Eri sukupolvet vaan takas saman katon alle, toinen toistaan hoitamaan, vanhuksia kunnioittaen..
Joo suurta utopiaa tänä päivänä. Itsekkyys ja omat henkilökohtaiset tarpeet on ajaneet lähimpien edelle. Yhteiskunta muuttuu ja me siinä mukana, mutta ei aina parempaan suuntaan. Muistaako kukaan, mitä on yhteisöllisyys? Laitos saa hoitaa ja helevetti ku huonosti vielä hoitaa! Mitä enempi kehitytään, tuotetaan ja kulutetaan sitä onnettomampia ja yksinäisempiä ollaan. Ja enempi vaan vaaditaan.
Joo suurta utopiaa tänä päivänä. Itsekkyys ja omat henkilökohtaiset tarpeet on ajaneet lähimpien edelle. Yhteiskunta muuttuu ja me siinä mukana, mutta ei aina parempaan suuntaan. Muistaako kukaan, mitä on yhteisöllisyys? Laitos saa hoitaa ja helevetti ku huonosti vielä hoitaa! Mitä enempi kehitytään, tuotetaan ja kulutetaan sitä onnettomampia ja yksinäisempiä ollaan. Ja enempi vaan vaaditaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Osa vanhuksista ei halua "toisten nurkkiin", ei edes omien lastensa. Laitoksissa olevien vanhusten omaisilla pitäisi olla paremmat mahdollisuudet osallistua oman kultahapsensa hoitoon. Tässä on vaikea tilanne, miten ihmeessä nuo päättäjät saisi tajuamaan. En tiedä, "pitäisikö pillarikauhalla pirttihin mennä.."
paremmilla mahdollisuuksilla?
sitä osallistua toki omaisensa hoitoon, ainakin tässä paikassa missä äitini on.
Osallistun lähes joka päivä, avustamalla syötöissä, ulkoiluttamisessa ( mitä ei laitoksessa talvi aikaan ainakaan tehdä) ja usen kun iltaisin käyn huolehdin myös äitini jo ruokailun jälkeen yöasuun jne.
Tosiasia on, että "maailma muuttuu" myös paljon puhutusta perheyhteisöstä, ei nyky vanhukset tahdo olla kenenkään ( varsinkaan omaistensa ) riesana, eikä asua " toisten nurkissa )
Hoisin omaa äitiäni 8v. hänen omaan kotiinsa ( omaishoitajana ) ihan viimeiseen asti, mitä oli mahdollista, (hänen kuntonsa ja omanikin) ja nyt käyn hänen luonaan ja teen sen mihin nyt pystyn:)
omaisia olisi enempi!
Tietenkään kaikilla ei ole mahdollista käydä joka päivä omaisensa luona ja liian moni vanhus on aivan yksin hoitopaikassa, masentuu jo siitä kun miettii läheisiään mitkä ei käy kuin korkeintaan jouluna.
Moni kuvittelee, että jos on esim. dementikko, että mitä se hyödyttää käydä jos/ kun hän ei edes tunne, mutta jo läheisyys ja tunne että hänestä välitetään on hyväksi molemmin puolin.
Itse koen huonoa omaatuntoa, kun en pysty käymään oman äitini luona kuin kerran kuukaudessa, asun sen verran edempänä, ettei ole mahdollista/ työn ja pitkän matkan vuoksi, meillä siskoni käy kyllä joka päivä äidin luona ja koen siitäkin huonoa omaatuntoa, kun sisaren kontalla on kaikki huolenpito omaisilta, olen todella kiitollinen sisarelle, kun on pitänyt äidistä huolta koko vanhuusajan.
Meitä lapsia on viisi kaikkiaan ja voin sanoa, että kaikkia ei kiinnosta "vanha höperö" äiti, se on todella surullista, mutta luulun, että kun äidistä aika jättää, kiinostus omaisuuteen kasvaa ja silloin ollaan ensimmäisenä osingoilla, minä ole jo päättänyt, että sisareni joka on hoitanut äitiä saa minun osuuteni, se on pienintä miten minä voin hyvittää hänelle kaiken mitä hän on äitini hyväksi tehnyt.
... enemmän tai vähemmän höperöitä olemme kaikki ennemmin tai myöhemmin. Kannattaisi nyt miettiä meidän kaikkien, minkälaisen elämän itse haluamme vanhuksina ja toimia nyt sen mukaisesti myös toisia kohtaan.
Tervehdys.
Monesti on tahdostakin kiinni omien vanhusten hoito ja huomioiminen,niin kotona kuin hoivakodeissa sekä laitoksissa. Moni ajattelee ikääntyneen omaisen joutuessa tai päästessä hoitoyksikköön,että tehkööt henkilökunta hoitomaksujen eteen työtänsä,mutta samalla unohdetaan ikäihmisen tarve läheisyyteen omilta sukulaisiltaan.
Toki on vaikeitakin esteitä käydä ikääntyneen omaisensa luona säännöllisesti,mutta usein kuulee tuon esteen määritelmäksi vain kiireen 'tärkeimissä' asioissa :Työeste,pitkät välimatkat,lastenhoito jne. Syitä olla käymättä vanhuksen luona löytyy aina ja syy käydä luonansa löytyy vain Joulusta,syntymäpäivästä tai lopulta kuolemasta ja silloinkin käydään kynttilöiden kera haudalla kerran vuodessa..
Kärjistin tarkoituksella kirjoitustani, koska olen nähnyt liikaa yksinäisiä vanhuksia eri hoito/hoiva yksiköissä.
Henkilökohtaisesti olen itse toiminut kahden ikääntyneen ihmisen omahoitajana kotonaan asuessaan 2vuosikymmentä ja lopulta heidän päätyessään lopulliseen laitoshoitoon,pystyin vierailuja suorittamaan luonaan hamaan loppuun asti. Kohdallani ratkaisu oli säännöllinen yötyö,jolloin päivät oli aikaa 'suorittaa vanhustyötä'.Luonneasia tai vanhanaikaisuuteni on se, etten pitänyt askareitani vanhusten parhaaksi työnä, vaan tein sitä velvollisuudentunteesta .
Voimia sinulle ja muista pitää huolta omasta jaksamisestasi.Valitsemasi tie ei ole helppo ,mutta on lopulta palkitseva mielihyvällä siitä, koska olet tehnyt parhaasi. ter. R.R.
Maailma muuttuu koko ajan, jotkin sanoo parempaan suuntaan ja monessa asiassa varmaan näin, mutta samalla raadollisemmaksi, ihmiset itsekkäämmäksi, ainainen syy KIIRE, mikä on usein tekisyy, aikaa löytyy kun valitsee sen tärkeimmäksi esim. omaisensa luona käynnin.
Omista sisaristanikin voin sanoa, että kun asuu n.20 km päässä äidistään ja käy vain muutaman kerran vuodessa hänen luonaan, ei voi olla aina syynä KIIRE!!!
Me ihmiset ollan niin erilaisia, minä ajattelen ja teen parhaani omalle äidilleni ja haluan hänelle parasta mahdollista hoitoa ja teen kaikkeni hänen eläessään, etten tarvitseis tuntea huonoa omaatuntoa sitten, kun äidistä aika jättää...
Kiitos Rane R kirjoituksestasi!
paluuta entiseen.. mutta yhteisöllisyyteen voisi olla mahdollisuuksia. Itsekkyys on lisääntynyt yhteiskunnan luomien tarpeiden mukaan ja elämän rytmi on vain muuttunut aivan väärään suuntaan.