisia lappalaisia. Ruotsalaiset itse sanovat pitkää ortodoksista kristillistä aikaa ennen saksalais-roomalaista kristinuskoa häpeillen 'pakanuuden ajaksi'. Ruotsin kristillistyminen ja valtionmuodostus olikin juuri sitä, että lähinnä Upplandista käsin nujerrettiin nämä pienet ortodoksiset 'pakanaruhtinaskunnat' ja koottiin yhden suuren katon alle paavin tuella. Valtiollisessa mielessä ja aikakauteen nähden tämä oli tietenkin aitoa edistystä, mutta edistystä, jolla ei voi olla kantavuutta maailman loppuun asti.
Nyt kun länsimaisuus on jälleen kulkemassa kohti vääjäämätöntä alamäkeä, ei kai liene pahitteeksi katsoa objektiivisen kylmästi myös itäisiä vaihtoehtoja (Venäjä, Lähi-itä, Intia, Kiina jne. jne.). Siinä suhteessa suomalaisuudella saattaisi taas olla paljon paljon annettavaa kopealle ja kerskaavalle ruotsalaisuudelle.
Ehkä netti fennolle kaikki politiikka on vain kielipolitiikkaa.
"Ruotsin yleisen mielipiteen kehityksen suhteenkaan ei näyttänyt olevan suuria epäilyksiä. Vireitä voimia tuntui olevan jatkuvasti sekä Skandinavian yhdistymisen puolella että kannattamassa kostosotaa Venäjää vastaan."
1800-luvulla Euroopan asetelma oli aika selvä. Venäjä edusti takapajuisuutta, harvainvaltaa ja taantumusta. Muualla Euroopassa oli valloillaan kehitys joka sai alkunsa Ranskan vallankumouksesta. Kun tuohon lisätään että Venäjä oli laajentunut sotimalla lännen suuntaan, niin eiköhän politiikka ollut aika selvä. Pitää yhdistäytyä vastustamaan taantumuksellisen Venäjää vastaan. Yhtä selvästi Venäjällä kukistettiin kaikki edistyksellinen liikehdintä. Suomen palauttaminen länsileiriin oli siis sekä suomalaisten että länsieurooppalaisten intresseissä. Kaikista eniten tietysti suomalaisten.
Kielipolitiikalla oli hyvin, hyvin pieni merkitys silloinkin. Mutta siltä osin kun oli, niin yleisastelma huomioiden on vallan selvää että ruotsinkielen puolustaminen, ja täydellisen suomalaistumisen vastustaminen, oli järkevä lähtökohta länsisuuntautuneille.
Venäjänviha (tai -pelko) ei siis ollut kansallismielinen aate, vaan koko yhteiskuntapolitiikkan tervejärkinen kulmakivi. Fanattisen ja poissulkevan fenomanian suurin vaara olikin venäläistymisen lisäämisen vaara. Onneksi fennomania ei kasvanut kovin suureksi poliittiseksi aatteeksi.
"Meidän kaipuumme rautaako?"
Tymää jäkätystä. Luepa tuo Pietari Svenssonin juttu edeltä ajatuksella.
....pakkoruotsista.
Eikä pakkoruotsi liity Freukkaan muilta osin kuin ehkä siten että hänkin piti luonnollisena että maamme pysyy kaksikielisenä, eikä pakkosuomennettaisi Forsmanin oppien mukaisesti. Forsman toki vaihtoi ihan vapaaehtoisesti, ja nimensäkin muutti Yrjö-Koskiseksi, mutta hän myös halveksi niitä hurreija jotka eivät siihen ryhtyneet.
Luokkaerot tuohon aikaan eivät kulkeneet kielirajojen mukaan, joten mitään "toisen luokan" kielisiä ei ollut. Freukka toimi eniten nimenomaan ruotsinkielsen rahvaan puolesta, yläluokan fennomaanihurreja vastaan. Sekin muuten tekee hänestä oivan esikuvan nykyiselle hyvinvointivaltiolle.
eivät koskaan olleet mitään Venäjän ihannoijia, joten tuo on törkeää svekopropagandaa.He halusivat
valtion, jossa valta olisi suomenkielisillä suomalaisilla eikä ruotsinkielisellä eliitillä, mitä puolestaan
RKP:n on ajanut koko olemassaolonsa ajan.Länsimaat eivät ole myöskään ole sama kuin yksi pohjoismaa
nimeltä Ruotsi ja Freudenthalin aikaiset svekomaanit olivat suomen kielen vihaajia ja halveksujia ja
halusivat Suomesta jonkin sortin "Itä-Ruotsin", jota ruotsinkieliset olisivat hallinneet, joten lopeta
se valehtelu venäläistymisestä, sillä se ei enää kylmän sodan jälkeisiin sukupolviin tehoa.
Sinulle venäläistyminen on näköjään kamalin asia mitä saattaa kuvitella, mutta yllättäen Suomen ruotsalaistaminen ei puolestaan näköjään ole alistamista vaan muka suomalaisten "sivistämistä".Ruotsi ei ollut aikoinaan mikään erityisen edistyksellinen maa, vaikka siellä ei ollutkaan
Venäjän kaltaista yksinvaltiutta, mutta Ruotsissa kannatettiin vielä 1900-luvun alussa täysillä erilaisia
pseudotieteellisiä rotuoppeja, joissa mm. suomalaiset määriteltiin ali-ihmisiksi.Uppsalaan perustettiin
vielä 1920-luvun alussa rotuhygieninen instituutti ruotsalaisen "herrarodun" vaalimiseksi, että se siitä
Ruotsin edistyksellisyydestä.
Ruotsi muuten harjoitti vieläpä toisen maailmansodan aikan tuottoisaa malmikauppaa natsi-Saksan, vaikka samaan olikin muka "puolueeton maa".Siinä hieman miettimistä ruotsalaisuuden puolustajille.
'Me ruotsalaiset kaipaamme alituiseen Suomea'
Miksi Ruotsi ei ottanut Ahvenanmaata kun sitä tarjottiin sille Englannin ja Ranskan toimesta Krimin sodan aikaan 1854. Siis sen jälkeen kun Bomarsund oli tuhottu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bomarsund
"Myöhemmin linnoitus tuhottiin, koska brittiläisten etujen mukaista oli estää venäläisten sotilaallinen toiminta saarilla. Krimin sodan vuonna 1856 päättäneeseen Pariisin rauhansopimukseen otettiin määräys, ettei Ahvenanmaata saa linnoittaa. Linnan rauniot ovat edelleen matkailukohde."
Englantilaiset keittivät yhdessä Ranskan kanssa siis tuonkin Ahvenanmaan sopan. Englannin ja Ranskan jäljiltä on ympäri maailman näitä "savuavia siirtomaita ja -raunioita".
Ruotsalaiset kävivät Venäjällä toistuvasti kaivamassa verta nenästään ja onnistuivatkin siinä niin hyvin, että tänään istuvat Tukholman torilla katsellen kaihoisasti itään, toivoen olevansa suomalaisia. Esteenä tälle unelmalle vain on jatkuva tietoisuus siitä, ettei ruotsalaisen geeniperimän runtelema ruotsalainen voi koskaan olla suomalainen.
Sinäkö olisit mielummin nähnyt että 1800-luvulla olisimme haikailleet itään? Ei olisi ainakaan kielipoliittisia ongelmia, ja viinakin olisi halvempaa.
"Fennomaanit eivät koskaan olleet mitään Venäjän ihannoijia, joten tuo on törkeää svekopropagandaa."
Eivät tietenkään olleet. Kaikki päättäjät, ihan kielipolittisesta suuntautumisesta riippumatta, miettivät keinoja miten vähentää venäläistymistä. Valintatilanteessa Venäjä vai Ruotsi, kaikki olisivat valinneet Ruotsi. Kaikki muu on typerää netti fenno propagandaa.
Fennomaanejakin oli erilaisia. Snellman ei ollut taipuvainen pakkosuomentamiseen, mutta hänen jälkeensä liike radikalisoitui. Viimeinen taisto juuri talvisodan alla käytiin siitä pitikö ruotsinkieli kieltää Helsingin yliopistossa, jossa enemmistö jo tuolloin oli suomenkielinen. Fennomaamit hävisi, ja pian sen jälkeen tuli jo ihan oikeita ongelmia joka vaati koko kansan jakamattoman huomion.
"Sinulle venäläistyminen on näköjään kamalin asia mitä saattaa kuvitella, mutta yllättäen Suomen ruotsalaistaminen ei puolestaan näköjään ole alistamista vaan muka suomalaisten "sivistämistä"."
No tuohonkin aikaan Venäjän alaisuuteen joutuminen tiesi kurjuutta. En tunne ketään joka pyrkisi ruotsinkielestämään Suomen. En nyt enkä 1800-luvulla. Netti fennot pyrkivät pakkosuomenkielestämään, je se on perin typerää.
vastuun välttelyä sekä asioiden vääristelyä ja keskustelun viemistä sivuraiteille, sillä Suomessa
ei ole varmaan koskaan koetettu kieltää ruotsin kieltä missään yliopistossa eikä missään muuallakaan, mutta suomen kieltä vainottiin Ruotsin vallan aikana ja suomalaisia koetettiin pakkoruotsalaistaa ja kun Suomi itsenäistyi pieni ja aggressiivinen ruotsinkielinen vähemmistö alkoi kehitellä rotuteorioita alempiarvoisina pitämistään suomenkielisistä.
Ruotsin alaisuudessa olo ennen vuotta 1809 ei ollut käytännössä yhtään parempi kuin Venäjän vallan alla olo vuosina 1809-1917, koska Ruotsi pakkovärväsi aikoinaan väkisin nykyisen Suomen alueelta kymmeniä tuhansia nuoria miehiä omiin järjettömiin sotiinsa, joista ei suomalaiset hyötyneet millään, kun sotasaaliit kuljetettiin Ruotsin kuninkaiden aarrekammioihin läntiseen emämaahan.Suomen väkiluku pysyi hyvin alhaisena ennen vuotta 1809 juuri järjettömien sotamiesten värväämisten takia, jotta Ruotsi saisi sotilaita omiin suurvaltakahnauksiinsa Venäjää
vastaan.
Suomen kieli ei myöskään koskaan saanut tasavertaista aseman Ruotsin vallan aikana, vaikka Suomen väestöstä suurin osa oli suomenkielisiä.Vasta vuonna 1863 sai suomen kieli ensimmäistä kertaa muodollisesti virallisen kielen aseman Suomessa, vaikka kului vielä muutamia vuosikymmeniä ennen kuin tämä toteutui käytännössä, koska ruotsinkielinen eliitti halveksui suomen kieltä ja halusi säilyttää ruotsin ainoana sivistyskielenä Suomessa.
Siinä on teille pakkoruotsin ja keinotekoisen kaksikielisyyden kannattajille vähän mietittävää.
"Kovinpa kaikki yrittävät puolustella tuota Ruotsin ja suomenruotsalaisuuden mukanaan tuomaa länsimaisuutta. Sekö nyt on kaiken kulttuurin ensimmäinen, viimeinen ja ylväin kohokohta?"
Ei kai sentään mutta viimeisten vuosisatojen aikana se on ollut vapauden, tasa-arvon ja demokratian takapajula. Ja vielä naapurehinsa agressiivisesti suhtautuva sellainen.
Aina 1100-luvulta lähtiern meillä on ollut suurempi taipumus liittoutua länsisuuntaan kuin itään. Sama jatkuu edelleen pohjoismaiden neuvostossa, EU:ssa, ja länsinaapurimme suhteen samankaltaisella puolustusdoktriinilla.
"Ruotsi oli siis ennen 1100-1200-lukujen saksalaishapatusta täysin itäinen maa, jossa oli suuri määrä pieniä ruhtinaskuntia tai kuningasryhmiä. On myös muistettava, että "Ruotsia" oli vain Götanmaista Upplandiin, sillä eteläpuolella oli Tanskaa ja Upplandin pohjoispuolella suomensukuisia lappalaisia."
Jep. Näin on. Göötien ja Sveeojen heimohteenliittymästä, molemmat Tukholmasta lounaaseen, nykyisen Ruotsin ja Suomen alueiden yhteinen reviiri lähti kehittymään. Ensin heidän reviiriinsä lyöttäytyi Suomi ja suomalaiset, eli nykyinen Varsinais-Suomi. Hämäläiset rettelöi alueella mutta kohta hekin liittyivät. Sitten tuli Laatokan Karjala. Pikkuhiljaa yhteenliittymä kasvoi kun heimot valitsivat idän Novgorodin ja lännen liittymien välisltä.
Vasta 1800-luvulla keksittiin kutsua koko nykyistä aluettamme Suomeksi, jolloin entisestä Suomesta tuli Varsinainen Suomi tai Varsinais-Suomi. Kaikenkielisä heimoja oli kautta koko alueen, jos kuitenkin ruotsinkielisiä ei "luonnostaan" tavattu "idässä" kuin nykyisen Suomen ranikon tuntumassa.
"Nyt kun länsimaisuus on jälleen kulkemassa kohti vääjäämätöntä alamäkeä, ei kai liene pahitteeksi katsoa objektiivisen kylmästi myös itäisiä vaihtoehtoja (Venäjä, Lähi-itä, Intia, Kiina jne. jne.). Siinä suhteessa suomalaisuudella saattaisi taas olla paljon paljon annettavaa kopealle ja kerskaavalle ruotsalaisuudelle."
Oikeassa olet. Ja huomaatko että sekä Suomi että Ruotsi ovatkin viisaasti pysytelleet puolueettomina. Taas yhdessä, ja taas fiksusti. Kutsu sitten sitä kansallismielisesti ruotsalaisuudeksi tai suomalaisuudeksi tai kenties ihan faktapohjaisesti sekä että. Yhdessä olemme enemmän. Kaikissa maailman myrskyissä.
Suomensukuista, kuten nylyisein heitä kutsumme, oli kautaaltaan Ruotsissa aina Norjaan asti. Tanskan raja kulki Skoonesta pohjoiseen
Fennomaanit ovat olleet Saksan.
Oli se niin saatana miten Ruotsin lehdistö vuonna 1939 ruokki tahalla Stalinin vainoharhoja väittämällä muka, että Suomella ja Saksalla oli "laajaa salaista sotilaallista yhteistyötä" jonka tarkoituksena oli Ahvenanmaan linnoittaminen.
Fenno sai vaikutteita Saksasta. Kekkonen jopa oli vieraana Saksassa kun Hitler pääsi valtaan ja Paavolainen kävi Berliinissä myös.
"sillä Suomessa ei ole varmaan koskaan koetettu kieltää ruotsin kieltä missään yliopistossa eikä missään muuallakaan, mutta suomen kieltä vainottiin Ruotsin vallan aikana ja suomalaisia koetettiin pakkoruotsalaistaa ja kun Suomi itsenäistyi pieni ja aggressiivinen ruotsinkielinen vähemmistö alkoi kehitellä rotuteorioita alempiarvoisina pitämistään suomenkielisistä."
Muutama oikaisu: Ei Suomessa ole koetettu kieltää ruotsinkieltä, mutta eräs ryhmä on yrittänyt sitäkin. Muutama tovi ennen talvisotaa fennomaanit todellakin yritti kieltää ruotsinkielisen opetuksen HY:ssa, mutta äänestyksen jälkeen HY jäi kaksikieliseksi. En tunne mitään viitteitä siihen suuntaan että suomenkieltä oltaisiin vainottu Ruotsin aikana, joskaan ei sitä juuri päätäjien toimesta kehitettykään.
Rotuteoriat Suomen itsenäistymisen aikaan oli kyllä hyvin pitkälle suomenkielisten käsissä, mutta sitähän kyllä harrastettiin kautta Euroopan. Vähemmistö pitää yleensä pienempää ääntä tällaisissa kysymyksissä, koska tietää jäävänsä vastakkainasettelussa alakynteen. Tosin ei suomenkielisten rotuteoriat kohdistuneet kieliryhmiin vaan "henkisesti laiskoihin" joita ei toivottu lisääntyvän johtaen lobotomiaan ja sterilisointiohjelmiin. Kielipoliittista rotiteoriaa ei ole koskaan ollut maassamme - ei suuntaan eikä toiseen. Se on keksintö joilla jotkut pyhittää keinonsa.
"Ehkä netti fennolle kaikki politiikka on vain kielipolitiikkaa."
Kyllä se ystävä rakas RKP, jolle kaikki politiikka on kielipolitiikkaa.
Miksi Tapio kirjoitat tähän ketjuun rautaako? nimimerkillä? Onko oma bannattu?
Ei kirjoita. Voit ihan turvallisesti luottaa, että kirjoitan omalla nikillä. Toisin kuin sinä.
"Axel Olof Freudenthalin rasismista voi lukea alkukielellä seuraavista hänen kirjoituksistaan:
- En blick på svenska språkets utveckilingshistoria. Svenska Litteratursällskapets Skrifter 9. Helsingingfors 1888.
- Om den svenska kolonin i Nyland. Album utgifven af Nyländingar I. Helsingfors 1860.
- Om svenskarnes inflyttningar till Finland. Odalmannen. Helsingfors 1881"
Tuon viestin kirjoittaja ei ainakaan ole lukenut noista yhtään mitään. Freudenthal oli kielitieteilijä, joka keskittyi Suomessa puhutuihin ruotsin murteisiin ja sitähän nuo hänen kirjoituksensa käsittelevät.
Katoppas Tapiota. Olitkos kirjastossa? Joko hait sen Flykten västeryt -kirjan?
"Tuon viestin kirjoittaja ei ainakaan ole lukenut noista yhtään mitään. "
Oletko vieläkin samaa mieltä? Tässä kirjoittajan "tiedot". Onko tuttu? :=)
Freudenthalin alkuperäiskirjoituksia
Kirjoittanut: heikki_tala 12.4.2007 klo 15.28
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000025393815#22000000025393815
Axel Olof Freudenthalin rasismista voi lukea alkukielellä seuraavista hänen kirjoituksistaan:
- En blick på svenska språkets utveckilingshistoria. Svenska Litteratursällskapets Skrifter 9. Helsingingfors 1888.
- Om den svenska kolonin i Nyland. Album utgifven af Nyländingar I. Helsingfors 1860.
- Om svenskarnes inflyttningar till Finland. Odalmannen. Helsingfors 1881
Erinomainen lähde on Vikingen lehti, vuosikerrat 1870-74.
Tapsa ei salli Freudenthalin pyhää muistoa halvennettavan. Freukkahan oli vain kiltti mies, joka halusi halia kaikkia suomenkielisiä. Rasismi syytökset ovat aivan tuulesta temmattuja. Itse asiassa Freudenthal piti kovasti suomalaisista renkimiehistä ja tallipojista.
" Freukka on Tapsan idoli"
Miten niin? Perustelisitko väitettäsi?
"Tapsa ei salli Freudenthalin pyhää muistoa halvennettavan. Freukkahan oli vain kiltti mies, joka halusi halia kaikkia suomenkielisiä."
Hramunjee tätä netti fennojen lapsellisuutta! Tuskinpa Freudenthal halusi halia kaikkia suomenkielisiä, tuskin se halusi halia kaikkia ruotsinkielisiäkään. Itse en ainakaan haluaisi halia kaikkia, mutta ei se minusta rasistia tee. Minulla ei ole vain yhtä suuri sydän kuin vaikkapa Fatbardhella, joka varmaan olisi valmis halaamaan Heikkiäkin.
"Rasismi syytökset ovat aivan tuulesta temmattuja. Itse asiassa Freudenthal piti kovasti suomalaisista renkimiehistä ja tallipojista."
Tuosta täytyy kai päätellä, että rasisteja ovat muut kuin homoseksuaalit?
""Tuon viestin kirjoittaja ei ainakaan ole lukenut noista yhtään mitään. "
Oletko vieläkin samaa mieltä? Tässä kirjoittajan "tiedot". Onko tuttu? :=)
Freudenthalin alkuperäiskirjoituksia
Kirjoittanut: heikki_tala 12.4.2007 klo 15.28"
Olen entistä vakuuttuneempi, ettei ole lukenut. Sitä hieman mietin, että mitähän tuo 'Freudenthalin alkuperäiskirjoituksia' oikein tarkoittaa? Siis mitä muuta Freudenthal kirjoitti kuin alkuperäiskirjoituksia? Ehkäpä tarkoitus on erottaa Freudenthalin omat kirjoitukset niistä, joita netti fennot väittävät hänen kirjoittamikseen, olisko noin?
"Katoppas Tapiota. Olitkos kirjastossa? Joko hait sen Flykten västeryt -kirjan?"
Mitäs minä siellä? Eikös sun olis pitänyt siellä ennemmin käydä?
>Mitäs minä siellä? Eikös sun olis pitänyt siellä ennemmin käydä?<
Katoppas Tapiota. Olitkos kirjastossa? Joko hait sen Flykten västeryt -kirjan?
Eihän minun tarvitse mennä, ei ainakaan yleiseen kirjastoon...
Ei tietenkään. Ethän löytäisi sieltä tukea väittämällesi kummiskaan.
Minun ei tarvitse mennä kirjastoon, koska olen jo sellaisessa! Kaikki tarpeelliset kirjat on aina käsillä ja tämäkin löytyy: Matts Andersen: Flykten västerut. Sahlgren Förlag, 1987. ISBN 9519601201.
Virheesi ei ole iso mutta onpa kuitenkin. Sinähän olet tottunut pilkun viilaaja...
(Se tabell i sidan 145.)
Kuten jo muutaman kerran on tullut todettua niin mielenkiintoista, että pystis ei osaa, pysty eikä kykene osoittamaan väittämäänsä virhettä. Lukutaitoko se sitten?
Tapiollahan on sama virhe tuossakin lainauksessa!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8733274/flat
No, huomennahan se kirjasto on auki niin voit käydä tarkistamassa, eiks niin?