Rakkauden meri
jalkojen alla,
petoksen veri
maailmalla.
Purteni kohtaa
kaukaisen rannan,
tuskani hohtaa
kun kipuni kannan.
Poista nuo siimat
lyödä taisit ?
Kohtalon viimat
jos paremman saisit ?
Toivekko palaa ?
Arpien alla,
kaikenko salaa ?
Vain rakastamalla.
Viiltävä kaipuu
rakkauden haamun,
toivekkin haipuu
tuskiinko kaadun ?
Repivät sanat
sielua pitkin,
aukovat manat
itkin ja itkin .
jalkojen alla,
petoksen veri
maailmalla.
Purteni kohtaa
kaukaisen rannan,
tuskani hohtaa
kun kipuni kannan.
Poista nuo siimat
lyödä taisit ?
Kohtalon viimat
jos paremman saisit ?
Toivekko palaa ?
Arpien alla,
kaikenko salaa ?
Vain rakastamalla.
Viiltävä kaipuu
rakkauden haamun,
toivekkin haipuu
tuskiinko kaadun ?
Repivät sanat
sielua pitkin,
aukovat manat
itkin ja itkin .
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuin olisit lukenut
sieluni kirjan.
Avoimena selannut.
Runoksi kirjoittanut.
Niin minä tunnen.
Tuskani kannan.
Vereni pysäytän.
En haavoita Ystävää.
Jota kerran rakastin.
Liiaksi sittenkin.
Tein itselleni haudan.
Naamion.
Johon katoan.
Ihanaa päivänkajoa J sinulle.
Olet mahtava runoilija!
Näin ihanan palautteen edessä
ei voi kuin kumartaa.
On suuri lahja
olla Ystäväsi.
T: Jokke
joka riipaisevasti kertoo sisäisen tuskan
ja itkun kohtalokkailla säkeillä. Riimitys vain
tehostaa tunteidesi virtaa.
Upeaa ja puhuttelevaa tekstiä !
Vastaukseni on vähän myöhässä
koska olin matkoilla.
Elämä on joskus kovin
mutkaista,ilman valoja.
Silti mikä ei tapa,se vahvistaa !
Kevättä kohti mennään kuitenkin.
Iloa päiviisi.
J.
Rakkaus niin
monitahoinen
aito tai
omahyväinen
vaikea erottaa on joskus
milloin rakkaus
toiseen olisi nuhteeton
voisiko olla kuin puhdas
planko paperi
ei tahran tahraa
ei se mahdotonta oisi
mutta jos joka päivä
repii ja raastaa
voiko sitä kestää kukaan
voisko sitä muuttaa
tai kävellä ohi...
Harvoissa tapauksissa rakkaus
on vain vaaleanpunaista kuohuvaa,
kyllä ne piikitkin rakkauteen sisältyy
se miten ne kukin kestää on paljon
itsestäkin kiinni.
Kiitos Sinulle punaposki. J.
Rakkauden myötä on usein myös kipuja,
pettymyksienkin takana/alla miten vaan,
asuu usein myös toive-
toive, jos vaikka vielä joskus jonain päivänä...
toiveiden arkku avautuu, näyttäen mitä vielä on jäljellä?
Kauniin ja ennen kaikkea herkän runon
haavoitetusta rakkaudesta sait aikaan!
Kyllä haavoitetussa rakkaudessakin
toive aina elää paremmasta,
siksi sitä kannattaakin vaalia
loppuun saakka,lannistumatta.
Valoa ja iloa päiviisi. J:
Täytyy kertoa tuosta otsikostasi jotka yleensä saa
minut houkuttelemaan lukemaan että - ahaa - mitä
pitää kirjoitettu teksti sisällään.
Tämä pitää minkä itse otsikko kuin lupaa,en vain
tiedä onko lupaa verrata kuin - haavoitettuun
karhuun - joka on silloin vaarallisimmillaan,nyt vain
eri muodossa,kuitenkin tunteena yhtä viiltävä.
Satuttava kuin syvältä viiltävä on runosi ja tälläistä
se todellisuus todella on että yksittäisiä sanoja tuossa,
jotka ovat kuin miekan iskut - syvälle osuen.
Toivotaan että viikkosi olisi kuitenkin lämpimämpi.
Kyllähän runossani on paljon
todellisuuspohjaa,
vaikka ei itseäni koskien
niin läheistäni kylläkin.
Teksti oli aika raskas kirjoittaakkin
koska piti eläytyä tämän henkilön
tuntemuksiin todellisuudessa.
Toivon Sinulle oikein hyvää
loppuvuotta !
T: J
Jotenkin minusta tuntuu että omakohtaisilla kokemuksilla
kuin lähipiirinkin tuntemuksista juontuvista aihe/tunnetiloista
saa ehkä parhaimmin kuvattua ja osuvin vertauksin kirjoitettuja
runoja,ehkä ei mielikuvilla ainoastaan saa ilmituotua sitä
tunnekuvaa itsestään.
Jotenkin noin olin aistivinani tuon runosikin mutta helppoa
on myös metsähallituksen puolelle ajaa,jos niitä usein yrittää
kuin ehdottaa "että oisko totta ainakin toinen puoli".
Toivotat jo loppuvuotta-kin...ehkä kuitenkin vielä tapaamme,
ennenkuin tämä vuosi kääntyy lopuilleen...näin kevennyksenä.
Olet varmasti ihan oikeassa
siinä että todellisuudesta
saa parhaimman kuvan sekä
pohjan runollekkin.
Hyvää "loppuvuotta" lähinnä vitsinä kuultu.
Kiitos Sinulle ja tapaamisiin. J: