en oo ikinä seurustellut ja koht 20

...jantuksissaan prinssiä valkosella hevosella. Elele vaan ihan tavis eloa. Suuteleminen ei nyt kauhean tärkeää kyllä oo.Miks pitää valehdella ,eikö oo upeaa sanoa että on ollu tärkeämpää tekemistä,kuin pussailu. Mutta jos haluaa tutustua mukaviin ihmisiin ja samanhenkisiin,niin voi mennä sellasen harrastuksen pariin,mistä tykkää. Sieltä jopa löytää tervehenkisempää jengiä,kuin bileistä ja ravintoloista. Koiraharrastus tuo takuuvarmasti mahtavia ihmissuhteita ja moni muu reipas harrastus. c: (:

Nuorihan sä vielä olet, et todellakaan ole ainoa! Katsele vaikka vanhoja keskusteluja-> on meitä mattimyöhäsiä muitakin. En ole minäkään koskaan seurustellut vaikka olen jo 23v. Baarissa ekan kerran suutelin kun olin 21v ja sekin oli ihan vahingossa (tyyppi tunki kielensä kurkkuun väkisin ja täysin yllättäen...). Enkä sen jälkeen ole kuin muutaman kerran suudellut, jos niitä edes suudelmiksi voi sanoa. Tunnen itseni niin huonoksi suutelijaksi, etten osaa rentoutua ja haluan vain äkkiä pois. Baareihin kannattaa mennä, jos suutelusta haluat kokemusta mutta ei sieltä seurustelukumppania löydä. Tai tietysti löytää, jos on hyvä tuuri. Mutta hei, ei sinkkuudessa ole mitään pahaa ;) Kyllä sä vielä jonkun löydät, usko pois.

Eihä tuo ole - etenkään naiselle - ikä ei mikään.

Lisää asiaa esim. http://keskustelu.suomi24.fi/node/1668286

Minä olen 22 ja en ole edes suudellut ketään. Eli ei mene niin huonosti kuin minulla.

Mä seurustelin ekan kerran vasta 21-vuotiaana ujouteni ja todella huonon itseluottamuksen ja epävarmuuden takia. Seurustelen edelleen saman ihmisen kanssa, en vaan oikeen osaa sitä..oon tottunut olemaan yksin ja viihdynkin niin välillä. Alotin käymään baareissa ja sillon löysin sieltä tän ihmisen..ihan uus maailma avautus..

Monikaan ei ole seurustellut tuohon ikään mennessä.... Oikeastaan eipä tuolla ole väliä onko vai eikö. Sanotaanko että monet jotka ovat "seurustelleet" aikaisemmin niin monesti ovat tehneet sen juuri sen takia, koska ovat kokeneet olevan jonkin "pakon" siihen juuri kuten sinäkin asian koet. Varsinkin miehet kyllä katsovat "naisen kokemattomuutta" positiivisena asiana. Päinvastoin tilanne on hieman hankalampi. Tosin tuossa iässä tuo ei ole kovin iso juttu ja ei ole juuri 5 vuodenkaan päästä.... Naisen on yleisesti ottaen helpompi tavata mies vaikka 30-35-40... Miehellä tilanne alkaa heiketä dramaattisesti 25- jälkeen jos on edelleen "kokematon".

olen nainen , 21v, en ooi ikinä seurustellut , ihmisille puhuminen tuottaa ongelmia, olen ujo ja epätoivoinen suorasti sanottuna. en tiedä olenko sairas ta onko edes olemassa lääkitys näihin oireesiin.

Minä olen ihan oikeesti 38 v, enkä ole koskaan seurustellut.Tämä ei ole vitsi. Kyllähän se harmittaa ja mä en vieläkään ol ihan osannut luopua toivosta. Aloita vaikka joku uusi älyttömyysharrastus!joogaa, taijita postimerkkien keräilyä, seinäkiipeiluä, taikka zumbaa...

Ja mikähän se oma ratkaisu mahtasi olla? He kaikk murehtiat, onko ideoita? Miten olla mahdollisimman hankala sinkku? Kuinka murphyn laki toteutisi parhaiten? Hulluttelua kohtuu hinnalla! Its sanoisin, että valitkaa työväen listalta halvalla hulluin harrastus itsellenne ,jonka keksitte ja alkakaa vaikka vegetaristeiksi ja hankkikaa itsellenn lellikiksi kurjissa oloissa elellyt löytöeläin!

vai nin

et ole todellakaan ainoa. itse sain ekan kerran kontaktin vastakkaiseen sukupuoleen 21-vuotiaana ja sekin vaan sen takia et aloin käymään baareissa ja pystyin jopa puhumaan kun olin juonut..

naama kauhea ja ujous päälle...kyllä elämä potkii päähän joitakin

23v kohta ja sama tilanne, olen jo nyt luopunut toivosta, olen niin sairaalloisen ujo, etten uskalla mennä keskustelemaan kenenkään kanssa.

ei muuta kuin jono jatkoksi,25v,enkä ikinä seurustellut.2 treffeillä käynyt,molemmat "pokannut" netistä.Jälkinmäiset oli vasta ikään helmikuussa jolloin suutelin ensinmäisen kerran.
Jotenkin tälläisenä aikakautena jolloin kaikkien pitäisi alkaa seurustelemaan viimeistään 16v:nä että olisi yhteikunnallisesti kelvollinen alkaa meikäläisen kaltaisesta tuntumaan että on jotenkin "jälkeen jäänyt "ja ei kelpo.
Kuitenkin tosiasia on,että meistä jokainen etenee omaa tahtia,toinen voi alkaa seurustelemaan 16v toinen 19v ja kolmas 28v,eikä yksikään noista ole sen huonompi vaihtoehto,toisilla se vain ottaa omanaikansa.
Ja hienointahan olisi,jos voisi jättää kaikki turhat ihmissuhdedraamat väliin ja siirtyä suoraan oikeasti onnelliseensuhteeseen.

Itse antaisi sellaisen neuvon,että te jotka olette oikein ujoja,alottakaa vaikka chatissa juttelemisella.Ei muuta kuin rohkeasti sanomaan toiselle moi,ja mitä kuuluu.Kyllä se siitä lähtee petraantumaan vaikka aluksi ujostuttaakin.
Hommaahan voi kehittää sitenkin että jos löytyy mukavan oloista seuraa niin voi ottaa vaikka meseen ja joskus myöhemmin camitella.

luota jeesukseen.

Hei! Ei sinussa ole mitään vikaa, vaikket ole 20 ikävuoteen mennessä seurustellut! Itsellenikin tuli ensimmäinen suhde, kun olin hieman päälle 20 vuotta. Suhde kesti vuoden, ja opetti paljon. Jälleen ollaan lähtöpisteessä, ei se mitään, vaikkei ole seurustellut! Itsekin suutelin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana, ja sekin vahingossa, kun mies todellakin työnsi kielensä kurkkuuni. 19-vuotiaana oli ensimmäinen 'kertani', mutta sekin raiskauksen jäljiltä. 21-vuoteen asti ehdin olla paljon hyväksi käytetty, monesti pettynyt ja melkein katkeroitunut. Ja silti, kaikesta menneisyyden vastoinkäymisistä huolimatta löysin jonkun. Ja vaikka kaikki on ohi nyt, en silti menetä toivoani :)

Mieti niin päin: eikö ole hyvä, ettet ole joutunut vastakkaisen sukupuolen väärinkäyttämäksi? Näitäkin kun on. Olet säästynyt, voin vannoa, paljolta tuskalta. Ja voit taas miettiä näin päin: kaikki hyvä ja ihana (rakastuminen, parisuhde) on edessäpäin ;) sinä tapaat sen, väistämättä, olit ujo taikka et!

Itse olin ujo 18-vuoteen asti, mutta oman "itsetutkiskelun"jälkeen rohkistuin: ymmärsin kaikki hyvät asiat minussa. Pyydänkin sinua miettimään itsessäsi kaikkia hyviä puolia: mieti mitä kaikkea hyvää ja hienoa sinussa on! Perehdy itseesi, ja valaistu, hyvä itsetunto säteilee muille ja saa heidät lähestymään sinua ;)

Näitä rakkaustarinoita on monia, huolimatta ujoudesta. Ystäväni ovat kohdaneet rakkaansa persoonallisuudestaan huolimatta kummallisissakin paikoissa: hassua, mutta baarissa todellakin, festareiden jälkeen tien laidalla, kassan jonossa (!), oman rakastajansa (niimpä) kautta.

Ja vaikka olisitkin ujo, tarvitseeko sinun muuttua? Ehkä se juuri on se ihastuttava piirre sinussa, osa sinua itseä ;) Nauti elämästä, rakasta itseäsi! Kaunista kevättä, ja lämmintä kesää sinulle! :)

Mä olisin tosta ylpee, koska nykyään niin monet aloittaa ihan liian nuorina hölmöilemään ryhmän painostuksesta ja sitten tulee teiniraskauksia ja muita ongelmia kun lapsena aletaan seurustelemaan, itsekin aloin vasta yli 2-kymppisenä. Se ei ole mitenkään imartelevaa, jos exiä on kertynyt paljon. Päinvastoin alkaa ihmettelemään että missä vika jos tuohon ikään mennessä on jo ollut niin monen kanssa eikä ole pystynyt pitkäaikaiseen suhteeseen. Eli kannattaa ensin aikuistua niin on se suhdekin sitten toivottavasti kypsemmällä tolalla.

Koeta usko, että sinulle löytyy kyllä oma ihminen. Olin itse ujo ja arka ja 24, kun alkoi ensimmäinen seurustelu. Minuakin kokemattomuus harmitti ja hävetti. Enemmän kuitenkin raastoi yksinäisyys ja toisen kaipuu.

Voimia sinulle!!!

Olen 28 ja seurustelen ensimmäistä kertaa elämässäni. Elän avosuhteessa, olen seurustellut yli vuoden. Avomieheni on kolmas sekä viimeisin niistä miehistä kenen kanssa olen harrastanut seksiä. Perheväkivallasta, koulukiusaamisesta ja ujoudesta kärsineenä olen päässyt jaloilleni. Nuo kolme viimeksi luettelemaani asiaa tekevät ihmisestä muita vieruksuvaksi, epäsosiaaliseksi ja miehiä pelkääväksi.

Aloittajalle: Ota ihan rennosti. Ei sun tarvii yhtään hävetä. Ihmiset on erilaisia, toisilla on poika/tyttökaveri jo teini-ikäisenä toiset taas alkaa seurustelemaan vasta yli 20 vuotiaana, jotkut myöhemminkin! Itse seurustelin ekan kerran yli 20v.
Muistan kun olin sun ikäinen, oli kauheita paineita kun en ollut seurustellut. Ajattelin, oon jo näin vanha, eikä mul ole ollut poikakaverii - oon varmaan maailman vanhin joka ei oo seurustellu. Muista sussa ei ole mitään vikaa.

mukava nähdä muitakin samanikäisiä kokemattomia

Ihana että löytyy näinkin paljo tämän ikäisiä ihmisiä jotka ei ole seurustelleet vielä. :) itse olen 20 ja välillä aika alakuloinen asian takia, koska olen kova miettimään että mitähän kaikki muut minusta ajattelee - haluaisin olla mahdollisimman täydellinen muiden silmissä ja vasta tässä 20-vuotiaana alkanut "järkiytyä" ja arvostaa yhä enemmän itseäni sellaisena epätäydellisenä kuin olen. Olen tajunnut miten erilaisia ihmiset oikeasti on. Ainahan tuota lausetta hoetaan, mutta kun oikeasti alkaa tajuta että ihmisiä (eli myöskin minua) on mahdotonta asetella "arvoasteikolle" luonteenpiirteiden tai kokemuksen mukaan, niin tunne on aika vapauttava - ei välttämättä tarvitse tehdä kaikkea samalla lailla kuin monet muut. Vielä välillä tuntuu hieman alakuloiselta, mutta osaan kiskoa itseni nykyään paremmin itsesäälistä irti :) ja näidenkin keskustelujen lukeminen helpottaa usein.

mä olen kohta 25 enkä koskaan olen pelannut tennistä.

Tiesinhän minäkin että en ole ainoa 21v mies, jonka kokemusskaala on nollassa mutta silti se ei oikeastaan asia iskostu kun vasta sitten kun sen näkee näin konkreettisesti toisten sanomana. Hiukan yllättynyt olen siitä että täällä tuntuu olevan myös naisväkeä, koska tietenkin harhaanjohtavasti olen aina kuvitellut, että 20 neitsyt on enemmän meidän nörttimiesten juttu.

Omat "seurustelupaineet" juontavat juurensa myös siihen harhaan, että kaikki muut ovat jo ehtineet ja pitää minunkin jo päästä toimintaan mukaan ettei kukaan ajattele mitenkään oudoksi. Toisaalta olen lähestulkoon yksinäinen susi joten ei suuremmin ole ketään lähipiirissä joka noin voisi ajatella.

Ehkä toiveajattelua, ehkä vain epätoivoinen mutta kirjoitanpa tännekin jotain itsestäni. Ties vaikka löytyisi joku yhtä kokematon nainen, jolle kelpaisin.

Kuitenkin...

Jyväskylän alueella vaikutan, En tiedä olenko oikeastaan ujo mutta olen hiljainen mutta jos keskustelunaihe löytyy josta tiedän jotain niin availen suutani joskus liikaakin. Hiljaisuuteni tekee minusta tosin hyvän kuuntelijan (ja ettekös te naiset pidä miehistä, jotka osaa kuunnella?) ;)

Varsinainen ongelmani oikeastaan on se että pelkään ettei minulla ole keskusteluun mitään tarjottavaa ja siksi jään usein tuppisuuksi.

Olen avoin siinä mielin, että en tuomitse erilaisia mielipiteitä tai näkökantoja. Omaan hiukan kuivan ja sarkastisen huumorintajun. Harrastan lentopalloa, fantasiakirjallisuutta ja tietokonepelejä (ei ihan perusnörtti mutta melkein) ja nautin musiikin kuuntelusta enkä käännä selkääni millekään musiikityylille vaan kaikki menee aina klassisesta poppiin.

Minussa on hiukan filosofin vikaa ja vuosien yksinäisyydessä olenkin ajatellut asioita mitä syvällisemmin ja olen tainnut värssäistä runon jos toisenkin kun sanat loppuivat kesken.

Siinäpä sitä... toisaalta voisi ajatella, että asiat synkkais paremmin kahden kokemattoman välillä niin ei ole mitään suorituspaineita, toisaalta jotkut arvostavat toiselta kokemusta enemmän. Joka tapauksessa tarjoan tässä itseäni sellaisena kuin olen. Jos tuntuu, että kemiat saattaisivat osua yhteen niin

[email protected]

m29v täällä ja on tainnu juna mennä jo...

Mun veli on 24 ja ei sekää koskaa oo seurustellu, suudellu tai ees jutellu tytöille.

U are not only one

Miksi kaikki valittaa, että menee huonosti, jos ei oo seurustellu jotain ennen 25 ikävuotta?! Suurin osa ei ole seurustellu etenkään 20-vuotiaana. En minäkään.

Jos vielä olisi halua saada uusi kaveri ,joka on aivan samassa tilanteessa kuin sinä lisää meseosoite niin voidaan jutella :)
[email protected]