Kertokaa kokemuksia kun olitte mukana helluntalaisissa. Kertokaa miksi ette ole enää mukana.
Kiitos.
Kiitos.
Entiset helluntalaiset.
kiinnostunut_
362829
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Noin 13-vuotiaaksi asti.
Olisin kai ollut pidempään mutta vanhempani luopuivat uskostaan. Tämän hetkisen mielipiteeni mukaan parempi niin, mutta vielä parempi olisi ollut jos olisivat pysyneet erossa koko uskonnosta.
Lukemattomia valvottuja öitä lapsena, pelkäsin kun jouduin kuuntelemaan tulikivenkatkuisia saarnoja, hirveää huutoa, sylki roiskui etupenkile asti.
Sitten uskosta luopuminen, vanhempani olivat takoneet piiskalla ja uhkailulla päähäni mikä on syntiä, olin nöyrä ja koetin elää nuhteettomasti.
Sitten yksi kaunis päivä näin isän polttavan tupakkaa vaikka se oli synti joka vie helvettiin.
Voi sitä itkua ja tuskaa jota tunsin isän puolesta, rukoilin polvillani hänen edessään että ei luopuisi uskostaan.
Isä vain nauroin minulle ja pilkkasi.
Vaikka eksyinkin palstalle niin nykyisin pysyttelen kaukana uskovaisista, varsinkin helluntaislaisista.
Minun on hyvä elää vapaasti, miettimättä turhia. Säälin ihmisiä jotka tekevät elämästään vaikean miettimällä joutavia. Kun elää kunnolla, auttaa lähimmäisiään ja tekee työtä, mikäli vielä sattuu olemaan niin sen pitää riittää.
Samoja kokemuksia
aloittajan kanssa.....Hmmmm
Olet niin innokkaasti parjaamassa helluntailaisia, että luet
näemmä sellaistakin mitä ei ole kirjoitettukaan..aloittaja pyysi
kertomaan kokemuksista - ei itse kertonut kokemuksistaan.
Niinkö? ///
Olen todella pahoillani puolestasi!
Uskon toki, että kerroit vilpittömästi kertomuksesi, niinhän!?
Olen pahoillani kokemuksestasi "lakihenkisen" isäsi vuoksi!
Kun luin kirjoitustasi, en millään tunnistanut siitä helluntailaisuutta jonka itse tunnen! Sillä minäkin olen jo sentään ollut 31 vuotta helluntaiseurakunnan jäsen! Minulle tuo kaikki mitä kerroit, oli aivan vierasta! Ihan tosi! Tuntuu tosi pahalta jos tuo todella kaikki oli aivan niinkuin kerroit! Varmaankin olit siis tosissasi! Tosin vaikeaahan kenenkään kotiin on kurkistella ja nähdä miten siellä missäkin yksityisesti toimitaan perheen kesken!
Olen toki nähnyt tapauksia jossa on lähdetty ovet paukkuen seurakunnasta, mutta silti ollaan pysytty uskossa! Olen heitä tavannut ja pidän heitä veljinäni ja sisarinani silti! Ei seurakunta itsessään ketään pelasta, vaan pelastuksemme Herra on Jeesus Kristus ja kun häneen uskossa pysymme, niin silloin on iankaikkisuutemme turvattu ja hyvissä käsissä!
Toivon vilpittömästi, että ryhdyt ajattelemaan lapsuutesi uskoa uudelleen ja saisit sisäisesti sydämessäsi uudistua, huonoista muistoistasi huolimatta! Vain se on tärkeää, että sinä itse kokisit uskon Jeesukseen oikeaksi, isäsi huonosta esimerkistä huolimatta, sillä me jokainenhan olemme Jumalalle kerran tilivelvollisia vain itsestämme, emme muista! (Joh 1:12)!
Jumalan suurta armoa ja joulurauhaa sinulle Jeesuksen nimessä! :)
Terv, nimim, mathetes
on paljon kirjoitettu "Huitsin Nevada"- keskustelupalstalla, jossa niille on oma osio.
http://huitsinnevada.info/foorumi/index.php?PHPSESSID=6ab853fe6419ced5b5791672f9bce00c&board=21.0
kirjoittelemaan kaikki asiasta kiinnostuneet ja kaivelemaan kaikkia epäkohtia,
mitä mieleenne tulee helluntailaisuudesta:vanhempien omien lainalaisten ja
muiden ongelmien ja syiden vuoksi,joita ovat lapsiinsa heijastaneet ja jolla
ei ole mitään tekemistä uskon,eikä Jumalan kanssa.
Nimmari:"sinne sitten vain".
Arvaappas,mistä tiedän sinut hellariksi?
Juuri tuollaisia olitte
jo aikojen alusta asti!
Oletko sinäkin niitä kaatuilevia uskovia?
Minäpä olen nähnyt aiemmin pastorin
joka kaatui saarnaaja Hansenin telttakokouksessa.
60-luvulla.
Malliksi kaatui!
Siksi koska väärensi enkeli hahmon Hansenin pään päälle
valokuvassa....
Sitten tunnusti,
ja sai anteeksi hellareitten mukaan.
Asia painettiin villasella.
Nimetkin muistan.
Vaan en halua niitä julkistaa...vielä......
Katsotaan miten nämä "juhanit" ja "jormat" asiaan suhtautuvat.
en ole hellari.
samoin vanhemmuus suhteessa lapsiin.
>>joita ovat lapsiinsa heijastaneet ja jolla
ei ole mitään tekemistä uskon,eikä Jumalan kanssa.>>
On otettava huomioon, että olemme ihmisiä, vajavaisia ihmisiä joilla on tunteet.
Minua on kyllästyttänyt hellareissa jumalisuudella ALISTAMINEN, SEURAKUNNAN VALLANHIMOISET JA ITSEKKÄÄT JOHTAJAT.
Heille jumalisuus on usein tärkeämpää kuin ihminen, vaikka pitäisi olla päinvastoin. IHMINEN ON AINA TÄRKEÄMPI KUIN OPPI.
He eivät osaa olla ihmisiä, tavallisia ihmisä, vaan heidän pitää näytellä pyhimystä ja sehän on teeskelyn huippu.
Pastorit ihannoivat paavalilaista masokismia enemmän kuin tavallista elämää, eli ihminen ei saa olla oma itsensä vaan pitäisi olla kuin vuoristokiipeiljä Paavali. Aina menossa ja aina idealismin huipulle. ??
Hellaripastorien on tultava alas kansan pariin, ja oltava tavallinen ihminen jos mielivät heijastaa evankeliumia.
Siinä on Jeesuksen mallia, mutta ei Paavalin mallia.
Niin harva ymmärtää tuon.
nimimerkille: Sinne sitten vain.
olivat päällimmäiset tuntemukset jotka muistan siitä ajasta, ei koskaan ollut tarpeksi hyvä, nimittäin jos halusi olla "kunnon" helluntalainen.Kristittynä olohan ei riitä, tulee olla helluntalainen ja hyväksyä kaikki mitä siihen kuuluu, vaikkei samoja tunteita jakaisikaan. Siihen kun lisäsi jatkuvan helvetillä peloittelun ja rahan nyhtämisen, rahan joka hävisi kokonaan seurakunnan menoihin, senttiäkään siitä ei koskaan joutunut hyväntekeväisyyteen jos pastoria ei laske mukaan. Eropäätös ei ollut helppo, mutta oikea ratkaisu kun ajattelee sitä nyt kun on saanut vähän etäisyyttä.
Timo.K.
Me emme ole edelleenkään hellareiden mielestä
yhtään parempia....
Oletko huomannut?
Muuten,
tunsitko sinä,että lähellä olevat uskovat
olivat oikeita uskovia?
Minä ihmettelin monesti sitä,
mitä näin kokouksissa,
ja sitten sitä tavallista arkielämää.
Se ei vastannut sitä mitä meille julistettiin.
Ja mitä meiltä vaadittiin.
ettei tämä ole sinulle sopiva palsta,Leahim,jos sinulla on noin syviä traumoja helluntailaisista.
Väärin!
Ne traumat (hmmm...) mitä mahdollisesti jäi,
purkautuvat esim.palstalla.
Kas kun täälläkin näkee,ettei asiat ole
hellareissa yhtään muuttuneet.
Siispä valitsin oikein..eroamalla heistä.
Hengellinen kotini on muualla,'sellainen minullakin on.
olet juuri oikealla palstalla. Täällähän keskustellaan helluntailaisuudesta. Jotkut joutuvat käymään hamaan hautaan asti traumojaan läpi, se onko ne juuri helluntaiuskon vai ihmisen oman persoonan syytä onkin kinkkisempi juttu.
ihmisiä, vanhempia joilla ei ole kykyä kasvattaa lapsiaan ottaen huomioon lasten tarpeet löytyy kaikkialta niin uskovien kuin ei-uskovienkin keskuudesta.
Helluntailaisuuden yleistäminen ns. "paskauskoksi" on mielestäni väärin, heidän joukostaan löytyy käsittääkseni enemmän hyvää vanhemmuutta kuin huonoa vanhemmuutta.
Pieni äkkiväärä joukko helluntailaisuudessa saa paljon pahaa aikaiseksi jos se yleistetään koko kattamaan koko helluntailaisuus-ilmiötä.
Uskovien yhteys pitää säilyttää,ei hellarien!
herätys höpinää: Luin juuri ilmestynyttä Ristin Kansa lehteä ja sieltä eräs kirjoittaja ihmetteli minne herätysjumala kadonnut? Olisin tosi onnellinen, kun se poistuisi kokonaan, sillä niin paljon se on pahaa saanut aikaan. Kirjoittaja A4 kokoiseen tekstiin oli saanut sen mahtumaan, kolmekymmentä kertaa. Mutta,, "uskon alkajasta ja sen täydelliseksi tekijästä" Jeesuksesta ei yhtään mainintaa. Näyttää, kuin herätys hörhöt häpeäisivät evankeliumia. Lisäksi kirjoittaja haikaili Niilo Yli-Vainion aikaa. Kuitenkin poisti Niilon kasetista yli viisikymmentä häiritsevää herätys sanaa.
Rom 1:16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
Ja Apt kolme luvussa kehoituksen ja opetuksen sana meille kaikille.
Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,
että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.
Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta.
Sillä Mooses on sanonut: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu.
Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta.'
Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen ja kaikki järjestään, jotka puhuneet ovat, ovat myös ennustaneet näitä päiviä.
Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'.
Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itse kukin pois pahuudestanne.
Minä olin kasteella neljäntoista ikäisenä. Puoli vuotta aiemmin olin tullut uskoon. Puolisen vuotta seurakunnassa meni ihan mukavasti. Sitten alkoi päälleni valehtelu ja kaikenlaisen törkeyden keksiminen. Minä jouduin nk. tarkkailtavien listalle, vaikken elänyt missään synnissä. Lisää vaan juoruja ja valhetta levitettiin päälleni. Se ei edes pysynyt seurakunnan sisällä, vaan perättömiä juoruja kerrottiin seurakunnan ulkopuolellekin. Sen sain tietää joka työpaikassa, jossa olin tuolloin lukujeni lomassa harjoittelemassa kesällä. Lopulta asiat meni niin pitkälle, että minulle sanoi seurakunnan saarnaaja, että olen pahennukseksi seurakunnassa. Olisi pitänyt tehdä parannus, mutta kun ei ollut mistä tehdä parannusta. Parannusta olisi pitänyt mielestäni tehdä niitten, jotka parjasivat ja puhuivat valheita päälleni. Silloin erosinkin itse seurakunnasta ja en sen jälkeen ole mitään kuppikuntaa rtarvinnut uskossa olooni. Jeesus on kanssani ja saan nauttia elämästäni Hänen yhteydessään. Juorut ovat edelleen kiertelemässä, mutta kun en ole mukana, niin en niihin törmää enää joka päivä. Lisäksi olen muuttanut ajat sitten toisille paikkakunnille, joten harvoinpa enää tapaankaan noita panettelijoitani. Osahan heistä on kuollutkin jo! Ei koskaan tulleet pyytämään anteeksi! Mikä on heidän ikuisuusosansa? Sitä en lähde edes arvailemaan!
SYYLLISTÄMINEN ja sillä alistaminen on hellaripastorien eräs pahimmista rikkeistä.
Ihminen ei saa olla oma itsensä, sillä pastori saattaa olla kuin yleinen syyttäjä sekä helvetillä hiillostaja.
Kielenkäytön on muututtava, muutoin hellarit saavat laittaa lapun luukulle.
isäni on helluntalainen, kiroilee n1000kirosanaa, tekee törkeitä petoksia jo yli20vuoden ajan, uhannu jumalan nimeen tapaa jos vanhemmistolle puhun, hän panettelee kaikkia, omalla suulla tunnusti pitävänsä muita jumalia,katsoo pornoa tuntitolkulla, vanhemmisto uhkailee helvetillä kuten myös saarnaaja
Minut kasvatettiin helluntailaiseksi, ei ollut vaihtoehtoa jättäytyä esimerkiksi pois kokouksista tai herätysjuhlilta. Näinhän se menee monien muidenkin lahkojen kohdalla, esim. lestojen ja jehovien.
En ollut varmaan juurikaan yli kymmenen kun aloin kyseenalaistamaan koko uskontoa, en osaa mitä siinä koin oudoksi tai häiritseväksi mutta en tuntenut sitä kuitenkaan omakseni. Murros-ikäisenä jättäydyin jo pois seurakunnan riennoista, kyllähan siitä kismaa kotona tuli ja painostettiinkin "palaamaan" mutta pakottaminnkaan ei enää onnistunut. Osin tämän vuoksi lähdin varsin nuorena muualle opiskelemaan.
En kaipaa mitään siitä ajasta, maailma oli vieras, käsitykset ympäröivästä maailmasta jopa valheellisia ja tietty omahyväisyyskin paistoi touhusta välillä läpi.
Välit ovat vanhempiini kunnossa, asiat on puhuttu ja kantani on tiedossa: helluntailaisuus ei ole minua varten, kuten ei mikään muukaan uskonto.
Melko suuri osa tuntemistani, ikäisistäni sen aikaisista seurakuntaystävistä (lapsista siis silloin) on jäänyt pois. Minkä verran asiaan vaikutti varsin kova ja syyllistäväkin "kristillinen" oppi seurakunnassa jopa heijastui tietenkin kotiinkin useimmilla ja on varmasti vaikuttanut ratkaisuihin.
Kannettu vesi ei kaivossa pysy pätee tässäkin.
Onpa rankkoja juttuja. Itse tulin uskoon v. -89 ja liityin helluntaiseurakuntaan. Olen saanut olla onnekas siinä mielessä, että seurakunnasta olen saanut ystäviä. Itse olen sellainen kuin olen ja minut on hyväksytty seurakunnassa tällaisena. Ymmärrän, että vanhemmilla ihmisillä on oma kokemuksensa. On tosi ikävää, jos on joutunut kokemaan syyllistämistä. Me ihmiset ollaan tosi epätäydellisiä ja sellaisia useat helluntaiseurakunnatkin ovat tai tarkemmin sanottuna niihin kuuluvat jäsenet. Toivon, että voisitte kuitenkin löytää suhteen Jumalaan ihmisten törttöilyistä huolimatta. Jumala on niin toisenlainen kuin me ihmiset.
Kriittisissä viesteissä näyttäisi olevan se perusvire, että seurakuntalaisen on uskottava ja kiellettävä tunteet sekä järki.
Se olisi samaa kuin kieltää ihmisyys.
Tätä samaa saarnaavat palstan jeesusonjumalateoreetikot. He eivät voi muuta perusasettamuksensa vuoksi. On vain usko ja jos ei muuten niin vitsan avulla.
Kuten PakaNainen totesi, kaikki vanhemmat eivät pysty ottamaan lasten tarpeita huomioon, olivatpa vanhemmat uskovia tai ei-uskovia. Lisäisin myös, että mikään seurakunta ei oli täydellinen, kuinka voisikaan, kun se koostuu epätäydellisistä ihmisistä. Luulen myös, että paikallisseurakuntien välillä voi olla hyvinkin suuria eroja.
Vihan kirkko. Sellaiseksi minä sen koin. Synnin todellinen olemus jäi vähän hämäräksi ja tuntui että kaikki oli syntiä mitä nyt mieli teki.
Lapsena oli kodissa hekistä väkivaltaa ja vihaamista, mutta se ei liittynyt mitenkään uskontoon vaan olisi tullut ilmi jossain toisessa muodossa. Se vaan sai uskonnon ulkomuodon.
Isään olivat välit melko tulehtuneet tähän syksyyn asti jolloinJumala oikeasti paransi. Anteeksianto on ihanaa ja tutui että vihdoin mulla on isä. Isä käsitys muutui ja Jumala alkoi tuntua rakastavalta isältä ei miltää julmalta diktaattorilta jota piti miellyttää loppuun asti ja se pettää lupaukset.
Jeesukseen Kristukseen uskon todella ja raamattu on oikeasti auennut.
Sanotaan näin ettei se kerro tästä maailmasta joten tiede ei ole vihollinen eikä liittolainen. Lähinnä oli tunne että tiede on jolu paha saatanan juoni ja sitä vastaan pitää taistella. Taistelussa unohtuu vain Jeesuksen todelliset tarkoitusperät.
Olen seurannut läheltä kuinka eräs henkilö muuttui päivä päivältä röyhkeämmäksi liityttyään helluntaiseurakuntaan. Hän pilkkaa nykyään avoimesti kaikkia muita ihmisiä ketkä eivät kuulu samaan kirkkoon. Kaikki muu on harhaoppia akupunktiosta lähtien. Tiesin aina että tämä henkilö on yksinkertainen mutta niinhän se on että juuri näitä ei niin älykkäitä hukassa oman elämänsä kanssa olevia on helppo aivopestä. Tällä hetkellä tämä henkilö puhuu jo homojen käännyttämistä heteroiksi hakkaamalla homous heistä pois. Suht ok kaveri siis muuttui muutamassa kuukaudessa itsekkääksi, ilkeäksi ja jopa ajoittain väkivaltaiseksi omaan napaan tuijottajaksi ja itseään jopa Jumalasta seuraavaksi armahtajaksi.
Liityin nuorena uskovana helluntaiseurakuntaan ja kävin kasteella joskus 90-luvulla.
Sitten tie vei eri paikkakunnille (ja vei vähän se maailmakin miestä), myöhemmin liityin toiseen kristilliseen seurakuntaan ja erosin helluntaista, jossa jäsenyyteni oli roikkunut vuosikausia.
Helluntaiseurakunnassa oli ihan mukavaa, ainakin sen vähän aikaa mitä siellä nyt silloin kävin.
Huonoja kokemuksia helluntai ja cityseurakunnista. Toki täytyy sanoa, että molemmista seurakunnista on löytynyt aitoja ihmisiä sekä myös niitä ylihengellisiä fariseuksia vai mikskä niitä nyt pitäisi kutsua. Huoh...vielä olen uskossa Jeesukseen Jumalan poikana ja syntieni sovittajana, mutta elämä on kyllä opettanut sen miten paljon ihmiset tekevät häpeää Jeesuksen nimelle. Rehellisesti olen kyllä itsekin syyllistynyt ihan samaan, mutta jotenkin koen omalla kohdallani nyt suurta armoa Jumalalta, koska olen nyt vihdoin ja viimein monien vuosien jälkeen pääsemässä kuiville riippuvuuksista joita myöskin "synneiksi" ollaan kutsuttu seurakunnissa. Olen joutunut paljon ahdistusta ja kärsimystä kokemaan elämässäni ja olen ollut todella rikkinäinen ressukka niin en toisaalta ihmettele sitä että miten paljon kaikkea syntiä ja riippuvuutta on astunut elämääni korvikkeeksi, mutta kun olen löytänyt aitoja kunnollisia rakkaudellisia luotettavia sielunhoitajia ja päässyt käsittelemään sisäistä maailmaani niin olen päässyt vapautumaan. Myöskin aivan sairaita ylihengellisiä rukouspalvelijoita on tullut vastaan. Tuntuu että joillakin uskovilla on tarve todistella hengellisyyttään polottamalla kovaan ääneen kielillä ja muuttalla äänen sävyä rukoillessaan oikein lennokkaaksi ja hehkuttelevaksi. Yks ihanimpia Jeesuksen opetuksia mielestäni on se että "teidän täytyy tulla lasten kaltaisiksi" ymmärtääkseni Jeesus tarkoitti sillä vilpitöntä lapsenomaista uskoa ja luottamusta Häneen. Vastaukset ei aina tule heti, mutta olen ajan kanssa saanut rukousvastauksia. Eikä ole kyse aina siitä miten hyvin ollaan onnistuttu uskonelämässä tai sitä edeltävässä elämässä. Miten hienoin sanoin osaamme rukoilla. Miten hienosti pukeudumme tai mikä on yhteiskunnallinen asemamme eikä siitä miten hyvin osaamme Raamattua ulkoa. Sitä on se aito vilpitön lapsenusko, jossa on hyvää ja turvallista olla.
Olen uskonnon uhri ev.lut:ssa.
Kaikkea kauheaa sitä tehdään uskonnon varjolla.
Pakko lainata tekstiä netistä:
Kirkko ja kaupunki
Hälytyskellojen olisi hyvä soida 22.04.2013 klo 14:00
"2. Yhteisön joidenkin jäsenten henkinen tai fyysinen pahoinvointi tulee näkyviin, mutta oireilulle ei näy syytä. Ihmisten vaivojen taustoja ei selvitetä, vaan ne tulkitaan vaikkapa uskon puutteesta tai demoneista johtuviksi."
http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/halytyskellojen-olisi-hyva-soida
Varsinkin että monessa henkilössä on demoni sisällä (riivattu) vaikka ei ole.
Kauheaa.
Juuri tuollainen kaiken hengellistäminen ei ole tervettä.
Ainiin,
sitten mennään aina vielä kertomaan sille ihmiselle että taidat olla riivattu.
Riivatun sivut sentään! jos hälytyskello soisikin,niin sen pitää heittää heti koskeen!
Niin, Kirkko & kaupunki on Helsingin ev. lut. seuraluntien jäsenlehti. Oma kokemukseni on, että tavalliset ev. lut. seurakunnat ovat ihan tervehenkisiä. Sukulaisissani on myös helluntailaisia, ja hekin ovat uskonsa kanssa ihan sinut.
Vain pienestä osasta ihmisiä tulee uskontojen uhreja, ja hekin yleensä pienissä lahkoissa. Toisaalta, voihan koulussa tai työpaikallakin tulla kiusatuksi tai haavoitetuksi, joten niin voi käydä myös seurakunnassa, oikeastaan kaikkialla, missä ihmiset toimivat. En siis syytä uskontoa kaikesta ikävästä, mitä ihmiset tekevät toisilleen. Vika on aina ihmisissä, ei heidän ulkopuolellaan kuten vaikka uskonnossa. Uskonnothan yleensä korostavat ns. kultaista sääntöä ja kristityillä rakkauden kaksoiskäskyä. On ihmisissä vikaa, jos eivät kykene rakastamaan lähimmäisiään ja käyttäytymään säällisesti. Suurimmalle osalle normaaleille ja terveille ihmisille uskonto on hieno voimavara elämässä.
Toivoisin, jos voisin muuttaa aikaa, etten koskaan olisi mennyt helluntaisrk:taan. Elämäni syvimpiä haavoja tuli sieltä.
Eikös se ole tämä siniristi lippumme "pum pum" siniristi liittomme Jouko Piho myös helluntaiseurakunta lähtöisiä nykyisin useiden projektien puuhamies. Miksi Piho puhuu ulkomaisella aksentilla onkohan torontoilmiö piireissä oppinut tollasen puhetavan?