Mitäs juttua se tuo oikeastaan on? Eikö pikemminkin ole niin, että Jumala antaa elämän ihmiselle ja kaikelle luodulle ja myös ottaa sen pois koska hyväksi näkee?
Jos kaikki, jopa elämäkin on ilman omaa ansiota saatua niin siinä ei ole paljon kerkailemista mutta on kyllä melkoinen kerskailun aihe kertoa antaneensa Jumalalle jotakin. Sellaista ei ole joka poika tehnytkään!
Jos kaikki, jopa elämäkin on ilman omaa ansiota saatua niin siinä ei ole paljon kerkailemista mutta on kyllä melkoinen kerskailun aihe kertoa antaneensa Jumalalle jotakin. Sellaista ei ole joka poika tehnytkään!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Room. 6:13
Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
Oletkos huomannut että tässä voi olla eksytyskin joskus mukana? Ihminen voi tosiaan tehdä oman tekonsa eli "antaa elämänsä Jeesukselle" ja kerskailla sitten pelastuneensa. Samalla hän odottaa innokkaasti luvattua vastalahjaa, "Pyhää Henkeä" eli ihmeitä, voimaa ylhäältä, tuntemuksia, kokemuksia, elämyksiä joita evankelista/saarnaaja on lupaillut ihan raamatullisesti raamatunlauseita lainaten. Jeesus itse saa seisoa sivummalla ja olla häiritsemättä sanoillaan ja huomautuksillaan.
En tässä väitä, että sinä olisit erehtynyt, lainaamasi lause on vain osoitettu jo uskoon tulleille syntisyytensä tunteville roomalaisille. Näinhän meidän on tehtävä, jotka olemme antaneet Jeesuksen pestä pois syntimme ja ehkä jo kastaakin itsemme, niin Hänen nimessään kuin Hänen Hengelläänkin. Tämä vanhurskauden aseena oleminen on jokapäiväistä uskon elämää.
Tokihan monet jo kauan uskossa olleet ovat aloittaneet "antamalla elämänsä Jeesukselle" ja ovat aidosti uskovia. "Kyllä Jumala kukkonsa kynii" on joku viisas sanonut.
Mutta esitän vaihtoehtona: pelastuaksemme syntisestä elämästämme otamme vastaan Hänet ja Hänen sovituksensa syntiemme tähden. Ottamisen jälkeen alamme mekin antaa itsemme Hänelle kuten sinä esitit - jos siitä mitään tulee. Mieluusti pitelemme elämäämme ja syntejämmekin itsellämme vielä vuosikymmenienkin jälkeen.
Ihminen voi olla uskossa, mutta on vielä vähän eri asia antaa elämä Jeesukselle. On paljon uskovia, jotka ei kuitenkaan ole antaneet elämäänsä Jeesukselle. Jos on antanut elämänsä Jeesukselle, niin se heijastuu Hengen hedelmänä ihmisestä. Ja Hengen hedelmähän on:
Gal. 5:22
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Ja rakkaushan on suurin noista Hengen hedelmistä. Ja jos me olemme rakkaudessa, Jumalan Rakkaudessa, niin ei voi sanoa, että elämämme olisi jotenkin helpompaa. Jos todella rakastaa, niin se vie meidät vaivaan, suureen vaivaan. Meille tulee hätä sielujen puolesta, todellinen hätä. Ja se ei ole sitä, että me vain rukoilemme sielujen puolesta, vaan me myös tahdomme tehdä jotakin, ihan kongreettisesti tahdomme auttaa ja kulkea kärsivän ihmisen rinnalla ja tehdä Jeesuksen eläväksi itsemme kautta. Miten muuten Jumalan Rakkaus voisi ilmentyä muutoin kuin meidän kauttamme.
Jos ei joka poika, niin entäs tyttö, kun et heitä maininnut?
Jumala on sinut luonut, "anna" siis elämäsi ohjakset Hänelle niin että teet niitä tekoja mitä Hän tahtoo! Tästähän on kyse. Anna Hänen tahtosi tapahtua sinun elämässäsi, elä anna himojen ja synnin viedä sinua läpi elämän, vaan opi tuntemaan Hänet ja kuulemaan Hänet. Silloin voit elää oikeaa elämää, sitä mihin sinut on aikojen alussa jo tarkoitettu, elämään Hänen tahtonsa mukaista elämää!
"Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut." (1.Joh 3:23 )