Noin 95 teesiä

Uskova ykkösen tiedon kanssa. Adventisti tavan takia.


Otanpa kaksi esimerkkiä adventisteista, joiden kanssa olen keskustellut. En tuo esille mitenkään heidän henkilöllisyyttään, ei pelkoa.

Molemmille on yhteistä se, että he eivät usko Ellen Whiten ilmoituksiin eivätkä Adventtikirkon opetuksiin. He ovat kuitenkin jäsenenä Adventtikirkossa, kun eivät viitsi erotakaan, siis tavan vuoksi. He eivät osallistu mihinkään Adventtikirkon toimintaan eivätkä rahoita sitä sen enempää kymmenyksillä kuin millään muullakaan tavalla.

Kumpikaan heistä ei silti ole alkanut uskomaan Raamattuunkaan. Eli he ovat vain ajautuneet ei-uskovista adventisteista ei-uskoviksi nimellisiksi Adventtikirkon jäseniksi.

Toinen on täysin kiinnostumaton minkäänlaiseen keskusteluun adventismista, jäsenmainintaa lukuun ottamatta häntä se ei voisi vähempää kiinnostaa.

Toinen taas pitää itseään erittäin viisaana ja pitää huolen siitä, että joka lauseessa on vähintään kaksi vierasperäistä sanaa (ai niin, hän ei puhu, vaan argumentoi). Hän filosofoi adventismiopeista ja Raamatusta. Puheensa on silkkaa asioiden pyörittelyä eikä perustu siihen, mikä on oikein ja mikä väärin.

Hän arvostelee adventismioppejakin, mutta mitä järjettömimmin perustein lainaten yleensä jonkin filosofin tms. kirjoituksia.

No, eipä heistä ole noine hyvineen uskoon tulijoiksi. Ei muu auta kuin rukoilla heidän puolestaan, että Jumala antaisi heille etsikkoajan ja he voisivat tulla uskoon ja päästä tietysti kaikesta alitajuntaansa pyörimään jääneestä adventismieksytyksestä eroon

Sellainen adventisti, joka ei ole koskaan osallistunut tai valmentautunut mihinkään raamattutietokilpailuun, etenkin jos hän on ns. rivijäsen ja iältään 20 - 50 v,

osasi niinä aikoina, jolloin seurasin SPA-kirkon elämää nykyistä paremmin, ulkoa noin 100 - 200 raamatunjaetta.
Luku perustuu ns. MUTU-tuntemaan, enkä tiedä asiaa tarkemmin, saati tieteellisesti tutkitun.

Toki joukkoon on silloin tällöin mahtunut yksilöitä, joilla on ns. valokuvamuisti (puhutaan myös eideettisestä muistista), jolloin kirjan sivua ei tarvitse lukea (joissakin tapauksissa riittää lyhyehkö silmäyskin) kuin kerran, ja jakeet osaa sen jälkeen ulkoa vuosia, ehkäpä jopa siihen asti, kun dementia alkaa kolkutella muistin portteja.

Adventtikirkolle on muiden amerikkalaisperäisten liikeyritysten tapaan ominaista se, että sen jäsenien on hyvin vaikea muistaa sellaisia raamatun jakeita, joita ei tarvita kirkon oppien tueksi tai jotka ovat suorastaan hankalia kirkon oppirakennelman kannalta.

Yllä selostettu on yksi syy sille suosiolle, minkä "The Clear Word Bible" on USA:ssa adventistimaallikoiden keskuudessa saavuttanut. "Siinä kun asiat on käännetty niin selvästi", on usein kuultu perustelu.

Se "selvyys" johtuu suurelta osalta siitä, että adventismin kannalta moni kiusallinen asia on käännöksestä kylmän rauhallisesti jätetty pois, ja toisaalta siihen on lisätty ideoita, joita ei tavallisista raamatuista löydy, mutta löytyy kuitenkin EGW:n kirjoista. Eihän tuo käännös rikkone mitään USA:n lakia, maassa kun yrittäminen on eräs uskonnon muoto ja osa useimpia uskontokuntia.

Näin raamattua "kääntämällä" lukijalle ei pääse syntymään ns. kognitiivista dissonanssia (joka on niin tärkeä asia uskonnon alalla, että selostus siitä kannattaa itse kunkin katsoa Wikipediasta tai jostakin painetusta tietosanakirjasta).

Useimmat niistä adventisteista, joiden kanssa olen kahden kesken keskustellut teologiasta ja hyvin monet niistäkin, joiden repliikkejä olen kuunnellut sapattikouluissa "läksyn" tutkistelun aikana joko rivijäsenenä tai tutkistelun johtajana,

kuvittelivat tuntevansa raamattua paljon enemmän kuin todellisuudessa tunsivat. Kriteerinä esimerkiksi se, tunnistaako asianomainen jostakin lauseesta tai lauseparista sen, onko se peräisin raamatusta vai eikö ole.
Puhumattakaan siitä, että jos esitetty lause todella oli raamatussa, mistä päin raamattua se oli löydettävissä.

Tämähän on kirkon johdon kannalta mitä erinomaisin asia. Nykyajassa voi julkaista kirjoituksia, joissa jokin lause on lainausmerkkien sisällä, mutta ei ole mainittu, mistä painetusta lähteestä tuo lause on löydettävissä. Oletan, että tuollaisessa tilanteessa useimmat lukijat arvelevat, että jollei se löydy raamatusta, niin varmaankin sitten jostakin EGW:n kirjasta tai kirjeestä.

Kaikissa ideologioissa, uskonnot mukaan luettuina, johdon kannalta tärkeää on pitää jäsenistö mahdollisimman tietämättöminä epämieluisista asioista.

Vertailun vuoksi palautan mieleenne sen ajan, jolloin Viro oli kommunistinen valtio ja Suomen TV:ssä K-kaupan Väiski esitteli ruoanlaitto- ja ostosvinkkejään. Suomen TV-lähetykset olivat nähtävissä Viron pohjoisrannikolla. Viron valtiojohdolla oli kova homma selittää alamaisille, ettei Suomessa kaupoissa ole lihaa ostettavissa sen enempää kuin Virossakaan, ja että kuvassa näkyviä herkkuja ei todellisuudessa ollut olemassa kuin TV-studiossa filmauksen aikana ja sen lisäksi korkeintaan Suomen valtion korkeimpien virkamiesten ja rikkaimpien kapitalistien pöydissä.

Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Adventtikirkon johto kaikkialla maailmassa on pyrkinyt olemaan lisäämättä tuota tuskaa. Ja on siinä ihailtavan hyvin onnistunutkin.

Tutkimuksien mukaan ne adventistit, jotka lukevat Ellen Whiten kirjoituksia, lukevat Raamattuaan enemmän kuin ne adventistit, jotka eivät Whiten kirjoja lue. Siinä olet oikeassa, että keskimäärin adventistit tuntevat Raamattua nykyisin huonommin kuin aikaisemmin, mutta syy ei ole EGW.

Perustele paremmin!