Noinhan siinä syntyneet ja kastetut-ilmoituksessa yleensä lukee.
Hyvä on: Suomen lain mukaan tulee jokaisella olla nimi.
Kasteessa taas tulee ihmisestä seurakunnan, kirkon jäsen.
Siinä samassa rituuaalissa lapsi siis liitetään kirkkoon (huomaamatta?) veroamaksavaksi jäseneksi ja
samalla saa nimen .
Todella kätevä tapa kasvattaa kirkon jäsenmäärää.
Tästä on lapsi tietysti autuaan tietämätön, ja saa halutessaan lakata maksamasta tätä veroa vasta liki 18 vuoden kulutta.Todella oikeudenmukaista!
Tietysti lapselle voidaan antaa nimi ilman kastettakin.
Hyvä on: Suomen lain mukaan tulee jokaisella olla nimi.
Kasteessa taas tulee ihmisestä seurakunnan, kirkon jäsen.
Siinä samassa rituuaalissa lapsi siis liitetään kirkkoon (huomaamatta?) veroamaksavaksi jäseneksi ja
samalla saa nimen .
Todella kätevä tapa kasvattaa kirkon jäsenmäärää.
Tästä on lapsi tietysti autuaan tietämätön, ja saa halutessaan lakata maksamasta tätä veroa vasta liki 18 vuoden kulutta.Todella oikeudenmukaista!
Tietysti lapselle voidaan antaa nimi ilman kastettakin.
Vastaukset 33
Vanhimmat
tuollainen ilmoitus, vaikka nimeä ei anneta kasteessa, vaan vasta maistraatti sen vahvistaa.
Yhä vielä on ihmisiä, jotka kysyvät, että miten lapsi saa nimen tai henkilötunnuksen, jos häntä ei kasteta!
Luterilaisia kuitenkin on vain vajaa 1% maailman väestöstä. Miten ne vanhemmat antavat vauvoilleen nimet, jotka eivät ole koskaan kuulleet mitään luterilaisten kasterituaaleista?
On se silti käsittämätöntä, että vieläkään kaikki eivät täällä tajua, että kehdosta hautaan kaikki asiat hoituvat ilman kirkkoa.
Onhan kirkon etu, että moinen tieto pimitetään kansalta ja harhaan johtaminen jatkuu. Ja kovin hyvin on kirkon takataskussa tämän maan päättäjistö.
Uskonnottomien puolueelle olisi siis tilausta.
ihan ilman puolueitakin.
perheessä kävi niin, että vaimoni ja minä keksittiin ja annettiin lapsille nimet. Vasta sen jälkeen heidät kastettiin.
lastenne nimet?
Sinne ne tietysti täytyy ilmoittaakin, mutta yleensä pappi hoitaa sen puolen, kun kastetilaisuudessa nimi ilmoitetaan.
Oliko oikein uppokaste vai vain vauvavalelu?
pappi sen maistraatille ilmoittamisen hoiti. Pointtini ei ollut tässä maistraatille ilmoittamisessa, vaan kasteen merkityksessä. Kasteessa kastettava otetaan seurakunnan jäseneksi ja Jumalan yhteyteen. Kaste ei siis ole nimenantotilaisuus. Siksi kirjoitin, että ihan itse keksimme ja annoimme nimet lapsillemme.
Voisiko kastetta käyttää myös vauvan liittämiseen kommunistipuolueen jäseneksi? Voihan lapsi sitten erota 18-vuotiaana, jos oppi ei miellytä.
Kukapa ne nimet olisi keksinyt, jos ette te itse? Pappiko?
kommareilta miten he vastaanottavat uusia jäseniä. Ei kai mun tartte sitä tietää?
Sukulaisen pojan nimet ilmoitettiin maistraattiin jo heti pojan syntymän jälkeen. Poika kastettiin sitten myöhemmin seurakunnan jäseneksi. Nimi oli annettu jo monia kuukausia ennen. Kastaminen tapahtui muistaakseni reilu puoli vuotiaana. Poika oli keskoslapsi, mutta onneksi terve ja reipas pikkukaveri.
ei meitä todellakaan kiinnosta, mitä se poppamies vauvallesi teki
äidilleni ettemme kasta esikoistamme, hän kaikkien muiden perusteluiden jälkeen totesi että pitäähän lapsella nimi olla.
On todella yleinen harhaluulo, että kaste on nimenantotilaisuus, vaikka todellisuudessa se on ensisijaisesti vain tapahtuma, jossa lapsi otetaan kirkon jäseneksi. Tämän yhteydessä lapsen nimi yleensä julkistetaan, mutta se ei ole tapahtuman varsinainen tarkoitus. Eihän kastekaavakaan mene näin: "Kastan sinut Pekka-Piritaksi", vaan näin: "Kastan sinut, Pekka-Pirita, Pyhän Hengen nimeen", siis tuolla kastettavalla on jo nimi. Käytännössä tämä on ensimmäinen kerta kun lähipiiri kuulee lapsen nimen, joten kaikki ovat siinä käsityksessä, että hän saa nimensä juuri sinä hetkenä. Mutta ei, kaste on kirkkoon liittämistä, ei nimenantoa varten. Hyvin on kansa kasvatettu kristinuskoon, kun suurin osa ei edes tajua kirkollisten toimitusten oikeita merkityksiä.
Tätä valitettavaa harhaluuloa ja käytäntöä ruokitaan viranomaisten toimesta.
Lapsen syntymän jälkeen Maistraatista lähetetään kaavake, jolla lapsen nimi ja uskonto ilmoitetaan viranomaisille. Tälle kaavakkeelle on kaksi palautustapaa: 1) palautetaan Maistraattiin tai 2) annetaan kasteen suorittavalle papille.
Ei ole ihme, että nimen antaminen yhdistetään nimenomaan kasteeseen, kun se näin liitetään virallisissa kaavakkeissakin.
Sitä kyllä suuresti ihmettelen, miksi tämä ilmoituskaavake pitää kierrättää papin kautta. Miksei sitä kaikki voi toimittaa suoraan Maistraattiin? Suojeleeko viranomaiset kirkkoa?
länsimaisissa kirkoissa kuten roomalaiskatolisessa ja luterilaisessa annetaan lapselle nimi kasteen yhteydessä. Siksihän etunimeä kutsutaan suomen kielessä myös ristimänimeksi. Ortodoksisessa kirkossa on taas erillinen nimenantotoimitus ennen kastetta. Tämä tulisi toimittaa kahdeksan päivän ikäiselle vauvalle, mutta Suomessa se yleensä toimitetaan välittömästi ennen kastetta. Kansankirkkoihin kuuluvien kohdalla kirkko ilmoittaa nimen väestörekisteriin. Tämä on eräs kirkon palvelumuoto jäsenilleen.
Alaikäiset harvemmin maksavat veroja. Se on yleensä lapsen vanhempien tehtävä, joten kirkon jäsennyydestä ei ole tuollaista haittaa lapselle.
Höhö, monet menee kesätöihin alle 18-vuotiaina ja joutuvat maksamaan kirkollisveroa tuloistaan, jollei vanhemmat anna lupaa erota.
Lisäksi kastaminen ja lapsen liittäminen kirkkoon ilman hänen omaa suostumustaan, pakottaa lapsen lukemaan uskontoa koulussa ja lukiossa. Kastamaton lapsi voi valita uskonnon ja elämänkatsomustiedon väliltä.
Ihan omasta kokemuksesta: Vitutti olla uskonnon tunnilla ja vielä lukiossa, missä saa itse valita kurssinsa, raamatun lukeminen oli niiiin vastenmielistä kuin olla voi. Miksi jouduin lukemaan satukirjaa, johon en itse usko, yleissivistävässä koululaitoksessa? Samalla kun kävin lukion ohessa töissä sain hieman tuloja, kesällä jopa ihan kunnon tuloja. Sitten kun sain sen verolapun, missä oli kaikki eriteltynä niin mikäs se siellä lopussa seisoo? Kirkollisvero! Olin pakotettu rahoittamaan sitä samaa paskalaitosta joka oli minut aikoinaan pakkokastanut, pakkokonfirmoinut (vanhempieni avutsuksella toki), pakko opettanut, pakko laulattanut (srk:n kerho 4-6v)... siellä se oli: Kokonainen päivän palkka! Perkeles! Heti erosin, kun pystyin.
Erostani huolimatta sain vielä osani pakkojeesustelusta puolustusvoimissa. Kummallinen uskonto, kun kaikki on pakollista, jopa sivullisille.
Monet tekevät lukuvuoden aikanakin iltatöitä ja viikonlopputöitä.
Olet väärässä ainakin kotimaisen käytännön osalta. Tässä tekstiä nimilaista:
"Lapselle on syntymän jälkeen annettava etunimi. ... Annetut etunimet on ilmoitettava väestötietojärjestelmään kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Lapsen etunimi ilmoitetaan sille maistraatille, jonka toimialueella lapsella on kotikunta tai väestökirjanpitokunta. Ilmoituksen voi tehdä myös sille evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle, jonka jäsen lapsi on. Seurakunnan on selvitettävä nimen lainmukaisuus ja toimitettava tieto nimestä viipymättä väestötietojärjestelmään rekisteröitäväksi." (pykälä 32a)
Eli nimen lapselle antavat (tietenkin) vanhemmat, jotka ilmoittavat sen haluamaansa paikkaan, joko maistraattiin tai seurakunnalle. Kasteen toimittava pappi kuulee vanhemmilta nimen, jonka lapsi on jo saanut ja kastetilaisuudessa ilmoittaa sen tilaisuuteen kokoontuneelle väelle ja sen lisäksi seurakunta toimittaa tiedon nimestä eteenpäin. Tässä tekstiä evankelis-luterilaisen kirkon nettisivuilta http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/884A722A85BFF899C2256FEA003B7DE8?OpenDocument&lang=FI:
"Vanhemmat antavat lapselle nimen ennen kastetta. Kastetilaisuudessa nimi ilmoitetaan heti aluksi, jotta lasta voitaisiin puhutella toimituksessa nimeltä." ja lisäksi "Kasteessa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Kasteessa ihminen saa jotain, minkä vain Jumala voi hänelle lahjoittaa: uskon, armon ja siunauksen."
Siis kirkon oma kanta on (niin kuin se lain mukaan on), että nimen antavat vanhemmat ja kasteessa lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi. Kaste ei ole nimenantoa varten, nimi vain ilmoitetaan kastetilaisuudessa.
Näin homma siis oikeasti menee. Pitäisikö niin olla vai ei, se on jokaisen itsensä pohdittava, mutta on kuitenkin hyvä tietää, miten asiat oikeasti ovat.
nimenantotoimituksista. Tietysti vanhemmat sen kasteen tai muun nimenantotoimituksen yhteydessä annettavan nimen määräävät eikä pappi.
Nimi on virallinen sitten, kun se on rekisteröity, mikä kirkkoon kuuluvilla tapahtuu vasta kasteen jälkeen. Minusta on turha jängätä tuollaista. Ihmeekseni luterilaisen kirkon papitkin ovat vastoin omaa perinnettään ruvenneet saarnaamaan, ettei nimeä anneta kasteessa. Tietysti annetaan, sellaisissa kirkoissa, joissa ei ole erityistä nimenantotoimitusta. Luterilainen kirkko kaivaa maata jalkojensa alta, jos se muuttaa vanhaa perinnettään. Onneksi ortodoksisessa kirkossa traditiot eivät muutu.
Jos kirjoitat yhtä ja tarkoitat toista, niin siinä on ainekset sekaannukseen. Aiemmassa viestissäsi et kuitenkaan sanonut nimenantotoimituksesta muuta kuin ortodoksisen kirkon kohdalla, vieläpä erotellen sen luterilaisesta:
"länsimaisissa kirkoissa kuten roomalaiskatolisessa ja luterilaisessa annetaan lapselle nimi kasteen yhteydessä. ... Ortodoksisessa kirkossa on taas erillinen nimenantotoimitus ennen kastetta"
Puhuit ekassa viestissä vain kasteesta luterilaisen kirkon yhteydessä. Olet oikeassa, että nimi on virallinen, kun se on rekisteröity, mutta se, että pappi kirkon kaavan mukaisesti ottaa lapsen seurakunnan jäseneksi, ei ole samaa kuin, että lapsi saisi kasteessa nimen. Vaikka seurakunta todennäköisesti lähettääkin paperit eteenpäin vasta kastetoimituksen jälkeen, ei ennen sitä.
En "jänkää" mitään, vaan esitin lainauksia kirkon sivuilta. Jos kirkko esittää asian tietyllä tavalla koskien omia toimituksiaan, se varmaankin silloin on niin. On aivan eri asia, jos joku kirkon jäsen tai siihen kuulumaton on sitä mieltä, että papit toimivat tällä tai tuolla tavalla kirkon perinnettä vastaan. Mielipiteisiimme meillä jokaisella on oikeus, mutta keskustelussa on ollut kyse siitä, saako lapsi nimen kasteessa. Luterilaisen kirkon mukaan ei saa, hänet vain otetaan seurakunnan jäseneksi.
luterilaisessa kirkossa jatkuvasti. Sen tähden jopa evlut kirkon virallisilla sivuilla puhutaan täyttä soopaa perinteistä välittämättä. Kyllä ennen vanhaan luterilaisessa kirkossa nimi annettiin kasteessa. Siitähän tulee kieleemme tuo sana ristimänimi. Milloin ja kenen päätöksellä on tämäkin asia muuttunut evlut kirkossa? Sellaisella kirkolla ei tee mitään, joka muuttaa kantaansa joka asiaan. Onneksi ortodoksisen kirkon opit ja käytännöt eivät muutu miksikään.
Maalliselta kannalta nimenannossa on tärkeintä nimen rekisteröiminen, ja sen kirkot onneksi hoitavat vieläkin, niin että kirkkoon kuuluvien ei tarvitse itsensä vaivautua käymään maistraatissa tai lähettämään sinne postia.
"Kyllä ennen vanhaan luterilaisessa kirkossa nimi annettiin kasteessa. Siitähän tulee kieleemme tuo sana ristimänimi."
Oma tietämykseni kasteen historiasta ei riitä vastaamaan, mutta tuli silti mieleeni, että oliko myös "ennen vanhaan" kyse samasta kuin tässä koko ketjussa eli onko myös "ennen vanhaan" kaste ja nimenanto samaistettu, vaikka kyse olisi silloinkin ollut vain liittämisestä seurakunnan jäseneksi ja "osalliseksi Jumalan armosta ja rakkaudesta" (http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/33CF08DD8BE85D7EC2257022003E2FBD?OpenDocument&lang=FI)? En tiedä, kun ei ole edes yhtään aiheeseen vastaavaa tutkimusopusta nyt käsillä, pitäisi varmaan lukaista, mitä Luther asiasta sanoi.
'Ristimänimi' sanana viittaa juuri siihen, että kaste ja nimenanto on samaistettu, mutta siitä ei seuraa, että kyse olisi tarvinnut olla koskaan samasta asiasta. Maailma on väärällään asioita, joista vallitsee ns. kansanomainen käsitys, joka ei kuitenkaan ole täysin sama asia kuin niiden "virallinen" merkitys.
"Milloin ja kenen päätöksellä on tämäkin asia muuttunut evlut kirkossa?"
Jos oletukseni on oikea, niin silloinhan asia ei ole muuttunut, sillä kirkko olisi aina ymmärtänyt asian eri tavalla kuin (suuri) osa sen jäsenistä, mutta asiasta vain puhutaan nyt enemmän kuin ennen. Jos se taas on väärä, niin jostain varmasti löytyy tuohon kysymykseesi oikea vastaus (pikainen googlettaminen ei nyt tuntunut auttavan). Ehkä sinulla on jotain tietoa asiasta?
voi tapahtua Helsingissä joko maistraatin TAI seurakunnan kautta siten että...
1) lasta ei kasteta vaan rekisteröintilomake palautetaan suoraan maistraattiin
2) lapsi kastetaan myöhemmin, mutta nimi rekisteröidään ensin maistraattiin - esim. jos vanhemmilla on kiire saada passi.
3) lapsi kastetaan seurakunnassa -> tällöin lapsen kaste on MYÖS nimenanto, sillä lapsen nimen rekisteröinnin kasteen kirkkoon liittämisen tallentaa ainakin Helsingissä seurakuntayhtymä (ev.lut tai ort.) eikä rekisteröintilomake missään vaiheessa käy maistraatissa. Tieto siirtyy konekielisesti seurakunnasta väestötietojärjestelmään.
Nooh, noilla sinun perusteluillasi (nimenanto=rekisteröinti) nimen antaa viime kädessä se virkailija, joka näpyttää sen tietokantaan - eikä kai kukaan nyt vakavissaan sellaista väitä.
En minä tätä ole keksinyt, usko pois! Luen tekstiä kirkon sivuilta, josta sitä voi lukea ihan kuka hyvänsä (siinä viestissäni, johon vastasit, oli sekä lainaus että linkki). Ja kirkon mielestä kaste ei ole nimenanto, ainoastaan nimen ilmoittaminen tapahtuu kasteen yhteydessä.
Voihan sitä nimenannoksi kutsua, jos niin haluaa, mutta silti pitäisi olla tietoinen, että kirkko eli se organisaatio, jonka haluaa lapsensa kastavan, ei pidä toimitusta nimenantona.
sopisi paremmin laittaa kastetut -ilmoituksiin.
Luterilaisen käsityksen mukaan lapsi saa kasteessa oman uskon, joka vapauttaa hänet "synnin, kuoleman ja pahan vallasta".
Sievistelevä ilmaus "paha" tarkoittaa epäilemättä Saatanaa, joka vaanii vauvaa saadakseen hänet seurakseen kadotukseen, joka "merkitsee iankaikkista, pysyvää, muuttumatonta pimeyttä eli eroa Kristuksesta", jossa "pimeydessä ovat jo Saatana ja hänen enkelinsä".
Huomattakoon vielä, että torjuva suhtautuminen papiston tarjouksiin merkitsee "sen tien loppuun saattamista, missä ei noudateta rakkautta, hyvää tahtoa, elämän perimmäistä tarkoitusta eikä hyväksytä Jumalan armoa. Kadotus, ts. helvetti kohtaa niitä, jotka eivät ota vastaan sitä armoa, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa."
lähde: http://www.evl.fi/sanasto/selitysK.htm#KADOTUS
"Huomattakoon vielä, että torjuva suhtautuminen papiston tarjouksiin merkitsee "sen tien loppuun saattamista, missä ei noudateta rakkautta, hyvää tahtoa, elämän perimmäistä tarkoitusta eikä hyväksytä Jumalan armoa. Kadotus, ts. helvetti kohtaa niitä, jotka eivät ota vastaan sitä armoa, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa."
******
Huomattakoon, että varsin suuri joukko rikollisia (siis ne jotka ovat valinneet sen toisen tien) ovat "kirkon jäseniä". Maininta suhtautumisesta papiston tarjouksiin ei siis ole mielekäs...
"Huomattakoon, että varsin suuri joukko rikollisia (siis ne jotka ovat valinneet sen toisen tien) ovat "kirkon jäseniä". Maininta suhtautumisesta papiston tarjouksiin ei siis ole mielekäs..."
Nimittäin uskova ja katuva rikollinen pääsee 100% varmuudella Taivaasen, mikäli kristinuskon mytologiaa on uskominen.
Tiedämmehän kaikki miten pikkumaisen turhamainen on Raamatun Jumala (Jeesus). Nimittäin olisiko Jumalan arvolle sopivaa vuodattaa omaa kallisarvoista vertaan pienten syntien takia?
Vanhaan katoliseen ja luterilaiseen kastejärjestykseen kuului niin sanottu luopuminen paholaisesta eli abrenuntiatio diaboli. Kastettavalta kysyttiin: "Luovutko Perkeleestä? Luovutko kaikista hänen teoistaan? Luovutko kaikista hänen petoksistaan?" Lapsikasteen ollessa kyseessä yleensä näihin kysymyksiin vastasivat lapsen kummit. Tarkoituksena oli ilmeisesti opettaa läsnäolijoita kasteen tarkoituksesta, jottei kastetta pidettäisi ainoastaan nimenantoseremoniana, sillä ainakin luterilaisessa opissa lasten sanotaan uskovan itse. Kaste siirtää vanhojen kirkkojen opetuksen mukaan uskovan ihmisen saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja edellyttää myös uutta uskonkuuliaisuutta, eli se ei ole vain nimenantoseremonia. Vielä 1800-luvulla Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kasteen yhteydessä toimitettiin abrenuntiatio. Tästä käytännöstä luovuttiin vuonna 1886.
täysin väärä systeemi. Kyllä ihmiselle tulisi antaa oman valinnan mahdollisuus liittyä kirkkoon jos haluavat vasta aikuisena. Helpoin tapa on kerätä porukkaa joukkoihinsa on kun liittää vauvana, siinä ei paljon ponnisteluja tarvita. Raha ratkaisee.