Tulevaa kesää odotellessa, menneitä kesiä muistellen...
Ukkini käynnisti traktorin ja körryytteli edellä pellon suuntaan. Minä ja mummoni kävelimme perässä, tosin en juuri mummon rinnalla kulkenut, ravasin puolelta toiselle ja tutkiskelin kaikkea, mitä eteen tuli. Mummo kantoi eväskoria ja luetteli kasveja, joita heinikkoisen peltotien varrella kasvoi. Timotei roikkui hampaitteni välissä ja siirtelin sitä suupieleltä toiselle, kuten olin nähnyt setäni tekevän. Aurinko paistoi ja kevyt tuuli liikutteli koivunlehtiä.
Traktori kiersi peltoa ja muokkasi maata. Mummo raivasi vesurin kanssa pientareita ja minä kannoin risut kasoihin. Maa oli kuivaa ja traktorin nostattama pöly tarttui hikiseen ja ruskettuneeseen ihooni. Pöly maistui suussa ja tuntui hampaissa. Välillä mummo kehui, kuinka isoja risukasoja jaksoin kerralla kantaa. Seisovassa ilmassa pörräävät paarmat eivät juuri haitanneet.
Ukki pysähtyi, kapusi verkalleen alas traktorista ja seisoskeli pellolla lorotellen renkaan juureen. Lopettaessaan hän kysyi, jos haluan kokeilla traktorilla ajamista. Jännitti hieman, mutta ennen kaikkea tunsin ylpeyttä, että ukki uskalsi antaa minun ohjata tuota suurta konetta. Traktori tuoksahti hieman rasvalle ja penkki oli nuhruinen. Jalat ulottuivat juuri ja juuri polkimelle. Ukki oli vieressä ja kertoi rauhalliseen tapaansa, mitä milloinkin piti tehdä. Radiosta kuului musiikkia ja traktori piti hienoa ääntä. Hyvin keskittyneenä tarkkailin vuoroin sitä, minne traktori oli menossa ja vuoroin sitä, kuinka maa takana muokkaantui.
Tunnit kuluivat nopeasti. Istuuduin risukasalle ukin lähistölle syömään eväitä. Nojasin kyynärpäitäni polviin kuten hänkin ja pureskelin heinää matkien hänen kessun polttoaan. Mummo tarjoili mehua ja voileipiä. Traktorin radio kuului juuri ja juuri. Pääskyset lentelivät korkealla ja naapurin koira haukkui kaukana. Ei paljoa puhuttu, taisi ukki vain mainita, että ”lämmin päevä”. Tauko oli ohi ja me jatkoimme mummon kanssa risusavottaamme. Käsivarret alkoivat täyttyä naarmuista, mutta minusta se oli vain upeaa.
Päivä oli ohi ja ukki laittoi rantasaunan lämpiämään. Kannoimme mummon kanssa vedet ja menimme tekemään kaksi vastaa. Sauna kuumeni nopeasti ja olikin jo kylpemiskunnossa palattuamme. Mummo ja ukki istuivat ylälauteilla ja vastoivat kovasti. Istuin alempana, mutta silti ilmavirta tuntui kuumalta selässäni. Koivu tuoksui ja pari irtolehteä putosi kädelleni. Mummo läiski vastalla minutkin ja kehui, kuinka kova löylymies olen. Saippuoimme itsemme, he pesivät toistensa selät pyytämättä ja lopuksi huuhdoimme itsemme järvessä.
Illalla istuimme keittiössä mummon kanssa. Olo oli raukea ja mummon leipomat pullat maistuivat. Ukki kuunteli radiota tuvassa ja luki lehteä tupakkia poltellen. Hän tumppasi, laski lehden pöydälle ja käveli verkalleen keittiöön. Ukki otti lompakkonsa jääkaapin päältä ja ojensi minulle setelin.
-Pittäähän miehen työstä palakka suaha, hän lausui, taputti olalle ja palasi tupaan. Mummo hymyili ja minä katselin seteliä. Ukki istuutui tuvan penkille ja jatkoi lehtensä lukemista. Ukki ei juuri kosketellut saati kehunut. Hypistelin rahaa sormissani ja olin tavattoman ylpeä.
-No, juoha maetos.. työmies, sanoi mummo viimeistä sanaa painottaen, hymyili ja pöllytti saunan puhtaita hiuksiani.
Ukkini käynnisti traktorin ja körryytteli edellä pellon suuntaan. Minä ja mummoni kävelimme perässä, tosin en juuri mummon rinnalla kulkenut, ravasin puolelta toiselle ja tutkiskelin kaikkea, mitä eteen tuli. Mummo kantoi eväskoria ja luetteli kasveja, joita heinikkoisen peltotien varrella kasvoi. Timotei roikkui hampaitteni välissä ja siirtelin sitä suupieleltä toiselle, kuten olin nähnyt setäni tekevän. Aurinko paistoi ja kevyt tuuli liikutteli koivunlehtiä.
Traktori kiersi peltoa ja muokkasi maata. Mummo raivasi vesurin kanssa pientareita ja minä kannoin risut kasoihin. Maa oli kuivaa ja traktorin nostattama pöly tarttui hikiseen ja ruskettuneeseen ihooni. Pöly maistui suussa ja tuntui hampaissa. Välillä mummo kehui, kuinka isoja risukasoja jaksoin kerralla kantaa. Seisovassa ilmassa pörräävät paarmat eivät juuri haitanneet.
Ukki pysähtyi, kapusi verkalleen alas traktorista ja seisoskeli pellolla lorotellen renkaan juureen. Lopettaessaan hän kysyi, jos haluan kokeilla traktorilla ajamista. Jännitti hieman, mutta ennen kaikkea tunsin ylpeyttä, että ukki uskalsi antaa minun ohjata tuota suurta konetta. Traktori tuoksahti hieman rasvalle ja penkki oli nuhruinen. Jalat ulottuivat juuri ja juuri polkimelle. Ukki oli vieressä ja kertoi rauhalliseen tapaansa, mitä milloinkin piti tehdä. Radiosta kuului musiikkia ja traktori piti hienoa ääntä. Hyvin keskittyneenä tarkkailin vuoroin sitä, minne traktori oli menossa ja vuoroin sitä, kuinka maa takana muokkaantui.
Tunnit kuluivat nopeasti. Istuuduin risukasalle ukin lähistölle syömään eväitä. Nojasin kyynärpäitäni polviin kuten hänkin ja pureskelin heinää matkien hänen kessun polttoaan. Mummo tarjoili mehua ja voileipiä. Traktorin radio kuului juuri ja juuri. Pääskyset lentelivät korkealla ja naapurin koira haukkui kaukana. Ei paljoa puhuttu, taisi ukki vain mainita, että ”lämmin päevä”. Tauko oli ohi ja me jatkoimme mummon kanssa risusavottaamme. Käsivarret alkoivat täyttyä naarmuista, mutta minusta se oli vain upeaa.
Päivä oli ohi ja ukki laittoi rantasaunan lämpiämään. Kannoimme mummon kanssa vedet ja menimme tekemään kaksi vastaa. Sauna kuumeni nopeasti ja olikin jo kylpemiskunnossa palattuamme. Mummo ja ukki istuivat ylälauteilla ja vastoivat kovasti. Istuin alempana, mutta silti ilmavirta tuntui kuumalta selässäni. Koivu tuoksui ja pari irtolehteä putosi kädelleni. Mummo läiski vastalla minutkin ja kehui, kuinka kova löylymies olen. Saippuoimme itsemme, he pesivät toistensa selät pyytämättä ja lopuksi huuhdoimme itsemme järvessä.
Illalla istuimme keittiössä mummon kanssa. Olo oli raukea ja mummon leipomat pullat maistuivat. Ukki kuunteli radiota tuvassa ja luki lehteä tupakkia poltellen. Hän tumppasi, laski lehden pöydälle ja käveli verkalleen keittiöön. Ukki otti lompakkonsa jääkaapin päältä ja ojensi minulle setelin.
-Pittäähän miehen työstä palakka suaha, hän lausui, taputti olalle ja palasi tupaan. Mummo hymyili ja minä katselin seteliä. Ukki istuutui tuvan penkille ja jatkoi lehtensä lukemista. Ukki ei juuri kosketellut saati kehunut. Hypistelin rahaa sormissani ja olin tavattoman ylpeä.
-No, juoha maetos.. työmies, sanoi mummo viimeistä sanaa painottaen, hymyili ja pöllytti saunan puhtaita hiuksiani.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Upean soljuvaa kerrontaa. Kun tarinaa luki, pystyi lähes haistamaan kesäiset tuoksut ja kuulemaan äänet.
Jälleen kerran olet osannut äärettömän hyvin vangita sanoiksi tunnelman ja tapahtumien ympäristön. Lämmin ja rakastava tunnelma ilman suoria sanoja...
Ihan tuli ikävä itsellä omaa mummoa ja ukkia :)
Tarinasi ovat todella riemukkaita luettavia, iso kiitos Sinulle!!
Pleikkareissa ?
Nettipeleissä ?
Harrastuksien Hälinässä / ohjaajien jaloissa ?
Vanhempien harmina tai vastuuna ?
Missä on Se YhdessäOlemisen Riemu, YhdessäTekemisen Ilo ja TyönTekemisen Mielekkyys ?
Lapsuuden Leikkejä AjatelleN
*EA*
Kohtuus kaikessa. Kaksi sanaa, jotka sisältävät juuri sen olennaisen.
Eivät pleikkarit, netit, tiukat harrastukset lapsia mihinkään syövereihin aja. Oleellista on, kuten itsekin peräänkuulutit, olla lasten kanssa. Laatuaika? Lapsi haluaa yhteistä elämää aikuisen kanssa, ei sen kummempaa.
Pleikkareista voi saada toki väärän arvomaailman. Lapsi voi esim oppia kärsimättömäksi. Peleissä kun epäonnistut, no problems! uusiksi vaan. Pelien teemahan useinmiten on se, että mulle kaikki ja muut ketoon. Jos tuo kärsimättömyys ja minä, minä-asenne juurtuu lapseen, voi myöhemmin olla hankaluuksia. Aikuisten tehtävä onkin opettaa lapsemme sietämään myös epäonnistumisia.
Kun sähköurut tulivat, oli isot keskustelut siitä, kuinka ne tappavat lapsien musikaalisuuden... Ja kun tekstareita alettiin lähetellä, päiviteltiin, että kohta kukaan ei osaa kirjoittaa kunnolla...
Näitä "maailmanlopun" ennustajia on aina, vaan terveellä asenteella kun mennään, kyllä homma hoituu!!
Pleikat, netit eikä mikään muukaan harrastus korvaa koskaan Mummua ja Vaaria.
Tässä on taas vanhemmilla ensiarvoisen tärkeä paikka tutustuttaa lapset Isovanhempiinsa eikä vain vaatia.... esim. "ilmaista lastenhoitajaa".
Sukupolvien välinen kuilu ei välttämättä ole kovinkaan iso,,, kun perinteet jäävät juurtumaan jo varhaisessa vaiheessa.
:D
Tuo muuten hyvinkin totta! Ja minusta nykyisin "mummot ja vaarit" ovat huomattavasti nuorekkaampia kuin ennen, eikä se johdu siitä, että olen itse vanhentunut..heh, toivon niin.
Ennen 50v näyttikin "mummolta". Nykyisin 50v on elämänsä vedossa ja nauttii elämästään. Ja sukupolvien väliset kuilut lyhenevät, jos eivät nyt aivan katoa.
Mummot jaksaa heilua
......
Sätissäkin .. Ajatella :D
(toivottavasti minäkin nään lapsenlapseni, minulla on NYT jo niin paljon kerrottavaa,,.....
Miten jaksankaan odottaa että pääsen.. Mummoksi :D)))
kaikella muotoa. Tarinaasi lukiessa tuntui kuin olisi osittain elänyt omaa lapsuuttaan uudestaan. Mikä siinä on että vanhaa maaseutua ihannoidaan ja halutaan säilyttää ladot, maitolaiturit? Nostalgisia muistoja ainakin tietyn ikäisille ihmisille näistä muistuu mieleen. Nykyinenkin asuttu, viljelty maaseutu maalaa maisemaamme, rauhoittaa ohi kulkijoita.
..tää valvoo tenttiä taas liikuttunees mielentilas, aivan oli kuin kesä 70 -luvun alussa Etelä-Pohjanmaalla...
*vilkaisee räntä/lumi/mitälie-sateeseen ikkunasta* noh..kohta se kesä taas tulee...
Tässä oli kiva kokonaisuus lukea, kiitos siitä :)
KASVUN PAIKKA
Ajoin syntymäkaupungissani "xx" upouutta valtatietä, jonka penkereet oli kauniisti muotoiltu, ja joille istutukset oli jo tehty.
Joku oli selvästi ammattilaisen ottein suunnitellut sekä kukkaryhmät, pensaat että puut.
Noita pieniä puun taimia katsoessani jotenkin ahdistuin.
Ajattelin, että se joka on istuttanut nuo pienet "tikut" on joko hyvin nuori tai hyvin suuri ihminen.
Nuori siksi, että hänellä on visio siitä, miltä nuo tien vierustat näyttävät, kun puut ovat suuria ja hän voi sanoa lapsenlapsilleen:
****** "Katso, minä istutin joskus nuo puut". *****
Tai suuri siksi, että hänelläkin on visio, mutta hän tietää, ettei ikänsä puolesta koskaan näe niitä upeina puina.
Samalla huomasin, että omat ajatukseni ovat pajun
istuttajan ajatuksia, sillä juuri nyt tuntuisi kestämättömältä istuttaa noin pieniä, mitättömiä taimia vain toisia varten.
Nyt tiedän, että minun on vielä istutettava yksi metsä.
Ja vain siksi, että itse kasvaisin.
Tekijänoikeudet - * RS © *
Tähän keskusteluun liittäen
EllenAnna ®
40 1