Loppuvuodesta julkaistiin uudet luvut Todellisen yksilöllisen kulutuksen suhteen. Kävi ilmi, että Länsi-Euroopan maista Suomi oli nostanut kahden vuoden aikana eniten kansalaistensa elintasoa. Itä-Euroopassakin vain Slovakia meni Suomen edelle elintason kasvuprosentissa.
Todellinen yksilöllinen kulutus sisältää kotitalouksien kulutusmenot ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot, sekä sen osan julkisesta taloudesta, joka voidaan määritellä yksilölliseksi. Niitä ovat koulutus-, sosiaali-, terveys-, sosiaalivakuutus-, virkistys-, kulttuuri- ja urheilupalveluihin käytetyt menot, jotka kohdistuvat suoraan ihmisiin (toisin kuin esimerkiksi hallinnon, puolustuksen, tutkimuksen ja tienpidon menot). Näitä kulutusmenoja verrataan kunkin maan hintatasoon ja näin saadaan todellinen yksilöllinen kulutus.
Todellinen yksilöllinen kulutus Euroopan maissa vuonna 2008 ostovoimapariteetilla, eli hintatasolla korjattuna:
Norja: 131
Iso-Britannia: 129
Sveitsi: 120
Hollanti: 119
Saksa: 113
Ranska: 113
Itävalta: 112
Tanska: 112
Ruotsi: 111
Suomi: 107
Belgia: 106
Kreikka: 103
Italia: 100
Espanja: 98
Portugali: 82
Slovenia: 82
Tsekki: 71
Slovakia: 68
Viro: 63
Unkari: 62
Kroatia: 60
Romania: 49
Turkki: 47
Bulgaria: 44
Serbia: 43
Bosnia ja Hertsegovina: 37
Albania: 30
Eurostat, Statistics in Focus 95/2009
Vuoteen 2006 nähden Slovakia oli nostanut tasoaan kahdeksan pistettä, Suomi neljä pistettä. Länsi-Euroopassa suurimmat tasonkorotukset olivat vain yhden-kahden pisteen luokkaa, monissa taso oli jopa laskenut roimasti kun velkarahalla paisutettu kulutus oli tyssännyt kuin seinään. Suomessa, joka siis Belgian ohella on on länsimaiden velattomin maa yksityisen velan suhteen, kulutusta on voitu jatkaa normaalisti ja kulutusta on voitu jopa lisätä sosiaaliturvan parannuksilla ja suuria palkankorotuksia sisältäneillä palkkaratkaisuilla. Myös julkisen talouden suhteen Suomi ja Ruotsi ovat velattomimpia maita Länsi-Euroopassa ja niinpä julkista taloutta on voitu ylläpitää ja jopa kasvattaa. Viime vuonna suomalainen palkansaaja nosti ostovoimaansa noin 10%, kun inflaatio oli hyvin alhainen ja palkat nousivat silti. Niinpä voimme yllättäen huomata, että tällaisessa rajussa taloudellisessa kriisitilanteessa Suomi on aloittanut rynnistyksen kohti maailman rikkaimpien maiden Norjan, Sveitsin, Britannian ja Hollannin elintaso-kärkeä. Siinä on mielestäni jotain hyvin suomalaista, että kyetään voimakkaaseen elintason nousuun maailmanhistorian pahimman finanssikriisin kourissa.
Todellinen yksilöllinen kulutus sisältää kotitalouksien kulutusmenot ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot, sekä sen osan julkisesta taloudesta, joka voidaan määritellä yksilölliseksi. Niitä ovat koulutus-, sosiaali-, terveys-, sosiaalivakuutus-, virkistys-, kulttuuri- ja urheilupalveluihin käytetyt menot, jotka kohdistuvat suoraan ihmisiin (toisin kuin esimerkiksi hallinnon, puolustuksen, tutkimuksen ja tienpidon menot). Näitä kulutusmenoja verrataan kunkin maan hintatasoon ja näin saadaan todellinen yksilöllinen kulutus.
Todellinen yksilöllinen kulutus Euroopan maissa vuonna 2008 ostovoimapariteetilla, eli hintatasolla korjattuna:
Norja: 131
Iso-Britannia: 129
Sveitsi: 120
Hollanti: 119
Saksa: 113
Ranska: 113
Itävalta: 112
Tanska: 112
Ruotsi: 111
Suomi: 107
Belgia: 106
Kreikka: 103
Italia: 100
Espanja: 98
Portugali: 82
Slovenia: 82
Tsekki: 71
Slovakia: 68
Viro: 63
Unkari: 62
Kroatia: 60
Romania: 49
Turkki: 47
Bulgaria: 44
Serbia: 43
Bosnia ja Hertsegovina: 37
Albania: 30
Eurostat, Statistics in Focus 95/2009
Vuoteen 2006 nähden Slovakia oli nostanut tasoaan kahdeksan pistettä, Suomi neljä pistettä. Länsi-Euroopassa suurimmat tasonkorotukset olivat vain yhden-kahden pisteen luokkaa, monissa taso oli jopa laskenut roimasti kun velkarahalla paisutettu kulutus oli tyssännyt kuin seinään. Suomessa, joka siis Belgian ohella on on länsimaiden velattomin maa yksityisen velan suhteen, kulutusta on voitu jatkaa normaalisti ja kulutusta on voitu jopa lisätä sosiaaliturvan parannuksilla ja suuria palkankorotuksia sisältäneillä palkkaratkaisuilla. Myös julkisen talouden suhteen Suomi ja Ruotsi ovat velattomimpia maita Länsi-Euroopassa ja niinpä julkista taloutta on voitu ylläpitää ja jopa kasvattaa. Viime vuonna suomalainen palkansaaja nosti ostovoimaansa noin 10%, kun inflaatio oli hyvin alhainen ja palkat nousivat silti. Niinpä voimme yllättäen huomata, että tällaisessa rajussa taloudellisessa kriisitilanteessa Suomi on aloittanut rynnistyksen kohti maailman rikkaimpien maiden Norjan, Sveitsin, Britannian ja Hollannin elintaso-kärkeä. Siinä on mielestäni jotain hyvin suomalaista, että kyetään voimakkaaseen elintason nousuun maailmanhistorian pahimman finanssikriisin kourissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
nyt julistat ihan väärässä paikassa.
oloo tuo on keskisormi pystyssä tiiätkö?
Ihan oikeassa paikassa tuo viesti on. Tämähän on keskustelupalsta, jonka aihe on köyhyys. Keskusteluun kuuluu, että perusteltuja näkemyksiä otetaan suuntaan jos toiseenkin.
Jostain syystä itsensä köyhäksi tunteville on muodostunut sellainen ajatus, että täällä saa vain valitella tilaansa ja yhteiskunnan vääryyttä ja syyttää asioista kaikkea ja kaikkia muita kuin itseään. Lisäksi sallittua on vain sääliä jä myötäillä toisten kirjoituksia.
Eihän se näin mene. Keskusteluun kuuluu se, että asioita tarkastellaan monipuolisesti ja myös köyhyyden kritisoiminen (perustellusti) kuuluu asiaan. Aloitusviestin kirjoittaja ei edes esitä mitään kritiikkiä vaan tuo esiin ihan tilastoidun tosiasian, että keskimääräinen elintaso on oikeasti noussut Suomessa. Kun tarkastellaan köyhyyttä valtakunnallisena ilmiönä, niin ei se vallan huono asia ole.
Tilastoidut tosiasiat eivät näy meidän oikeasti köyhien elämässä, että kyllä minulla on elo vain kurjempaa, mitä kauemmin näin köyhänä joutuu elämään, että näillä tilapäisköyhillä ei ole tämmöistä riesaa kuin meillä koko elämämme köyhinä olleilla, että en minäkään ollut näin kurja silloin nuorempana, että kun silloin ei ollut tietoa ja kokemusta, että mitä on elää vuodesta toiseen köyhän kirjoissa, niin sitä oli vielä näiden asioiden edessä tietämätön, että olihan niitä ajatuksia, että pääsisin itseni elättämään työllä ja koko loppuelämä menisi hyvin, mutta ne on jääneet vain ajatuksiksi, että eivät ole koskaan toteutuneet, että kyllä sitä vain on joutunut tämmöiset asiat nyt vasta monen kymmenen vuoden jälkeen hoksaamaan, että täällä maailmassa ei meitä rehellisiä köyhiä kukaan auta, että täällä vallitsee julmat pahan vallan lait, että näin on asiat kuten Raamattu kertoo, että meille kärsiville tulee kunnon lohdutukset sitten Taivasten Valtakunnassa, jos me täällä nykyisessä jäämme kaikessa osattomiksi, että olemmehan kuitenkin eläviä, tuntevia ja ymmärtäviä, että kaikki kyllä koetaan nahoissamme, että emme ole tänne kuolleina syntyneet, että nämä hyvinvoivat eivät sitä ymmärrä, että mitä on elää köyhänä koko elämä, että tämmöistä sitä täällä vain tapahtuu, että Raamattu myös kertoo tämän asian, että se, joka ei tiedä köyhän elämää, niin sellainen ei ole Jumalan ihminen, että kyllä tämä totisesti pitää paikkansa !
No, kyllä te tosiaan, te hyvinvoivat osaatte silmänne ja korvanne ummistaa oikeilta asioilta noilla tilastotiedoillanne, että jos lähtisi teidän laillanne tilastojen mukaan elämää arvioimaan, mikä kyllä olisi hukkaan heitettyä aikaa sinänsä, niin ensinnäkin, eiväthän ne tilastot kerro totuutta, kuin vain joidenkin muutamien ihmisten kohdalla, että teidän rakastamanne tilastot kertovat teidän korvasyyhyjenne mukaista tietoa, että niihin ei totuutta etsivät luota pätkän vertaa !
Tämä teidän tilastotietojen jakelu palvelee siis vain jumalatonta hallitusta, että muutahan se ei tee.
niin näen, miten vuosi vuodelta kaikki on Suomessa vauraamman oloista. Kun vertaa vaikka nykypäivän katukuvaa kymmenen vuoden takaiseen katukuvaan niin on Suomi vaurastunut huikeasti.
Tämähän on hienoa! Ei minulla oikeasti nälkä siis olekaan, täällähän kaikki voivat paremmin, kuin muissa Euroopan maissa. Hyvä Suomi!
...Niin että kenenköhän taskuun tämäkin hyvinvointi on valunut, oman perheen kohdalla asiat vain kurjistuvat vuosi vuodelta... Ja kyllä, käyn töissä, kuten puolisokin. Omalla kohdalla palkka vain laskee vuosi toisensa jälkeen, kun työtunteja vähennetään säästöjen toivossa. Puolisolla ihan sama juttu. Hinnat sen sijaan nousevat, eikä raha riitä enää edes välttämättömimpään.
Ihanko olet poloinen nälkään kuolemassa?