3 vuotta epätietoisuudessa elänyt!

Hei!

Olen kärsinyt sydänoireista virallisesti nyt 3 vuotta (käytännössä n. 14 vuotta) ja minulla on toistaiseksi yksi diagnoosi. Extrasystolia ventricularis. Eli lisälyöntejä on paljon välillä enemmän välillä vähemmän.
3 vuotta sitten jouduin tutkimuksiin kun jääkiekkoharjoitusten jälkeen ilmeni lisälyöntejä normaalia enemmän ja kohonnut pulssi ylimalkaan.
Noin kolme vuotta sitten aloin kärsimään myös uuden tyyppisestä oireesta. Levossa sydän alkoi kiihdyttämään pulssia luonnottoman kovaksi. Ikäänkuin adrenaliinia olisi lyöty ampullakaupalla suoneen. Nykyisin näitä kohtauksia tulee aina toisinaan. Yleensä kohtausta liittyy pallean seudulla tuntuva pinkeys ja polttelu. Närästystä on usein ja eriasteisena esiintyvänä vaivana. Oksennusta tulee toisinaan röyhtäisynä ulos ja ilmaa tulee myös korinan säestämänä pihalle. Kipuja ylävatsalla on myös. Tää närästys on jatkunu jo ties kuinka kauan varmaan ainakin 15 vuotta.
Se mikä tässä omassa tilanteessa pelottaa eniten on se että nykyään urheillessa on alkanut tulemaan äkillisiä rintakipuja. Lenkillä ja jääkiekkoillessa on esiintynyt lyhyitä rintalastan alaisia kouristavia ja salpaavia kipukohtauksia. Itse koen ne sydänperäisiksi koska ne ovat todella epämiellyttävän tuntuisia. Olen miettinyt että noiden tuntemusten taustalla voisi olla sepelvaltimoiden lyhytkestoinen spasmi, nehän ilmaantuvat juuri rasituksessa. Kouraisujen jälkeen sydämen rytmi nopeutuu huomattavasti ja jalkoja heikottaa. Juostessa olen jo vuosia huomannut että sydämen lyönnit tuntuu jotenkin luonnottoman voimakkailta. Närästysoireetkin tuntuu provosoituvan urheillessa eli juoksun aihuttama rynkytys ärsyttää ruokatorvea.

Pahinta tässä tilanteessani on se että itseä ahdistaa kun tietää ettei kaikki ole ihan kunnossa mutta lääkärit eivät ota oireitani vakavasti vaikka itse on jo muutamaan otteeseen pelännyt kuolevansa.

En tiedä, pitäisikö tässä uhata jollakin lakolla tai muulla että lääkärit ottais vakavasti.
Yksityiselle ei ole varaa mennä enää joten eipä tuohon varjoainekuvaukseen taida kolmikymppinen mies noin vaan päästä julkisella puolella. Pitänee kuitenkin vielä yrittää kun hengissä ollaan.
Suvussakin noita ohitusleikkauksia on tehty isälle ja isän veljille joille on keretty. Nuorin on kuollu vähän viidenkympin jälkeen.

Tuskinpa tässä itelläkään mitään kummoisia geenejä kehossa on kun sukurasitus on vahva.
Oireiden ilmaantuessa ei paljoa lohduta että olen näin nuori. Nuorillahan ei oman työterveyslääkärini mukaan esiinny sepelvaltimotautia, tavallisesti!

NII-IN, TAVALLISESTI, HUOM, HUOM!